"Missä voi sulaa, siinä nahka palaa". En tiedä tarkoittaako vanha sanonta selkänahkaa, mutta niin taas kävi, kun oli pakko riisua paita pois. Toinen jälkipolvi teki "Ahdin parrasta" kiville tukkaa ja viiksiä, ym. muuta vesikivaa, kun olimme Santakarin biitsillä, leen puolella. Viikonlopuksi on luvassa lisää mannaa, onneksi veneellä pääsee pakoon, jos trombialue lähestyy, kun vielä tietäisi mihin päin lähtisi.
Jouduin kerran aavalla ukkosmyrskyyn, jossa ilma oli niin sähköinen, että lällättimestä kuului vain rohinaa. Kun leiskunta sitten alkoi, meri oli valkoisena puolen metrin aalloista, verkonlippujen majakatkin alkoivat vilkkua, vaikka kello oli vasta iltakahdeksan. Myrsky meni ohi puolessa tunnissa, mutta kyllä sen aikana oli hiukan orpo olo. Yhtään siikaa ei saatu sinä ehtoona.
Eräänä helteisen heinäkuun 21päivän muistan aina, kun oltiin velipojan mökillä, 4km Tahkoluodon voimalasta itään. Katselimme, kun trombin tekemä vesipatsas kulki voimalaitoksen piipun takaa pohjoiseen ulkomeren puolelta, se oli isompi kuin voimalan piippu. Sitten se alkoi hävitä, se leveni ja katkesi alapäästä ja hukkui matalalla olevaan mustaan pilveen. Huittisissa satoi samana iltana 60milliä vettä, en tiedä olisko ollut sitä trombin imemää vettä, mutta en muista kuulleeni, että joku olisi saanut kalan päähänsä siellä Huittisissa
