Puuvene.net

Terve!

Yritin kysyä neuvoa Chris.fi-sivuilta mutta kun siellä on ihmeen hiljaista sivujen tasoon nähden, niin laitetaanpa tännekin kysymyksiä:

Minulla on projektina vanha hai-vene, jonka keulakannen laudoitusta tulisi uusia ja ajattelin tehdä senkin rohkeasti ihan itse (puusepän kokemusta on, mutta ei juuri vielä veneistä!). Piirustuksetkin mulla toki on ja laudoista olisi tarkoitus vaihtaa vain osa, kun ovat vuosien mittaan päässeet lahoamaan ja tänä syksynä lähti myrskyn myötä laiturissa keulaknaapi irti keskimmäisestä lankusta tehden ikävän 15x30 cm reiän keulapiikin kattoon, jonka paikkasin ensihätään, mutta jotain pitäisi silti tehdä! Kansi pitäisi kyllä uusia jossain vaiheessa kokonaan, mutta tarkoitus olisi lykätä suurempaa remonttia vielä parilla vuodella että tulee purjehduskunto tutuksi ja siksi tarvitsisinkin hyviä neuvoja:

- Mitä kangasnauhaa laudoitusten välissä on tiivisteaineena? Jotain pellavaa kostutettuna öljyyn/kyllästeeseen/tervaan? Vai rivettä? Mistä niitä kannattaisi kysyä, rakennusapteekeista?

Uskaltaako tuollaisen kansilaudan poistaa yksi kerrallaan keväällä, mitenkä kosteus ja lämpötila rajaavat urakkaa kun vene on rannalla pressun alla? Kesällä veneen turvottua vesillä hommaa tuskin voi enää jatkaa? Mitä jos keulan revenneen laudan paikkaisi vain osalta matkaa ja jättäisi laudan ehjät päät sikseen, jyrsisin vain kyntteet vanhaan kanteen ja löisin uuden palan päälle, kiinni tapeilla tai epoksilla?

Toinen asia mikä askarruttaa, on että millaisilla maaleilla hait on alunperin 30-luvulla maalattu? Pellavaöljypohjaisilla? Oisko reseptejä?

Nimittäin Hempelin Brilliant Enamel vaikutti todella ihmeellisiltä purkalta vanhanajan talomaaleihin tykästyneenä, aika kallistakin se on ja näemmä esim. primerin ja myrkkymaalin (Basic) eri numerolla koodattu tinneri onkin molemmissa puhdasta ksyleeniä kun lukee pikkupräntin tarkkaan! Mastonin ksyleeni maksoi jonkun 10 euroa litra, Hempelin 1/3 l purkki 25 euroa, uskomatonta!

Kannen lakkaan jatkossa Le Tonkinoisilla, mutta olisi kiva käyttää perinteisiä luonnonmateriaalipohjaisia litkuja myös kylkiin ja vesilinjan alapuolelle, jos suinkin mahdollista.

Venemaalit ovat kaikki kalliita, jos niitä varsinkin ostaa 1/3 purkeissa. Yleensähän niitä mene muutama litra. Eikäpähän se "kiinalainen fernissakaan" niin hiton halpaa ole, niin kuin ei tämä veneily yleensäkään, tarkoitan veneen kunnostusta. Mutta jos halvalla haluat maalata, niin maalaa Miranolilla, kyllä se aina kesän kestää. itse maalaan kaksikomponentti maalilla, mutta yksikomponenttikin käy (kunhan muistaa malaata aina samantyyppisellä maalilla), kuka sitä veneen kyljestä tietää, millä se on maalattu, kunhan se on kiiltävä ja kaunis katsella. En minä ainakaan ikonimaalausta harrasta.
Tietysti laudan pinta pitää olla kuiva niin maalauksessa kuin lakkauksessakin. En kyllä ole minkään sortin asiantuntija, mutta näin olen toiminut oman veneeni suhteen. , käyttö veneeni on vuodelta 56.
Donna 28

Moro

Eiks noi kakskomponettiset (Polybest tms.) epoksimaalit ole vähän liian kovia aidolle puulle. Tahtovat halkeilla kun puu turpoaa ja kuivuu. Sopivat paremmin vaikka faneri veneeseen.
Tein ite vesilinjaan valkosta maalia öljylakasta (spinakker) ja kemiran titaanivalkoisesta sekottamalla. tuli nätti peittävä ja joustava maali.

Kannen korjauksesta on paha sanoa mitään kun ei näje... Mutta kannattais pyrkiä menetelmissä alkuperäiseen työtapaan. Paikkoja voi laittaa jos muuten on ehjää, paikat erottuu muutaman vuoden.

Hamppurivettä niihin saumoihin perinteisesti on kait laitettu tai tervattua pellavanööriä.

Nykyaikainen menetelmä löytyy sika sivuilta, tiedä hänen toimivuudestaan sitten?
http://www.sika.fi/perinneveneen_runkol ... lmalla.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;
Korjasin limiveneen pohjasaumat viime talvena mukaillen yo menetelmää, aika näyttää kuinka toimii. Viime keväänä ei vuotanut ollenkaan!

Nortti

Kaksikomponenttisiin polyuretaanimaaleihin ainakin voi lisätä pehmennysaineita, jolloin niistä tulee joustavia. Olen aikoinaan käyttänyt Permacron -merkkisiä, ja niihin sai "elastikzusatz" -joustoainetta. Samaa lisäsin Internationalin Crystal -lakkaan hyvällä menestyksellä. En tiedä, mitä käytännön eroja on polyuretaanimaalien ja epoksivastaavien välillä. En kuitenkaan käyttäisi niitä muuta kuin vanerilla ja jollakin stabiililla puulla kuten mahongilla tai teakilla. Silloinkin saa varautua siihen, että maalikalvo katkeaa jonkin sauman kohdalla. Nämä maalit kyllä sietävät hyvin hankausta ja pysyvät puussa erittäin hyvin.

Vähimmällä pääsee, kun maalaa rungon öljymaalilla, mikäli lautojen saumat liikkuvat. Öljymaali on pehmeää ja kalvosta tulee ohut, joten korjaumaalaus on helppoa, kun ei tarvitse spaklata. Hankausta öljymaali ei paljon siedä. Itse olen käyttänyt Fasadia. Rungon ylimaalauksen olen joutunut tekemään 3 - 5 vuoden välein. Pieniä paikkamaalauksia on tehty joka kevät.

Miranol tai jokin muu alkydimaali kiiltää ja kestää hyvin kulutusta, mutta paikkaaminen on työläämpää, kun kalvo on melko paksu (kaunis paikkamaalaus edellyttää spaklausta). Alkydimaalin kalvo on paitsi paksu, myös kova, joten se herkästi katkeaa liikuvan sauman kohdalla.

Eli "pick your poison" niin kuin jenkit sanovat.

Enpä tiedä katkeileeko maali, vaikka se on 2-komponettinen, ei ole sellaista kokemusta.
Mutta nyt illalla kun kävin viimeisiä romppeita hakemassa veneeltä pois, huomasin valkoisen maalipurkin, jonka heitin muiden roskien mukana tömpsteriin, että olin maalannut keväällä ja varmasti kaiken aikaa remontin jälkeen Miranoolilla. Remonttia ennen käytin 2-komponenttimaalia, muttei sekään minusta halkeillut tasasaumaveneessäni. Mitä opin tästä, ei näitä asioita enää muista syksyllä
Donna 28

Terve pitkästä aikaa! Kevät lähenee ja päänsärky veneen kunnosta pahenee, joten palataan aiheeseen!

Näemmä joku löysi kansallisarkistosta vuoden 1933 venemaalioppaan, tostahan on jatkossa hyvä soveltaa.

Mutta tähän varsinaiseen huolenaiheeseen!

Mulla kävi siis niin, että kun viime loppukesänä vihdoin sain veneen veteen turpoamaan, niin tuli ensimmäiset kunnon tuulet Valkoon ja keulakannen knaapi repesi irti vieden palan kannen kuningaslaudasta (onko tämä nyt oikea nimi?). Oli lähellä ettei vene karannut M-Yachtsin laiturilta karikolle.

No, se kun ei tietysti riittänyt, vaan viikkoa myöhemmin keli toistui ja tuloksena taas keula irti laiturista, keulan kärkivahvisteen vanhat ruuvit antoivat onneksi periksi, muuten ois tullut rumaa jälkeä. Pikkasen sydän tykytti ajaessani Hangosta Loviisaan yötä vasten paikkaamaan puhelimessa ilmoitettua "revennyttä kantta"!!! Lisäilona tietysti kiva 150 euron lasku veneen kiinnityksestä laituriin vuokraisännän toimesta, mutta ei voi valittaa, kun oli vähän suurempiakin murheita veneen kanssa!

Onneksi töissä oli mahdollisuus käyttää kunnon puutyökoneita, joten tein mukaan vanerisen paikan, jonka sitten pulttasin & sikasin väliaikaisratkaisuna syntyneen aukon päälle.

Kuvia vauriosta ja korjauksista ohessa.

Kysymyksiä:

1. Uskallanko poistaa keskimmäisen laudan keulakannesta kokonaan, ajaa Turkuun tekemään toista tilalle ja oletettavasti viikon päästä yrittää laittaa sitä paikalleen? Helmikuun puolivälissä jo?

Kansi on joo aika pehmeä muutenkin, mutta nyt on vaan oleellista saada vene siihen kuntoon kevääksi, että saadaan purjehdittua se vihdoin pois uudelle kotipaikkakunnalle. Samalla tyydyn vaihtamaan maston ympärillä olevat tukipuut, jotka ovat ihan multaa, muuten tarkoituksena on hioa ja lakata Le Tonkinoisilla koko kansi keväällä. Sisältä katsoen kannen kaaret tuntuvat olevan ihan siedettävässä kunnossa, eikä ole vuotoja kuin ruffin edessä = siitä maston läpiviennistä.

2. Kuinka kuivaa puuta kannattaa hankkia, ettei elä liikaa, jos vene on pressun alla meren rannassa?

3. Tiivistänkö lautojen välit riveellä vai pellavakitillä?

4. Ihan niin kuin mulla olisi kahdet kansirimoitukset päällekkäin, vain kuvittelisinko vain! Irronneen kannenpalan kohdalla näin ainakin näyttää olevan, vai onko se vain vahvistus knaapin takia?

Lisää kuvia korjauksista ja vaurioista:

Puuta ajattelin kysellä Fiskarsin laatupuusta tai Ikiaihkista Turusta, onko muita vinkkejä? Lankkujen pitäisi kuitenkin varmaan olla yli 4 m pitkiä, jos noita meinaa kokonaan vaihtaa. Puu on punertavaa, onko tämä nyt sitä oregon pinea kun en ole moista ennen nähnyt? Vai vain kyllästeaineen värjäämä? Kuusta kai tuohon voisi laittaa tilalle?

Vai olisiko mahdollista korjata irronnutta palaa jyrsimällä (taltalla) kyntteet viereisiin lautoihin kannen alapinnalle, liimais vaan epoksilla siistittyyn reikään? Melkein sama vaiva, mutta estäisi kannen elämistä osien tekovaiheessa?

Vai tulisiko kansilaudat naulata tai tapittaa?

Olisi tosi hienoa saada tähän selkeitä neuvoja, tarkoitus on edelleenkin tehdä veneen kaikki korjaukset itse ja mahdollisimman perinteisin menetelmin. Toisaalta en halua pilata venettäni, joka on yksi ensimmäisistä hai-yksilöistä, hätiköimällä väärässä paikassa. Niin ja kaikki syntyy vielä aika kengännauhabudjetilla, opiskelija kun olen...

Hommasin kivemman perämoottorin, kun moderni pitäisi kuitenkin rempata kokonaan, ei pysy käynnissä vaihde päällä! Eli nyt on sitten haihin aito British Seagull 70-luvulta :D

Edit: Vaihdoin paremmat kuvat suttuisen kännykkäotoksen tilalle.

Mulla on menossa hain emäpuun vaihto, kölitukkien uusinta, pohjalautojen vaihto ja kannen uusinta. Voit hyvin vaihtaa palan sieltä täältä "väliaikaisesti" ja lopulta menee kaikki uusiksi. Kuningaslaudan voi tietysti vaihtaa, mutta sitä ei oikein saa rimoihin helposti kiinnitettyä. Alunperin rimat on naulattu kuningaslautaan, ainakin omassani oli. Niin, ja keulaknaapin alla on vahvistus. Jos budjetti on tiukilla, ei kannata purkaa vielä enempää, sieltä tulee löytymään vielä vaikka mitä

Terve! Kiitos vastauksesta! Olisi kiva jos sulla olisi lähettää projektikuvia jossain vaiheessa?

Toki kansi on varmaan uusittava myöhemmin, mutta ainakin kuningaslaudan ympärillä rimat ovat sen verran terveet (ne on varmaan jo joskus vaihdettu), että ajattelin vielä yrittää pelkästään keskimmäisten lautojen vaihtoa. Vanhojen autojen ja 100-vuotiaan talon kanssa jo painineena olen kyllä oppinut, ettei kannata lähteä innolla kaikkea heti purkamaan, ei tule ikinä valmista!

Huolenani vain on, että menettääkö vene ryhtinsä jos siitä lähtee yksittäisiä osia irroittelemaan, ts. pitäisikö sitä sisätiloista jotenkin tukea siksi aikaa kun lautoja on irti? Kauanko mulle jää työskentelyaikaa ulkotiloissa, useampi päivä???, kun rimoitus kuitenkin elää jonkin verran?

Tärkeintä olisi nyt saada vene ensi kesäksi koepurjehduksille, että pääsen sen kanssa sinuksi ja mahdolliset muutostarpeet tulisi löydettyä ennen suurempia remontteja, esim. olen jo miettinyt, miten mastoa taakse vetävän vaijerin kiristyksen saisi järjestettyä fiksummin kuin perän kautta istumalaatikkon puuknaapille tehdyllä vedolla, sillä ei saa tarpeeksi pingotettua eikä taatusti kestä kovaa keliä. Jokin teräskiinitetty vaijeritalja olisi aika hyvä, esim. perän kautta kölipultteihin?

Vaikka tietenkään vene ei ollut läheskään niin hienossa kunnossa kuin ummikkona ostaessa vaikutti, rungon rakenteet ja laudoitus ovat nyt aika hyvässä iskussa ja kölipuut ovat terveet, toisin kuin tuossa toisessa hai-projektissani... No tietysti pari apukaarta ei olisi varmaan pahitteeksi, onhan veneellä jo ikää!

Hmm... Piirtelin hätäpäissäni AutoCADillä vähän luonnosta vanhan mittapiirustuksen päälle, tähän on hyvä miettiä erilaisia korjauspaloja...

Pari kuvaa tämän päivän tilanteesta. Uusi emäpuu ja kölitukit paikallaan, vanha rimakansi purettu ja uusittavat kaaret (yli 20 kpl) irrotettu. Itse olen lähinnä purkanut, veistäjät tekee oikeet hommat.

Hienolta näyttää! Kiitos kuvista!

Onko kölitukit sovitettu hyvin tarkasti kölin ja laudoituksen mukaisiksi ?
Jos on, niin jokainen tukin väli muodostaa tiiviin laatikon,
jolloin pilssiin pääsevä vesi ei valu rungon alimpaan kohtaan pilssipumpulle.

Tarvitsee monta pilssipumppua, vuotamattoman veneen tai ahkeruutta pikku äyskärillä . . .