Venejuttuja Kansalliskirjastossa

[Kinde]

Nykyjäänkin porraspohja on käytössä, ei se Harilaisen Hariflow pohjakaan kaukana siitä ole, mutta varsinkin isoissa off shore kilpaveneissä sitä käytetään pari-kolmiportaisina. Ideana siinä kaiketi on ottaa vähän ilmaa pohjan ja veden väliin pienentämään kitkaa, ja toisaalta irrottaa virtaus rungosta - ja samalla rungosta löytyy useita tukipintoja joilla nojata veteen ... eli vähän vakaampaa menoa kuin jollakin Argolla iso mylly persiissä ja pohjasta parikyt senttiä vedessä veneen perässä.

Kyllä noita isoja offi paatteja pyritään lennättämään ihan samalla lailla kuin pikku cattejakin (esim argoja) mutta niissa on monissa suorat akseli jollin niiden trimmaamien ei ole ihan samanlaista kuin perämoottoriilla.

Lisäksi noi niiden kisat ajetaan monasti vanhassa laineessa jossa pitka runko rupeaa helposti loikkimaan ja noilla portailla saadaan märkäpintaa pienemmäksi silloin kun keula käy alhaalla.

Ja vielä sekin että noiden isojen paattien potkurit rupeaa toimimaan vasta lähellä huippuvauhteja eikä alhasilla nopeuksilla saada voimaa tohon trimmaamiseen ja joudutaan hakemaan vauhtia pitkällä vesilinjalla jolloin noista portaista on iso hyöty. Noi off 1 ja 2 luokan veneet ovat kyllä ihan tavallisia 2 piste veneitä vaikka siellä perässä joku porras olis kokoajan käytössä.

[Mile]

Ajetaankos niitä ihan viimeisen portaan varassa, vai onko se varalla kampeamassa vastaan jos ja kun nokka nousee liikaa, niinku estämässä pystyynkääntymistä?

Sillä Argolla tarkoitin lähinnä yksirunkoista mallia, sellasella kun meno ainakin tuntuu jonninverran vikuroivalta kun veteen osuu enää pieni läntti.

Liukuvassa veneessähän vastuksesta suuri osa tulee kitkavastuksesta - mitä pienempi märkäpinta sitä vähemmän vastusta.

Uppouma-ajossa portaat varmasti lisäävät vastusta jos ovat kovin korkeat kun niiden taakse tulee pyörteilyä.

Nesteen virtaus kappaleen pinnalla voi olla joko "sileää" pyörteilemätöntä ns. laminaarivirtausta, tai pyörteilevää turbulenttista - näillä ei ole tekemistä peräpeilin takana tai portaan takana olevan pyörteen kanssa. Aluksi virtaus on aina laminaarista kunnes jossakin kohtaa pitkin pintaa kulkiessaan muuttuu turbulentiksi. Laminaarin virtaus oli muistaakseni jotakin 60% vastukseltaan alhaisempi turbulenttia - joten olisi edullista saada mahdollisimman suuri osa veneen rungon virtauksesta laminaariksi.
Luonto on hoitanut homman hienosta , hailla ihossa on pieniä melkein mikroskooppisia suomuja pystyssä kuin pieniä eviä , jotka tasoittavat virtausta tappaen pyörteilyä ja pitäen virtauksen laminaarina , hylkeella taas turkki toimii vastaavalla tavalla, delfiinillä ilmeisesti iho kykenee jotenkin vaimentamaan pyörteilyä - ihmiseen on tyydyttävä parhaansa mukaan apinoimaan luontoa ; keinoja on muutamia : karvoitusta on matkittu sukellusveneiden "karvaisilla" kuituja sisältävällä maalilla , suomuja ja portaita ( virtaus on aina uuden portaan alussa laminaarinen - lisäksi väliin saatu ilma vaahtona alentaa vastusta ), mutta myös muodolla. Kiihtyvä virtaus on yleensä stabiili laminaarinen ( oikaiskoon ken paremmin tuntee asiaa) , jolloin muotoilemalla runko siten että upoksissa oleva suurin poikkileikkaus olisi mahdollisimman takana, about 60% pituudesta saadaan virtaus pysymään laminaarisena mahdollisimman pitkälle - tältä näyttää monen uppoumaveneen mm. kilpapurren vesilinjat .
Mutta ei muuta kuin suomuja tekemään kajakin pintaan, tai hylkeennahka sinne päälle ;-)

[Kinde]

Ajetaankos niitä ihan viimeisen portaan varassa, vai onko se varalla kampeamassa vastaan jos ja kun nokka nousee liikaa, niinku estämässä pystyynkääntymistä?

Yleensä se viimeinen porras on iso ja sen takana oleva taso on auttamassa liukuun lähdössä eikä sen jälkeen ole enää vedessä. Rakenteita on tietty yhtä monta kuin on rakentajaakin, ja jos vene on englantilainen voi nissä olla kaikkia ihan älyttömiä ja älyttömän rumia ratkaisuja.

Mutta takas asiaan. Kyllä siinä vedessä olevassakin osassa saattaa olla porras mutta en kuitenkaan puhuisi monipisteveneestä. Sitä pystyyn kampeamiista ei semmosella vesilinjaa jatkavalla portaalla pysty hillitsemään koska sitten tapahtuu hirveitä jos semmosia rakentaa. Noissa paateissa se vakaus saavutetaan monen asian summalla, mutta yksi merkittävimpiä niistä on potkurin ja pohjan jättöreunan välinen etäisyys. Tällä etäisyydellä ja potkurin ominaisuuksilla,(lähinnä rakella) säädellään veneen kulkuasentoa. Jos tämä väli yhtäkkiä lyhenee vaikkapa puoleen vähenee myös veneen keulaa alas painava momentti oleellisesti jolloin taivaalle ampuminen on yhä todennäköisempää. Noi kaikki aerodynaamista nosteetta hyväksi käyttävät kilpaveneet pyritään tasapainottamaan niin että tyynessä ajettaessa trimmikulma on nolla tai hieman negatiivinen. Näin tasapainotettua vene käyttäytyy vastapuuskissä niin että koko vene kohoaa ilmaan eikä pelkkä keula.

Ei noita isoja offiveneitä saa ilmaan kuin pompottamalla, aallosta tai toisen potkurisuihkuun ajamalla.


Sillä Argolla tarkoitin lähinnä yksirunkoista mallia, sellasella kun meno ainakin tuntuu jonninverran vikuroivalta kun veteen osuu enää pieni läntti. Joo noi puikot on kauheita jaa kun ne lähes aina voblaa niin rajusti että rattia saa sommata hiki pässä.

Liukuvassa veneessähän vastuksesta suuri osa tulee kitkavastuksesta - mitä pienempi märkäpinta sitä vähemmän vastusta.

Uppouma-ajossa portaat varmasti lisäävät vastusta jos ovat kovin korkeat kun niiden taakse tulee pyörteilyä.

Nesteen virtaus kappaleen pinnalla voi olla joko "sileää" pyörteilemätöntä ns. laminaarivirtausta, tai pyörteilevää turbulenttista - näillä ei ole tekemistä peräpeilin takana tai portaan takana olevan pyörteen kanssa. Aluksi virtaus on aina laminaarista kunnes jossakin kohtaa pitkin pintaa kulkiessaan muuttuu turbulentiksi. Laminaarin virtaus oli muistaakseni jotakin 60% vastukseltaan alhaisempi turbulenttia - joten olisi edullista saada mahdollisimman suuri osa veneen rungon virtauksesta laminaariksi.
Luonto on hoitanut homman hienosta , hailla ihossa on pieniä melkein mikroskooppisia suomuja pystyssä kuin pieniä eviä , jotka tasoittavat virtausta tappaen pyörteilyä ja pitäen virtauksen laminaarina , hylkeella taas turkki toimii vastaavalla tavalla, delfiinillä ilmeisesti iho kykenee jotenkin vaimentamaan pyörteilyä - ihmiseen on tyydyttävä parhaansa mukaan apinoimaan luontoa ; keinoja on muutamia : karvoitusta on matkittu sukellusveneiden "karvaisilla" kuituja sisältävällä maalilla , suomuja ja portaita ( virtaus on aina uuden portaan alussa laminaarinen - lisäksi väliin saatu ilma vaahtona alentaa vastusta ), mutta myös muodolla. Kiihtyvä virtaus on yleensä stabiili laminaarinen ( oikaiskoon ken paremmin tuntee asiaa) , jolloin muotoilemalla runko siten että upoksissa oleva suurin poikkileikkaus olisi mahdollisimman takana, about 60% pituudesta saadaan virtaus pysymään laminaarisena mahdollisimman pitkälle - tältä näyttää monen uppoumaveneen mm. kilpapurren vesilinjat .
Mutta ei muuta kuin suomuja tekemään kajakin pintaan, tai hylkeennahka sinne päälle ;-)

[Toni_V]

Mitä kuvia olen nähnyt, niin step hull -rakennelmissa on yleensä 2 lovea.

Tarkoituksena käsittääkseni on pienentää veteen osuvaa pintaa ja sitäkautta kitkaa. Käytännössä rappuset aiheuttavat sileää pintaa suuremman vastuksen pienillä nopeuksilla. Lisäksi ongelmia tulee ilman sotkeutumisesta veteen eli potkurin pidosta ja rankentamisen hankaluudesta ja portaiden lujuudesta.

Ehdotettu vinolaudoitus pohjaan lienee varsin huono idea, suuremmat portaat voisivat toimiakin jos pitää veneellä oikein kovaa päästä.

Tässä hiukka huono kuva, mutta näkee nuo Cigaretten pari rappusta:


edit: Heikosti tuntuu näkyvän tuo kuva, niin laitetaan toinen:

[Mile]

Aina ei tarvita edes porrasta tai edes liukuvaa runkoa päästäkseen suhteellisen kovaa , vai mitäs sanotto tän artikkelin alun esimerkkipaatista?

http://www.lesliefield.com/other_histor ... future.htm