Kirja

Löysää puhetta ja laiturijuoruja. Jos tuntuu että aihe ei enää liippaa kovin läheltä puuveneitä, niin siirretään keskustelu tänne.
Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 14.11.2015 19:21

Neljä Tulta Valev Uibopuu WSOY 1952


Valev Uibopuu oli Virolainen kirjailija. Kirjat hän on kirjoittanut Ruotsissa, jonne hän pakeni 1943.

Kirjassa kuvataan toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Kirjassa ei ole yksittäistä päähenkilöä vaan koko laiva ja sen miehistö, joka koostuu enemmän tai vielä enemmän elämän ja sodan runtelemista miehistä. Unohtamatta laivaa, jolla he seilaavat. Kaikki saavat osakseen kuvauksen kirjan edetessä.

Elämä laivalla ei ole ruusuilla tanssimista, mutta ei se juurikaan parane maissa, sillä senkin on sota runnellut.

Toivoa paremmasta huomisesta ei ole kuitenkaan haudattu, mutta se pusertuu ulos kuin valmiiksi kuivunut kyynel.

Laivan matka saa dramaattisen lopun sen osuessa miinaan. Pelastusveneet lasketaan vesille ja laivan upottua todetaan kahden miehen puuttuvan. Heistä toinen löytyy merestä ja saadaan pelastettua. Toisen kohtalo ja outo käyttäytyminen avautuu lukijalle kuin miehistölle vasta lopussa.


Kirjan lukeminen tekee hyvää. Se ei ole rivoa kuvausta villistä merimieselämästä vaan se on paljon kokeneiden miesten tarina kovasta elämästä.




Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 14.11.2015 20:00

Lohjanvesistön Laivaliikenteen Historia Arto Latvakangas LKY 1985


Kirjan kirjoittaja epäilee tekstissään oliko tarpeellista kirjoittaa näin rajoittuneelta alueelta / aiheesta kirjaa. Suotta hän epäilee, sillä kirja on hieno kuvaus ja juuri sopivan laajuinen.

Lohjan vesistö on minulle täysin vierasta aluetta, mutta luettuani kirjan ja tutkineeni hieman karttoja alueesta, on minulla tuon vesistön oloista ja vaativuudesta hienoinen kuva.

Kirja on tehty suurella antaumuksella ja siinä on paljon yleistäkin tietoa sisävesilaivoista ja uitosta. Kirjan kuvat tuovat siihen lisäväriä.

Vesistössä on ollut raskaampaa tavaraliikennettä jo varhain. Mustiolle 1550- ja 1560 luvulla rakennetun ruukin malmikuljetukset hoidettiin aluksi hevosilla. 1617 perattu Bällbyn kanava mahdollisti malminkuljetukset vesiteitse. 1880 luvulla Lohjanjärvellä järjestettiin purjehduskilpailuja. 1881 aloitti höyrylaiva KOLMAS liikennöinnin järvellä ja vuosikymmenen puolissa välissä järvellä oli jo useita höyryaluksia. Vakituinen matkustajaliikenne alkoi 1892 ja kesti 1920 luvun alkupuolelle. Puuta sen sijaan hinattiin 1950 luvun alkupuolelle saakka. Matkustajaliikenne elpyi 1970 luvun puolessavälissä, jolloin turistisliikenne aloitti.

Kirjassa on myös seudun autoilun-, rautateiden-, linja-autoilun alkutaipaleelta kertomusta.

Erittäin mielenkiintoinen teos.


Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 14.11.2015 20:08

Mustanmeren haukat Douglas Reeman Gummerus 1982


Ostin kirjan aikoinaan sen kansikuvan perusteella. Ehkäpä se onkin ollut kustantajan tarkoitus, sillä sisällöltään kirja ei ole huikaiseva. Se on tavallinen: me hyvät muut pahat asetelma. John Devane kirjan päähenkilö on Brittiupseeri ja komentaa torpedovenelaivuetta Mustallamerellä.
He tekevät Neuvostoliittolaisten kanssa yhteistyötä ja pistävät Sakemannit tietysti ahtaalle Jo kirjan alussa D käy köyrimässä edesmenneen kaverinsa morsianta ja aina sopivan tilaisuuden tullen lisää. Ratkaisut, joita hänen laivueensa tekee, on jukuripäisyydestä huolimatta voitokkaita ja maine kasvaa. Tappioitakin kohdataan, mutta sodassa kaikki unohtuu nopeasti. Loppukohtaus ei onneksi ole hempeilyä naisen sylissä vaan taistelu kovan luokan saksalaisen kanssa.

Toki kirjassa ylistetään mahonkisia topedoveneitä 8]


Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 15.11.2015 19:46

Ernst Lampén Jäämeren hengessä Gummerrus 1921


Kirja on kirjoitettu nuoren Suomen saatua toisen käsivarren. Käsivarren, jonka sormet koskettivat hyistä jäämerta, Petsamo. Tuon alastoman ja karun rannan tarjoamat mahdollisuudet ja uutuuden viehätys kirvoittivat Lampénin lähtemään matkalle.

Matka alkaa juhannustaan viettävästä Rovaniemestä, jossa Lampén ei tunnu viihtyvän. Matkaa kohti Petsamoa tehdään laivalla, kävellen ja biilillä eli autolla. Yöpyminen on joka kerta uusi elämys lutikoiden ja muiden otusten hallitsemissa asunnoissa. Tutustutaan paikallisiin ihmisiin ja vertaillaan heitä keskenään. Matkatoverina Lampénilla oli Inarille saakka Volter Stenbäck. Hänen taidoilla biili korjataan moneen otteeseen ja hänen ilmiömäisellä kyvyllä löytää täit, luteet ja kirput, sekä sijoittaa nukkujat niin, että näistä elukoista olisi mahdollisimman vähän haittaa.

Matkaa tehdään myös yhdessä professori Castrenin kanssa useampaan otteeseen. Käydään esimerkiksi Kaunispään laella ja ihaillaan upeita maisemia.

Ivalosta Inariin matka taittuu moottoriveneellä, josta ei ole kunnon kuvaa. Tien teko Petsamoon on käynnissä ja uria seuraillaan. Höyhenjärven majatalosta matka jatkui soutuveneellä kohti Salmijärveä. Soutajana heillä oli Anna Kaisa Sarre. Lampén kuvailee häntä oikeaksi Louhi Pohjolan emännäksi.

Lampénin kuvaukset Suomen uudesta maan lisästä huikentelevat vertauksia Norjan vuonoihin ja Sveitsin alppeihin. Hän herkuttelee ajatuksilla valjastaa kosket voimaa tuottaviksi laitoksiksi. Toisaalta hän toivoo esimerkiksi Boris Gleb`in koivikon suojelemista.

Jäämeren rantaan saapuessaan Lampén tapaa Eero Lampion. (Eero Lampiosta – Sulo-Weikko Pekkolasta kannattaa lukea kirja: Eränkävijänä ja pommarina yli Lapin rajojen. Kirjan on toimittanut Erkki Timonen). Matka jatkuu Lampion moottorialuksella kohti Vesisaarta, mutta ensin tutustutaan Petsamolaisiin. Petsamon maaherrasta ja maaherrattaresta on kattava kertomus. Se vie lukijan välillä Kuurinmaalle. Petsamon munkkeja ihastellaan ja vertaillaan heitä paikalliseen väestöön, josta Lampén on löytävinään lähes jokaisesta munkkien perillisiä. Paikallinen kirkko ja kirkkoherra, kuten lestaadiolaisuus saavat oman lukunsa. Heinäsaarien yksinäisyyttä ihastellaan.

Lampénin noustessa Haakon Adalstein laivaan tuntuu hän olevan omassa elementissään. Hän nauttii suunnattomasti rokfoor juustosta ja hyvistä juomista. Suomen lakiasäätävälle eduskunnalle hän lähettää terveiset: Eihän Suomen kansalla enää ole mutaproomun koneistoa. Se vaatii bensiiniä eikä naftaa. (Huom. kieltolaki).

Kirja on oikein mukavaa luettavaa. Lampénilla on suorastaan kiihkeä kerrontatyyli. Kielen vanhakantaisuus luo sille oman hienon hohteen.

Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 15.11.2015 19:51

Tuntematon merimies Helge Heikkinen WSOY 1975


Kirja ei ole kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Siinä ei ole päähenkilöitä, jotka kulkisivat tarinan mukana alusta loppuun.
Tuntematon merimies on enemmän tietokirja painotteinen. Se kertoo laivaliikenteemme tappioista vuosina 1914 – 1918. Laivoista on tarkkoja tietoja ja jos mahdollista on myös syistä ja seurauksista tarinaa. Kirjassa on hyviä kuvia.

Kaikki alkaa Sarajevon laukauksista. Ensimmäinen maailmansota syttyy 01.08.1914. Suomalaisten laivat ovat Venäjän lipun alla ja niitä takavarikoidaan runsaasti. Meriliikenne pysähtyy tyystin Suomen rannikolla. Myös Turun ja Tukholman välinen vilkas laivaliikenne keskeytyy, jatkuen myöhemmin pohjoisempia reittejä. Rauman satamasta kehkeytyi Suomen pääasiallinen satama Reposaaren ja Mäntyluodon ohella.

Laivaliikenne sai olla kohtuullisen rauhassa kunnes syyskuun 7. päivä Rauman edustalla tapahtuu ensimmäinen upotus. Torpedovene suuntaa valonheittimen Höyrylaiva Uleåborgiin. Matkustajat siirretään sota-alukseen. Sota-aluksen ampumat muutamat vesilinjaan osuvat kranaatit sytyttävät laivan tuleen ja upottaen sen hetkeä myöhimmin.

Ensimmäisen maailmansodan ensimmäinen tuhoutunut suomalaisalus sitä vastoin oli Gustaf Ericsonin nelimastoparkki Åland. Vastaavasti toisen maailmansodan ensimmäinen tuhoutunut suomalaislaiva oli hänen nelimastoparkki Olivebank.

Aseiden salakuljetuksesta Suomeen on kirjassa omat lukunsa, kuten jääkärien kuljetuksesta Saksasta Suomeen.

Loppupuolella on taulukoiden avulla havainnollistettu menetyksiä, sekä hyvä lähdekirjallisuusluettelo.

Kuten edellä on sanottu, tämä kirja ei ole romaani. Se on mahtava tietopankki ensimmäisen maailmansodan aiheuttamista vahingoista Suomen laivastolle.



Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 05.03.2016 16:12

Nyt pääsemme vihdoin suomalaisen meriaiheisten poikakirjojen parhaimmiston pariin. Väinö Riikkilän tuotanto kokonaisuudessaan hakee vertaistaan. Hänen kirjoittamat kirjat huokuvat lämpöä, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kirjojen opettavaan sävyyn luonnehdittu teksti on ajatonta. Se on kevyttä ja mukaansa tempaavaa. Välillä kirjailija vie tekstin kuin sivuraitelle, luoden kuitenkin näillä osioilla lopulta taitavasti yhteen nidotun kokonaisuuden. Lukujen pituudet on muodostettu harkiten. Niissä ei esiinny ”turhaa” jaarittelua, joka saattaisi viedä lukijan kiinnostuksen.

Ainakin Nuorten toivekirjasto-sarjan kirjoissa on ikäsuosituksena 9 – 14 vuotta, mutta näkisin näiden teosten sopivan aivan kaikenikäisille. Jos katsonet olevasi liian ”vanha” lukemaan Riikkilän poikakirjoja, menetät hienon palan suomalaista kirjallisuutta.


Pertsa ja Kilu merellä kirjassa toverukset ovat koulusta kesälomalla ja pääsevät pienten mutkien kautta pieneen satamahinaaja Samiin töihin. Pertsa on konemestarin apulaisena ja Kilu kansimiehenä kipparin apulaisena. Hinaaja ei ole enää parhaimmassa kunnossaan ja se otetaankin telakalle kunnostettavaksi.
Matkat jatkuvat kunnostetulla Samilla. Yksi hieman pidemmälle suuntautunut proomun hinaustehtävä ja melkoinen välinpitämättömyys koituu kohtalokkaaksi. Miten kaikki oikein tapahtui , miksi Pertsa ja Kilu löytävät itsensä Helsingistä Loviisan sijaan? Entä mikä rooli niemen halkokauppiaalla on poikien tulevaisuudessa?

Kannattaa lukea Pertsa ja Kilu merellä.

Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 05.03.2016 16:17

Saarelta nousi savua Väinö Riikkilä

Pertsa ja Kilu perustavat tovereidensa kanssa yhtiön, joka alkaa valmistamaan tinaa. He rakentavat erään saaren luolaan paikan, jossa alkavat valmistaa tuota kallisarvoista ainetta.
Samaisen saaren syvästä rantavedestä he löytävät sukellusveneen. He päättävät hinata sen kuiville ja valmistavat tarkoitukseen itse sukelluskypärät.
Kaikki ei kuitenkaan ole aivan sitä, miltä se aluksi näyttää. Pojat tutustuvat paikallisiin merivartiostonmiehiin pelastettuaan heidän moottoriveneensä myrskyn kourista. Tapaamisella on kauskantoista merkitystä, sillä lukuisten tapausten jälkeen, merivartioston miehet toteavat poikien sukellusveneen olevan suurikokoinen torbedo.
Kirjaan mahtuu edellisten tapahtumien jatkoksi ja hieman sekaankin lukuisia seikkailuja. Kahden nuoren naisen purjeveneen pelastaminen, mustikoiden poimitaretki muodostuu seikkailuksi ihmissyöjähevosen ilmaannuttua Kilua ahdistamaan. Kilun ja Pertsan keksittyä varma konsti rikastumiseen, ei aivan mene kaikkien suunnitelmien mukaan, vaikka tuotosta syntyykin.
Kirjan loppupuolella poliisi kiinnostuu konkreettisesti poikien touhuista. Komissaario Paavola ilmaantuu heidän saaritukikohtaansa tutkimaan mantereella liikkuvia huhuja mahdollisesta kirkkaanaineen keittämisestä. Kirkasta löytyykin runsainmitoin...

Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 06.03.2016 16:45

Nuoret nerikarhut T.A.Engström

Lauri ja Keijo ovat lähdössä sulka-veneellään Ody kesäiselle retkelle Hangon saaristoon. Pojat saavat kaverikseen heitä hieman nuoremman Uffen, jota kumpainenkaan ei tunne entuudestaan. Pojat purtjehtivat suvisessa saaristossa, uivat ja kalastavat eli nauttivat kesästä.
Heidän päästyä tavoitteeseen joka on suurehko Koukkusaari alkaa hetken kuluttua tapahtua. Merellä näyttäytyy salaperäinen lähes ääntä päästämätön moottorivene, Merivartioston kanssa pojat tekevät meriliikenteentarkkailusopimuksen ja saavat palkkioksi ruokatarpeita. Meren alettua myrskytä huomaavat pojat purjeveneen, joka etsii suojasatamaa Koukkusaaresta. Purjevene ei kuitenkaan pääse turvallisesti rantaan vaan haaksirikkoutuu. Siinä olleet isä ja poika saadaan turvaan pienen seikkailun kautta. Tuosta pojasta toverukset saavat uuden kumppanin. Tämän jälkeen alkaakin tapahtua!
Mitä tapahtuukaan poliisin löydettyä poikien veneestä salakuljetettua tupakkia? Ovatko pojat sotkeentuneet kiemuraiseen vyyhtiin ja kuinka syvälle. Pyssyt paukkuvat ja Koukkusaaren liepeillä alkaa olla kuhinaa.

Engströmin teksti vaatii lennokkuudestaan huolimatta hieman keskittymistä. Se poukkoilee hieman ja on välillä aavistuksen sekavaa. Toisaalta se antaa kirjalle lisää värikkyyttä ja on luonteeltaan samanlainen kuin kesää viettävä nuorisoporukka.


Kuva

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 06.03.2016 21:59

Optimistijolla P.G. Hansen – Bent Aarre

Nuorisokirjoissa pysyäkseni on tämä teos suorastaan huikaiseva opas optimistipurjehduksen pariin olkoonkin, että se julkaistu 1960-luvun lopulla. Kirja on juuri oikeanlainen kokonaisuus innostunutta purjehdusaatetta, opastusta ja hyviä neuvoja.
Optarin esittely, historia, purjehduskuntoon laittaminen, kunnossapitoa (vanerijolla), sääntöjä, meren ominaisuuksia, muita vene- ja takilatyyppejä, kilpapurjehdus, kilpataktiikkaa ja lopuksi muutama ehdotus suuremmaksi veneeksi.
Edellisten lisäksi mukaan mahtuu monta muutakin mielenkiintoista juttua. Kirjaa ei ole tahallisesti ”venytetty” vaan se on alle satasivuinen.
Minulla ei ollut tätä kirjaa aloittaessani purjehdusta optarilla. Luettuani sen paljon myöhemmin totesin itselleni: Voi, jospa tämä olisi ollut silloin...
Siis itse aloitin purjehtimisen optarilla tai minut laitettiin aloittamaan. Isä hankki sellaisen ja yksinkertaisesti nosti minut jollaan. Aluksi mikään ei tahtonut onnistua, mutta jokin kipinä syttyi. Tunne jonka kokee yksistään ”hokattuaan”, kuinka vene liikkuu suhteessa tuuleen itse haluamalla tavalla, on upea.
Kirjassa mainitaan optarin soveltuvan mainiosti pienemmillekkin vesille. Itse purjehdin kohtalaisen kokoisella järvellä. Purjehdusmatkat eivät olleet pitkiä, mutta monia unohtumattomia elämyksiä koin useana kesänä.


Kuva

nikom
Viestit: 112
Liittynyt: 22.01.2006 14:05

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja nikom » 07.03.2016 21:36

Meiltä löytyy sekä optari kirja että kirjan mukainen paatt :)
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
https://picasaweb.google.com/101223467310160776043" onclick="window.open(this.href);return false;

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 12.03.2016 15:46

Purjeet pullistuvat Eino Koivistoinen

Kirjan tapahtumat alkavat 20.10.1933 Glasgowin satamasta. Koivistoinen on 3. perämiehenä Winterhuden miehistössä laivan lähdössä hakemaan viljalastia Australiasta. Miehistö koostuu useasta erikansallisuudesta. Tanska, Ruotsi, Suomi, Saksa, Belgia ovat muutamien muiden kansallisuuksien ohella edustettuina. Saksa on lukumääräisesti enemmistönä.

Kirja luovii eteenpäin päivärytmillä. Päivämäärän perään on merkitty kordinaatit, mikä onkin hieno tapa, sillä nyt on helppo seurata tarkasti laivan kulkua.

Kinoilta ja nujakoinnilta ei voida välttyä, mutta asiat saadaan aina ratkaistua. Työ opettaa ja pitää ajatukset kurissa. 2. perämies Eriksonin ja jenkki Bobin välillä on kitkaa, joka vain odottaa purkautumistaan.

Koivistoinen, herra Brown, Tunkki ja Timppa muodostavat köörin, joka kokoontuu useaan otteeseen shakkilaudan ääreen. Salaperäinen herra Brown on laivassa hankkiakseen purjelaivan matruusin pätevyyden. Muu miehistö pitää hanketta niin päättömänä, että he alkavat kutsua häntä herra Browniksi. Koivistoinen antautuu hänen kanssaan pitkiin keskuteluihin. Herra Brown ei "avaudu" vaan muuttuu yhä mystisemmäksi.

Uno Mörn 34 vuotias laivan päällikkö on niin Koivistoisen kuin muidenkin simissä ”Old man”. Sivu 45: Kapteeni Mörnistä uhoaa sellaista rauhoittavaa, lujaa itsevarmuutta, että hänen ilmaantumisesa peräkorokkeelle levittää turvallisuuden tunnetta alaisiin.

Päiväntasaajan ylitys ja siitä seuraavana sunnuntaina oleva kastejuhla on väriläiskä yksitoikkoisessa arjessa. Herra Brown osti itsensä vapaaksi viskipullolla ja esiintyi katselijana. Muutama muukin yritti, mutta kapteeni tietää kenelle myy, kenelle ei.
Sivu 49: Uhriparkojen käsittely on raakaa. Heidän sukupuolielimensä, tukkansa, kaikki karvaiset paikat sutataan yltä päältä talitervalla, parturi puuveitsineen raapii heitä kovakouraisesti ja luovuttaa vihdoin poliisille, jotka työntävät uhrin vesitynnyriin kastetoimituksen päätteeksi.

Laiva saapuu Port Germeiniin Australiaan 27.1 ja lastaus voi alkaa. Eräässä Belgialaisessa laivassa on miehistössä vastakkaista sukupuolta edustava merimies. Koivistoisen omienpuheiden mukaan olisi tarvittu kohta pappia ja jopa kätilöä jos hän olisi saanut olla vielä hetken tuon ihanuuden seurassa.
Lähtö PG:stä tapahtuu 22.3. Winterhuden kuuden kuluneen vuoden keskimääräinen purjehdusaika Eurooppaan on ollut 133 vuorokautta. Nyt laiva jo kamppailee päästäkseen Spencerlahdelta merelle.

Laivasta löytyy salamatkustaja George. Hänet otetaan miehistöön koska ei voida enään palauttaakkaan.

Laivan ollessa Tasmanian kohdalla tuuli yltyy jo hirmumyrskyksi. Tiheät raekuurot ja laivan heiluminen koettelee miehistöä heidän kootessa purjeita. Lujaa työtä tauotta ja he saavat selkävoiton merestä. Pesuvesitankkien peitteet ovat ollet löysällä ja tankit ovat täyttyneet merivedellä. Annos: Yksi litra vettä päivässä miestä kohden!
Seuraavan päivänä myrsky muodostuu suorastaan painajaiseksi. Laivan päällikkö päättää kääntää laivan piihin. Kolme vihellystä ja kaikki kannelle. Vesimassat pyyhkivät laivan kantta ja töitä tehdään laivan pelastamiseksi. Puolentoistapäivän kuluttua tuuli hellittää sen verran, että purjeita voidaan alkaa levittämään.

Lauantaina 17.3 leviää laivaan tieto, että ruumassa on puolitoistameriä vettä. Pumput laitetaan toimintaan, mutta niillä ei saada vettä ruumasta. Tilanne rauhoittuu kun keksitään mittausputkien päiden mentyä tukkoon ja kanneta päässyt vesi aiheutti väärän tuloksen.

Nyt alan menemään liian yksityiskohtaiseksi. Täytyy teille hyvät lukijat jättää sentään jotain.
Märkyyttä, ainaista märkyyttä, liian vähän unta, liian vähän ruokaa, kylmyyttä, pesuveden puutetta, paiseita kehossa, halkeilevaa ihoa, suolaveden kyllästämää mieltä.
Pienistä asioista kasvaa suuria. Niin pahoista, kuin hyvistäkin. Koivistoinen pohtii merimiehen olemusta olematta liian ankara. Hyvää luettavaa tekstiä. Tämä on todella kirja, jonka voi lukea uudestaan. Luvun täältä toisen tuolta aina saaden tyydytettyä lukemisen nälän.

Koivistoinen mainitsee tekstissään useita meriaiheisia kirjailijoita, että kirjoja. Poimin niistä seuraavaksi yhden. Se on Joseph Conradin Pyörremyrsky.


Kuva
Viimeksi muokannut Herttua, 13.03.2016 8:59. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 12.03.2016 15:50

Pyörremyrsky Joseph Conrad

Tämä kooltaan pikemminkin kirjanen kirjojen joukossa ei ole sitä sisällöstään. Kapteeni Mac Whirrin kipparoima höyrylaiva Nan-Shan oli matkalla etelästä Fu-tsaun satamakaupunkiin mukanaan vähän lastia ruumassa ja kaksisataa kiinalaista kulia, jotka palasivat kotikyliinsä Fu-keinin maakuntaan oltuaan vuosikausia työssä tropiikin eri siirtokunnissa.

Ilmapuntarin jatkuvaa laskua seuraava kapteeni aprikoi tulevaa. Kuumuus muuttui yhä epämiellytävämmäksi auringon paahtaessa kuin kuuma lyijy.

Kello kahdeksen i.p perämies kirjoittaa lokikirjan kohtaan huomautuksia: Auringonlasku uhkaavantuntuinen, matala pilvipeite pohjois- ja itäsuunnassa. Ylhäällä taivas selkeä. Hetken mietittyään hän jatkoaa: Laiva vaaruu ja saa vettä kannelleen. Kulit käsketty ruumaan yön ajaksi. Ilmapuntari laskee yhä. Jälleen hetken ajateltuaan hän jatkaa vielä: Kaikki pyörremyrskyn merkit jatkuvat.

Laivan liikkeet olivat hillittömiä. Se kallistui puoleen ja toiseen aivan hervottomasti: se putosi kuin tyhjyyteen ja aina sen edessä tuntui olevan kuin seinä johon iskeä.

Myrsky ryösti järjettömästi, tuhoisasti raivoten Nan-Shaania putipuhtaaksi: kahvelipurjeet olivat repeytyneet irti vahvistetuista rakseistaan, kahteen kertaan sidotut kangaskatokset kadonneet tuulen mukana, komentosilta huuhtoutunut puhtaaksi, kankaiset tuulitorvet riekaleina, partaat vääntyneet, valolasit menneet säpäleiksi – ja kaksi pelastusvenettä kadonnut jo olemattomiin.

Conrad pyörittelee ja asettelee sanansa niin viekkaan mallikkaasti, että lukiessa tulee sanomattoman hyvälle tuulelle. Lukija suorastaan ahmii uusia virkkeitä löytääkseen uusia makupaloja ja niin hän tekeekin.

Miten laivan ja sen miehistön oikein lopulta käy? Entä mitä ruumassa tapahtuu, siellähän on kaksiksataa kiinalaista!


Kuva

Avatar
IlkkaL
Viestit: 275
Liittynyt: 27.03.2007 16:20

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja IlkkaL » 12.03.2016 22:15

No nythän sinä Herttua pääsitkin jo maailmankirjallisuuden klassikoihin!

Conradilta ehdottomasti luettava on myös Pimeyden sydän, jonka tarina muuten on Ilmestyskirja. Nyt:in juonenkulun taustalla. Ja Brandon hahmo Kurtz myös aika suoraan jo kirjassa.

Ja jos muilla klassikoilla jatketaan, Herman Melvilleltä löytyy paljon meriaiheista luettavaa parhaasta päästä. Samoin Jack Londonilta.

Enkä lukematta jättäisi Hemingwayn Vanhusta ja merta, tai Tove Janssonin Muumipappaa ja mertakaan.

Avatar
IlkkaL
Viestit: 275
Liittynyt: 27.03.2007 16:20

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja IlkkaL » 12.03.2016 22:18

Eikä Mark Twainin Mississippin jokilaivoille sijoittuneita teoksiakaan pidä unohtaa.

Herttua
Viestit: 77
Liittynyt: 04.05.2014 15:48

Re: Kirja

Viesti Kirjoittaja Herttua » 12.03.2016 22:46

Pohjolan rannoilta - Ihmisiä ja veneitä Merenkurkusta Grönlandiin

Kirja sisältää hyviä juttuja. Niissä esiintyy niin ihmisiä, veneitä, tarinoita, kulttuuria, perinteitä ja upeita kuvia.

Stoori alkaa nimensä mukaisesti Merenkurkusta. Otsikkona on Kivien maa. hylkeenpyyntiä. aseita, veneitä, tarvikkeita ja ihmisiä. Tarinassa saavutaan Rias-Matin seurassa 1830-luvun Tukholmaan. Kaava on samantapainen joka kohteessa. Väliin jää tilaa jutuille menneisyyteen unohdetuista sankareista ja tapahtumista.

Saarten valtakunta on taattua aihetta Ahvenanmaasta. Vene-esittelyssä on perinteinen verkkovene. Sitä ei pidä sekoittaa nykyiseen moottorilla kulkevaan sisareen, sillä verkkovene ei soveltunut moottorilla kulkemaan. Välillä käydään myymässä kaloja Tukholmassa ja Helsingissä, kunnes siirrytään Clarken seuraan seikkailemaan postiveneillä.

Jälleen siirrytään Tukholmaan. Tarinan nimenä on 24 00 saarta. Saaren ainoa lapsi kertomuksessa on Rödlögan saarella 1950-luvulla asunut Inger Westberg. Hänen nuoruudessaan käytettiin suurvenettä kuljetuksiin. Veneestä on esittely. Tukholman kaksi saaristoa kertoo omavaraisista saaristolaisista ja kaupunkilaisten vapaa-ajanvietosta.Tarinana on hurja venäläisten hyökkäys vuonna 1719 Tukholman rannoille.

Täältä palataan takaisin Suomeen. Havupuurannikko nimen takana esiintyy Pernajan saaristomuseo ja verkkovene Lasse. Yhteinen meri kertomuksessa pohditaan suomalaisten ja virolaisten yhteistyötä kautta-aikojen. Ennen siirtymistä raukkien valtakuntaan Gotlantiin kerrotaan suomalaisten vaarallisista taikavoimista.

Gotlannissa kirjan lukija tapaa Erik Olssonin, joka mainitaan paikallisen kolmimiehisen kalastajaveneen pelastaja jälkipolville. Juttu jatkuu talonpojan arkea koskettavaan juttuun. Tarinassa postisäkkien kuljetus Gotlantiin muuttuu kuoleman matkaksi.

Bornholm Kalliosaari. Bornholmilainen 1880-luvulla rakennettu tasperäinen jolla näyttää kuvassa oikein veikeältä. Bornholmin ruotsalaisuus ei ole aina ollut itsestään selvyys. Tätä asiaa valotetaan seuraavassa luvussa, ennen siirtymistä kalasodan syövereihin Gudhjemiin.

Hyppäys Tanskanpuolelle Jyllantiin. Rautarannikko. Klitmoller on jokapuolelta pyöreä vene. Se näyttää lähes koomiselta, mutta uskotaan paikallisia, että sillä on hyvät ominaisuudet niin merellä, kuin rantauduttaessa matalilla rannoilla. Lisäksi isketään tarinaa aikaisempien vuosisatojen rantarosvouksesta ja meren tulvimisesta alavalle maalle.

Ruotsin graniittirannikko Bohusin alueella. Kuuluisasta Bohusjullesta on muutama oikein makoisa kuva ja juttua veneenveistäjä Olle Anderssonista. Meri-ihmisiä ja vesirottia luvussa on entisaikaisia hurjia tarinoita.

Harmaakivirannikko Norjan etelärannikolla eli Sörlandetin saaristo alkaa niin upealla kuvalla, että siitä huokuaa miltein käsinkosketeltavasti kesän lämpö ja pitkien sunnuntaiden toimettomuus. Tarina on tositapahtumia: Katkarapusotaa ja hummeribusseja. Soutajan kosto tarina on niin herkkä, että se laittaa kyyneleen silmäkulmaan.

Vuonojenmaa kappale jatkaa Norjassa. Vene kohteena on ”Maailman kaunein vene”. Kohde on tietysti Oselver ja veneenveistäjä Harald Dalland, joka on heilattunut kirvestä ympäri maailmaa veneiden parissa.

Nordlandet, kurimusten saaret eli Lofootit vastakohtien maailma. Nordlandin veneen uutta tulemista hehkutetaan aukeaman verran. Todellakin se on hieno vene, että asia. Lofoottien alueen menneisyydestä on luku nimeltään Valtio valtiossa. Trollfjordenin taistelu, taistelu turskasta on maalauksen kera päässyt näiden kansien väliin. Paholaisen kita eli Moskenin virta, joka nieli jatkuvasti laivoja aiheutti aikoinaan paljon pelkoa merimiesten keskuudessa. Mistä oikein oli ja on edelleen kysymys?

Vahvojen virtojen rannikko. Färsaaret. Färsaarelainen suotuvene muistuttaa yksityiskohdiltaan paljon Norjan länsirannikon veneitä. Luvussa onkin enemmin asiaa kilpasoudusta kuin veneistä. Färsaarelaisen pahin komus kalamatkalla oli kohdata punatukkainen nainen, joka tyhjensi tuhkaämpäriä. Tämä ja lukuisat muut enteet olivat alituisesti varottavana. Huonoa kalaonnea tai pahempaakin saattoi tapahtua. Valaan teurastus lopettaa tarinoinnin Färsaarista.

Islanti Tulivuorten maa. Kuudensoudettava islantilaisten ”perusvene” menneiltä ajoilta. Siinä ei alunperin käytetty purjeita, vaan ne tulivat varustukseen vasta 1900-luvulla. Kuvassa oleva kunnostettu Valdimar on hieno. Puoliksi maata, puoliksi merta kuvataan kalastuksen tärkeimpien varustuksen öljyvaatteiden valmistusta, sekä kalastuksen kehitystä. Hyljenaisesta on kaksi tarinaa. Marmael ja Draugi saavat oman aukeaman.
Vihdoin siirrytään Jään maahan Grönlantiin. Ensimmäinen luku on nimeltään Nerokas kulkuneuvo. Ja sitä todentotta on esitelty ”Naistenvene”. Puinen runko päällystettynä kahdellatoista suurhylkeen nahalla. Kuormaa rutkasti kantava vene, joka on riittävän kevyt muutaman ihmisen kannettavaksi. Naistenveneen mittasuhteet tulevat oivasti esille sivulla 122 olevasta Ramusenin maalauksesta. Lisänä on vielä kaksi muikeaa tarinaa kyseisten veneiden taholta.

Kirja on muhkea paketti sisällöltään, siinä on hienoja valokuvia, piirroksia ja jäljennöksiä maalauksista.

Kirjassa on yksi minua suuresti ärsyttävä ominaisuus: Se on liian kookas! Korkeus 33,5cm, leveys 25cm, paksuuden ollessa vain luokkaa 1cm. Kokonsa puolesta se menee selailukirjojen luokkaa, jossa yleensä olevat kirjat eivät sisällä näin paljon tekstiä.


Kuva

Vastaa Viestiin