Puuvene.net

Tervehdys

Kun tuo bemari on nyt palasina, tuli mieleen yksi asia moottorin rakennetta ihmetellessä. Moottorin voitelu toimii roiskeöljyvoitelulla, kiertokangen alapäässä on pieni "kauha" joka haukkaa joka kierroksella öljyä kierokangen alalaakerille, ja sitten se muu voitelu... niin, se menee sitten "öljysumun" avulla...
Ihmeen hyvin vaikuttaa toimineen reilu parisenkymmentä vuotta, ainakin noin niinkuin yleisestä kunnosta päätellen. Vm.-81 ohjekirja antaa suosituksen öljyistä, mutta tuli mieleen että onko noissa nykyajan öljyissä sitten miten isoja eroja. Miten öljyt joita markkinoidaan "marine" sanalla, onko niiden lisäaineistuksissa jotain ihmeellistä vaiko saadaanko tällä sanalla aikaan "marine"-hinta? Onko väliä laittaako tavallista öljyä, vaiko dieselkoneille tarkoitettua, joissakin öljyissä on mainintaa "öljyn pesevyydestä", sekään ei varmaan tällaisessa hehkuttomassa 1-syl nakuttajassa lie huono ominaisuus?
Öljyn tarve on huikeat 2 litraa niin hintapolitiikka ei nyt (tällä kertaa...) ole sitten kuitenkaan se päällimmäisin asia.. :)

Pitkä pimeä marraskuu, en jaksanut kuuklettaa....
timo

http://groups.msn.com/timovene/shoebox.msnw

No pesevyydestä sen verran, että jos sulla on aiemmin ollut esim. mineraaliöljyt ja vaihdatkin synteettisiin laatuöljyihin, voivat koneeseen kertyneet 'tiivistävät' töhnät lähteä liikkeelle, jolloin öljyt eivät pysy enää koneessa. Noin lyhyesti ja mahd. kansantajuisesti sanottuna...

Jenkeistä tuotiin paljon käytettyjä autoja ja tuodaan kait vieläkin, samoin niitä rikottiin tietämättömyydellä (rikotaan kait vieläkin). Jenkeissä ei kait vieläkään ole peseviä öljyjä mutta suomessa taas lähes kaikki on jonkun verran peseviä (paitsi tietty jenkki öljyt).
Ei mennyt kovinkaan kauan ensimmäisestä öljynvaihdosta koneremonttiin.

Pesevä öljy irrottaa sontaa aika hyvin ja saattaa pahimmassa tapauksessa tukkia öljykanavia joten kiinnileikkaamisen vaara on ilmeinen. Siksi ei saisi koskaan laittaa pesevää öljyä moottoriin jolla on ajettu vuosikausia pesemättömillä. Riski on suuri ja sitä koneen likaisuutta ei näe aukaisematta konetta.

Toinen asia on sitten mitä vanha moottori tykkää nykyisistä liruöljyistä, niitähän ei vielä ollut moottorin kehittämisen aikaan.

Pitää tarkentaa vielä sen verran että moottori on siis purettu osiin, pesty, tulee uutta osaa; männänrenkaat, laakereita, tiivistesarja jne palikkaa, eli rempan jälkeen lähtökohta on suurin piirtein se että öljytilaan voi kaataa mitä mielii ilman pelkoa tuosta "sonnan" irtoamisesta..
Ajoin kysymyksellä takaa sitä että mielelläänhän tuollaiseen venekäytössä olevaan hehkuttomaan dieseliin missä roiskeöljyvoitelu, laittaisi sellaista minkä kuvittelisi siinä parhaiten toimivan. Ohjekirjassa on kyllä (muistaakseni..) suositus moniasteöljyistä. Sitä tässä vaan, että onko noissa öljyissä niin paljon eroja...?

timo

Kiinnostaa kysyä, miten saat sen hehkuttamattoman koneen käyntiin viileällä kelillä. Onko siinä joku dynastart tai oikein startti, Onko kampi, lähteekö kammella.
Minä olen käyttänyt vanhoissa koneissa tavallista mineraaliöljyä W20-30. Nythän sekin on jo vähän harvinaisuus? Tilalla on kait w10-40?
Ei kait noissa rauhallisesti veivaavissa, roiske-koneissa öljyllä paljon ole väliä. Pääasia, että sitä on. Itse en kuitenkaan kovin ohutta laittaisi, enkä mineraaliöljyä, koska mulla ei ole niistä kokemusta vanhoissa koneissa.
Kysyit, onko öljyillä eroa. Kaikenlaisia selityksiä aikojen kuluessa lukeneena sanoisin, että erot ovat suuret. Esim. jossain isossa, nopeakäyntisessä auton turbo-dieselissä on syytä olla vähän eri öljyt kuin mun 1960-luvun Mc Cormicissa traktorissa.

Tämä on kuule niin edistyksellinen että tässä on oikein sähköstartti! :)
On siinä kammen paikka ja kampikin on vielä tallella, mutta toivon että siihen tilanteeseen ei koskaan päädytä.. :) Jos akku on ns." heikolla hapella", on koneessa puolipuristin joka jättää ensimmäisen 4 työtahdin ajan pakoventtiiliä vähän auki, että vauhtipyörään saadaan liikettä aikaiseksi.. :) Kesällä koeajolla jysähti kyllä käyntiin ilman puolipuristinta n. parin sekunnin starttauksella..

timo

ps. Suomenkielisessä ohjekirjassa muistaakseni suositeltiin että ei mielellään startata kerralla 1/2 minuuttia pidempään... :)

http://groups.msn.com/timovene/vene.msn ... PhotoID=98

Kysin siksi, kun mulla on tuo ykspyttynen SABB ilman starttia ja hehkutusta. Siinäkin on yhden sortin puolipuristus, oikeammin koko puristuksen lopetus, jotta vauhtipyörään saadaan kunnon vauhti. Sitten vauhdissa puristus pälle venttiilien päällä olevasta vivusta, ja pitäisi jysähtää. Kylmällä ilmalla, alle 10 astetta plussaa, se lähteen käyntiin niukin naukin. En oikein uskalla veivata kammesta koko ajan, koska pelkään takapotkua, vaikka ei sitä dieseliin kait helposti tule. Mutta jos tulee, pelkään peukalon irtoavan. Kammesta on hankala pyörittää sillä klassisella "peukalo samalla puolella-" otteella.
Mutta kerronpa yleisestikin, että "pakkasella" kone laitetaan käyntiin niin, että eräs tulppa pytyn kyljestä otetaan auki. Sen sisään, reikään pisteään tiukkaa pumpulia ja ehkäpä vähän fosforiakin ja tai rikkiä sisältävä pumpulitukko. (purkillinen tullut koneen mukana) Pumpuli pistetään tulitikulla hehkumaan ja tulppa kiinni. Sitten veivaamaan. Lähtee nätisti käyntiin. Pumpulit häipyvät sen siliän tien.
Tämä viritys siksi, että SABB on tehty pelastusveneen moottoriksi. Olisi syytä että se lähtee käyntiin Pohjois-Atlannillakin.

Se tuo Sabbin kannessa oleva "ylimääräinen" tulppa on dynypötköä varten.
Elekääkä naurako! 50- 60 lukujen dieseltyökoneissa tuo on ihan yleinen jutska ja Sabb:n 20hp perusmoottori oli silloin käytössä mm. pienjyrissä. Peltirasiasta napataan semmoinen n. 6mm paksu ja 25mm pitkä valkea puuvillapötkö jonka toinen pää on punainen. Se tökätään irroitettavan tulpan päässä olevaan reikään siten että aatteenväri tulee sisälle päin. Tulppa paikoilleen ja puolipuristin auki sekä veivillä kierroksia masiinaan. Kunnossa oleva Sabbin pitäisi lähteä yhdellä dynyllä käyntiin pakkasen ollessa alle -15 astetta... Elikkä tässä teille vastaus kysymykseen "Mitä meillä oli ennen StarttiPilottia..."
Olen melko varma että nuo koneen mukana tulleet pumpulit ovat juuri noita pötköjä mutta jostakin syystä murentuneina.
Muista valmistajista ainakin Hector ja Puch on käyttänyt myös dynyä kylmäkäynnistyksessä.
Pamahtaa muuten pirusti kun lyö vasaralla ;)

Joo vähän arvelinkin, että niissä pötköissä on jotain muutakin kuin pumpulia. Minäkin olisin niihin laittanut, jos olisin ollut menetelmää kehittämässä. Mun pötköni olivat aikansa lionneet märässä, joten liika tyny oli varmaan haihtunut pois.
En ole oiken kunnon koneita koskaan käyttänyt. Mutta olen kuullut, että jotkut armeijan CCCP-dieselit pistettiin käyntiin, oliko se nyt haulikon haulittomalla patruunalla vai ehkä armeijaa läheisemmällä, kiväärin paukkupatruunalla.

Jos Veli-Matti vielä tämän lukee, tai joku muu osaava. Kysyn vielä, pitäisikö SABB:n punapäinen pumpulipuikko jysähtää paineesta itsekseen. Mulla on ne punaiset osat hävinneet pois purkin kastuttua. Kokeilin pumpulitukkoa niin, että pistin sen tulitikulla hehkumaan. Luulin, että se on hehkutusta. Hyvä, ettei jysähtänyt käsiin. Vaikka eihän hyvä rajahdysaine saa palaessaan räjähtää.

Ei se nyt ihan itsestään jysähdä mutta iskusta tai paineesta pitäisi lähteä...
Konetta dynyllä käynnistettäessä se syttyy vasta kun puolipuristin löysätään tai se löysää automatiikallaan. Eli silloin dyny syttyy puristuspaineella joka dieseleissä on siellä 20 paremmalla puolen.
Vasaralla saa muuten sman paineen aikaiseksi - on tullut kokeiltua ;)
Lämmöllä ei saada aikaiseksi muuta kuin pirun nopea palaminen joka voi tosin olla niinkin voimakasta että syntyy mielikuva pienestä räjähdyksestä...
Nykyään starttipilotti ajana saman asian - räjähdysaine laitetaan sisään vaan eri kautta eli imujärjestelmästä.

Hyvä tietää niistä tynyistä. Muistaakseeni SABB:n ohjekirjassa ei ollut niistä mitään mainitaa, tai luin huonosti, kirja kun oli norskia.
Muuten voipi olla aikamoinen kikkailu pilotin kanssa, kun veivaan Sabbini vauhtipyörän liikkeeseen ja sitten käännän puristukset päälle. Voipi kädet loppua kesken. Ehkäpä pilottia säilyy imuilman putkessa sen verran, että käynti saattaa helpottua. Vaikea sanoa, onko siinä takasiniskun vaaraa; jos syttyy paljon ennen yläkohtaa.

Yhtä yksipyttyistä veivisabbia laitettiin käyntiin suihkuttamalla veivin tyvestä imuilmaonkaloon ensin suihketta ja sitten veivaamalla vauhtiin. Kyllä se vain tuksuttamaan aina alkoi, hauskoin hitain lyönnein. Nyt se on päällä, totesimme.

Siinä oli diesel, josta pidin.

Kiitos aikalaistodistuksesta. Oliko se teillä niin, että pilotista huolimatta veivasitte puolipuristuksilla vauhtiin ja sitten puristukset päälle.

Täs on kuva parista "dynypötköstä"
5x30mm tulitikut ja aski mittakaavana



Nämä pötköt on appiukon "bungartz" 50-luvun puutarhajyrsimeen.
Moottorina on 2-tahti diesel. Merkist en oo varma. Olisko hatz?

Raju peli, vie isompaaki miestä. Kaikki paikat on kipeenä kun muutaman tunnin maata muokkaa.