Hiljainen hetki sille sialle joka henkensä antoi edestäni. Hyvää oli kinkku taas.
Ajohytin lattian pudotusta vähän pohdinkin, mutta sitten sinne alle ei oikein mahdu makuusoppea, tai tulisi liian tukalat oltavat.
Keulan muodosta vielä sen verran että paremminkin lyhyeen ja terävään aallokkoon tuo keulan muoto; pitkään ja loivempaan isoon aaltoon sopisi pitkä luiska keula hyvin. Tätä terävää pystyä aaltoa löytyy hyvinkin niiltä vesialueilta joilla itse veneilen eniten, eli Helsingistä länteen, Hanko-Bengtskär-Nauvo ja siitä sisään. Saariston suojissakin löytyy paikoin isoja selkiä joilla aallokko nousee helposti, ja ennen kuin pääsen Saaristomerelle on kierrettävä hyvin suojaton Hankoniemi. Toisaalta itään mennessä on matkalla aina Porkkalan selkä jossa myös nousee ikävän terävä aallokko helposti. Toki jos veneen koko kasvaa kaksinkertaiseksi, niin saa aallokkokin nousta isommaksi, mutta tuo Tramontanasta peräisin oleva rungon muoto on näissä keleissä toiminut hyvin. Kaveri on joutunut kääntymään omalla veneellään, jossa loiva keula, takaisin kun aallot ovat nousseet.
Näkyvyyttä eteen pitää olla; veneen normi kulkuasento on täydessä vauhdissa arvioilta noin parin asteen verran, puoliplaanissa ja hitaammassa liussa kulkee pystymmässä n. 4 asteen trimmissä. Ja keulan yli eteen on syytä olla hyvä näkyväisyys, sen verran rojua vedessä aina, puhumattakaan melojista ja uimareista. Suunnittelusääntöjen mukaan kuskin paikalta pitää olla lähes 360 näkyvyys ja eteen muutaman veneen mitan päähän. Tuosta kun vetää viivan keulasta taakse päin sellaisella kulmalla että 4 asteen trimmilläkin näkee veteen kohtuullisella etäisyydellä, tulee kuskin pään paikalle korkeutta äkkiä; ja sitä enemmän mitä taaempana ohjaamo on. Jotta keulaan sitten saisi salongin ja keulavuoteen mahtumaan niin siellä pitää olla korkeuttakin, ja toisaalta G-voimat keulassa ovat suuremmat kuin taaempana veneessä, keulaan osuva aalto kun pyrkii ensin pyöräyttämään venettä painopisteen ympäri keulaa nostaen.
Haastavaa hommaa tämä muotoilu. Lyijykynää on kulunut vuodesta 1992 tämän saman rungon ja sille suunniteltujen erilaistenn hyttiratkaisujen kanssa.. rungon korottamista kokeilin tuossa "randetsan" näköisessä mallissa; etukuvannossa se erottuu kapean korkeana puikulana, mutta sivukuvassa taas näyttää lyheltä paksukaiselta. Tramontanan alkuperäinen muotoilu on rungon puolesta omasta mielestäni se parhaan näköinen, edestä voimaa uhkuvan maskuliininen leveän matalalta näyttäen, sivusta ison kissan sulavan jäntevä.
Haaste onkin siinä miten tähän istuttaa riittävät tilat pitkän matkan risteilyjä varten 4-6 makuusijalla, joista vähintään 4 pysyviä, ilman että kokonaisuus särkyy. Pituuden lisäys auttaisi tässä, mutta 17 -20 metrisen kustannukset eivät enää ole ulottuvissa ellei sitten joku Jorma päätä nimetä perinnön saajakseen. Tuo 12 metrinen on vielä siinä ja siinä että sellaisen voi ainakin haaveilla toteuttavansa kunhan muutama asia elämässä loksahtaisi kohdalleen ( siis aika moni
).
