"Summalainen Dejah Thoris ja uudet seikkailut pohjoises

[Donna 28]

Olenkin vähän ihmetellyt, kun olet ollut niin hiljaa DT:n suhteen. Mutta vika onkin suhteessa ts. vamosi ja Sinun. Lohduttaakseni Sinua voin sanoa, että sitä on täälläkin päin liikkeellä, koneellisesta ilmanvaihdosta onneksi ei ole puhuttu, mutta vessaremontti seisoo edelleen, samoin saunaremontti. Nyt tämä hajuongelma saunan eteisessä kyllä on hiljentänyt sekä hänet että minut. Mutta aina sitä toisarvoisiinkin juttuihin täytyy satsata, jotta saisi joskus aikaa omille härveleille. Terveisiä vaan kansihenkilöllesi.
Donna 28

[Veli-Matti]

elämä on ja varsinkin yhteiselo näkyy olevan

Ja pahemmaksi muuttuu - kun saatiin melkein satakiloinen pöytä raahattua sisälle alkoi tuolien valinta... Alunperin kansihenkilöllä oli suunnitelmissa tumman ruskeat massiivipuutuolit ja minulla salainen haave siitä että jokainen 8 tuolista olisi erilainen, vanha ja käytössä kulunut tuoli (mutta sitähän ei oteta huomioon). No, kun kansihenkilö kiersi pöytää pari päivää niin päätökseksi tulikin 5 istuin rahin tekeminen samasta tavarasta - ja kukahan ne sitten tekee (tai paremminkin teki)

Vaikka noita ikäviä kotitöitä ei olisi jonossa en olisi kuitenkaan vielä Dejah Thoriksen kimpussa vaan laiskottelisin ja kävisin jokaisessa mahdollisessä käänteessä jahdissa Taikan kanssa. Menen pressun alle joskus helmi-maaliskuulla ja sitten alkaa tosi hommat veneen kanssa. Josko tuota saisi sitä ennen tehtyä ne remppahommat sisältä pois ja jos ei ehdi niin siirretään ne sitten ensi vuoteen...

Mutta tämmöistä tuli tänäkin aamuna harrastettua kolmisen tuntia;



Fasaanikukko on lumiluolassa Taikan kuonon edessä n. metrin päässä ja koira komennettu paikoilleen. Taikan pysäyttäminen viheltämällä kuumassa tilanteessa onnistui muuten ensimmäistä kertaa...



Ja tässä se sitten onkin Sepon kädessä huomattavasti lähempänä Taikan kuonoa...
Eli saalis oli 2 kukkoa, yksi naaras, punaiset posket sekä kaikkein tärkeimpänä ne legendaariset "vähintäänki yli sata jänestä" koiran toiminnasta

[Donna 28]

Minäkin metsästin silloin kauan sitten asuessani Kainuussa. Silloin minullakin oli koira, Suomen
Pystykorva. Ensin Eri-Jannu ja sitten I am Sorry, molemmat erinomaisia haukkujia ja eräkavereita. Muista koirista en olekaan oikein perustanut.
Donna 28

[Veli-Matti]

"I am Sorry" - mielenkiintoinen koiran nimi, onko sillä jokin taustatarinakin?

Minun ensimmäinen oma koira oli Klenkka joka muotoutui myöhemmin supisuomalaiseen asuun Lenkka. Neukuista v -72 salakuljetettu länsisiperianlaika
jolla isäukko huomasi piilevän lonkkavian melkein heti kun se tuotiin meille. Isäukolla oli "pieni kanuuna" päällä ja hän katseli koiraa pihalla ja totesi että "mikä h....tin Klenkka se tuo on ku tuollai ravvaa". Yhdellä Pulteri sarjakuvasarjan Klenkalla on puujalka...
Mutta ei se vika mitenkään menoa haitannut eikä ollut kipeä mutta etenemistyyli oli persoonallinen. Lumijäljet olivat kuin hemmetin isolla jäniksellä eli takajalat liikkuivat parittain leveällä kuin jäniksellä vähänkin kovemmassa vauhdissa.

[Donna 28]

Silloin kun aloittelin metsästämään, kuljin isäukon mukana saloilla. Koira oli alussa nimeltään Turre, se oli selkeästi isän koira. Eri-Jannu oli edellen oikeasti isän koira, mutta se totteli myös minua, silloin kun ase oli selässäni, silloin sille ei ilmeisesti ollut väliä, kumpi oli isäntä.
Jannu kuoli tai jouduttiin lopettamaan hammaskiven takia, vaikka sen hampaita kuinka harjattiin, kiviaines kulkeutui munuaisiin ja liikkuminen oli erittäin hankalaa jo 7 -vuotiaana.
Ensimmäisen metsälintuni ammuin haukusta 8 -vuotiaana, se oli pyy. Olin siis vajaat 14 vuotias kun Jannu kuoli. Surin sitä valtavasti ja sanoin vanhemmilleni, etten halua ikinä koiraa. Seuraavan kesänä ollessani yksin mökillä, tulivat vanhempani Mikkelistä ja sanoivat, että minulle on tuliaisia. Se oli pieni koira, sellainen vaaksan mittainen. Jolle tuotti suuria vaikeuksia kävellä puolukkavarvikossa. Sitä pidettiin sen vauvamaisuuden vuoksi aluksi sisällä ja sehän pissaili minne sattuu, mutta se oli myös aina niin anteeksi pyytävän näköinen omista tekosistaan tajuamatta varmaankaan niitä, että sen nimeksi pantiin I am Sorry. Sorry kuoli
syntymästään 17 -vuoden ikäisenä asuessani silloin Hyvinkäällä. Ja se on haudattuna Lopella
Mäkelän Torpan pihapiiriin n. kilometrin päähän Marskin Majasta. Luonnon kivipaadeen hakattiin "tässä lepää I am Sorry". Se oli hyvää sukua oleva pystykorva, jota painostuksesta
huolimatta en käyttänyt koskaan näyttelyssä. Joka kerta haukkuaikaan metsästäessäni sillä
sain linnun saaliiksi. Koiraa en enää ole sen jälkeen hankkinut.
Donna 28

[nomakee]

"Jannu kuoli tai jouduttiin lopettamaan hammaskiven takia, vaikka sen hampaita kuinka harjattiin, kiviaines kulkeutui munuaisiin ja liikkuminen oli erittäin hankalaa jo 7 -vuotiaana."

Tämä on varmaa off topiikkii mutta, ihmettelen seuraavaa, en tunne asiaa eläimillä.

Munuasikiven ja hammaskiven kombinaatio on yhtä todennäköinen kuin pierun saalistus haavilla
Kuten laitoin alussa en tunne eläimen anatomiaa, mutta ihmisellä munuaiskivi muodostuu virtsatiehyeisiin kiteytyneestä ureasta ja on umpieritysjärjestelän sisäsyntyinen vaiva. Laitan avoimen linkin asiasta tähän http://yle.fi/akuutti/laakariarkisto/munuaiskivet.htm Hammaskivi voi kulkeutua ainoastaan ruoansulatusjärjestelmää... aikanaan shittinä kankaalle.

Anteeksi pilkkupoliisina olosta, mutta jatketaan kevään odottelua ja puatin kunnostussuunnitelmia.
-nuppi-

[Veli-Matti]

"Tämä on varmaa off topiikkii mutta, ihmettelen seuraavaa, en tunne asiaa eläimillä." - Nomakee

No, ei tasan tarkkaan ole offtopikkia!

Väsäsin aikoinaan ihan vasiten Dejah Thoris....jne otsikon tänne laituriparlamenttiin että aihe ei kävisi yksitoikkoiseksi ja kehittäisi mahdollisimman lukijoiden ja kirjoittajien yleissivistystä veneilyn jatietojen ja taitojen lisäksi.

Mutta täytyy tunnustaa että harppaus lääketieteeseen oli pienoinen yllätys muttei suinkaan missään tapauksessa pettymys...

Siihen en ota kantaa voiko koiralla hammaskivi kulkeutua munuaisiin vai ei.

[Veli-Matti]

Pinta on vielä kiillottamatta puuvillarätillä mutta kyllä kansihenkilön kelpaa ennen sitäkin tarjoilla tästä joulupiparia:



(tuossa etummaisessa rahissa ei sitten ole värivikaa vaan siinä sattuu olemaan vaan vaaleampaa "kovapuuta", mitä se sitten lieneekään... )

Koira-aihetta: http://www.youtube.com/watch?v=wvVBabai2eI" onclick="window.open(this.href);return false;

[Veli-Matti]

Niinhän se tahtoo olla... 8\
Jännästi kuva väärentää mittasuhteita - rahit ovat 43cm korkeita ja 118 pitkiä mutta kuvasta saa sen käsityksen että korkeutta olisi puolisenmetriä ja pituutta joku 80-85cm...

[Simon]

(kovapuuta, mitä lieneekään)
Veikkaisin kumminkin liimaa olevan, kas kun on kiirettä pitänyt , mitä noihin pipareihin tulee niin tuskimpa siihen noin isoa pöytää tarvinne

[Veli-Matti]

Kyllä se vaan on semmoista "kovapuu"puupalaa että ei siihen osmo vaan imeydy, eikä se oikein voi olla liimakaan tehtaan jäljiltä sillä osat on ajettu kertaalleen nauhan läpi.
Materiaali on ihan tavallista kovapuutyötasoa - halpaa ja nipusta yksittäin klonittuna laadultaan vähintäänkin hyvää tavaraa.

Onhan se taatusti asiallinen kalusto, mallikin on ihan omasta päästä - äärimmäisen yksinkertainen ja suoraviivaisen särmikäs ilman turhia krumeluureja. Mallipiirustuskin löytyi peiliin katsomalla

[Donna 28]

Koiran hammaskiviin palatakseni, sen totesi Sotkamon eläinlääkäri Reponen, jonka vaimo kunnostautui minun matematiikan opettajanani, joka kuriositeettinä mainittakoon. Siis oliko se suoranaisesti hammaskiveä vaiko sen aiheuttamaa eritettä tai jotain, mutta koira voi paljon paremmin kun ne hampaat pestiin säännöllisesti.
Donna 28

[Veli-Matti]

Nyt ollaan vanhan hirsitalon ullakolla hommissa - siis kylmällä sellaisella vielä parisen päivää ja sitten sinne saa jo pikkasen lämpöjä .
Tämmöiset huomiot vanhasta rakentamisesta hieman lämmittävät ainakin mieltä joskaan ei hyppysiä:



Siinä on hirsimestari signeerannut työnsä jäljen. Puumerkki löytyy kantavissa rakenteissa jokaisesta hirresta. Talon rakentaminen on aloitettu 1830 ja siihen on muutettu asumaan toiseen päähän parisen vuotta aloituksen jälkeen mutta loppuosa talosta on valmistunut asumiskäyttöön vasta n 1860. Olisko talollisella ollut finanssiongelmia tms...

Oli muuten tänään niin pakkasta että puukon muovikahva mureni kouraan kun siitä puristi ja mikä xittumaisimman xittumaisinta Feston isosta kaapasta meni akseli poikki ensimmäisen kasilankun katkaisussa. Tietysti takuu just ja just ummessa...

[Simon]

Mielenkiintoinen puumerkki, kuinkahan nuo kolme liidun piirtoa on säilynyt näin kauan, mutta mielenkiintoiseksi asian tekee tuo papintappaja (Callidium violaceum) toukan tekemä kuvio On tuo luonnon eliökanta sitten ihmeellistä Ensin ajattelin että Kuolemankello (hadrobregmus pertnax), mutta todettuani tuo asustelevan alemmissa ja vähän kosteimmissa kerroksissa niin päädyin tuohon ensiksi mainitsemaani

Mikä muuten on tuon taittuneen metalliesineen koko tai tehtävä

[Veli-Matti]

Taitaa olla ihan tavallinen hailuotolainen takonaula - pitäisi ihan uteliaisuudesta muistaa kiskaista se huomenna irti niin näkisi tarkan mallin...
Ullakolla on kaikenmaailman hienoja tavaroita sikin sokin, tosin joku voisi nimittää niitä rojuksi mutta minusta on hienoja tarkastella sepän tekemiä vanhoja pyyntirautoja, atraimia, erilaisia kiinnitysrautoja, hevoskamppeita, aseheloja, hakoja, jne...
Talossa on myös puohi jossa on yhden aikaisemman asukkaan (opettaja) 1920-50 luvuilla museoimia vanhoja työkaluja. Sinne pääsen vilkaisemaan väliviikolla, talon väki on kuulemma käynyt puohissa yhden ainoan kerran kymmenisen vuotta sitten joten saranat eivät ole kovinkaan kuluneet uteliaiden pällistelystä...

Kyllä nuo "liidunpiirrot" on mun timpurinkynän jälkiä, niistä vain heijastuu salamavalo
Oiskoon tuo hirren veistetty lape jotain 15cm.