Moi,
Mitenkähän kannattaisi käsitellä veneeseen avotilaan sijoitettava vanerinen säilytyslaatikko?
Pitäisikö kyllästää?
Veneen muu sisustus on mahonkia, joten ajattelin sävyttää laatikon siten, että se sopii muuhun sisustukseen. Millä tökötillä sen parhaiten tekisi?
Lakka, petsi?
-Raine
Vanerin käsittely
-
kojote
- Viestit: 174
- Liittynyt: 05.06.2003 14:41
- Paikkakunta: Valkeakoski
voishan tuota hiukan kyllästellä pinnoilta ja erityisesti sahatuista reunoista esim. owatrol/liuotinpetsi-sekoituksella... jos on aikaa, käytä perinteistä pellavaöljy/kylläste/tärpätti-seosta...
päälle lakkaa samaisella liuotinpetsillä värjättynä...
no.... odottele vielä Pekan vastausta... se voi olla erimieltä muta mä tein niin kattoluukku vanerin kanssa, ja hyvä tuli...
päälle lakkaa samaisella liuotinpetsillä värjättynä...
no.... odottele vielä Pekan vastausta... se voi olla erimieltä muta mä tein niin kattoluukku vanerin kanssa, ja hyvä tuli...
-
Pekka Huhta
- Viestit: 936
- Liittynyt: 14.04.2003 10:33
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Mitä vaneria se mahtaa olla? Koivuvaneri on verrattain helppo petsailla oikean väriseksi, mutta sen kyllästämiseen kannattaa panostaa melkein epoksin verran koska koivun lahonkesto on huono.
Mänty- tai mahonkivaneri siis pärjää kyllästeellä, tosin vanerille voisin hyvin suositella jotain kovempaa Owatrol-, Impreg- tai Tarmarin-tyypistä kyllästettä tai jopa Hempelin epoksikyllästettä, koska vaneri ei elä ja huolii epoksia ihan hyvin.
Koivulla taipuisin sinne epoksin puolelle, koska sen lahonkesto saadaan hallintaan sillä tavalla. Joko Hempelin epoksikyllästettä tai mitä hyvänsä puun pinnoittamiseen käypää epoksia.
Jos haluat petsata, niin sen voi tehdä ennen epoksin lisäämistä. Jos sävytät lakkaa, niin sen voi tehdä myöhemmin, epoksipintahan pitää vielä lakata UV-suojan vuoksi.
Ohessa pieni katkelma työn alla olevasta puuvenekirjasta petsaamisen ja lakan sävytyksen osalta:
-----
Tavallisille vesipetseille on vain vähän käyttöä puuveneessä. Ne eivät ole erityisen valonkestäviä ja toisekseen puu on usein niin täynnä lakan ja kyllästeen jäämiä että petsatusta pinnasta tulee siivottoman näköinen ja laikukas. Useat petsit voi liuottaa veden sijaan myös sinoliin, jolloin petsi levittyy rasvaiselle pinnalle hiukkasen paremmin. Kyllästetylle pinnalle ei spriipetsilläkään ole asiaa.
Kaupoista löytyy myös valmiita petsiseoksia ja lakkapetsejä. Näiden ongelmana on värisävyjen puute ja ainakin omaan silmääni Hempelin ja Internationalin petsit ovat liian räikeitä. Ruskeampi Rylardin petsi-pohjustusseos tuntuu olevan lähempänä omaa värisilmääni, mutta pelkällä yhdellä värisävyllä ei pitkälle pötkitä.
Ruotsissa laseerataan veneitä paljon enemmän kuin meillä. Laseeraamisella tarkoitetaan, että lakan sekaan sekoitetaan jotain transparenttia, läpikuultavaa väripigmenttiä. Laseerattu pinta on vähän samean näköinen, mutta jos pigmentti on hierottu hyvin lakan joukkoon, niin kauempaa se näyttää tasaiselta ja luonnolliselta. Tasoittaa värejä, mutta jättää silti vähän puuta kuultamaan lakan läpi ja pinta näyttää lakatulta, ei maalatulta.
Otetaan siis jotain maaväriä, mäntyveneen tapauksessa polttamatonta terraa tai polttamatonta sienaa, punakammaksi ikääntyneen vanhan veneen tapauksessa voi joutua käyttämään vähän jotain punaista väriainetta joukossa - esim. jo mainittuja värejä poltettuna. Mahonkiveneisiin poltettua terraa, poltettua sienaa tai vastaavaa - ainakin taiteilijatarvikeliikkeissä sävyjä on loputtomasti. Värejä löytyy hyvin taiteilijatarvikeliikkeistä - tosin aika suolaiseen hintaan - ja perusvärejäkin oikein kivasti rautakaupasta. Mm. Uula-tuote ja Sateenkaarivärit valmistavat ja maahantuovat näitä värejä.
Hierotaan - eli siis ihan vaivataan, muokataan - väriä pikku tilkkaan tärpättiä ja annetaan seoksen levätä vähän, jotta pigmentti kostuu. Seuraavaankaan päivään odottaminen ei ole lainkaan pahasta. Mitä paremmin hierominen tehdään, sen tasaisempi ja läpikuultavampi pinta on, puolikuiviltaan lakkaan nakeltu pigmentti näkyy savuna pinnassa. Tätä ohutta tavaraa sotketaan sitten lakan joukkoon hiljalleen hyvin sekoittaen. Välillä voi kokeilla johonkin jämäpalikkaan lakan sävyä ja peittävyyttä.
Kun saadaan sopiva tummuus aikaan, lakataan pinta normaalisti. Mitä useammin tällä lakkaa, sen vähemmän puusta näkyy läpi, mutta samalla pinta muuttuu epäaidommaksi. Aitouden tunnetta saa lisää kun lakkaa pinnan vielä useampaan kertaan värjäämättömällä lakalla, jolloin väri kuultelee lakkakerroksen läpi kauniisti.
----------------
Tasavärisille vanereille, koivulle, mahongille ja muille käy petsaus hyvin. Männyssä ja kuusessa kevät- ja kesäpuun erilainen petsin imeytyminen näkyy hyvinkin jyrkkänä "seeprakuviona", josta ainakaan itse en välitä. Niille sävyttäisin mieluummin lakan, siten että eka kerros tai pari tulee puhtaalla lakalla ja vasta sitten sävytetty.
Pekka
Mänty- tai mahonkivaneri siis pärjää kyllästeellä, tosin vanerille voisin hyvin suositella jotain kovempaa Owatrol-, Impreg- tai Tarmarin-tyypistä kyllästettä tai jopa Hempelin epoksikyllästettä, koska vaneri ei elä ja huolii epoksia ihan hyvin.
Koivulla taipuisin sinne epoksin puolelle, koska sen lahonkesto saadaan hallintaan sillä tavalla. Joko Hempelin epoksikyllästettä tai mitä hyvänsä puun pinnoittamiseen käypää epoksia.
Jos haluat petsata, niin sen voi tehdä ennen epoksin lisäämistä. Jos sävytät lakkaa, niin sen voi tehdä myöhemmin, epoksipintahan pitää vielä lakata UV-suojan vuoksi.
Ohessa pieni katkelma työn alla olevasta puuvenekirjasta petsaamisen ja lakan sävytyksen osalta:
-----
Tavallisille vesipetseille on vain vähän käyttöä puuveneessä. Ne eivät ole erityisen valonkestäviä ja toisekseen puu on usein niin täynnä lakan ja kyllästeen jäämiä että petsatusta pinnasta tulee siivottoman näköinen ja laikukas. Useat petsit voi liuottaa veden sijaan myös sinoliin, jolloin petsi levittyy rasvaiselle pinnalle hiukkasen paremmin. Kyllästetylle pinnalle ei spriipetsilläkään ole asiaa.
Kaupoista löytyy myös valmiita petsiseoksia ja lakkapetsejä. Näiden ongelmana on värisävyjen puute ja ainakin omaan silmääni Hempelin ja Internationalin petsit ovat liian räikeitä. Ruskeampi Rylardin petsi-pohjustusseos tuntuu olevan lähempänä omaa värisilmääni, mutta pelkällä yhdellä värisävyllä ei pitkälle pötkitä.
Ruotsissa laseerataan veneitä paljon enemmän kuin meillä. Laseeraamisella tarkoitetaan, että lakan sekaan sekoitetaan jotain transparenttia, läpikuultavaa väripigmenttiä. Laseerattu pinta on vähän samean näköinen, mutta jos pigmentti on hierottu hyvin lakan joukkoon, niin kauempaa se näyttää tasaiselta ja luonnolliselta. Tasoittaa värejä, mutta jättää silti vähän puuta kuultamaan lakan läpi ja pinta näyttää lakatulta, ei maalatulta.
Otetaan siis jotain maaväriä, mäntyveneen tapauksessa polttamatonta terraa tai polttamatonta sienaa, punakammaksi ikääntyneen vanhan veneen tapauksessa voi joutua käyttämään vähän jotain punaista väriainetta joukossa - esim. jo mainittuja värejä poltettuna. Mahonkiveneisiin poltettua terraa, poltettua sienaa tai vastaavaa - ainakin taiteilijatarvikeliikkeissä sävyjä on loputtomasti. Värejä löytyy hyvin taiteilijatarvikeliikkeistä - tosin aika suolaiseen hintaan - ja perusvärejäkin oikein kivasti rautakaupasta. Mm. Uula-tuote ja Sateenkaarivärit valmistavat ja maahantuovat näitä värejä.
Hierotaan - eli siis ihan vaivataan, muokataan - väriä pikku tilkkaan tärpättiä ja annetaan seoksen levätä vähän, jotta pigmentti kostuu. Seuraavaankaan päivään odottaminen ei ole lainkaan pahasta. Mitä paremmin hierominen tehdään, sen tasaisempi ja läpikuultavampi pinta on, puolikuiviltaan lakkaan nakeltu pigmentti näkyy savuna pinnassa. Tätä ohutta tavaraa sotketaan sitten lakan joukkoon hiljalleen hyvin sekoittaen. Välillä voi kokeilla johonkin jämäpalikkaan lakan sävyä ja peittävyyttä.
Kun saadaan sopiva tummuus aikaan, lakataan pinta normaalisti. Mitä useammin tällä lakkaa, sen vähemmän puusta näkyy läpi, mutta samalla pinta muuttuu epäaidommaksi. Aitouden tunnetta saa lisää kun lakkaa pinnan vielä useampaan kertaan värjäämättömällä lakalla, jolloin väri kuultelee lakkakerroksen läpi kauniisti.
----------------
Tasavärisille vanereille, koivulle, mahongille ja muille käy petsaus hyvin. Männyssä ja kuusessa kevät- ja kesäpuun erilainen petsin imeytyminen näkyy hyvinkin jyrkkänä "seeprakuviona", josta ainakaan itse en välitä. Niille sävyttäisin mieluummin lakan, siten että eka kerros tai pari tulee puhtaalla lakalla ja vasta sitten sävytetty.
Pekka
-
rahurme
- Viestit: 65
- Liittynyt: 24.06.2003 12:13
- Viesti:
-
Pekka Huhta
- Viestit: 936
- Liittynyt: 14.04.2003 10:33
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Koivuun siis voidaan toimia näin: ensin petsi. Joko Hempelin tai Internationalin valmiiksiblandattu tai vesipetsi, vaikka ne vesipetsit haalistuvat auringossa muutamassa vuodessa. Sen jälkeen epoksikylläste tai joku epoksi ja sen päälle kirkasta lakkaa. Epoksin päälle käy kova, kulutuskestävä uretaani- tai polyuretaanilakka.
Toinen vaihtoehto: Ensin kylläste, jonka päälle joko maaväreillä sävytetty öljylakka tai kaupan petsilakka ja sen päälle pari kerrosta kirkasta lakkaa. En ole kokeillut maavärejä muiden kuin öljylakkojen kanssa, mutta mahtavat sekoittua muihinkin lakkoihin. Oljylakat ovat vähän pehmeitä vanein päällä ja naarmuuntuvat helpommin kuin kovat lakat. Vanereilla voisin suosia kovempiakin lakkoja, mutta kuten sanottua, kokemusta niiden sävyttämisestä minulla ei ole.
Pekka
Toinen vaihtoehto: Ensin kylläste, jonka päälle joko maaväreillä sävytetty öljylakka tai kaupan petsilakka ja sen päälle pari kerrosta kirkasta lakkaa. En ole kokeillut maavärejä muiden kuin öljylakkojen kanssa, mutta mahtavat sekoittua muihinkin lakkoihin. Oljylakat ovat vähän pehmeitä vanein päällä ja naarmuuntuvat helpommin kuin kovat lakat. Vanereilla voisin suosia kovempiakin lakkoja, mutta kuten sanottua, kokemusta niiden sävyttämisestä minulla ei ole.
Pekka
-
rahurme
- Viestit: 65
- Liittynyt: 24.06.2003 12:13
- Viesti: