Puuvene.net

Laitanpa vinkiksi ja ehkäpä kannustukseksi muille seuraavaa:

Wickström W1:sen pakosarja eli etulämmittäjä meni syksyllä hiukan palasiksi. Kun irroitin sen pakoputken metallisen alkuosan varisi tuota entistä valurautaa ruosteena lattialle melko paljon.. Puoli laippaakin irtosi. No laitoin uuden tilaukseen Vaasasta, mutta ajattelin josko tuon voisi kokeilla korjata.



Paikkapaloja 4 mm pellistä:



Sitten hitsaamaan, puikkona biltsun valurautapuikko.

Homma meni seuraavasti:

1. Palat keittiön uuniin lämpiämään sen 300 astetta mitä uunista lähtee, noin pari tuntia.
2. Sitten palat pihalle, jossa apukuski ja hitsauksen evp. tuntija piti palaa kaasutoholla lämpöisenä. Tässä kohdin jatko-opettelin hitsaamaan puikolla, jälki vaihtelevaa. Ja rutosti naputtelua lyhyinä hitsattujen palkojen päälle.
4. Välillä käytettiin palaa taas uunissa 300 asteessa tasoittumassa, samalla joimme kahveet.
5. Kun pala oli hitsattu tiiviin oloiseksi, vein sen taas uuniin. Jäähdyttely uunissa noin 4 tuntia, asteittain 300 > 100 ja uunin mukana normaaliin lämpötilaan.

Seurvaana päivänä hioin saumat laikalla nätimmiksi, ja maalasin hellahopia-sprayllä. Maali vaati taas tunnin 200 asteisessa uunissa.

Ja lopuksi vielä koeajo, jolla totesin että koossa pysyy. Saapi nähdä miten jatkossa kestää ajoa. Niin ja kuulin tämän teon jälkeen, että sen uuden palan saaminen on lykkääntynyt hamaan tulevaisuuteen..

No,
eikö ny kukaan kehu?
Minä ainakin.

Viimeisen päälle perinteisillä menetelmillä korjattu sarja ilmeisesti "hitsauksen evp. tuntija" antoi hyviä neuvoja työn edistyessä?

Kyllä ihmiskäsillä saa hyvää ja hienoa aikaan kun vain viitsii ja uskaltaa.
Tuo palojen taivuttelu ja takominen on mukavaa iltapuhdetta ja aikaakaan tuskin meni kovinkaan kauan.
Mulla tuossa vanhassa Olympiassa sama kohta korjattu messingillä juottamalla, siinähän on ns. juntturiliite, joka oli katkennut.
Hieno homma ja hyvä esimerkki muille!

Puuta ja rautaa sen olla pitää!

Hmm... Kiitos kiitos Toverit.

Haluaisin tosiaankin nostaa esiin ajatuksen siitä, että yrittäminen kannattaa aina. Touhut vaativat ennen muuta sen, että oma asenne sallii uuteen juttuun tarttumisen ja jopa (kalliinkin) epäonnistumisen. Tällaisissa harrastustoimissa on paljon saavutettavissa, kunhan ei pelkää omatekoista kämmiä.

Toisaalta harrastajalle on nykyään mielestäni aivan älyttömän hyvät olosuhteet touhuta melkein mitä vaan. Kirjastosta ja netistä löytyy kaikki mahdollinen teoriatieto, ja kaupoista löytyy työkalut ja vermeet. Itse tarvitsee vain hankkia motiivi ja pokkaa kokeilla.

Ja tottakai, kyllä se asiantuntijan jututtaminen ja hyvät neuvot ovat suurena apuna.

Kehut riittäkööt tällä erää. Toivottavasti joku muukin saa idean kokeilla vastaavia paikkauksia ja kertoo touhuistaan täällä.

Amen!

MÖsterillä on oikea asenne!

Nyt on 172 (noin 34 konetuntia) meripeninkulmaa lokikirjassa, ja paikattu etulämmittäjä on edelleen käytössä ja ehjä. Hiukan on maalipinta suttuinen, koska pakoputken jäähdytysvesihana tilputtaa kuumalle pinnalle "löylyjä".

Ja kesä jatkuu...

Noniin, tänne saakka tuo paikkahitsaus sitten piti. Nyt on taas puhki vähän sieltä ja täältä.

Kone oli talven veneessä peiteltynä. Ilmeisesti nyt oli tavallista kosteampaa, joten metallit ovat ottaneet köniin muutenkin aiempaa enempi. Laski Petronillan vesille viikonloppuna, ja W1 kun hörähti vähän vaivoin tulille, niin vesi tursui vähän joka raosta... Se on välillä tämmöistäkin. Vedin veneen takaisin rannalle, kunhan oli kunnolla tiivistynyt ensin.

Täytyy tuo taas yrittää puikotella tiiviiksi, kun ei taida enää toista mistään saada.

Kyllä kannatti kokeilla korjausta kun kesti sillä 8 vuotta!
Mitenköhän kävisi jos menisi venehuoltoliikkeestä kysymään Wikken korjausta eipä taida enää montaa oikeeta "korjaamoa" löytyä, "osan vaihtamoita" kylläkin löytyy pilvin pimein

Joo, en viitsi valittaa korjauksen kestävyyttä monihan sitä sanoo, ettei paikkaus kestä, no, oikeassa taisivat lopulta olla... Mutta jos seuraava paikkaus veisi sitten vuoteen 2023, konekin on silloin 65-vuotias. Mikä on Wickströmmien virallinen eläkeikä?

Saahan huollossa kuitenkin vikamuistin nollattua

Janille vastaukseksi. Kyllä löytää korjaamoitakin, kun vaan löytyis miestä kukaa maksaa eikä valittaa.

Hyvin olit Österi tuon paikannutkin, toki oli tuossa aikaisemmin vähän epäilijöitäkin, mutta hyvä niin.

Sinulla kun vaikuttaa tuota osaamista olla, niin oletko koskaan ajatellut tehdä kokonaan uusi pakosarja hitsaamalla, esim. ruostumattomasta?
Ahvenanmaalla joku tekee niitä ja myykin, en nyt löytänyt linkkiä sinne, mutta ei liene osaavalta kovinkaan vaikea tehtävä tuollaista "tinailla" kasaan.

No. 15 mm levy ja putkenmutkilla imu ja pakokanava hitsaten kiinni, pakokanava tietenkin vesivaipalliseksi, imukanava siihen viereen , toki menevät vähän ristikkäin. Lisäetua tuosta tulisi varsinkin Bensiinikäytöllä, ettei enää olisi ns. etulämmitintä mikä aikoinaan petrooliilla ajettaessa oli hyvinkin tarpeellenen.

Tälläisiä ajatuksia minulla tulevaisuuden varalle, toki vielä vikini pakosarja näyttää hyvälle, mutta ennakoiminen ei liene turhaa.

Niin muistaakseni tuo myynnissä oleva rosterinen maksanee n. 600-700 euroa. toki senkin voi maksaa jos haluaa Vikillä ajella.

Nojoo, tunnen tapauksen. Ihan ovela tekele se ahvenanmaalainen on. Periaatteessa kone toimii tosiaan entistä paremmin kun etulämmityksen saa pois. Se olisi oikeasti kiinnostava kokeilu. Sen sijaan ajatus ruostumattomasta vähän mietityttää. Nyt W:ssä ei juurikaan ole jalometallia. Jos siihen vanhan valuraudan kylkeen ruuvaa muutaman kilon rosteria, joka on jatkuvssa merivesiyhteydessä patarautaan ja aluniiniin, niin voi olla että tulee vähän muutakin paikkailtavaa. Onhan pilssissä koneen alla sinkkiharkko, mutta silti, varsinkin alumiininen vauhtipyöräkoppa häipyy alareunastaan syöpymällä.

Jos tekisin pakosarjan, niin tekisin sen "mustasta" raudasta mieluummin, sillä jos yhden saa tehtyä, niin saa tehtyä myöhemmin toisenkin. Siksi toisekseen en ole koskaan kokeillut rstn hitsaamista.. Sinänsä tekeminen ei vaadi kovin ihmeellisten osien työstöä, putkenpätkiä mutkalla saa kai ihan ostaakin valmiina, ja nakoraudasta löytynee kaikki tarvittava kierrätysmetallinakin.

Noh, koitan nyt ensin, että vieläkö osaan hitsata valurautaa

Aika taas päivittää tätäkin..

Vene on ollut vuoden pressukatoksessa rannalla odottamassa omaa vuoroaan. Viime viikolla sain inspiraation alkaa puikottamaan pakosarjaa taas ehjäksi. Otin sen irti ja rälläköin edellisiä paikkauksia sekä uutta ruostetta pois niin paljon, että oli metallia mihin hitsata. Esilämmitin pakosarjan rantamökin takkatulen ääressä. Varsinaisen hitsauksen tein rannassa työtason ääressä. Paahdoin kaasutoholla lämpöä hitsin ja koko palikan päälle aina hitsausten välillä. Hitsailin pikkupalkoja vähän eri suunnista ja eri kohtiin, niin ettei yksi paikka kuumene kerralla ihan hullunlailla muita kuumemmaksi. Välillä juoksutin palikan taas takkaan, jotta lämmöt tasaantuisivat. Kun hitsaus muutamana tällaisen juoksuttelun jälkeen oli mielestäni valmis, jätin palan takkaan hiipuvan hiilloksen viereen, ja siirtelin sitä keskemmälle takkaa hellaraudan päälle. Takan mukana pala jäähtyi muutaman tunnin aikana kosketuslämpöiseksi. Sitten hion saumat rälläkällä siisteiksi ja ruiskutin lämpöhopeamaalit päälle.

Kasailin Wickströmin eilen uusilla tiivisteillä. Kone lähti hyvin käyntiin, ja hitsailut ovat taas ihan tyydyttävän tiiviit. Yksi kohta vähän kuplii, mutta sen paikkaus on pikkujuttu, jää myöhempään. Annoin koneen käydä varmaan tunnin, kunnes jäähdytysvesi alkoi pytyssä olla lämmintä.

Seuraavaksi täytyy kammeta paatti mereen ja kokeilla miten pakosarja kestää täysiä tehoja. (Täytyy ottaa muutama kuva taas tänne, itse hitsailusta ei taas kerran kuvaa tullut...)

Nyt on paatti vedessä ja W1 sekä hitsattu etulämmitäjä eli pakosarja taas toimivaksi havaittu. Eipä voi muuta kun jatkaa kunnes taas on ruoste tehnyt tehtävänsä

Kuvia aiheesta: