ankkurointi

[matti]

En muista onko aiheesta juurikaan kirjoiteltu?
Viisaammat oppivat muiden virheistä, kun ei tee kuten on neuvottu= lasketaan (keula)ankkuri keula vastatuuuleen ja päästetään ketjua/köyttä myötäseen ja varmistetaan pito, suunnilleen näinhän oppaissa lukee.
Eilen kävin hakemassa verkot (neljä siikaa) tuolta hieman ulompaa, soutuvene hinauksessa, sumua senverran, että näkyvyyttä satakunta metriä.
Verkkolippu löyti heti(kyllä tekniikka on ihmeellistä), toista ei näkynyt, vene ankkuriin ajoin vastatuuleen, 3m/s ,yli matalikon, että kopiobruce pitäisi paremmin ylämäkeen, laskin peräankkurin, siis opetuksista poiketen, sivutuuleen(peräankkurihan olisi pitänyt laskea myötäseen, että köyden veto olis tullut suoraan myötätuuleen)(laitoin ankkuriin peräköyden koholla varustettuna,oletuksella, että pohjassa on kiviä)
No lähtöhän ei sit onnistunutkaaan kuten römsöössä, köysi oli mennyt kiven alle, tuuli hieman voimistunut, 4-5m/s, ensin yritin siten, että yritin hakea peräköydestä ankkurin soutuveneellä, nousi melkein pintaan, mutta en saanut köyttä pois kiven alta.
Siirsin ankkuriköyden peräklyyssistä keulaan, että vene ohjautuu (kun on toinen vene hinauksessa, niin ei voi tehdä äkillisiä käännöksiä/suunnanmuutoksia, koska se törmäilee kylkeen), ajamalla ympyrää kiersin kiven ja sain köyden pois, kaikki OK.
Koko prosessi vain sen takia, että en laskenut köyttä myötätuuleen, vedon suuntaan!

Peräankkurissa on uppoava lyijypainotteinen 14mm köysi, 30m, siihen perään olen sitonut 15m kelluvaa polypropeeniköyttä siltävaralta, että (yksin) säheltäessä köysi loppuukin, niin sen voi noukkia puoshaalla ylös eikä tarvi yrittää naarata ankkuria.
Tietenkään ankkuriköyden pää ei ole sidottu kelaan, sitäkin olen kuullut tehtävän, tällöin on suuri vaara jos tulee "manuaalihäiriö", että kela ja kaiteet on solmussa kun köysi pohjaa.

[MÖsteri]

Ankkurointi on mukavaa puuhaa

Mulla on nyt moottoriveneessä yksi Valmetin kokoontaitettava pikkunaara, jossa on 30 metriä köyttä ja viisi metriä kettinkiä. Se toimii kahviankkurina, eli se on näppärä nakata laidan yli jossei nyt niin nuukaa ole pidon kanssa. Isompi on myös naara, mutta siihen ei vielä ole omaa kunnollista köyttä. Olenkin miettinyt, että jos ostaisikin hihnan. Vetolujuutta 2,5-3 t ja pituutta 50 metriä. Se menee aika kätevään tilaan, voi olla että saisi sen rullankin menemään penkin alle. Mutta saapa nähdä, yleensä ankkuroin vain hyvin "varmoihin" paikkoihin, eli niin että suojaa on myös tuulen kääntyessä. (Toisin sanoen ankkuroin liian harvoin hauskoihin luonnonsatamiin...) Noita naara-ankkureita aina haukutaan ihan susiksi, mutta ei mulla ole niistä kovin pahaa sanottavaa. Suurin murhe on, ettei oikein kehtaa kertoa kelleen, että on naara-ankkuri.

Purjeveneessä tein mainitun keulalaskun yksin liikuskellessa niin, että sutaisin jo kaukana rannasta ankkurin keulakaiteeseen vähän pohjan alle roikkumaan. Solmuksi nk "hevosvarkaan solmu", eli vetosolmu jossa köysi ei mene lopuksi kaiteen ympäri. Tällöin pystyi ohjailemaan keulan halutulle paikalle, ja ankkuriköydestä nykäisemällä solmu auki, niin sai leka mennä pohjaan. Sitten peruutteli tai antoi veneen rekata sopivaan kohtaan, ja taapersi keulaan kiinnittämään köyden pollariin. Lähtiessä olen joskus jättänyt ankkurin roikkumaan keulaan, niin savet peseytyy itsestään pois. Mutta nää roikotteluhommathan vaatii sen, että ihan varmasti ei ole menossa mihinkään, missä koukku hirttää pohjaan kiinni kesken kaiken..