Donna nousee siivilleen

[Donna 28]

Kertaus on opintojen äiti. Ne nuo rantamanööverit tahtovat olla sellaisia tottumus on toinen luonto, juttuja. Jos pitkään ajaa vain parin paikan väliä ja rantautuu aina samalla tavalla, niin "kikat" laituriin ajoon varsinkin ahtaisiin paikkoihin, samoin sieltä poistumisessa tahtovat jäädä taka-alalle tai jopa unohtua 8\ Olen joka kevät tehnyt harjoituksena rauhallisella paikalla laiturin läheisyydessä, jossa on myös poijuja ainakin seuraavat harjoitteet, jotka olen katsonut aiheelliseksi oman turvallisuuteni kannalta. Näin siksi, että en ole enää yhtä ketterä kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Harjoitteeni ovat seuraavat; kylkikiinnitykset molemmille veneen sivuille, keula hyvin lievässä kulmassa suoraan laituriin kiinni, joko pakittaen tai eteenpäin ajaen potkurivirtaa hyväksi käyttäen kylki laituriin keulan kiinni ollessa, lepuuttajat välissä. Poijuun kiinnittyminen siten, että ajetaan perä edellä laituriin. Se on D. Innolla ainut mahdollisuus. Luonnonsatamiin on todella hankala mennä, se onnistuu ainoastaan siinä tapauksessa, että on sen verran matalaa ja mielellään hiekka pohja, että voi ajaa veneen pohjan pohjaan kiinni. Keula on niin kapea ja keulatanko edessä, että
keulan kautta on mahdottomuus tulla rantaan sitomaan venettä kiinni. Tai ehkä se onnistuisi, jos olisi riittävän pitkä ja kevyt laakonki keulan sivusta
työntää maihin. Muuten on joko hypättävä veteen keulan kiinnitysköysien kanssa tai tultava peräportaita pitkin uiden rantaan tai keulaan ja ottaa kannelta kiinnitysköydet. Kyllä se keskikesän lämpimien vesien aikana onnistuu, mutta eipä juuri keväällä tai syksyllä. Perä edellä laituriin ajokin
vaatii ensi kesänä vielä lukuisia harjoituksia, jotta se yksin onnistuisi mallikkaasti, varsinkin silloin kun kaikkien laituriin kiinnittyneiden veneiden miehistöt toljottavat - mitähän se nyt meinaa
Donna 28

[matti]

Tuon viimeisen lauseen innoittamana;
Suomalaisen kanssaveneilijän käytös (joskus) ihmetyttää, pari esimerkkiä;
Pari kolme v sitten menin Kotkan kaunissaareen melko myöhään reippaassa itätuulessa, sattuu jonkinverran satamaan. Lähestyessäni laituria jossa päätypaikka onneksi vapaana, ainakin neljään veneeseen ilmestyi pää kurkistamaan, kaikki hävis näkyvistä.
Viereisen veneen Venäläinen kippari meni alas laittamaan kengät jalkaan ja tuli jeesaamaan,otti keulaköyden ja kiinitti sen. Yksikään suomalaisveneilijä ei näyttäytynyt ennenkuin vene oli kiinnitetty!
Veneen jo ollessa kiinnitettynä tultiin kysymään tarvitsenko apuja... vastasin, että ei enää...

Viime heinäkuussa menin Piritaan, yksin kuten melkein aina, tuulta lännestä jotain 12-14m(siis merellä), sekin hieman osuu satamaan, kiinnittymispaikaksi satamamestari näytti kahden suomalaisen veneen väliä, tullessani molempiin veneisiin ilmestyi pää kulkuaukkoon ja hävisi samantien, eikä näkynyt sen jälkeen
Kotkalaiset mummot(mielestäni minuakin iäkkäämmät) avuliaasti touhusivat keulaköydet laiturisilmukoihin!!!
Tuntuis luontevalta, että viereisten veneitten miehistö tulisi ylös ja varmistaisi lepuuttajien pysymisen alhalla veneitten välissä kun olosuhteet ovat hieman epäedulliset, vrt utuben välimeren käytäntö!
Useasti sitten kun on pläkä keli, niin avuliaita riittää, silloinhan ei tarvi apuja vaikka onkin yksin liikkeellä

[Donna 28]

Totta puhut Matti. Mitä ihmiset pelkäävät, kun kysymyksessä ei ole kuin väliaikaiset kiinnittämiset korkeintaan tai vain ottaa köyden päästä kiinni. Kyllä veneilijä laituriin tultuaan tarkistaa jokaisen kiinnityksen, jos sellainen on tehty toisten toimesta. Minäkin liikun pääasiassa yksin, siis 9 reissua kymmenestä on yksin liikuttuja matkoja. Minä olen ottanut sellaisen tyylin, että tarjoan laituriin tulokahvit tai jotain muuta juotavaa, niille, jotka ovat minua auttaneet kiinnittyessäni (kerron ventovieraille, miksi näin menettelen). Tosin täytyy sanoa, että muutos parempaan suuntaan näkyy vuosi vuodelta, ainakin sellaisissa paikoissa, joihin matkaveneilijät hakeutuvat. Pitäisin ns. turistirysiä vain poikkeuksena, joissa tosiveneilijää kohdellaan kaltoin vrt. Kaunissaari, Pellingin lossin vieressä oleva satama (ulkomaiden satamista ei minulla ole kokemuksia)
Donna 28

[Donna 28]

Latautuminen kevääseen ja tulevaan kesään on alkanut. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin selailla ja lukea vanhojen kirjojen ja lehtien puuvenejuttuja varsinkin kun päivittäisissä ajatuksiin vilahtaa vähän väliä vanha veneeni. Hämmennyin äsken, kun totesin D. Innon tulevan ensi keväänä 95 -vuoden huomattavaan ikään. Ensi kesänä täytyy juhlia D. Innon 95 -vuotista taivalta näyttäytymällä
sillä ainakin Puuveneen Vuoksessa. Tarkoituksenani oli ajaa se myös merelle Kotkan Tall Ships Raceen, mutta se ajoittuu samaan aikaan kuin Puuveneen Vuoksi, joten Kotka saa jäädä. Kun kausi on nyt joka tapauksessa n. kuukauden pidempi kuin viime vuonna (hallin vuokrasopimus päättyy 15.5.) niin uskon D. Innon ehtivän käymään Savonlinnan pohjoispuolella Linnansaaren Luonnonpuistossa Haukivedellä ja tietysti Savonlinnassa ja Oravissa. Etelä-Saimaalla haluaisin käydä Imatralla ja Lappeenrannassa sekä kanavaa pitkin Viipurissa. Jokainen uusi paikkakunta on elämys minulle,
koska en niissä ole D. Innolla käynyt.
Donna 28

[Donna 28]

Talvi tuntuu tulevan, ainakin väliaikainen. Tuiskuttaa ja muutenkin on kylmä. Ovat luvanneet tuohon 30 km päähän ensi yönä joitakin kymmeniä senttimetrejä lunta. Toivottavasti sitä ei riitä Kouvolan korkeudelle mereltä. Talven tulon huomaa myös Mielakan laskettelurinteestä - siellä on menossa ensimmäinen yritys saada lumi jäämään rinteeseen lumitykeillä. Mäki on miltei vieressä. Kertaakaan ei se miltei 20 -vuoden aikana, jonka
olen sen läheisyydessä asunut, ole tykitys onnistunut ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kertaa. Viime talvena saivat rinteet auki vasta tammikuun puolessa välissä. Sen verran talvi-ihminen olen, etten toivo sitä lunta tähän ympäristöön yhtään, mutta toivon tykittäjien saavan kerrankin lumet pysymään rinteessä jo ennen Joulua. Toivon muutenkin lauhaa talvea, toivon kuitenkin pikku pakkasta, jotta ei olisi loskaa koko talvena. Ikävä ajella illalla työmailta kotiin, jos koko ajan joutuu pruuttaamaan tuulilasiin vettä. Toivon myös suolausta vähennettävän teillä.
Ja jos vielä saan toivoa, toivon lämmintä kevättä, jotta saisin veneen lakattua asiallisesti, ennen hallin vuokrasopimuksen päättymistä.
Donna 28

[Northling]

Moro Donna 28

Juu, tuiskuttaa täällä länsirannikolla Porissa vihdoinkin. Tähän asti ainoa aavistus lumesta on ollut härmä nurmikolla.
Minustakin mielummin saisi olla pikku pakkasta kuin rapakelia, mutta se tietää sitten venehallissa kovaa kostutusta, kun pakkaskelit kuivaa ilman alle 20 %:iin ja olen pyrkinyt pitämään hallin kosteuden +50 %:ssa.

Mieluisaa kevään odotusta

Nortti

[Donna 28]

Mieluisaa kevään odotusta myös Sinulle Nortti. D. Into on hallissa, jossa sähkö tuotetaan agregaatilla. Tila on kuiva ja sen kuivuusaste elää pakkasten mukaan, halli on kylmä, odottaa purkua. Sen kostuttaminen on lähes mahdotonta, koska hallissa ei myöskään ole vettä saatavilla. Mutta luotan veneen pohjan pitävän myös ensi keväänä sitä veteen laskettaessa. Kai jonkinlaiset märkärätti sulkeiset täytyy lakkauksen jälkeen pitää, kunhan nyt päästäisiin siihen vaiheeseen. Siihen on käsittääkseni aikaa noin kuusi kuukautta. Hallissa on pari venettäni isompaa puupaattia, kuten kuvasta näkyy

IMG-20160924-WA0002.jpg

En nyt malttanut olla laittamatta tätäkin aamukuvaa, joka on sarjassa "taidetta kotiin" serkkupoikani Jyrkin kikkailemana.

IMG-20160808-WA0002.jpg

[Donna 28]

Suomenlahden Puuveneilijöiden Puupaatti kalentereineen ilmestyi eilen postilaatikkooni. Todella upeat kuvat kalenterissa. Mieleeni jäi erityisesti
Toukuun kuvat, jossa ilmeisesti olivat Scyllat vuotuisessa kokoontumisessaan laiturissa ja Nortin Iso Scylla kalenterin pohjakuvana. Nortin olivat kuvatkin. Todella komea aukeama. Odotan innolla Toukokuuta, jolloin voin katsoa kaunista aukeamaa koko kuukauden kaikki 31 -päivää.
Donna 28

[Northling]

Moro D

Kiitos vaan kehuista!
Juu siinä ollaan viimekesänä UKIn Pietarinkarin Paviljongilla (UPS) kisan jälkeen.
(Tarkennuksena että Ottiliana on Suur Scylla (10.60m) kun se 9.60 pitkä on Iso Scylla.)

Nortti

[Donna 28]

Kehuja. Jos mies on hyvä, niin silloin tällöin on syytä tukea harrastusta, oli sitten vaikka joku muukin harrastus kuin puuveneily. Tosin super aktiivinen Nortti onkin. Järjestöjenkin pitää toimia. Moni unohtaa omaa harrastamistaan tiukasti tehden, että harrastusta tukevia järjestöjäkin pitää olla ja mikäli mahdollista, myös niiden työhön pitäisi aktiivisesti osallistua, sillä muuten näitä auttavia yhteisöjä ei ole tai ne kuihtuu hiljalleen olemattomiin. Tämä sivustokin on ollut monen apu ja sitäkin on tuettava, jotta apua saisi jatkossakin. Nortti on ymmärtänyt tämän, en sano etteikö muutkin, päinvastoin kannustan teitä kaikkia harrastajia - aktiivisuutta ja vastuun kantajia tarvitaan.
Donna 28

[Donna 28]

Kosteaa, tulista ja kylmää. Minä en totu ilmeisesti koskaan näihin etelän ilmoihin. Pakkanen ei haittaisi, jos se ei olisi kosteaa, jatkuvasti tuulee oli pakkasta tai ei. Kouvolan korkeudella 10 -asteen pakkanen tuntuu samalta kuin syntymämaakuntani Kainuun 20 -astetta, samoin parin asteen pakkaskeli tuulineen. Se johtuu pelkästään kosteudesta, jonka lähellä oleva avonainen meri aiheuttaa.
Aivan, kunhan vain jorisen - olen ikävistynyt vapaa-ajan toimettomuuteen. Ulos ei viitsi mennä em. syistä, eikä kirjojakaan jaksa lukea jatkuvasti,
vaikka ne kertoisi merielämästä, saaristosta ja erätulista. Täälläkään ei tunnu tapahtuvan mitään. Vaivaako muitakin käpertymisilmiö. Ei tietenkään kaikkia, sillä joillakin teistä on todellinen projekti päällä. Se antaa uskoa tuleviin seikkailuihin, mutta kun odottelee vain ensin venemessuja ja sitten lakkauskelejä, niin ei kyllä tässä vaiheessa vuotta innosta nekään ajatukset.
Donna 28 8\

[CC]

Edellä mainittuun viitaten, talvi on perseestä. Ja joka vuosi vanhetessa vaan enemmän sieltä. Sen lisäksi, ettei huvita mikään, se on kylmää, märkää, pimeetä ja kallista. Pimeys varmaan johtuu osin iästäkin, eihän tässä muutenkaan enää näe mihinkään. Mutta vois noista mielellään ainakin jonkun osan tinkiä pois.

[Donna 28]

Niin on, eikä se ole vielä edes alkanut ja

Nimetön.png

hatuttaa niin... Kuva VS -Veistoveneen pihasta heinäkuun alussa, kun vene siirrettiin Venekuljetus Halisen toimesta Saimaan vesistöön.

Kesän aloitukseen on 5 1/2 kuukautta jäljellä, kaipa sen seisoo vaikka päällään. Sitä ennen tuskaa helpottamassa ja sen jälkeen lisäämässä on venemessut Helsingissä ja Allt för Sjön Tukholmassa, jonne ajattelin oikein tosissani lähteä vaimon kanssa keskellä viikkoa, kunhan sen aika tulee.
Haen sillä reissulla muutaman vähän vanhemman helan veneeseeni Tackel och tåg -liikkeestä, jotta sitten myöhemmin voin hakea D.Innolle K-merkintää, ne helat paikoilleen laitettuani. Noiden helojen lisäksi laitan nyt vihdoin toimintakuntoon Webaston, joka on ollut koko kesän veneessä paikoillaan, tosin siitä jäi tekemättä sähkötyöt, puhallusputket ja polttoaineensyöttö tankkeineen viime kesän alussa, kun oli mukamas niin kiire. Keväällä ja syksyllä sitä tarvitaan ainakin. Lisäähän se käyttömukavuutta ja veneilyaikaakin ainakin kuukauden päivät yhteensä.
Hyvää ja ratkiriemukasta Uutta Vuotta ja leppeitä veneilypäiviä, kunhan sen aika tulee.
Donna 28
P-S. Huomasin tuossa hetki sitten, että kuvaa voi näpäyttämällä kuvasta suurentaa. Oppia ikä kaikki

[Donna 28]

Etelä-Saimaata haetaan kansainväliseen Geopark kokonaisuuteen. Geopark alueita on 120 yli 30 maassa. Suomessa on yksi tällainen alue, se on Rokuan Geopark Pohjois-Pohjanmaalla. Tarkoituksena on tuotteistaa luonto ja matkailu. Saimaa edustaa ainutlaatuista järviluontoa. Sen tekee merkittäväksi mm. geologisesti rapakivi ja sekä Salpausselät, järvialtaan monipuolisuus sekä pannun pohjimmaisena mahdollisuus nähdä norppa.
Varsinkin Suur-Saimaassa on mielestäni potkua näin veneilijän kannalta. Siellä voidaan laskea olevan 18 eri järvialuetta ja lähes kaikkiin pääsee ainakin moottoriveneillä kanavia pitkin, mikä parasta veneilijän kannalta, vesi on puhdasta. Arvostan myös Suur-Saimaan väylästöä, se on selkeä ja niitä on paljon.
On aivan toista liikkua Suur-Saimaalla kuin merellä, jos liikkuu perinteisin menetelmin. Ellet tiedä koko ajan, missä kohtaa olet kartalla, voit näillä vierailla vesillä olla jo muutaman minuutin päästä täysin eksyksissä (nimellisen kulkusuunnan muutoksiakin on paljon). Eteläisen Saimaan saaret on hiekkaisia ja hiekkarantaisia. Siitä länteen ja pohjoiseen maisema on karua, syvällä kallioiden välissä luikertelevine salmineen. Rantaviivaakin sanotaan olevan yli 15000 kilometriä. On saaria, minkä suojaan hakeutua myrskyn yllättäessä. Haukiveden Linnansaaren kansallispuistoa kehuvat kaikki tuntemani veneilijät. Sinne matkaan myös minä ensi kesänä katsomaan pitävätkö kehut paikkaansa. Savonlinnasta ensin etelään ja sitten itään vastaan tulevat Punkaharju ja Suur-Saimaan kirkkain vesistö Punkaharjulta pohjoiseen,Puruvesi. Näillä viimemainituilla vesillä olen liikkunut ja pidin näkemästäni. Nyt ensi kesänä Puuveneen Vuoksi järjestetään Punkaharjun vanhassa
Valtionhotellissa kokoontuen. Pääsen jälleen näille itäisille vesille ja takuulla ajan sinne sellaista reittiä, jota en ole ennen kokenut. Näillä Pihlajaveden alapuolisilla vesillä voi tavata Norpan lekottelemassa ja päivää paistattelemassa kivellä. Sekin olisi ainutlaatuinen elämys , en ole tätä viiksekästä nähnyt koskaan luonnossa. Siellä aion käydä myös Salpalinjalla, sillä eräässä saaressa on huomattavat talvisodan jälkeiset linnoitteet.
Taka-ajatuksenani tähän juttuun oli oikeastaan esittää Scylla purjehtijoille, ainakin Suomenlahden puolella laituripaikkaansa pitäville, että tulisitte
Puuveneen Vuokseen nauttimaan Saimaan alueen puuveneilijöiden rattoisasta seurasta. Nortti, otapa tämä "onkeen".
Donna 28

[nikom]

Elä yllytä! Kohta ne tulee kaikki ja me ei mahuta ollenkaan!!