Puuvene.net

Pitääpä kysyä täältä viisaammilta neuvoa...

..eli yritin laittaa linkkiin kuvia pohjasta myrkyn alta löytyneistä niiteistä, joista on ikään kuin "kitti" rapsahtanut irti. Eli mikä tässä on systeemi, onko olemassa jotain kittiä, jolla noita "reikiä" kittaillaan ennen primeria ja maalausta? Ja toisessa kuvassa on pohjatulpan ympäryksestä kuva, jossa on myös tulppa kitattu pyöreämmäksi ja nyt siitä lohkeili paloja pois...tähänkin samaa kittiäkö?

Toi myrkyn alainen pohjan laitto on vielä pieni mysteeri, mut kai se siitä aukeaa...

http://avantikuntoon.blogspot.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Olisikohan kuitenkin tapit parempi ratkaisu kuin mitkään kitit. Ainakin mitä olen itse nähnyt noita, niin tapitettuja ne aina on ollut.

Kyllä noita veneitä joissa ruuvit ja niitit vesirajan alapuolella on joko tapitettu tai kitattu tulee vastaan ihan yhtälailla. Ja molemmat on ihan yhtä toimivia/toimimattomia ratkaisuja...
Vesirajan alla niitti/ruuvi voidaan myös senkata kevyesti pinnan tasolle ja sekin toimii...

Tuo kuvan kitti mahtaa olla liitukittiä ja sen ominaisuus on haurastuminen ajan myötä kun pellavaöljy haihtuu siitä.

Jep. No nyt kun nuo on haurastunut niin pitääkö ne kaikki sitten skrabata auki ja kitata uudelleen ennen kyllästystä vai kestääkö nuo jos saa uutta pellavaöljyä päälle?

Kyllä liitukitti merkkaa selvästi onko se irti vai ei. Se alkaa liikkumaan kolossaan ennen kuin tipahtaa - vähän niin kuin lasten maitohampaat.
Mielestäni liitukitin voi vallan hyvin korvata hiukan modernimmalla mömmöllä eli laittaa tilalle puhdistetuun koloon joustavaa kansimassaa tiukasti lastalla painamalla. Siitä ei ainakaan liukene mitään pois.
Jotkut laittavat liitukitin tilalle/sijasta myös epoksikittiä joka ei tosin jousta siellä kolossaan...

Olen parissa projektissa käyttänyt vedenalaisissa paikoissa epoksikittiä(epoksia ja piituhkaa ), ei vielä ainakaan ole tippunut pois, eikä halkeillut.
Liitukitissä on se ikävä puoli, että kutistuu ajanmittaan ja irtoilee,jolloin sen antama suoja häviää.

EWS!

Ei siellä vesirajan alapuolella, jos venettä käytetään vesillä, kestä 100% varmasti mikään. Korjailin tuossa jokusen aika sitten n. 15-17 vuotta sitten epoksikitillä tulpattun veneen kaaritusta ja puun eläminen oli väljentänyt joiden tulppien ympärystää sen verran että tulppa liikkui kolossaan. Samoinhan tekee puutulppa oli se liimattu miten vaan sillä aika ja eläminen syö senkin tiiveyden. Tuosta kansimassan käytöstä ei ole varmaankaan kenelläkään pidempiaikaista kokemusta mutta mun mutu sanoo että se VOI olla parempi kuin ns. perinteiset tulppaukset mutta ei se ainakaan huonompi voi olla...
Koemielessä tulppasin Dejah Thoriksen peräpään pienen laudoitusrempan yhteydessä ruuvinkannat (n. 15 kpl) kansimassalla ja kahden kesän vesillä olon jäljiltä kaikki on ok mutta se ei nyt vielä meinaa mitään. Mutta joskus v 2025-30 on jotakin varmaa tietoa mutun sijasta...

Ne on aika vaikeita asioita nämä eri tavalla tehtyjen veneiden kestävyydet. Oma pirtuvene, veistetty 1930 Summassa oli siitä vinkelä että sen sinkityt naulat olivat kuin uusia ja suurin osa liitukitatuista niitinkannoista oli ihan ok vielä 75 vuoden jälkeen mutta välillä sitten tulee veneitä jossa vastaavat eivät ole kestäneet kunnolla viittätoista vuotta...
Liitukittiäkin on tietääkseni tehty usealla eri "resehillä" lyijymönjästä raakaan pellavaöljyyn ja väliin on mennyt lakat, muut luonnonöljyt ja vernissat. Naapurin veistäjä teki -50 luvulla yhdenlaista liitukittiä Tikkurilan Unica venelakkaan...
Kukapa tietää satavarmasti mitä Teemun veneen liitukitin tai muiden veneiden liitukiteissä on käytetty...
Nykyään vaan tahdotaan toitottaa joka puolelta "yhtä ainoaa ja oikeaa" liitukittireseptiä...
Kaikkihan on liitukittiä missä on käytetty liitujauhoa paksunnoksena...

Folkkarissa kylkilautojen niittauksia ei ole juurikaan tapitettu muuten kuin rustien kiinnityksen kohdalla, vernissa-liitukitillä vaan täytetty. Johtunee siitä, että tapitettavaa olisi aika paljon ja veneessä on pyritty yksinkertaisuuteen. Kittitulppa ei kestä isältä pojalle, muttei sitä kovin usein tarvitse uusia. Lienevätkö nyt irtoilevat veneesi valmistusvaiheessa laitettuja, eli lähes 40 vuotta?

Irtoaminen on hyvä ominaisuus, silloin kun niittiä pitää kiristää tai vaihtaa. Sekin päivä tulee joskus. Epoksia ei revi pois millään, ja elastinen liimamassakin istuu niin tiukassa, ettei sitä kovin monesta reiästä tee mieli kaivella pois.

Vernissapohjainen kitti on myös täydellisen yhteensopiva pellavaöljyn ja kyljessä käyttämäsi öljylakan kanssa. Voit ostaa kaupasta valmista kittiä tai sekoittaa liitujauhosta ja vernissasta itse. Tietenkin fiksaat tänä vuonna vain huonon näköiset kittitulpat, pitää jotain jättää tulevillekin vuosille...

Tuosta pohjatulpan ympäriltä varmaan kannattaisi raaputella vanhat kitit ja maalit pois, tarkistaa, että puu on kuivaa (antaa kuivua) ja kyllästää hyvin. Et tietenkään halua, että pohjatulppa korkkaa pehmenneen puun takia. Jos tulpan holkki istuu tukevasti, voit kosmeettisesti paklata ympäriltä melkein millä vaan, vaikka liitukitillä. Jos epäilet holkin kiinnitystä, pitää keksiä joku kuormaa kantava ratkaisu. Se on sitten eri juttu.

"...elastinen liimamassakin istuu niin tiukassa, ettei sitä kovin monesta reiästä tee mieli kaivella pois...."
Ei sitä kaivellakkaan pois vaan pyöräytetään teroitetulla putkenpätkällä puusta irti ja nostetaan puukonkärjellä pois kolosta ja sitten on edessä se sama ¤&%#&/)%¤(&%¤ kun ruuvin urassa on täytettä mutta niin on kaikilla muillakin tulppaussydeemeillä

"kun ruuvin urassa on täytettä mutta niin on kaikilla muillakin tulppaussydeemeillä" Paitsi puutulpalla perinteisesti asennettuna.. eli ei liimoja eikä massoja...

Pari kysymystä vielä:

1. Koko veneen alin puu (kölin raudassa kiinni oleva soiro) on hieman tumma, mutta ei tunnu pehmeältä. Pitääkö olla huolissaan?

2. Vesilinjan kohdalta puu on vielä hieman nahkeaa, estääkö se kyllästämisen vai pitääkö sitä kuivatella jotenkin?

3. Kuinka tarkasti myrkyt pitää hioa pois? Nyt ne on jo skrabattu suht tarkasti, mutta joka paikassa on hieman punaista näkyvissä..ilmeisesti jotain primeria.

4. Onko pellavaöljyn ja aspergolin levitykselle mitään pakkasrajaa?

On kokemusta sekä Pyhästä Pietarista että ettanista (mehiläisvaha+terva). Molemmat ovat vahapohjaisia ja vahamaisia aineita. Kovuus riippuu lämpötilasta, ei ajasta. Puun turvotessa tirsuvat raosta ulos. Eivät ole joustavia eli kimmoisia, eli muodonmuutos ei palaudu, kun puristus poistuu. Aine ei vetäydy rakoon takaisin, kun puu taas kuivuu.

Jo tevisu ajattelit niitinkantojen tulppaamista, niin en suosittelisi. Lakka ja tärpätti liuottavat vahaa, ja hionnassa esiin tuleva vahanappi joka niitin kohdalla tukkii paperin takuuvarmasti. Liukenevuuden haitallisuus riippuu kohteesta. Tiivistin ettanilla folkkarin limisaumoja niin, että ettanpalko oli 3-4mm leveä. Sen päälle primeri tarttui ja kuivui ongelmitta, kun ei jäänyt hieromaan vahaa pensselillä.

Vesilinjan yläpuolelle paikkoihin, joita aurinko pääsee lämmittämään, en laittaisi kumpaakaan, sulavat.

3. Kuinka tarkasti myrkyt pitää hioa pois?
Ikuisuuskysymys. Jotkut ruotsalaiset suosittelevat pilssin vuosittaista kyllästystä mönjän läpi. Toista ääripäätä edustaa koulukunta, jonka mukaan jokaikinen maalinrippu pitää saada pois. Vaikka mönjänrippeet eivät lävitseen yhtään öljyä päästäisikään, meneehän sitä puuhun kaiksta niistä kohdista, jotka on saatu puhtaaksi. Öljyn kulkeutuminen puussa syihin nähden poikittain voi olla huonoa, mutta tuskin aivan nollakaan. Toinen kysymys on, miten kova kyllästevaje puussa vallitsee. Jos venettäsi on tähän asti hoidettu jotenkin asiallisesti, riittää kun saat sinne sen verran öljyä kun puulle maistuu. Luultavasti niissä kohdissa, joissa mönjä istuu tiukasti, puukin on parhaassa kunnossa. Relaa. Tuo tevisun pohja näytti minusta sangen huolellisesti otetulta.

Nyt alkaa pohja näyttää tuolta...eiköhän tuo hiominen riitä kyllästelyyn.

http://3.bp.blogspot.com/_kmi2Lhlx9Bo/S ... G_4051.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;

hyvin riittää