Sinisiä ajatukisa

[Donna 28]

Ymmärsinkö oikein, että kaverillasi oli ensin OK-jolla, jonka jälkeen hän siirtyi E-Jollaan.
Ilmeisesti sekoitit OK-Jollan ja Optimistijollan, koska optimististä siirrytään E-jollaan ja jos vielä painavampana halutaan purjehtia yksin jollalla, siirrytttiin ennen Laseri -aikaa Ok-Jollaan tai Finjollaan. Harva siirtyy Ok-Jollasta E-jollaan, koska se vaatisi jo jonniimoista painon pudotusta tuollaista 20 - 30 kg.
Donna 28

[aaltosa]

Toiset purjehtii, jos ei nyt maailman ympäri, niin... Minä vain haaveilen siitä. Totta puhuen en juuri haaveilekaan enää muulla pujehtimisesta kuin pienellä 4 m jollalla, jossa olisi vajaat 10 m2 purje. Olisi kiva surffailla sillä Käyrälammella tai Haukkajärvellä, silloin kun ei pääse oikeasti vesille. Tuo jolla johon olin 80 -luvun alussa rakastunut, oli OK-Jolla. Ostin sen Ruotsista, sen nimi oli Blöt. Se oli mahonkinen kilpajolla, johon minulla oli kolmet purjeet ja vieläkin on sen kilpapurje jossakin kätköissä. Jos joku tietää jossakin olevan tällaisen Jollan, vaikka vähän huonommassakin kunnossa, olisin todella kiinnostunut.
Donna 28

Tuolla on yksi: http://www.keltainenporssi.fi/ilmoitus/ ... 95?rowId=3" onclick="window.open(this.href);return false;

[mikape]

No kyllä se juuri niin oli kuin kerroin.
Eli OKsta E-jollaan, syynä oli se että niitä E-jollia oli enemmän ja näin ollen kisailut
oli mielenkiintoisempia.
Tosin ajankohtaa OKn ilmestymiselle kaveripiiriin en nyt muista, mutta kuitenkin kaveri purjehti kilpaa, jopa maineekkaasti E-jollalla.
Eli niitä palkintoja on sitte kirjahyllyllinen, eikä se hylly oo mikään miniatyyrimalli.

[Jampe9]

Olen huvikseni lukenut vuosien varrella aika paljon noita maailmanympäripurjehdus- kirjoja. Aina legendaarisesta Joshua Slocumista (joka on muuten kaikkien aikojen inspiroivin ja mahtavin purjehdus kertomus) Naomi Jamesiin, Dunckeriin ym. ym. en enää edes muista kaikkia. Joku pölhö-kustaa itse rakennetulla nahkaveneelläkin purjehti Atlantin yli ja oli vaikeuksissa Grönlannin jäissä.

Ihailen aidosti sellaisia ihmisiä, mutta kyllä olen tullut siihen tulokseen että siihen pitää olla ihan erikoislaatuinen luonne ja valtavasti rohkeutta, jopa hullunrohkeutta. Melkein kaikki ovat joutuneet jonkinlaiseen hätään tai tilanteeseen jossa tavalliselta rannikkoveneilijältä menevät kyllä paskat housuun. Milloin hajosi mikäkin tai takertui jokin köysi mastoon ja purjeet meni riekaleiksi tai peräsin paloiksi jne. jne. Siitä on leikki kaukana. Tunnustan etten yksin uskaltaisi lähteä moiselle matkalle.

Tosin uskaltaisin lähteä esim. Helenan kaltaisella laivalla jos siinä on kokenut miehistö, esim. Atlantin ykitykselle. Sellainen voisi olla joku "kerran elämässä-haave" mutta tosiasiassa siihenkin pitäisi olla varmaankin elämäntilanne sopiva, varaa ottaa virkavapaata melkein vuosi, kosolti rahaa ja olla erossa perheestä koko tuo aika. Summa on sellainen että taitaa jäädä tekemättä.

Näin meri-hullulle ihmiselle niin tuo Slocum on ilman muuta klassikko, mutta suosittelen lämpimästi ainutlaatuisen naisen Naomi Jamesin matkakertomusta joka taisi olla ensimmäinen nainen joka purjehti yksi maailman ympäri. Minä en muista enää kirjan nimeä.

[Donna 28]

Huomasin sen jollan ja tarkoitus oli soittaakin tänään siitä, että onko kaikki tallessa, tuossa pörssin kuvassahan ei näy muuta kuin vene. Hinta on halpa, mutta se saisi olla minulle kuitenkin puuta tai ainakin että kansi olisi. Selvinnee tämän viikonlopun aikaan.
E-jollia oli todella paljon ja on edelleen, muttei yli 90 -kiloinen saa sitä pintaan ehkä ollenkaan, kun E on tarkoitettu kilpajollana n. 60 kg tai mielellään alle kaverille.
Toisekseen kannen ja puomin väli on vielä pienempi kuin OK:ssa, joten voisi olla halssilta toiselle vaihto vieläkin hankalampaa sillä. Tässä suhteessa joku Laseri olisi paras, koska puomi on reilusti korkeammalla kuin OK:ssa. Mutta se onkin ainut hyvä puoli, sillä ne maksavat harrastuskäyttöön ostettuinakin kohtuullisen hyvän moottoriveneen verran.
Donna 28

[Northling]

Olen huvikseni lukenut vuosien varrella aika paljon noita maailmanympäripurjehdus- kirjoja. Aina legendaarisesta Joshua Slocumista (joka on muuten kaikkien aikojen inspiroivin ja mahtavin purjehdus kertomus) Naomi Jamesiin, Dunckeriin ym. ym. en enää edes muista kaikkia. Joku pölhö-kustaa itse rakennetulla nahkaveneelläkin purjehti Atlantin yli ja oli vaikeuksissa Grönlannin jäissä.
Näin meri-hullulle ihmiselle niin tuo Slocum on ilman muuta klassikko, mutta suosittelen lämpimästi ainutlaatuisen naisen Naomi Jamesin matkakertomusta joka taisi olla ensimmäinen nainen joka purjehti yksi maailman ympäri. Minä en muista enää kirjan nimeä.

Moro

Multa löytyy kanssa kirjahyllystä (ja olen myös lukenut) kaikki meriaiheiset matakakertomukset, jotka olen löytänyt (n. 200 nidettä).
Naomin kirja on: "Yksin maailman merillä" toinen on "Meren kutsu" Oli ensimmäinen nainen joka purjehti yksin maailman ympäri Hornin kautta.
Slocumiltakin on 2 kirjaa: "Yksinpurjehdus maapallon ympäri" ja "Purjehdus Liberdadella Basiliasta Amerikkaan". Sen nahkavene matkan kirjasi Tim
Severin. Chisesterin kierros on kanssa hyvä. Heyerdahlin, Tambsin, ja Schildin kirjat kannattaa lukea. Niitä on niin paljon...

Totta on tuo, että kun paljon lukee muiden onnettomuuksita merellä, kasvaa kynnys itse lähteä vastaavaan vaaraan, varsinkin kun ottaa huomioon että ne tarinat, jotka ovat päättyneet vielä huonommin ovat jääneet pääasiassa kirjoittamatta kun ei ole jäänyt ketään kertomaan.

Hauska vaan ei niin vakava sattumus oli eräässä kirjassa: Kompassi lakkasi toimimasta, kun yöllä vahtivuorossa ollut mukaan värvätty merimies oli juonut pirtut viinanhimoissaan

Nortti

[Veli-Matti]

"Totta on tuo, että kun paljon lukee muiden onnettomuuksita merellä, kasvaa kynnys itse lähteä vastaavaan vaaraan, varsinkin kun ottaa huomioon että ne tarinat, jotka ovat päättyneet vielä huonommin ovat jääneet pääasiassa kirjoittamatta kun ei ole jäänyt ketään kertomaan." - Nordling

Niimpä...

Kun on lueskellut noita matkakertomuksia ja kuunnellut sellaisten ihan oikeasti itse seilanneiden "isojen poikien" tarinoita niin kelit yms eivät niinkään hirvitä vaan täysin hallitsemattomat tapahtumat kuten vaikkapa törmäykset erilaisiin esineisiin tai jopa valaisiiin. Niihin et voi varautua etkä valmistautua - (melkein) kaikkeen muuhun voi valmistautua, no miten nyt itsekukin sen nyt sitten tekeekin.

[Donna 28]

Dunckerin jutut luin ensin Veneestä ja sitten myöhemmin kirjoista, sitä ennen luin Daphnen seikkailuja välimerellä. Nyt on osaltani kuitenkin niin, että minulle riittää Suomen Lahti ja toivottavasti Saimaa joskus - haave. Seuraan kyllä mielelläni, jos varsinkin tunnen kaverin edes jotenkin, niin kuin nyt Notikan, niin seuraan kyllä blogiasi. Voisithan kirjoittaa kokemuksiasi tännekin vaikka aluksi sieltä Azoreitten reissulta.
Donna 28

[Jampe9]

Dunckerin jutut luin ensin Veneestä ja sitten myöhemmin kirjoista, sitä ennen luin Daphnen seikkailuja välimerellä. Nyt on osaltani kuitenkin niin, että minulle riittää Suomen Lahti ja toivottavasti Saimaa joskus - haave. Seuraan kyllä mielelläni, jos varsinkin tunnen kaverin edes jotenkin, niin kuin nyt Notikan, niin seuraan kyllä blogiasi. Voisithan kirjoittaa kokemuksiasi tännekin vaikka aluksi sieltä Azoreitten reissulta.
Donna 28

Miäkin olisin kiinnostunut lukemaan jos Notikalla (tai jollain muulla) on jotain matkakertomuksia, niin kirjoittakaa ilman muuta! Eikä tarvitse välttämättä olla mitään maailmanympäripurjehduksia vaan Suomessakin tehdyt pidemmät matkat on aina kiinnostavaa luettavaa.

Noissa Dunckerin kertomuksissa on mielestäni parasta että niissä romutetaan paskantärkeää veneily-elitismiä että veneilyä harrastaa vaan jos on valkeat shortsit, valkoviiniä takakannella ja 100 000 vuositulot. Duncker oli (on) kunnon mies joka sai käsillään jotain aikaan ja näytti ettei veneilyn tarvitse aina lähteä em. pohjalta.

[Veli-Matti]

Amen!

Eipä juuri Dunckerista voisi komeammin sanoa .

Ja jos sen verran lisäisi niin hän oli "vaan" Pertti Dunker, tavallinen omanlaisensa ihminen huolineen ja riemuineen, eikä yrittänytkään esittää jotakin muuta mitä ei ollut.
Minun mielikuvissa kovimman suomalaisen jätkän, Tapio Rautavaaran, sukulaissielu.

[simo]

Miäkin olisin kiinnostunut lukemaan jos Notikalla (tai jollain muulla) on jotain matkakertomuksia, niin kirjoittakaa ilman muuta

tuolta voi aloittaa lukemisen...
http://koti.welho.com/msuorsa3/index2.htm

[petrooli]

http://en.wikipedia.org/wiki/Jarle_Andh%C3%B8y" onclick="window.open(this.href);return false;

Siinä nykyajan pullamössösukupolvea.
Surullisesti kävi etelässä, toivottavasti ei hän lannistu:(

[Notreal]

Noissa Dunckerin kertomuksissa on mielestäni parasta että niissä romutetaan paskantärkeää veneily-elitismiä että veneilyä harrastaa vaan jos on valkeat shortsit, valkoviiniä takakannella ja 100 000 vuositulot.

Tästä olen vaimolta saanut ajoittain sapiskaa ja kehoituksen pukea "jotain" päälle ennen satamaa...
Veneilyasuni kun usein on vanhat virttyneet pitkät kalsarit.
Valkoviinistä on mielestäni turha maksaa koska merivettä saa ilmaiseksi ja maku on ihan sama.

[jukkan]

On varmaan eräänlainen irtiotto lähteä pitkälle purjehdukselle, tms veneretkelle.

Itse olen kuitenkin huomannut käytännössä, että jo 2vk veneessä alkaa kyllästyttää
Ajankuluksi tulee sitten kalasteltua ja juopoteltua.
Ne samat rutiinit ja se vene, esim alle 15m purjevene, alkaa tuntua liian tutulta.
Miksiköhän ?
On kyllä aikaisemmin ollut itselläkin mielessä rakentaa kuunari tms. Mutta kun huomasin käytännössä, että en aina viihtyisi veneellä tai Isonmeren ylityksessä, niin alkoi hiipua se ajatus.
Itse sen veneen rakentaminen ja tekniikka olisi kai se mielenkiintoisin osio !?

Olen muutenkin rajoittunut, en esim. kehtaa pienen valkoisen pallon perässä kävellä ruohikolla muiden kanssa edestaa... Ja Oopperatkin meni vain konjakin voimin...

[Donna 28]

Olen Notrealin kanssa yhtä mieltä tuosta valkoviinistä. Jukkanin kanssa minulla on myös yhteistä - sama haluttomuus kävellä pienen valkoisen pallon perässä päivästä toiseen. Oopperassa ei ole pahemmin tullut käytyä, mutta teatterista olen alkanut pitää yhä enemmän ja enemmän. Se ei johdu teatteriravintolan baarista, eikä jatkoista. Yleensä olen siellä kuivin suin, korkeintaan kahvia. Elokuvateattereissa en viihdy, enkä jaksa katsoa kotonakaan sen enmpää lääkäri-sairaala kuin poliisi-, yksityisetsivä, rosvo- laki-, rakkaus-, "pieni talo Preerialla" tai vastaavaa sarjaa. Sen sijaan luen aika paljon historiasta kertovia romaaneja, dokumentteja, matkakertomuksia, eräkertomuksia ja vaikka en kala-allergiasta johtuen kalasta, luen kirjoja kalastusreissuista, metsästämisestä - niin ja politiikkaa, poliittisten henkilöiden elämänkertoja jne. Intohimoni, mitä paksumpi tai moniosaisempi kirja, sen parempi. Kirjastossa en käy, ostan ja vaihdan divaareista.
Donna 28