Puuvene.net

Kävin Pekan sihistyssivuilla ja luin artikkelin ruostumattomista ja haponkestävistä ruuveista ja sivuttiinhan siinä messinkisiä ja pronssisiakin ruuveja. Olen ottanut talteen kaikki Donnassa rungossa olleet messinkiset ruuvit ja pronssiset listat. Pekka tuomitsi ruostumattoman teräksen käytön sen verran tieteellisesti, että uskon niiden hapen tarpeen olevan sellainen, etteivät ne ainakaan runkoon käy. Se ei käynyt selville, kun nyt olen kiinnittänyt köliä 10 mm haponkestävällä pyöreällä tangolla, (hitsauttanut happis-latat toiseen päähän ja toiseen päähän happiskorialuslevyt ja samaa materiaalia olvevat mutterit (tehnyt kierteet niihin tankoihin), miten vanha patarautateräs suhtautuu näihin kiinnityksiin, tarkoitan tällä peräsintä, potkuriakselin tukea, potkuriakselia jne. Onko haponkestävä yhteensopiva vanhan raudan kanssa, vai pitääkö minun sinänsä hyvät rakenteet kaikki muuttaa haponkestäviksi. Lisäksi on paikkoja, jotka kiinnitetään vanhoilla Aatamin aikuisilla messinkiruuveilla, jotka olivat ehjiä 79 -vuoden jälkeenkin, miten ne reagoivat näihin "venemestarin ohjeisiin haponkestävän käytöstä".
Donna 28

Heittäisin mukaan vielä kysymyksen siitä, mikä käytännön ero on kuumasinkityllä ja sähkösinkityllä ruuvilla? Molemmilla tavoillahan saadaan sinkkiä pintaan, mutta nimenomaan kuumasinkityjä suositellaan venekäyttöön jostain syystä.

Kuumasinkityssä on sinkin paksuus moninkertainen sähkösinkittyyn verrattuna. En kyllä silti niitäkään ruuveja veneeseen
kelpuuttaisi. Jos tarvii johonkin kuivempaan paikkaan pulttia, niin siinä voisi sinkitty toimia.

Sinkkianodeja vaan rautoihin kiinni niin ei tule ongelmia vaikka rst:ä olis lähistöllä .. Valmiiksi sinkityissä osissa (niinkuin pultit puunläpi) on semmonen riski että voipi pehmittää puuta ympäriltä jos huonosti käypi.. eli sillon vois vaikka "eristää" epoksilla puun ja sinkityn raudan..

No yleisohjeena voisi sanoa, että eri metalleja ei pitäisi mennä veden alla yhdistelemään. Jalompi aina syövyttää elektrolyyttisesti epäjalompaa, tähän perustuu sinkin terästä suojaava vaikutuskin. Sinkki uhrautuu raudan puolesta. Merivesi on vielä järvivettä ärhäkkäämpää elektrolyyttiä, koska siinä on suolaa mukana.

Jos rautoja ruuvaa veneen pohjaan, niin voisi pitää kiinni siitä, että ruuvit pitää olla samaa materiaalia, kuin kiinnitettävä metallikin. Mitä lähempänä materiaalit ovat toisiaan, sitä voimakkaampaa on syöpyminen.

Kun rosteri tai haponkestävä on ollut jonkin aikaa ilmassa, siihen muodostuu tiivis oksidikerros, josta happimolekyyli ei mahdu läpi ja tästä syystä korroosiota ei esiinny. Sama juttu on tavoitteena alumiinin oksidoinnissa (eloksointi = elekrtolyyttinen oksidointi). Mikäli kerros syöpyy tai kuluu puhki, ei se vedessä uusiudu kovin nopeasti, ellei saa haukata happea eli pääse oksidoitumaan.

Kyllä ne Pekan kommentit ihan asiaa ovat ja kannattaa pitää mielessä. Kohtuu kuitenkin kaikessa, ei kannata ihan äärimmäisyyksiin mennä, kannattaa katsella, mitä pohjassa tapahtuu. Nämä prosessit ovat suhteellisen hitaita, mutta tapahtuvat joka tapauksessa. Nopeimmin homman huomaa, kun kiinnittää happoseen levyyn alumiinisia popniittejä ja jättää sen ulkosalle.



t. Matti

Noista sinkeistä vielä: Se sähköinen on, kuten täällä mainittiinkin, enempi sisäkäyttöön, kuumasinkki menee kyllä ainakin sisävesillä, mieluiten kuitenkin ruostumatonta.

Sähkösinkkejäkin on monenlaisia, nykyään EU -alueella saa käsitellä vain ns. sinikromatoituja sähkösinkittyjä osia (siis pelkkä sähkösinkki ei kestä mitään) prosessissa tarvittavien kromiyhdisteiden myrkyllisyydestä johtuen. Aiemmin yleiset kelta- ja viherkromatoinnit (tai passivoinnit) kestivät aivan eri malliin.

Käyttöentisöinnissä olevan Donnani pultit olivat alunalkaen kuparipultteja. Joku saamarin
hölmö, siis minä, jemmasin ne niin varmaan paikkaan, etten ole löytänyt niitä tiheällä kamallakaan. Kölin pultit tehtiinkin sitten haponkestävästä putkesta, joihin hitsattiin happis latat ja toiseen päähän tehtiin kierteet sorvissa ja niihin samaa materiaalia olevat aluslevyt ja mutterit. Onneksi alkuperäiset pultit jäivät sentään talteen keulasteevin osalta. Nyt pulttaukset ovat kölissä paitsi vannasputken kohdalla, jossa on todella tarkan markan paikka, sillä pulttien reiät pitäisi saada porattua kaarelle vannasputken ohittamisen vuoksi, siis sen reiän, jota ei ole vielä tehty. Vai olisiko mahdollista, että
tässä kohtaa käytettäisiin vain 5 - 6 mm paksuisia messinkiruuveja Ne eivät menisi, kuin lähelle vannasputkea.Tekisi vaikka jonkilaisen kauluksen happiksesta, jossa olisi reikä vannasputkea varten, joka olisi kiinntiettynä köliin siihen osaan ja läpiviennin molemmin puolin päistä ruuveilla kiinni (kalulus olisi siis L:n mallinen. Minua kun vähän epäilyttää taitoni porata vastaan kaarevan reiän teossa. Vannasputken kohdalla kölissä on kyllä tilaa näille reiílle, mutta se edellyttää "kaarevaa reikää" kölin muodon vuoksi. 8\
Donna 28