Puuvene.net

Tevisu kerropa vähän lisää tuosta MS-polymeeristä. Minua kiinnostaa lakkaamisen ohella
värivaihtoehdot ja mikä muu siinä on hyvää siihen Sikaan verrattuna.
Donna 28

Donna 28 kirjoitti:Tevisu kerropa vähän lisää tuosta MS-polymeeristä. Minua kiinnostaa lakkaamisen ohella
värivaihtoehdot ja mikä muu siinä on hyvää siihen Sikaan verrattuna.
Donna 28

MS-polymeeri on käsittääkseni kehitetty PU-massan korvaajaksi.
MS-polymeeri ei sisällä isosyanaatteja(myrkkyä) ja omaa käsittääkseni myös aina suojan UV-säteilylle,
mitä polyuretaanimassa ei kestä, ilman päälle (tai alle) tulevaa suojaa.
Värivaihtoehtoja on ainakin musta, valkoinen ja erisävyisiä harmaita, valmistajasta riippuen.
MS-polymeerin päällelakkaus tai -maalaus onnistuu samoilla aineilla PU-massan.

Lisäksi, OMASTA mielestäni sikafleksin tuotteet ovat aivan liian yliarvostettuja ja kalliita

Sinänsä nuo ms-polymeerimassat on vanhaa kamaa - ensimmäiset varmaan jo 10-15 vuoden takaa mutta ovat näköjään vastikään hoksanneet niiden soveltuvuuden myös venepuolella. Ja monestihan eri tuotteilla on semmoinenkin homma että maailma on täynnä täällä Suomessa tuntemattomia merkkejä tai tunnettujen merkkien eri tuotteita mutta maahantuonti puuttuu joltain alalta.
Kyllä se Feininkin käyttö vaatii vaikkapa sen viilan käyttämistä apuvälineenä jos meinaa tehdä uuden saumauksen kunnolla. Koukkuterä tahtoo jättää uran nurkkiin massaa ja sehän ei ole hyvä juttu...

tevisu kirjoitti: Itse olen saumanut äskettäin 35 metriä tiikkirimoitusta ja tein sen Saban MS-polymeeripohjaisella massalla, johon kuuluu oma primeri. .

Koetin kuukkelillalöytää tietoajamyyntiä Saban massoille, mutta en löytänyt. Mistä sitä saa? Sikaa kun aina oon käyttänyt.

Mites muuten noi Würthin massat? Yli puolet halvempia kuin Sika?

veskuh kirjoitti:Mites muuten noi Würthin massat? Yli puolet halvempia kuin Sika?

Aiemmin jo totesin, että mielestäni sikafleksin massa ovat yliarvostetuja ja kalliita muihin verrattuna.
Tietääkseni mitään virallista vertailua ei ole tehty eri PU-Massojen ja MS-polymeeri massojen suhteen, eikä eri valmistajien tuotteiden kesken.

Edelleen OMASTA mielestäni ei ole mitään järkiperustetta käyttä kalliita aineita, ovat kaikki kuitenkin kemialliselta koostumukseltaan käytännössä samanlaisia. Jos joku voi esittää eriävän mielipiteen, jollain dokumentilla tai käytännön kokemukseen perustuen, niin otan mielelläni vastaan kyseisen argumentin.

Yksi hyväksi ja halvaksi todettu valmistaja on Soudal, http://www.jointslr.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;

Tein muutamia vuosia sitten yhden keulakansirimoituksen ja laitoin toiselle laidalle vartavasten eri merkkisiä saumamassoja kullakin 2 saumaa. Niitä oli Tremflex, Sika, Rotabond, Soudal ja Wurth - yksi korkkasi ja alkoi vuotamaan molemmista koesaumoista kahdessa kesässä ja se oli juuri Wurth.

Minä en ainakaan ole törmännyt juuri missään työmaalla wyrttiläsiin liimoihin tai saumamassoihin - oliskohan luottamus niihin hiukan heikkoa?

Ja se halpa hintakin on vaan "suht halpa" sillä esim. Soudal ja Temflex taitaa olla jopa edullisempia - mutta tuskin missään K-raudassa

Moro

Viittaan ed keskusteluun:
viewtopic.php?f=2&t=9282&p=57469&hilit= ... rth#p57469" onclick="window.open(this.href);return false;

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa!

Minä en kokemuksieni takia luota mihinkään muihin massoihin kuin Sikaan.
Ne halvat vaan ei toimi niin kuin oikeat marine massat.

Nortti

Useimmilla valmistajilla on myös ns. marine-massat - maahantuonti vaan puuttuu. Ja nyt niitä on sitten alkanut mönkimään esille kuin koppakuoriaisia Saba, Simson, Soudal...
Ja jokainen vetäisee ässänä hihasta semmoisen suuren venevalmistajan että joskus oikein ihmetyttää miksi ne melkein vuosittain vaihtaa massamerkkiä... Swanillakin taitaa olla kolmas eri valmistaja menossa 10 vuodessa

Teollisuusilmasto luokitellaan kaikkein vaativimmaksi ympäristöksi kun aletaan vaatimaan mekaanisia- ja kemiallisiaominaisuuksia - merivesi ja sen mukana "marine" on siellä jossain perässä...

No se siitä - oman veneensä saa saumata vaikka purukumilla ja kaverinkin veneen jos se siihen suostuu - mutta salaa ei saa laittaa purukumia varsinkaan kansisaumoihin

Kyllä noissa massavalinnoissa voi mokatakin:
laitoin kerran yhdet yhden veneen lasit Tremcon Mono 321:llä ja totesin ettei se ole venehommissa oikea aine hitautensa vuoksi. No sitä jäi muutama tuubi pyörimään nurkkiin ja kun viime keväänä laittelin Dejah Thorikseen varvaslistoja. Tein listat siten että kyllästin ja lakkasin ne irtaallaan ruuvinreikiä lukuunottamatta valmiiksi.
321:stä on kusilaidun ja listan välissä tiivisteenä ja se nousee nyt ruuvia pitkin kauniin mustansiniharmaana värinä listaan - sisältä päin.
321 oli täysin tietoinen valinta heikkojen liimausominaisuuksien takia mutta meni pikkasen metsään

"Nortti" on oikeassa kansimassojen suhteen.
Minä käytin 40 vuotta Sika 1A PU-massaa puu-. teräs- ja betoniveneiden tuotannossa ja korjauksissa. Ruotsalainen huippukitti Sika 1A vedettiin markkinoilta kahdesta syystä: Ensimmäinen ja teollisuuden mielestä tärkein oli sen liian pitkä sitomisaika (35 tuntia).
Aamulla ei duunarit päässeet jatkamaan töitä kun massa oli vielä vetelää.
Toinen syy oli tehtaan mielestä yhtä hyvä: Massa oli liian hyvä ja pitävä. Se ei mennyt uusiksi eikä tarvinnut tehdä remontteja...eikä kauppoja! Vetivät pois vapailta markkinoilta muistaakseni n. 10 vuotta sitten. Erikoistilauksesta sitä sai, ja voi saada vieläkin. En tiedä?

Helsingin Vene-89 näyttelyyn toimme suomalaisittain aika erikoisen veneen: Sika 1A- kitillä kokonaan kootun betoni-/tiikki-Trollö 25' Antican. Sen kaikki liimaukset betoniin(emäksinen) ja tiikkiin(rasvapuu) oli tehty Sika 1A - kitillä. Myös ulkopuoletla törmäyslistoineen. Vain takilan, keulapuomin ja peräsillan (vanhanaikaisesti taavetti) rasiteosat oli pultattu rungon läpi!
Koko sisustus ja ulkopuolen kaikki muut osat oli liimattuna suoraan runkoon ilman ruuviakaan!
Vene on edelleen käytössä eikä osia ole irronnut vieläkään. On tietääkseni Helsingissä.
Samassa, suhteellisen pienessä betoniveneessä, kokeilimme muutenkin erikoisia ratkaisuja: Lattia(lue turkki)- ja sokkelilämmityksiä, vesitiiviitä laipioita ja pentteriä pohjaventtiilillä, vesitiiviitä turkki- ja sokkelisarjoja, vesi- ilma-, kaasutiivistä konekasettia automaattisella sammutusjärjestelmällä konekasetissa(ilmalukko), kivilleajokestävää, vesitiiviisiin lohkoihin jaettua pilssiä( paineenkestävät tankit), koneen massavaimennusta jne.
Vene on kahvelitakiloitu malli 1800-luvulta. Niitä tehtiin 20 kpl Trollö 20' ja 4 kpl Trollö 22'-25' kokoluokissa rstiliimaamalla vanerista, laudasta ja ferrobetonista. Ferrobetonisia oli eniten, muut pääasiassa itserakentajien piirustuksistani tekemiä. Taisi joku tehdä limimetallistakin samojen piirustusten mukaisesti. En muista oliko terästä, rosteria vai alumiinia?
Jouko Heikola

No voi sun pääsiäispieksut!
Kyllä jiholla on tutkimustietoa n. 40 vuoden käytännön alalta veneteollisuudessa ja veneiden korjaustoiminnassa.
Tietysti se ei mitään todista, kun ei ole laboratoriossa, hallituissa oloissa ja tiedemiesten toimesta oikein tutkittu ja todistettu.
Monasti kuitenkin käytäntö on osoittanut paremmuutensa ja tehokkuutensa, etenkin Suomen pakkastalvisissa, märissä, kosteissta ja taas kuivuvissa olosuhteissa. Ei niitä Esson pöytäpuheet tai mitkään laboratoriot kykene voittamaan.

Itse olin Turun Maalariammattikoulun opettajana, kun siellä aloitettiin ja perustettiin uudestaan puuveneiden rakennuskurssit Suomeen jo 80- luvun alussa. Olin siitä ihanteellisessa asemassa, että silloin elivät vielä ns. vanhan koulukunnan maalarimestarit ja -opettajat. Heillä oli tietoa ja kantapään kautta opittua osaamista, josta ammentaa. Osasivat opettaa ilman laboratoriotutkimuksia myös minua...ja uskoin heidän kokemuksiinsa. Eivät hekään tarvinneet laboratorioita!
Toinen yhtä hieno asia oli se, että sain käyttööni kaikista mahdollisista tehtaista ja myyjilta myös oikeaa laboratoriotietoa. Ne ovat kyllä tallella vieläkin ainutlaatuisena materiaalina ja oppikirjoina. Siksi uskon, että vanhat opit ja omat kokemukset, joita olen kantapään kautta opiskellut, ovat aina arvokkaita myös nuoremmille "vihernokille", sen enempiä kehumatta!.
Uskon myös tietäväni kokemuksen kautta jotain kansikiteistä ja liimaavista kiteistä sekä niiden käyttämisestä Suomen vaativissa oloissa ilman laboratoriokokeitakin! Kirjani "Puuveneiden korjaaminen ja kunnostus" on aika hyvä opas aloittelijoille.
Jouko Heikola

Ei tässä tainnut olla kysymys siitä onko Sika paras vaan siitä onko muita "marinesertifikoidun" kansimassa valmistajia ja niitähän on useampia ellei kymmeniä pitkin maailmaa. Tälle keväälle on työlistalla 3 eri kansihommaa joista ajattelin saumata koemielessä yhden Saballa ja yhden Simsonilla. Kolmanteen on jo Tremflexit ostettuna.

Tunteekohan maailman ylivoimaisesti parhaat ja ehdottoman ylivertaiset veneenrakentajat - ameriiiiiiikkalaiset - ollenkaan Mr Sikaa?

Sika 290DC:tä on tullut käytettyä jonkin verran, pari viimeistä projektia kuitenkin vedetty Casco Marin & Teknik 4066 -massalla. Hiottavuus samaa aivan samaa luokkaa kuin sikallakin. Nämä on öljyttyjä kohteita, eli jääneet lakkaamatta, joten en tiedä vielä eri lakkojen soveltuvuudesta tämän massan kanssa...

http://www.cascofi.dk/_upl/pdf/4061%20M ... Teknik.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

rickenbacker kirjoitti:Sika 290DC:tä on tullut käytettyä jonkin verran, pari viimeistä projektia kuitenkin vedetty Casco Marin & Teknik 4066 -massalla. Hiottavuus samaa aivan samaa luokkaa kuin sikallakin. Nämä on öljyttyjä kohteita, eli jääneet lakkaamatta, joten en tiedä vielä eri lakkojen soveltuvuudesta tämän massan kanssa...

http://www.cascofi.dk/_upl/pdf/4061%20M ... Teknik.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

itseasiassa puhuin puutaheinää... tällä massalla on saumattu erään Family Cruiserin ajohytin/kannen saumoja joita on lakattu päälle Unicalla ja hyvin kuivui myös sauman päältä kuivassa hallissa, +15 lämpötilassa...

Simsonin ms-massa toimii saumoissa ainakin Unican kanssa hyvin. Kuivi hyvin eikä hionnassakaan ollut onkelmia. Kuivuminen n. 3 pv. Saa nähdä sit pitemmän päälle, mut nyt ainakin on saumat ja muut kohteet kunnossa.
Telakalla (Hietalahti) käyttettiin 90-luvulla Sika 221 sisustustöissä,mutta jostain syystä se vaihtui Simsoniin 2000 luvulla. Hyvin tuollakin pysyi kolskeet paikoillaan. Simsoni oli paljon notkeempaa ruutata, kuin Sika, eikä kärynnyt nenään niin pahasti