Veneiden merikelpoisuus

Löysää puhetta ja laiturijuoruja. Jos tuntuu että aihe ei enää liippaa kovin läheltä puuveneitä, niin siirretään keskustelu tänne.
Vastaa Viestiin
seppo
Viestit: 226
Liittynyt: 14 Kesä 2012 22:06
Paikkakunta: Helsinki

Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja seppo » 27 Heinä 2017 10:04

Tulipa käytyä uudella veneellä ensimmäinen pidempi reissu eteläisessä saaristossa ja rannikolla. Vaikka sisempiä väyliä valittiin niin välillä tehtiin tuttavuutta aallokonkin kanssa. Fiskarithan on tunnettuja rullauksestaan ja sivuaallokossa isomman selän ylittäminen menee helposti jännäksi, varsinkin kun perheen kanssa liikkeellä.

Tulimme miettineeksi että minkälainen keli on sellainen johon vielä teoriassa hyväkuntoisella fiskarilla voi mennä (vaikkei ehkä kannata). Mitä silloin tulee ottaa huomioon ja minkälaisia riskitekijöitä siihen liittyy? Muutenkin vesillä olemiseen liittyvät jutut kiinnostavat, täällähän on enemmän ollut (toki korvaamattomia) juttuja kunnostukseen liittyen.

Tiedän että täällä on paljon kokeneita merellä liikkujia. Mieluusti aiheesta voisi olla enemmänkin keskustelua?

Eeppo
Viestit: 163
Liittynyt: 30 Huhti 2012 09:18
Paikkakunta: Outokumpu

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja Eeppo » 27 Heinä 2017 14:26

Moi!

Varmasti tulee paljon kattavampiakin vastauksia, mutta todettakoon, että mielestäni tietyiltä osin veneen kelikelpoisuus on suoraan verrannollinen polttoainelinjan puhtauteen. :-)

Eeppo

Northling
Viestit: 2763
Liittynyt: 23 Huhti 2003 11:16
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja Northling » 28 Heinä 2017 16:45

Moro

Fiskareista ei ole kovin paljoa kokemusta, mutta vesillä on tullut liikuttua yli 40 vuotta pääasiassa purjeveneillä alkaen optarista...
Nykyään Scyllalla purjehditaan ja juuri ollaan päättelemässä Selkämeren kierrosta reilut 600 Nm (Pori-Vaasa-Högakusten-Gävle-Ahvenanmaa jne.)

Kaitpa samat seikat pätee isossa meressä moottoriveneille kuin purjeveneille turvallisuuden suhteen.
Ensin tietenkin aluksen käyttökelpoisuus ko. merialueeseen ja keliin. Eli avomerelle ei sovi lähteä ainakaan kovin pitkälle jos alus on tarkoitettu saaristo tai rannikko käyttöön. Tässä tulevat kyseeseen rakenteelliset seikat ikkunoiden ja luukkujen koko ja kestävyys ja veneen rakenteellinen vedenpitävyys. Avomeriveneen tulee kestää 360 asteen pyörähdys, niin että se ei ota liikaa vettä ja tietenkin koko tekniikan esim akkujen ja tankkien kiinnityksien tulee kestää sellaisessa tilanteessa myös. Luukkujen ja ikkunoiden tulee olla pieniä ja sisältä suljettavia jos joudutaan kelin, joka kestää pitkään.

Scyllahan ei ole avomerivene vaan rannikkoristeilijä, joten hyvin huolella seurasimme säätiedotuksia ennen avomeriosuuksia. Selkämerikään ei ole ärtyessään mikään leikinpaikka. Muistakaa esim SSP:n Gävlen eskaaderi 80-luvulla, josta ei ilman henkilövahinkoja säästytty. Säätiedotuksiinkaan ei saa liikaa luottaa, sillä kuten Gävle eskaaderi-tapauksessakin keliennuste oli hyvä, mutta 40 m/s tuuliin ja lähes jäätäviin olosuhteisiin jouduttiin keskellä kesää.

Yksi tärkeä seikka on aluksen pitäminen merikunnossa. Eli kaikki irtonainen tavara pitää olla merellä koko ajan kiinnitettynä tai suljettavien luukkujen takana, jottei ne kyljelleen menossa ei aiheuta vaaraa lentäessään veneen toiselta laidalta toiselle. Sitten tietenkin miehistön toimintakyky on olennaista eli veneen tulee olla sellainen että siellä on riittävästi tartutakahvoja ja ohjauspaikan tulee olla sellainen että ohjailija pysyy paikallaan kelissä kuin kelissä.

Usein kuulee veneistä, joissa on suuret ikkunat, että ne on karkaistua lasia. Mielestäni se virhe. Karkaistu lasi toki kestää enemmän kuin tavallinen, mutta yksi naarmu lasissa laukaisee karkaisun ja sen jälkeen se ei enää kestäkkään sen paremmin kuin tavallinen lasi. Toki se on hyvä että karkaistu lasi särkyessään murenee eikä aiheuta viiltovaaraa, mutta se ei paljoa lohduta kun ikkunana täydelta tuuppaa meri sisään. Eli ikkunat avomeriveneissä tulee olla iskunkestävät, joko riittävän paksua laminaattilasia, joka ei vuoda särkyessään tai jotain riittävän paksua muovia, joka kestää aukon kokoon suhteutettuna veneen kaatumisen ikkuna edellä aallon pohjaan. Muistan lukeneeni jostain venelehdestä artikkelin, jossa moottoriveneestä oli vasta-aallokkoon ajettaessa tulleet tuulilasit sisään ja uppoamisvaara oli ollut lähellä. Veneestä oli myös tuhoutunut kaikki navigointi elektroniikka jne.

Monesti kuulee sanottavan että ennen loppuu kipparilta tai miehistöltä kantti kuin veneestä ominaisuudet. Mielestäni viisas Kippari ei joudu sellaisiin tilanteisiin, josta mennään kummankaan rajoille.

Tällaisia seikkoja nyt ensiksi tuli mieleen.

Nortti
PS. Yllä oleva teksti on minun näkemykseni asiasta, eikä välttämättä edusta yleistä näkemystä. Sinulla on oikeus olla eri mieltä. Pidätän oikeuden muuttaa käsitystäni. Scylla Ottiliana, https://www.youtube.com/ottilianasailing

MÖsteri
Viestit: 1238
Liittynyt: 11 Heinä 2006 23:34
Paikkakunta: Dragsfjärd

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja MÖsteri » 31 Heinä 2017 13:17

Moi,

Nortlhling kirjoitteli paljon asiaa. Toki fiskarilla on melko pitkä matka siihen, että aletaan vaatia kestävyyttä 40 m/sek tuuleen.

Mun mielestä lähtökohta on, että tutustuu veneen tekniikkaan ja kuntoon ajan kanssa maissa, rannassa ja ajellessa. Korjaa tai opettelee poistamaan viat, vaihtaa huonot jutut pois ja yrittää eliminoida yllätyksiä etukäteen. Vähän voi olla varaosiakin mukana, työkaluja kumminkin. Venettä kannattaa tietoisesti koeajaa eripituisilla lenkeillä ja kokeilla eri juttuja.
Voin kertoa, että itse tein kuninkaallisen typeryyden viime kesänä, kun lähdin kesälomareissulle kohti Ahvenanmaata koeajamattomalla veneellä. No, Iniössä pasahti lämmönvaihdin. Onneksi kävi sataman läheisyydessä. Veneestä löytyi varaletkuja ja työkaluja, että sain seuraavan päivänä koneen taas toimimaan merivesijäähdytteiseksi muutettuna. Mutta pointti on, että muutamalla ilta-ajelulla tuo olisi varmasti tullut esiin kotinurkilla.

No, kun vehkeet kestää riittävällä varmuudella, niin tohtii aallokkoakin käydä koittamassa. Meidän fiskari Chouan osaa rullata oikein mainiosti aallokossa. Alkuun se tuntui ihan mahdottomalta, joku moottorivene kun tuli vierestä ohi, niin tuntui että paattihan kaatuu varmasti. Mutta luomuaallokossa paatti kyllä löytää rytminsä. Mitä isompaa aallokko on, niin sitä siistimmin vene tuntuu kulkevan. Käytän mastossa pientä tukipurjetta aina kun mahdollista, se vaikuttaa todella paljon rullaukseen, vähentävästi siis. Oikeastaan ilkein keli on roima myötäaallokko, silloin tuntuu että fiskari menee ihan omia polkujaan. Keinutellessa on käytännössä niin, että miehistön sietokyky tulee meillä aika nopeastikin vastaan, veneestä en ole enää vähään aikaan ollut ollenkaan huolissani. Vasta-aallokossa taas ärsyttää se, että keulan kylkiä huuhtova vesi tunkee ravistuneen laidan läpi ja kastelee helposti patjat ja pussit, jos jotain on jäänyt seiniä vasten. Ja muutenkin tavarat kannattaa pitää omilla paikoillaan ja kehittää niille jokin kiinnityssysteemi. Pitkin venettä kiitävä vesikanisteri tai vaahtosammutin ei ole kivaa ajankulua..

matti
Viestit: 2184
Liittynyt: 12 Maalis 2005 15:31

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja matti » 02 Elo 2017 08:54

Kuten edellä on jo todettu merikelpoisuuteen vaikuttaa ehkä eniten henkilöstön osaaminen sekä siihen liittyvä ennakointi.
Tosin joskus keli yllättää ja silloin on oleellista se, että vene on riittävä ko liikennealueeseen.
Ehdottomasti kannattaa pitää varalla polttoainesuotimet, hihnat, nestettä, öljyä,impelleri, sekä taito niiden vaihtamiseen.(veneen rullatessa ei niinkään helppo nakki), hyvin varustellussa veneessä on polttoainesuotimet kahdennettu-3-tiehanat -voi vaihtaa käytössä olevat vain vipua kääntämällä

Itsellä sama mielikuva kuin Nortilla, lukenut saman, joskus on jollakulla tullut lasit sisään.
Hytin etuseinän ikkunat on mielestäni vaaralliset kelissä, jos vasta-aalto taittuu keulakannelle, niin on paljon mukavampaa kun edessä on vain tuulilasi.
Lasin rikkoutumiseenkin voi varautua-pitää mukana riittävän kokoisia 10-12mm paksuja vanerilevyjä(punkan pohjalevyt) ja sopivia kiinnikkeitä(puuklosseja, ruuveja, siipiruuveja tms)

Ryhmämatkailu luo myös turvallisuuden tunnetta;
muutama vuosi sitten lähdettiin Tallinnasta aamulla(tallinnaradion mukaan tuuli SSW 9-11m/s, takaa tuli purjeveneitä, tavoittivat(itsellä 2-reivi), osa meni Porkkalan suuntaan, yks jäi perään ja kulki mukana mailin säteellä Helsingin majakan ohi josta taittoi Espoon suuntaan.
Ei tietoa keitä olivat, mutta ilmeisesti halusivat "kimppakyytiä", se kulkuvauhti, reilu 7kn sopi heille. Hki vts ilmoitti tuuleksi 235/14m/s kun oltiin tulossa Hki
Kävin viime vko Vergissä, puhetta yhden venekunnan kanssa aamun lähdöstä, sanoivat lähtevänsä Kotkaan 7-8 aamulla
Lähdin ennen 7, tulivat heti perään, ilmeisesti hekin halusivat jonkun olevan näkyvissä matkan aikana?

Avatar
Qubik
Viestit: 1080
Liittynyt: 03 Huhti 2014 23:06
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja Qubik » 02 Elo 2017 12:54

Melko hurija suunnitelmia. Ainahan mua huolestuttaa, se, kun ehdotettaan varaosien mukana ottamista, jotta "ne sais vaihdettu kauheessa aallokossa". Jos ei ole ihan kuolemanpakko, niin esimerkiksi impellerin vaihto voi osoittautua kohtalokkaaksi. Ne kuusi pikkuruuvi on toiselle jopa rannalla yliboimasta saata paikalle niin ettei tippu pari pilssiin tai osuu oikein kierteille. Joten, jos ennen jotenkin setyi toimii, nijn vajapulttisenä ej ole toivoakaan. Samaa homma on oolttoainesuodattimien kanssa. Koittakaas ekaks pikkuyanmarin polttoainejärjestelmä ilmata esisuodattimen vaihdon jälkeen. Laiturissakin melkoista nitkuttelemista. Ja jos sitten siinä touhuissa päättää käynnistää " ehkä se ilmaa itse itteensa" ajatuksella, niin taas on tilanne huonompi, kun ennen. Kiva, kun on huolosetti ja työkalut mukana, mutta jos ei ole viimeinen pakko, ei kannattaa mennää sorkkimaan.
Mun pari vinkki llis
- tankin korkin tiiviste kuntoon! Käytännös ainoa paikka, mistä päsee vesi tankiin!
-impellerin vaihto joka kevät!
-enne lähtöä ja ajon jälkeen moottorin perusjuttujen tarkistus
-luukkujen kiinnitys! Kaikki luukut pitää ollaa suljettavia!
-miehistölle koulutus ja ennakkoon harjoittelu, mitä kukin tekee ja missä on, jos sää käy ikäväksi. Mitä pitäs tehää jos....
-viestintavälineiden tarkistus, lataus
- huikka rommia kaikille :)
Kuvia Avofiskarista löytää sieltä: https://photos.app.goo.gl/Df9nWE1daSTQo7xc9 Älä sit jaa eteenpäin ilman lupaa, eiks niin!

matti
Viestit: 2184
Liittynyt: 12 Maalis 2005 15:31

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja matti » 02 Elo 2017 18:04

Ehkä kirjoitin huonosti-siis samaan pötkylään.
Ei ollut ajatuksena, että siinä huonoimmassa paikassa ruvetaan huoltohommiin kuin ehkä äärimmäisessä tilanteessa.

Tosin tiedän, että polttoainesuodin on jouduttu vaihtamaan matkalla Pietariin, keskellä Suomenlahtea, nimenomaan fiskariin ja aallokossa(paskaa tankissa)(hyvä, että oli varasuotimia mukana!), oli mukana olleen puheitten perusteella "haasteellinen" homma.
Muistikuvieni mukaan 80-l useampi Saimaan veneilijä kertoi vaihtaneensa p-a suotimen tultuaan Suomenlahdelle Saimaan kanavan kautta kun vaakavedessä ollut vene alkoi rullaan mainingissa ja sakka tankin pohjalta lähti liikkeelle.

Ja jos muistan oikein, niin joitain vuosia sitten V-P:n sinisessä laatikossa oli impellereitä jotka eivät kestäneet kesää.
Ko asiasta omakohtaista kokemusta, olin vaihtanut huollettavanani olevaan veneeseen impellerit keväällä, hankittu merkkiliikkeestä, heinäkuussa hajos toinen ja veneen vuokraaja joutui sen vaihtamaan, tosin laiturissa, konetta muistaakseni käytetty vajaa sata tuntia!
Em johtuen en pidä ollenkaan huonona asiana pitää sitä varakpl mukana, senhän voi tarvittaessa vaihtaa vaikka saaren varjon puolella.

Tuo luukkujen lukitus on tärkeää, tiedän venekunnan jolle kävi läheltä piti tilanne; vene: avotila keulassa(huono juttu!), avotilan luukut vain painovoiman avulla paikoillaan, suht korkeat kaulukset luukuissa, aalto keulan yli sisään, vettä niin paljon, ettei heti tyhjentynyt suht suurista valuma-aukoista huolimatta.
Luukkujen kannet alkoivat kellumaan-siis nousivat veden pintaan ja vesi ruumaan.
Hätälukitus tehtiin lyömällä ruuvimeisselit läpi kannen reunojen ja sarjojen jolla estettiin kansien aukeneminen uudestaan.

seppo
Viestit: 226
Liittynyt: 14 Kesä 2012 22:06
Paikkakunta: Helsinki

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja seppo » 02 Elo 2017 22:10

Mielenkiintoisia näkökulmia ja tarinoita.

Tekemällä oppii ja välillä kantapään kautta. Mutta iän ja perheen myötä tietysti mieluummin harvemmin kantapään kautta.

Pakko myöntää että en ole edes koskaan ilmannut tuota moottoria, vaikka ohjekirjaa olenkin lueskellut. Täytyy viimeistään syyshuollon yhteydessä kokeilla käytännössä. Dieselmoottori muutenkin opettelussa wickströmin jälkeen.

En tiedä voiko näin kysyä, mutta minkälaista tuulta pidätte fiskarille sivuaallokossa mahdollisena kuljettavana, siis jos tuulen puolella ei ole saaria tms suojana, vaan vastaranta itämerellä?

Itse tulin siihen tulokseen että ainakin perheen kanssa kymmenenkin metriä sekunnissa (sivusta aavalla) on mieluummin vältettävää...

Ilmeisesti veneen kaatumiseen aallokon pitää kuitenkin olla todella isoa, jotain tällaista muistelen lukeneeni (joka on kaukana kokemisesta). Mietin tätä lähinnä suhteessa Northlingin kommenttiin 360 asteen pyörähdyksestä, joka voinee onnistua purjeveneellä mutta tuskin fiskarilla. Ja ilmeisesti jos oikein kovaan aallokkoon jostain syystä joutuisi olisi paras pitää keulaa kohti aaltoja ja ne luukut suljettuina? Sivumyötäisessä veneen hallinta tuntui aika hankalalta myös, vene tuntui kääntyvän helposti sivuttain. Kaasua käyttämällä sain välillä veneen oikaistua kun ohjaus ei tuntunut pitävän.

Meri on kyllä mahtava ja kunnioitusta herättävä elementti.

matti
Viestit: 2184
Liittynyt: 12 Maalis 2005 15:31

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja matti » 03 Elo 2017 10:16

En pidä oikeastaan mahdollisena sitä, että fiskari pyörähtäisi näissä Suomen oloissa ympäri, sivuaallokossa tosin rullaa kovasti, ovat yleensä niin alapainoisia, että oikenevat joskus liiankin nopeasti.(joskus nähnyt kuvissa sisävesi"laivoja" ilmeisesti itsesuunniteltuja joilla en lähtisi tuuliselle merelle)
Kuten jo itsekin olet huomannut, että se 10m/s alkaa olla epämiellyttävä keli, etenkin sivutuuleen, koska aallokko on täällä lyhyttä ja terävää joten matkasuunnitelmiin väljyyttä, että voi pitää tarvittaessa satamapäiviä, tai ajella mutkille-siis mahdollisimman sisäreittejä.

Qubik olet oikeassa, kun asiaa ajattelin, niin tilastollisesti on äärimmäisen harvinaista, että muuta kuin ne polttoainesuotimet tarvii olla mukana.
Tosin useita kertoja on tullut kaiveltua impellerien siipiä lämmönvaihtimista joissa aiheutaneet lämpöongelmia, kaverin BMV:ssä oli kahdeksan, ajoittain tukki virtausta jolloin lämmöt nousi.
Caterpillarissa ei ollut kuin kolme välijäähdyttimessä jotka riittivät haittaan jäähdytystä, tässä pari esimerkkiä, joten kyllä niitä impellereitä viottuuu...

Itsestä tuntuu jotenkin mukavalta se, että ollessani veneellä liikkeellä luulen osaavani tehdä jotakin häiriön osuessa kohdalle.
Esim. tapaus; DI liikkeellä veneellä, kone ei lähtenyt käyntiin saaren rannassa, apuun meripelastusseuran yksikkö, yrittivät käynnistää apuakulla (ilmeisesti kytkivät apukaapelit suoraan käynnistysakun napoihin), ei käynnistynyt!!!!, hinaus kotisatamaan, tulihan siitä pelastussuorite. :)
Syy; viallinen pääkytkin, itse olisin laittanut pääkytkimellä kaapelit saman napaan, näin ohittanut ko kytkimen ja startannut ja ajellut kotiin.
Veneessä oli hyvä valkoima työkaluja. 8]

MÖsteri
Viestit: 1238
Liittynyt: 11 Heinä 2006 23:34
Paikkakunta: Dragsfjärd

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja MÖsteri » 04 Elo 2017 16:35

Niin...

Huolto-osien vaihtoa ei tietenkään Jätetä tehtäväksi aallokossa ja pimeässä... mutta hihna voi katketa tai suodatin tukkeutua. Jos homman osaa tehdä, on työkalut ja osa mukana, niin kyllä sitä yrittää kannattaa. Jos kone on jo sammuksissa, niin ei se siitä huonommaksi enää tule. Toki ei jäädä mihinkään tankkeriväylälle ankkuriin kannentiivistettä vaihtamaan.

Tankin korkki on hyvä huomio! Olen tavannut sipaista vaseliinia siihen suljetun korkin sauman päälle ekstratiivisteeksi, varsinkin jos on märkää luvassa.

Fiskarin kaatuminen on minullekin arvoitus. Yksi tapaus löytyy kirjallisuudesta. Aikoinaan oli Vänöstä Kasnäsiin matkannut fiskari mennyt ympäri roimassa myötäaallokossa. Venettä kuskeineen ei koskaan kuulunut perille, piti kyyditä koululaisia. Etsinnöissä löytyi irtohytti kellumasta ylösalaisin ja katon varassa oli konekopan sisälle kuuluneita työkaluja. Tästä oli päätelty veneen menneen nopeasti ympäri. Se oli sitä aikaa, kun petrolikoneiden tilalle tuli isot dieselit, ja veneillä ajettiin lujaa riipumatta rungon ominaisuuksista. Turmavenettä oli jo aiemmmin hirvitelty täydeksi sudeksi ominaisuuksiltaan.

Maltillisesti ajaen fiskari kumminkin taitaa olla melko varma ja keinuva kulkupeli.

Avatar
Qubik
Viestit: 1080
Liittynyt: 03 Huhti 2014 23:06
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja Qubik » 05 Elo 2017 11:57

Mä en ole, kun vaan alle 20 vuotta koneita ruuvannut, mutta en muistaa ainittaka tapausta, missä ehjä ja oikein kiristetty kiilahihna olisi katkennut ajossa ihan tosta vaan. On katkennut loppuun kulunut ja pohjaavat hihnat, on katkennut hihnat, jos joku laakeri hirttaa kiinni yms. Mutta, mutta, jos vesipumpun tai laturin laakeri leikkaa kiinni, ei uudesta hihnastakaan ole iloa. Jatkuvasti asiakat tarjoavat "ota tosta venessa oleva" varaosa, mikä on lähes aina yli 5 vuotta vanha. Joten nekin kannattais uusia kerran olmessa vuodessa. Ja impelleri toki joka vuos.Varaosat on hyvä olla mukana toki, jos vaikka toista hätäistä pitäis auttaa.
Merikelvollisuuden osana kannattais käytä läpi myös kiinnitysköydet. Alimitoitettuja, knaappeihin virkattuja tai aivan risaksi auringon polttamia on harmittavan usein. Pahin mielestani on juuri se, kun ei osata perussolmuja ja knaappeihin virkattaan köyttä, senverran, kun sinne mahtuu. Mutta jos pitäis pikaisesti kiinnitta hinausköysi? Faktatiedona: rajanvartiolaitos leikkaa pelastuksen aikana knaapin puhtaaksi, jos siihen kietaistu"mulla on tarkka mitta laitettu valmiiksi perätolppia varten" ei helpolla purkautuu!
Kuvia Avofiskarista löytää sieltä: https://photos.app.goo.gl/Df9nWE1daSTQo7xc9 Älä sit jaa eteenpäin ilman lupaa, eiks niin!

arijumaa
Viestit: 6
Liittynyt: 11 Kesä 2018 17:38

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja arijumaa » 05 Heinä 2018 15:36

10 m/s on varmaan aika hyvä "nyrkkisääntöraja". Joskin riippuu paljon paikasta. Avomereltä kohti mataloituvaa rannikkoa lähestyvät aallot terävöityvät ikävästi paikka paikoin vaikka ulonpana missä aallon väli on pitempi pärjäisi paremmin. Hyvin huollettu vene ml. puhdas tankki on a ja o.

Ninne
Viestit: 1
Liittynyt: 28 Elo 2018 19:03

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja Ninne » 05 Loka 2018 20:08

Kansanveneellä Kismet f172 lähdin Heinolasta Ruotsalaiselle myrskyssä kun olin jo päivän ootellut...
Kivaa rodeota kun puuskissa 20m/s+, järvellä terävät aallot ja senverrta isot että osa kaatui kannelle.
Lapset heräs äkisti kun suojaamaton mastojalka laski sisään punkaan :)
Reivattuna ei ongelmia, mutta paluu kun perhepurjehdus ja voimat ovat rajuja puuskissa erityisesti hyökyjen kohdilla.
Perheäänestys pakotti palaamaan satamaan jossa sain kyllä kritiikkiä myrskyyn lähdöstä - ja muutaman kommentin purjeiden venyttämisestä piloille.

Syysmyrskyissä olen mennyt yksin kun en saa ketään mukaan. Kovassa kelissä puuvene alkaa elämään kuin pärekori ja hiukka pelottannu kun vettä sisällä lattian päälle ehkä 20cm kajuutassa. Masto nousee järven terävissä aalloissa vanttien varassa ilmaan koska vene joustaa sivuista ja masto iskee köliin jysähtäen - enempi tunnelma. Kun vesi luovissa siirtyy laidalle ja vaikuttaa venee kallistukseen ja veneestä tulee hitaasti reagoiva eikä ole tuttua purjehtimista enää. Koskaan ei oikeastaan ole ollut lähelläkään vaaratilanne. Toinen jännä on spinaakkerin sivuveto jos koko laita painuu pinnan alle... no äkiste saa köydet irti ja ämpärin käteen 😃

Järvellä myrsky on hankalan puuskainen ja terävä, merellä kumminkin puhaltaa tasaisesti ja ei niin hakkaava! Tai siis merellä en VIELÄ ole ollut syysmyrskyssä ja hiukka mietityttää josko ne isojen aaltojen hyökyvaahtoharjat täyttää kerralla avotilan? Mut joo jännintä tähän asti on ollut yöpurjehdus syysmyrskyissä yksin!

Kertokaa purjehduksista Itämerellä Kansanveneellä myrkyssä?

Avatar
ms.venla
Viestit: 1043
Liittynyt: 29 Loka 2009 21:43

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja ms.venla » 24 Elo 2019 21:55

10m/s aallokko on jo täällä sisävesillä pirun terävää. Ja silloin juuri on tärkeää että polttoaine on puhdasta ja suodattimet kunnossa. Vesipumpun siipipyörä pitää tosiaan vaihtaa varulta vuosittain. Vasta aallokko ja myöhäinen on OK, jos ei aja ihan 90asteen kulmassa aaltoon. Ja yleensä hätää ei ole niin kauan kuin kone käy, sitten kun sammuu tai keittää yms. Niin on tilanne päällä. Itselläni on ajoankkuri.

Mile
Viestit: 1181
Liittynyt: 25 Helmi 2005 10:44

Re: Veneiden merikelpoisuus

Viesti Kirjoittaja Mile » 23 Huhti 2020 09:23

Pitkästä aikaa täällä taas.
Merikelpoisuus onkin jännä juttu, joku viisas sanoi, että kylllä vene pärjää, mutta kyydissä olevian kanssa niin ja näin.

Omalla pikkupaatilla ensimmäistä kesää ajelemassa oltiin tuossa Inkoon edustalla Porkkalan selällä, tuuli navakasti mutta ei kovaa, etelästä ja aallokkoa oli jonkin verran, ei paha sekään. Sen verran keikutti kuitenkin että sai polttoainetankin sisällön hölskymään ja siellä olleen moskan liikkeelle. Tämä sitten tukki polttoainesuodattimelle menevän banjoliittimen - eli siinä sitten sammui kone. Tuuli painoi kohti karikkoa.

Pikainen vian selvitys; letku irti ja puhallus - ilma meni läpi tankkiin, joten siinä päässä ei tukos ollut, sitten suotimen liitin auki ja sen sai mukana olleella sähköjohdon pätkällä ronkittua auki ; letkut kiinni ja usko-koetuksella, toivo-täysillä starttaamaan - ja kone käynnistyi. Ei siinä tullut ankkuri vielä mieleen, vaikka karikko lähestyi tuulessa aika nopsaan. Vaikka keikunta ei tuossa haitannut kyyryssä moottorin kanssa puuhastelua, ei siinä kuitenkaan kovin kummoisia pysty tekemään , paitsi ehkä kun on pakko, ja välineet mukana.

Eli riittävästi kättä pidempää syytä olla aina mukana, tarvikepakista voi olla hyötyä. Moskkat olivat tuolloin aivan juuri tehtyyn tankkiin tulleet ikivanhan jerrykannun mukana. Oli se kannu huuhdottu ihan hyvin. Sieltä lähti sisäpinnan maali/lakka irti naftan mukaan isoina rämmäleinä. Nuo pehmenneet maalin suikaleet meni polttoaineputkeen sitten.

Vahinkoa ei ole, pelkkää hölmöilyä, niin tälläkin kertaa - fiksuudella ( oli fiksu kavveri mukana nääs ) selvittiin tästäkin tilanteesta ilman ruumiillisia tai sielullisia vammoja, mutta viisas ei olisi tätäkään kokemusta saanut. Viisaan elämä on siiss tylsää.
Mile

Vastaa Viestiin