Jonkun 5 vuoden tauon jälkeen kävin täällä. Internet on kauhea paikka mutta puuvene.net ei. Kaikille terkkuja ja Nortille erityisesti Luvialle BSF koronaeristykseen Lankooriin.
Olisi kyllä puuvenetarinoita kertynyt. Saatan kirjoittaa.
t.
Vesseli
Stockholma
On ne
-
Northling
- Viestit: 2763
- Liittynyt: 23 Huhti 2003 11:16
- Paikkakunta: Pori
- Viesti:
Re: On ne
Moro
Terveisiä Vesselille Stocholmaan täältä Luvia Katavamaasta. Ei pääse hiki tulemaan kun yöllä oli melkein nollassa. Vesi on 6 C ja ilma nyt suurin piirtein sama ja nyt se vielä liikkuu voimallisesti.
Hauskaa Wappua kaikille toivoopi Ottilianan väki!
Nortti
Terveisiä Vesselille Stocholmaan täältä Luvia Katavamaasta. Ei pääse hiki tulemaan kun yöllä oli melkein nollassa. Vesi on 6 C ja ilma nyt suurin piirtein sama ja nyt se vielä liikkuu voimallisesti.
Hauskaa Wappua kaikille toivoopi Ottilianan väki!
Nortti
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
PS. Yllä oleva teksti on minun näkemykseni asiasta, eikä välttämättä edusta yleistä näkemystä. Sinulla on oikeus olla eri mieltä. Pidätän oikeuden muuttaa käsitystäni. Scylla Ottiliana, https://www.youtube.com/ottilianasailing
-
Vesseli
- Viestit: 29
- Liittynyt: 17 Kesä 2008 08:44
- Paikkakunta: Stockholma
Re: On ne
Pistetään eräs matkakertomus. Viivellä tämä.
Elämä oli sen verran heitellyt että paat alkoi olla lähinnä vaivaksi. Muutto oli edessä loppukesästä ja siinä rytkässä oli menossa laituripaikka. Venekimpalle oli tapahtunut niinkuin venekimpoille tahtoo tapahtua, "kaikki" olivat joko muuttaneet muualle tai hankkineet negatiivisesti perinneveneilyyn suhtautuvan avecin... Koita siinä sitten.
Sattumien kautta paat oli kuitenkin takapihalla täällä ruotsinmaalla ja oli hyvää aikaa keväällä saattaa hänet seksikkääksi. Ja näin myös tapahtui.
Jatkuu.
Elämä oli sen verran heitellyt että paat alkoi olla lähinnä vaivaksi. Muutto oli edessä loppukesästä ja siinä rytkässä oli menossa laituripaikka. Venekimpalle oli tapahtunut niinkuin venekimpoille tahtoo tapahtua, "kaikki" olivat joko muuttaneet muualle tai hankkineet negatiivisesti perinneveneilyyn suhtautuvan avecin... Koita siinä sitten.
Sattumien kautta paat oli kuitenkin takapihalla täällä ruotsinmaalla ja oli hyvää aikaa keväällä saattaa hänet seksikkääksi. Ja näin myös tapahtui.
Jatkuu.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
Vesseli
- Viestit: 29
- Liittynyt: 17 Kesä 2008 08:44
- Paikkakunta: Stockholma
Re: On ne
Homman nimi oli jotta veneelle oli löytynyt ostaja Suomen puolelta ja looginen temppu olisi ajaa paat uudelle omistajalle. Paikkaisi myös edes marginaalisesti tuoretta asuntovelkaa. Ei muuta kuin homma tulille. Empiiriseen kokemukseen pohjautuen nämä siirtoreissut ovat parhautta eikä ollut vaikeaa ylipuhua venekimpasta matruusia föliiin. Eli siis hiukan varmistushuoltoa, jokunen varaosa kyytiin ja menoksi.
Eka etappi oli ajateltu vain muutaman tunnin pituiseksi jolloin jälkikasvut jne. pääsevät mukaan. Sitten siitä johonkin yöksi ja aamusta hakemaan perämies aamulennolta isolta kirkolta Tukholmasta. Meni ihan putkeen paitsi en malttanut jäädä yöseeksi matkalle, soitto Djurgårdenin satamamestarille ja tokihan perinneveneelle paikka löytyi arvoisessaan seurassa Djurgårdenin vierasvenesatamasta. Vastapäisen sheikkiveneen kapteeni ei edes morjestanut tervehdittyäni mutta kapteenittaresta löytyi potentiaalia: Ei hän osannut muuta tehdä kuin seisoa laiturilla, pitää paatin keulasta kiinni ja hokea fin båt, vilken fin båt, fin båt... Kudos.
Matkan varrella mainittavaa oli luonnossatamassa äärimmäisen uhanalaisen lajin bongaus: puuveneilevä ei-mulkku ruotsalainen. Jälkiterveiset vaan Petterille missä ikinä oletkin...
Luonnollisesti, kun kerran isolla kirkolla oltiin, ohjelmassa oli kunniakierros vähän vanhemman puupaatin luona https://www.vasamuseet.se/vasas-historia. Näiden olisi aikoinaan kannattanut kannattanut kysyä konsultaatiota vaikka Pooskerista niin olisi pysynyt pinnalla.
Eka etappi oli ajateltu vain muutaman tunnin pituiseksi jolloin jälkikasvut jne. pääsevät mukaan. Sitten siitä johonkin yöksi ja aamusta hakemaan perämies aamulennolta isolta kirkolta Tukholmasta. Meni ihan putkeen paitsi en malttanut jäädä yöseeksi matkalle, soitto Djurgårdenin satamamestarille ja tokihan perinneveneelle paikka löytyi arvoisessaan seurassa Djurgårdenin vierasvenesatamasta. Vastapäisen sheikkiveneen kapteeni ei edes morjestanut tervehdittyäni mutta kapteenittaresta löytyi potentiaalia: Ei hän osannut muuta tehdä kuin seisoa laiturilla, pitää paatin keulasta kiinni ja hokea fin båt, vilken fin båt, fin båt... Kudos.
Matkan varrella mainittavaa oli luonnossatamassa äärimmäisen uhanalaisen lajin bongaus: puuveneilevä ei-mulkku ruotsalainen. Jälkiterveiset vaan Petterille missä ikinä oletkin...
Luonnollisesti, kun kerran isolla kirkolla oltiin, ohjelmassa oli kunniakierros vähän vanhemman puupaatin luona https://www.vasamuseet.se/vasas-historia. Näiden olisi aikoinaan kannattanut kannattanut kysyä konsultaatiota vaikka Pooskerista niin olisi pysynyt pinnalla.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
Vesseli
- Viestit: 29
- Liittynyt: 17 Kesä 2008 08:44
- Paikkakunta: Stockholma
Re: On ne
Ja matka jatkuu!
Perämies onnistui navigoimaan itsensä lentokentältä Djurgårdeniin. Jälleennäkemisen riemu oli naturligtvist rajaton.
Pienehkön kotiseutuylpeyden ajamana tuumein että emme lähde suoraan tikkamaan Kapellskäriin ns. tylsää ruotsinlaivareittiä vaan näytän vähän paikkoja. Kokan suunta siis takaisin etelään ja Värmdöön kanaaliin, Värmdön kiertäminen etelä / itäpuolelta on aika hieno pätkä. Toki reissun kesto lisääntyi päivällä mutta mikäs hätä meillä valmiissa maailmassa (marssivauhti siis 5,5 solmua). Oli hyvä idea. Yöseeksi 14h tuksutuksen jälkeen Björköön satamaan. Oltiin iloisia kuin linnunpoikaset. Onnistuimme jopa löytämään laittoman pubin ko. saarelta, meininki oli melkoinen vastaavaa en ole nähnyt kun joskus ysärillä lapissa...
Perämies onnistui navigoimaan itsensä lentokentältä Djurgårdeniin. Jälleennäkemisen riemu oli naturligtvist rajaton.
Pienehkön kotiseutuylpeyden ajamana tuumein että emme lähde suoraan tikkamaan Kapellskäriin ns. tylsää ruotsinlaivareittiä vaan näytän vähän paikkoja. Kokan suunta siis takaisin etelään ja Värmdöön kanaaliin, Värmdön kiertäminen etelä / itäpuolelta on aika hieno pätkä. Toki reissun kesto lisääntyi päivällä mutta mikäs hätä meillä valmiissa maailmassa (marssivauhti siis 5,5 solmua). Oli hyvä idea. Yöseeksi 14h tuksutuksen jälkeen Björköön satamaan. Oltiin iloisia kuin linnunpoikaset. Onnistuimme jopa löytämään laittoman pubin ko. saarelta, meininki oli melkoinen vastaavaa en ole nähnyt kun joskus ysärillä lapissa...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
Vesseli
- Viestit: 29
- Liittynyt: 17 Kesä 2008 08:44
- Paikkakunta: Stockholma
Re: On ne
Joo aina olen kuumana laittanut. En tiedä onko etua koska en ole ikinä laittanut kylmänä. On sitä ainakin todella nopea sutia varsinkin sisäpuolelle kun se on "kiehuvaa". Joskus joku sanoi että kuumana imeytyisi hiukan paremmin mutta faktaa ei minulla asiasta ole.
-
Vesseli
- Viestit: 29
- Liittynyt: 17 Kesä 2008 08:44
- Paikkakunta: Stockholma
Re: On ne
Ja matka jatkuu, Björkö - Kapellskär
Aamulla oli hiukan hutera olo ja mikäs sen hienompaa kuin saada vähän vastahuteruutta vesillä. Pohjoisesta oli yön aikana alkanut tuulemaan, jos ei nyt kovasti niin ainakin kohtalaisesti ja sekös harmitti, pooskerilaisissa veneissä ei ole mitään vikaa mutta voisivat ne roiskia vähän vähemmän. Tosin sitten ne näyttäisivät pellinkiläisiltä luuviuluilta...
Merivesi ei valitettavasti ollut kovin lämmintä joten muutaman tunnin tuksutuksen jälkeen kylmähän siinä tuli. Onneksi matruusikin oli kuunnellut ohjeita ja näin ollen koko miehistöllä oli lämmintä päällä. Siinä sitten heinäkuussa ajeltiin pilkkihaalarit päällä pohjoiseen kunnes kapulle riitti ja päivän reittisuunnitelmaan tehtiin lisäys luovasta reitistä. Saarien välissä puikkelehtiminen saattoi maksaa pari tuntia kallista ilta-aikaa mutta oli se hiton paljon mukavampaa kuin olla paikallisessa tukkijoessa. Simulaattori olisi vaikkapa istua täysissä kuteissa täysillä puhaltavan ilmastointikoneen edessä kun kaveri heittää äyskärillä kylmää vettä naamaan seitsemän sekunnin välein...
No, aamuhuteruus kuitenkin kaikkosi ja reissussa alkoi olla sellaista hyvää fiilistä mitä puuveneilijä saa vasta vastoinkäymisten myötä!
Hieman hauskuutta hommaan saatiin lounastauolla. Parkkeerattiin hiton hienolle autiolle hiekkarannalle ja aurinko paistoi sopivasti lahteen. Kerittiin a) ihmettelemään miksi näin hieno ranta ei ole käytössä ja b) vetämään eau naturel munasillaan uimaan kun ranta täyttyi saksalaisista (?) turisteista. Oli heillä hauskaa. Ja meillä myös. Uimisen jälkeen google käyttöön ja olihan siellä niemen toisella puolella 5* hotelli...
Kytkin ylös ja päivän viimeiselle taipaleelle Kapellskäriin. Hyvänä ajatuksena oli jäädä yöseeksi johonkin saareen hyviin kyttäysasetelmiin Käpellskärin ulkosaaristoon odottamaan sopivaa tuuliväliä ahvenanmeren ylitykseen. Sopivan saaren löydyttyä, maihinnousun jälkeen, jokusen tunnin rantakalliolla lojumisen jälkeen försti ihmetteli ääneen notta miksiköhän näin hieno ja iso saari on rakentamaton. Noh, eipä kauaa mennyt kun lehmälauma ilmestyi paikalle tollottamaan veneilijöitä et venettä... Valitettavasti ei ollut harppuunaa mukana joten mullikin jatkoi elämäänsä... Suunnitelmana oli ollut pistää teltta pystyyn saareen mutta varotoimenpiteenä suu- ja sorkkatautia vastaan nukuttiin ihan suosiolla paatin pohjalla. 10h koneet käynnissä.
Aamulla oli hiukan hutera olo ja mikäs sen hienompaa kuin saada vähän vastahuteruutta vesillä. Pohjoisesta oli yön aikana alkanut tuulemaan, jos ei nyt kovasti niin ainakin kohtalaisesti ja sekös harmitti, pooskerilaisissa veneissä ei ole mitään vikaa mutta voisivat ne roiskia vähän vähemmän. Tosin sitten ne näyttäisivät pellinkiläisiltä luuviuluilta...
Merivesi ei valitettavasti ollut kovin lämmintä joten muutaman tunnin tuksutuksen jälkeen kylmähän siinä tuli. Onneksi matruusikin oli kuunnellut ohjeita ja näin ollen koko miehistöllä oli lämmintä päällä. Siinä sitten heinäkuussa ajeltiin pilkkihaalarit päällä pohjoiseen kunnes kapulle riitti ja päivän reittisuunnitelmaan tehtiin lisäys luovasta reitistä. Saarien välissä puikkelehtiminen saattoi maksaa pari tuntia kallista ilta-aikaa mutta oli se hiton paljon mukavampaa kuin olla paikallisessa tukkijoessa. Simulaattori olisi vaikkapa istua täysissä kuteissa täysillä puhaltavan ilmastointikoneen edessä kun kaveri heittää äyskärillä kylmää vettä naamaan seitsemän sekunnin välein...
No, aamuhuteruus kuitenkin kaikkosi ja reissussa alkoi olla sellaista hyvää fiilistä mitä puuveneilijä saa vasta vastoinkäymisten myötä!
Hieman hauskuutta hommaan saatiin lounastauolla. Parkkeerattiin hiton hienolle autiolle hiekkarannalle ja aurinko paistoi sopivasti lahteen. Kerittiin a) ihmettelemään miksi näin hieno ranta ei ole käytössä ja b) vetämään eau naturel munasillaan uimaan kun ranta täyttyi saksalaisista (?) turisteista. Oli heillä hauskaa. Ja meillä myös. Uimisen jälkeen google käyttöön ja olihan siellä niemen toisella puolella 5* hotelli...
Kytkin ylös ja päivän viimeiselle taipaleelle Kapellskäriin. Hyvänä ajatuksena oli jäädä yöseeksi johonkin saareen hyviin kyttäysasetelmiin Käpellskärin ulkosaaristoon odottamaan sopivaa tuuliväliä ahvenanmeren ylitykseen. Sopivan saaren löydyttyä, maihinnousun jälkeen, jokusen tunnin rantakalliolla lojumisen jälkeen försti ihmetteli ääneen notta miksiköhän näin hieno ja iso saari on rakentamaton. Noh, eipä kauaa mennyt kun lehmälauma ilmestyi paikalle tollottamaan veneilijöitä et venettä... Valitettavasti ei ollut harppuunaa mukana joten mullikin jatkoi elämäänsä... Suunnitelmana oli ollut pistää teltta pystyyn saareen mutta varotoimenpiteenä suu- ja sorkkatautia vastaan nukuttiin ihan suosiolla paatin pohjalla. 10h koneet käynnissä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Viimeksi muokannut Vesseli, 27 Elo 2020 00:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.