"Toivottavasti ei tarvitse mennä taiteilijahommiin", sanoi veistäjä aamulla. Sanoin siihen, että sitten on purettava katto. Kysymyksessä oli valkoiseksi maalattujen rimojen maalipinnan kestävyys. Aivan oikein, katto ainakin rimojen osalta lienee jo Donnan salongin päällä. Kattotuolit vai sanotaanko niitä nyt -kaariksi on kyllästettyä ja lakattua mahonkia ja katto rimoista tehtynä sisältä päin maalattu valkoinen (rimat on myös kyllästetty). Jos rimojen maalaus ei kestäisi, olisi toinen vaihtoehto rueta veistäjän maalaamaan taiteilijatyöhön - sen verran haastavaa se olisi. Toinen vaihtoehto tuntuisi minusta paremmalta; minä purkaisin katon ja tekisin uuden.
Siis joka päivä tapahtuu vähän kerrassaan. Katon tekemisessä tulee päivässä paljon näkyvää, mutta suurimmaksi osaksihan Donnan valmistuminen on jatkossa sellaista sipertelyä, joissakin piireissä sanottaisiin - paskartelua
Mitä Veli-Matin kesäreissusuunnitelmiin tulee, vapaan maan vapaa venekippari voi ajella sinne minne ikinä lystää tai siis melkein, jos miehistö sen kestää ja hyväksyy. Toki siihen ei tarvita hyväksyntää, mutta kuka sitä mököttäjää jaksaa kauan katella, ainakaan kun on lomalla.
Aurinkokenno ei liene välttämätön moottoriveneessä, ellei siinä ole todella onneton laturi ja pieni akkukapasiteetti. Sähköpulaan olen joutunut pari kertaa sen vuoksi, että sähköt karkasivat maihin, mutta silloinkin pelastavan enkelinä oli naapuriveneen pitkät apukaapelit. Virta pulaa normaali olosuhteissa tuskin tulee. Pitäisin pientä agrigaattia monikäyttöisempänä eikä se varmaan juurikaan kalliimpi olisi.
Donna 28
Varsinaisen veneen nimi on D. Into. Rojektivene on vielä nimetön - sillä on kyllä nimi, mutta se ei tyydytä minua
