Vanha tykistön laskija-au tietää kokemuksen perusteella että kun yksi mittapiste on epätarkka koko mittaus on tulkittava epätärkaksi ja tämmöisessä tapauksessa yksi on jo puolet pisteistä eli virhe voi olla pahimmillaan 3000 piirua eli 100% pielessä
(käytännössähän näin ei voi olla)
On lopputuloksen kannalta sama mistä virhe pisteseen tulee, auringonpilkuista, signaalin heikkoudesta tai vaikka huonolaatuisesta elektroniikasta. Mutta tositilanteessa toiminta voi alkaa myös epätärkalla paikannuksella sillä ensimmäisen, usein nopeimmin asemaan saadulla tykillä, ammutun laukauksen jälkeen tehdään korjauksia - veneilyssä tämä voisi vastata vaikkapa liikkellelähtöä jolloin (gps)suuntimat tulee tosiksi ja kippari voi kääntää ruoria oikeaan ilmansuuntaan - aikaa on.
Sähkökompassilla (siis tosiasiassa magneetti sellaisella) saadaan yksi piste (eli suunta) ja se selvittää suunnan kunhan vain edes toinen gps kykeneen antamaan globaalin sijainnin jolloin kompassin elektroniikka kykenee tekemään tarpeelliset korjaukset lukemaan mm. erannon suhteen eli antaa tosisuunnan. Erannon määrittämiseen käsittääkseni riittää muutaman kilometrin sijaintitarkkuus maapallolla joten täysin tarkka suunnanmääritys onnistuu liikkumattomassakin aluksessa.
Vissiin - emmää ymmärrä mitään kepseistä - ja toisaalta ei mun tarvitsekkaan. Kunhan tässä huvikseni hämmennän satamavahtivuoron alkua odotellessa. Vaikka saattoihan tuo koko edellä oleva sepustus mennä aivan metsäänkin mutta saapahan siitä joku oikea asiantuntija pohjan tehdä niitä korjauksia asian tiimoilta;-)
