Kieltämättä kämmenpohjat alkavat hikoilla ja vettäkin saa juoda riittävästi, sillä tänään oli se päivä, kun Säynätsalon Sanomat julkaisi juttuni. Ja iltapäivällä oli viesti varsin korkea-arvoiselta herralta gmailissani.
Veneeni ei ole tehty 20 tai 30 luvulla, mikäli vene on sama, vaan todennäköisesti 40 -50 -luvun vaihteessa tai ainakin sotien jälkeen. Veneen on veistänyt päätoimisena veneenveistäjänä sotien jälkeen toiminut Kosola. Hän on myöhemmin veistänyt myös kuuluisan Alvar Aallon
veneen rungon ja kansirakenteet. Vene on veistetty Ensi Parvisen tehtaan yli-insinööri Huidan
käyttöön. "Yhtiöllä oli oma veneranta vajoineen, joissa säilytettiin kolmea venettä, joista yksi oli ainoastaan kokonaan mahonkinen ja se oli perän ja salongin muodoiltaan sama kuin lehden kuvassa oleva vene", sanoi lähteeni herra N. "Veneessä oli pitkä keulakansi ja siinä oli iso amerikkalanen kone. "Vene oli kova kulkemaan, noihin muihin veneisiin ja yleensäkin tuon aikaisiin veneisiin verrattuna. Ensi Parviaisen tehtaan autonkuljettajat Stenberg ja Valkonen toimivat veneen kuljettajina, heillä oli aina koppalakit päässä. Veneen miehistöön kuului myös kerhon tarjoilija, joka yli-insinööri Huidan vieraille tarjoili virvokkeita ja eväitä retkillä. Näillä retkillä on nähty vieraina mm. professori Ilmari Hannikainen ja arkkitehti Alvar Aalto. Erään mielenkiintoisen yksityiskohdan kertoi herra N, "veneen keula oli jotenkin ylhäällä laiturissa ollessaan, mutta kun miehistö ja vieraat olivat veneessä, laskisi se suoraan. Herra N muistaa pienenä poikana kerran käyneensä talvisäilytysvajassa ja nähneensä ruotsalaisen Gevalia -kahvipurkin salongin pöydällä. "Se oli jotenkin niin hienoa, kun oikeata kahvia ei saanut siihen aikaan mistään".
Säynätsalon Sanomat, se oli tilattava lehti ja sitä teki yhtiön vientipäällikkö Olavi Salonen. Vaikka se oli tilattava lehti tuli se käytännössä joka savuun, koska muuten ei yhtiön asioista voinut tietää mitään. Kyselin herra N:ltä arkistotietoja ja tähän liittyen hän kertoi em. jutunkin.
Hän kertoi myös 90 -luvun alussa Enso Gutzeitin Parviaisen tehtaan arkiston palaneen ja siinä sivussa meni lehdenkin arkistot. Joitakin arkistoja löytyy Mikkelistä Elinkeinoelämän Arkistosta ja kotiseutuyhdistykseltä. Näihin minun tullenee seuraavaksi paneutua ja toisaalta jäljittää yhtiön autonkuljettajien poikia, josko he muistaisivat veneestä jotakin. Muuten ne kaksi muuta venettä olivat Halosen ja Haaviston veneitä ja ne olivat hidaskulkuisia. Tietysti voin etsiä tietoa myös Halosen ja Haaviston jälkeläisiltä. Siis aika paljon mahdollista tietoa olen saanut.

Juon nyt vettä
Donna 28

Varsinaisen veneen nimi on D. Into. Rojektivene on vielä nimetön - sillä on kyllä nimi, mutta se ei tyydytä minua