Käsiluoti /-luotain

[Jouni H]

Saaristonavigoinnin kirja sekä Wikipedia tuntevat käsiluodin aka käsiluotaimen. Kyseessähän on vanhan ajan kaikuluotain eli lyijypunnus ja naru. Tältä foorumilta en löytänyt aiheesta mitään. Olisiko jollakin kuitenkin kokemuksia tai vinkkejä käsiluodin rakentamisesta ja käytöstä? Haaveena olisi pystyä rantautumaan tuntemattomiin luonnonsatamiin yksin hytillisellä fiskarilla ilman keulassa veden alaisia kiviä tyhystävää perämiestä. Onkohan siis vanhalla kansalla ollut tähän dilemmaan kikkakolmosena hihassaan käsiluoti esimerkiksi jonkin kepin päässä jolloin kippari on voinut hytin kattoluukusta heitellä luotia veneen eteen samalla ohjaten venettä?

Kaikki aiheeseen liittyvä tieto on tervetullutta.

[tuffarn]

Olisko tommoinen.

[Jouni H]

Tuommonenhan se taitaa olla. Mistä oot moisen haalinut ja ootko käyttänyt luotaamisessa? Jos niin miten pärjäsit tuon kanssa?

[Veli-Matti]

Oikea "käsiluotaimen" paino - luoti - on metallia ja sen päässä on syvennys johon luodatessa tarttuu pohjasta maa-ainesta.

Mutta periaatteessahan kaikki narun nokassa roikkuvat vettä painavammat esineet käyvät luotaamiseen.

[JussiK]

Tuo tuffarn, in kuvassa oleva voisi olla apupaino jonka perässä seuraa kevyt naru joka puolestaan on varsinaisessa kiinnitysköydessä kiinni ? laiva juttuja.
käytössä tänäkin päivänä, useimmiten vaan "apinannyrkki" jonka sisällä on joku paino.

[tuffarn]

Iltaa. Ostin tuo Huutonetista ja en ole käyttänyt se. Se oli niin kaunis esine että oli pakko osta.

[Lampila]

Sillä luodin pohjassa olevalla syvennyksellä on toinenkin tarkoitus. Kun luoti lasketaan veteen ja "nollataan" kuuluu siitä selvempi plop-ääni. Näin tietää että luoti osui veteen ja aluksen syväys voidaan tarkistaa.

[Jampe9]

Saaristonavigoinnin kirja sekä Wikipedia tuntevat käsiluodin aka käsiluotaimen. Haaveena olisi pystyä rantautumaan tuntemattomiin luonnonsatamiin yksin hytillisellä fiskarilla ilman keulassa veden alaisia kiviä tyhystävää perämiestä. Onkohan siis vanhalla kansalla ollut tähän dilemmaan kikkakolmosena hihassaan käsiluoti esimerkiksi jonkin kepin päässä jolloin kippari on voinut hytin kattoluukusta heitellä luotia veneen eteen samalla ohjaten venettä?

Kaikki aiheeseen liittyvä tieto on tervetullutta.

Anteeksi tyhmyyteni, mutta en oikein käsitä että miten tuo käytännössä ainakaan isomman veneen kanssa onnistuisi? Ensinnäkin lähteä uppoumarunkoisella kolistelemaan rantakölikköön jossa on jo soutuveneelläkin aikmoinen pujottelu ja tekeminen että pysyy höllillä. Isolla uppiksella kun ei niin vaan pujotella eikä ainakaan peruutella kovin kivisessä rannassa.

Minulla on echopilot joka on mielestäni paras apuväline mutta niin pienipiirteisessä hommassa kuin rantakivikossa, ei siitäkään ole apua. Kansimies tai tuttu ranta on ainoat vaihtoehdot.

Ja miten siinä ehtii vielä jonkin pitkän vavan ja naruluodin kanssa asuilla kun on muutenkin tuulilasi käsiä täynnä rattia ja varsinkin vaihdetta veivatessa?

Jos olen väärässä niin tämän voi laittaa tyhmyyden ja kokemattomuuden piikkiin...

[Simon]

Niin, kyllähän tuo perinteinen "käsiluoti" mainitaan oppikirjoissa esimerkkinä luotauksena ja Tufarn näyttikin oikein koristeellisen luodin.
Kapten Cook n. 250 vuotta sitten löysi Australian aivan tuntemattomilta vesiltä, varmasti tuo luoti oli tärkein navigointiväline tuntemattomilla vesillä heiveröisen kompassin lisäksi.

Joten, mikseipä tuo oiva keksintö toimisi tänäkin päivänä. Mielikuvitus vain peliin kuinka nuo syvyyslukemat kipparin tavoittaa.

[pellamo]

Siihenkin aikaan kun Cook ja kumppanit ovat kierrelleet niin tuon tapaisilla "luodeilla" on tunnusteltu syvyyttä varmasti jostain sen ajan laivojen kulkusyvyydestä kiinnostuneina sitten on pudotettu ankkuri ja jatkettu pikkuveneillä siitä eteenpäin rantaan.
Veneen rantautumisessa tai kivien etsimisessä on enempi hyötyä tuosta Tuffarnin kuvan kännykästä kun soittaa jollekin ja kysäsee miltä puolen saarta on vahingon mahdollisuus pienin.
Ja siltikin se kokassa notkuva "tähystäjä" on tarpeellinen.....

[Jampe9]

Mukana en koskaan ole ollut, mutta lukuisista lukemistani purjelaiva-matkakertomuksista entisiltä ajoilta on jäänyt mieleen että käsiluoti heitettiin laivan nokasta mereen. Luodin heittäjä juoksi sitten perää kohti narua antaen (sitä mukaa kuin luoti upposi) pitkin reunaa koska laiva liikkui koko ajan eteenpäin. Näin vältyttiin suuremmalta virheeltä luodittaessa kun luoti sai pudota mahdollisimman pystysuorassa alaspäin.

Tässä piti kuulemma olla erityisen taitava luotimies eikä kenestä tahansa sellaiseen ollut. Uskoisin myös Pellamon tavoin että sillä on luodittu laivan kulkusyvyyttä madaltuvassa vedessä jotta on tiedetty pysäyttää tai kääntää laiva ennenkuin se ajautuu rantakivikkoihin jossa mitään ei enää ole tehtävissä.

Edellä mainittu toiminta lienee aika vaikeaa katetussa fiskarissa ilman apumiestä, kun kuskin pitäisi vielä ajaakin samanaikaisesti. En usko myöskään niin taitavia uppoumakuskeja olevankaan jotka lähtevät rantakölikköön pujottelemaan ja pakittelemaan, ei ainakaan täällä Merenkurkussa jossa kivikko on The Real Kivikko.

Kersana käyttelin naruluotia kalastellessani kun ei ollut rahaa mihinkään kaikuluotaimiin eikä niitä siihen aikaan edes tavallisilla ihmisillä oikein ollutkaan. Siitä ei edes avoveneen kanssa ollut mitään hyötyä rantautumisissa vaan paras oli kun sammutti moottorin, nousi seisomaan ja souti keulasta. Tällä tavalla menetellen rantautuminen onnistui suht. mutkattomasti. Tosin naruluodista oli paljon hyötyä esim. verkotushommissa, ja kun luoti oli itse väsätty, niin sehän se oli arvokas kapine jota muut eivät saaneet käyttää.

Rannikon asukkaat tosin, jotka tuntevat kaikki kivien paikat, ajelevat täälläkin hyvin tottuneesti paikasta kuin paikasta. Yhdellä uistelureissulla Raippaluodon Panikessa kerran katselin huuli pyöreänä kun taistelimme 5 metrisen avoveneen soutamalla/pujottelemalla eräästä kapeikosta jossa ei olisi tarvinnut ajaa puolta metriä ohi niin olisi kolahtanut teräviin kiviin. Vettäkään ei tuossa ollut pahimmillaan kuin juuri se 50-60 cm. Lisäksi hommaa vaikeutti vuolas myötävirta. Hetken päästä tuli joku wanha saaristolaiskänä n. 7 -metrisellä avofiskarilla sätkä suussa ja musta lakki päässä; -ajoi kovaa vauhtia suoraan siitä samasta kapeikosta nousematta edes penkiltä katsomaan. Ei tuntunut paikka ukon verenpainetta nostavan. Totesin vaan että ne on näköjään erikseen venemiehet ja "venemiehet".

[Mile]

joskus tullut itsekin narulla ja kivellä syvyyksiä mittailtua. Siihen rantautumiseen yksin ajellessa ei varmaan ihan helpoin ratkaisu. Mutta joskus pentuina veneillessä kaveri piti bambuvapaa veneen nokassa veden alla kunnes napsahti kiveen; jos sinne kokkaan laittaisi kiinnikkeen jonka varaan voisi ripustaa jonkun sopivan mittaisen teräslangan esim. 5mm paksua jousiteräslankaa , sellaista suoraksi vedettyä.,.

yläpäähän tiuku tai kaikupohja niin teräslanka pitää pärinää kun raapii pohjaa tai kolisee kiviä vasten ... .... ihan vapaasti vaan ideoimaan miten toteuttaa.

[vilreu]

Tämä mun konsti ei päde paikkoihin joissa pitää pujotella, mutta olen näin rantautunut moneen luonnon satamaan...

Ajan ensin ns. Turvallisilla syvyyksillä niin lähelle, että 70m ankkuriliina riittäisi rantaan. Sitten nousen veneen katolle seisomaan ja katsomaan parasta rantautumispaikkaa. Kun olen päättänyt paikan valitsen linjan ja käännän veneen oikeaan linjaan ja pudotan ankkurin. Niin hiljaa kuin mahdollista ajan eteenpäin ja käyn itse keulassa katsomassa, mitä pohjassa näkyy. Usein myös ankkuriliina juoksee käden kautta, että pystyy vaikka keulasta jarruttamaan. Välillä joutuu aika montakin kertaa yrittämään ennenkuin se oikea paikka löytyy ja tämä tapa vaatii aika pläkän kelin. On siinä silti hieno tunne kun on saanut veneen kolhimatta uuteen luonnonsatamaan ja pääsee tutkimaan saarta.