Eipä sen erikoisemmat kuin ihan normaalia suuren meriseikkailun tuntua
Oikea käsi käy kauhukahvaa haroessa virta-avaimeen ja väläyttää laturinmerkkivaloa mutta eihän se perinteinen dieseli sammu virta-avaimesta eikä lekalla tehdyt sähkölaitteet vahingoitu vaikka vähän pätkiikin. Eikä siellä ole kuin mittarit ja startin herätevirta avaimen takana, niin ja tuo merkkivalo joka toimii näköjään käänteisesti kun laturi lataa ja katkaisee virran - eipä ole ennen tullut ajateltua asiaa noin...
Oli reissulle varsinaiset sääennusteet - säähän on mitä on oli ennustukset mitä tahansa. Tiistaina kun puuhattiin lähtöä ennustettu tuulennopeus oli 4-6m/s idästä päivällä ja ti-ke yöllä 10m/s tyyntyen siitä iltapäivään 4-6m/s. Livenä kelit olikin sitten jotakin aivan muuta ja virallinen merisääkin ehti mukaan klo 17.00 antaen itäkoillissuunnan tuulen ennusteeksi 15-16m/s mitä luokkaa se tosiasiassa oli ollut jo viitisentoista tuntia.
Pidettiin Varesäikässä peräveneen tyhjennystauko ja pidettiin kolmisen tuntia tuulta jona aikan se hieman moinasi. Hauskinta oli kun soitin kotiin 17.15 klo 17 päivitetty Venenetin "virallinen" vallitseva aallonkorkeus ajoreitillä oli tuo 0,3/0,7m ja siihenhän on uskominen koska niin luki netissä - siis heti kotimatkalle tyvenessä kelissä. Pätkä on kuvattu n. 17.20 tjsp...
Mitä tuohon nukkumiseen tulee niin se on vain hermoista kiinnin - Sauli nukkui kuin ruususen unta ensimmäisellä legillä jossa merenkäyntiä oli ihan oikeasti kovaa ja aaltojen suunta edestä ja takaa sivulta. Asento oli vaan persoonallinen - istuen konekopalla kuskin penkin takana pitäen toisella kädellä kiinni katossa olevasta kahvasta ja kuorsaten aivan umpiunessa...