Puuvene.net

Esa Mäkisen artikkeli uusimmassa Puuvene -lehdessä otsikolla "Puuveneiden markkinat ja kysyntä eivät kohtaa" saa hetken huomioni. Ajattelin kirjoittaa aiheesta tällä palstalla, koska Mäkinen asiaa epäsuorasti toivoi.

Itse veistäjänä ihmettelen tuota väitettä, sillä valtaosalla tuntemistani veistäjistä on jatkuvasti, eli vuodesta toiseen, 1-3 vuoden jono, joten voidaan sanoa että markkinointi ja kysyntä on kohdannut onnistuneesti. Millä muulla alalla voidaan sanoa täliasena aikana näin?

Mutta puran hieman artikkelia vain muutamalla pääpointilla, vaikka lisääkin olisi:

1) Mäkisen mukaan veistäjien ongelma on se, että asiakkaat ovat enemmän ja enemmän kaupunkilaisia ja suurin osa veistäjistä taas sitä ei ole. Kun katsoon Puuveneveistäjät ry:n veistämösijoittelua, voidaan todeta että hyvin tasaisesti on levinneet veistämöt asukasluvun mukaan. Ja toiseksi, veistäjän positiolla ei ole suurta merkitystä. Ostaahan suomalaisetkin kaikenmaailman bavarioita ja ne tehdään Saksassa! Veistämökartta on täällä http://www.puuveneveistajat.fi/Veistamo ... rtalla.htm" onclick="window.open(this.href);return false; ja kyllä sieltä on ainakin tähän päivään hyvin löytynyt ostaja sekä myyjä ;) Mäkinen ei tunne alaa.

2) Mäkinen perää organisaatota joka voisi markkinoida pikkuveneitä, josta veistäjä maksaa sitten palkkion myyntiorganisaatiolle. Hyvä ajatus, mutta Mäkinen ei vaan elä tässä päivässä.

Otetaan esimerkiksi pieni 4m eka soutuvene, jonka hinta on noin 3.000 eur. Materiaalit maksa anoin 600 eur (tai enemmän) ja vene ottaa valmistuakseen noin 100-120 tunnin ajan jos se kyllästetään, josta myyntihinnasta jää 2.400 eur veistäjälle, josta hän maksaa vuokraa, sähköä, vettä, työkaluja jne... ja se kaikki tulisi maksaa noin 20-24 eur/h palkasta!!! Kun ottaa ennakot, yellit ja muut vellit pois sivukuluineen, niin palkaa jääpi noin 10-12 euroa/h josta siis ne työkalut tulisi ostaa.

Toki on veistäjiä jotka ovat erikoistuneet soutuveneisiin ja homma on jo hyvin pitkälle tuotteistettu ja hyvin kannattavaa, mutta monet vsitäjät enemmänkin pyrkivät pikkuveneistä pois juuri kannattamattomuuden vuoksi. Mäkinen ei tunne alaa.

3) Kuka tätä markkinointiorganisaatiota pyörittää? Joku veistäjä oman työn ohessa? Homma on nyt niin, että tehdään muutenkin 12h työpäivää ja se ei ole todellakaan TV:n mainoksissa kuvattua Kulta-Mokka ajattelua, vaan helvetinmoista työtä. Millä ajalla sitten tehdään markkinointia, jos sitä nyt siten tarvitaan Vene-messujen lisäksi, jonka Puuveneveistäjät mahdollistaa veistäjäjäsenille.

Nyt jo tehdään siis 12h työpäivää, ja sitten kun on venemessut joka ottaa ainakin 2 vko koko hommasta jos on esillä, niin nuo työpäivät ei enää ole 12h vaan 14-16h messuista kevääseen saakka. Mäkinen ei tunne alaa.

4) Mäkinen toteaa, että koska veistäjät asuvat hajallaan ympäri Suomea, heillä ei ole taitoa hoitaa markkinointiaan ja myyntiään (uskomaton aasinsilta). Miten ihmeessä sitten ollaan saatu 1-3 vuoden puskuri ilman tätä taitoa? Mäkinen ei tunne veistäjiä, eikä alaa.

5) Mäkinen hakee kaikille veistäjille yhtenäistä venemallia joka helpottaa asiakasta ostopäätöksessä ym. No, se ei nyt pienessä veneessä onnistu jo kerrotun syyn vuoksi, päiväpurressa sitä ollaan jo koetettu ja valmiita veneistä tuli kaikki 1 kpl markkinointikoneistosta (valtakunnallinen) huolimatta. Suuremmat veneet haluaan uniikkiveneiksi tai "uniikkiveneiksi". Kuka nyt haluaa teettää veistäjällä samanlaisen veneen kuin naapurilla? Yhtenäinen mallisto on käytännössä utopiaa elei kyse ole yksityyppi tms. luokasta. Mäkinen ei tunne veistäjien historiaa eikä alaa.

Selvää on että uudet veistäjät jotakin tällaista Mäkisen kuvaamaa yhteistoimintaa haluaisi tehdä, mutta se ei ole oikein mahdollista muuten kuin heidän itsensä kesken. Muilla kun ei siihen ole edes aikaa, jota taas heillä on. Mutta kun siellä ollaan vemenessuilla luuhattu ensimmäiset 7-10 vuotta, niin aikaa ei oile enää heilläkään. Toivotavasti nyt he jaksavat sen 7-10 vuotta. Alku on ainakin lupaavaa!

Mäkinen, joka siis ei ole veistäjä, ehdottaa ja ohjeistaa veistäjiä siitä miten heidän tulisi työnsä tehdä. Hmmm.... vähän niin kuin minä ketoisin hänelle miten artikkeli kirjoitetaan. No, en taida. Kyllä näitä asioita on Puuveneveistäjien keskuudessa paljon juteltu, lähes vuodesta toiseen aina silloin tällöin asiat pulpahtaa esiin, mutta aina päädytään samaan tilanteeseen; ei ole aikaa koska on niin paljon töitä. Jos tätä tilannetta pidetään markkinointivirheenä tai huonona markkinointina, olkoon se sitten sitä ;)

Hyvä että keskustelua kuitenkin on, mutta olisiko kannattanut ottaa yhteyttä vaikka Puuveneveistäjien hallitukseen kun kirjoittaa, ihan vaan siksi että tietäisi kirjoittaessaan mitä on tehty, suunniteltu ja koetettu (http://www.puuveneveistajat.fi/Yhteysti ... tiedot.htm" onclick="window.open(this.href);return false;). Emme me sentään ihan ääliöitä olla. Mutta ei tästä kannata sen enempää asiaan kiinnittää huomiota, sillä selvää on että Mäkinen ei tunne alaa.

Avautuminen kannattaa, on kuin kivi vierähtäisi sydämeltä!

PS. Mäkinen ei tunne alaa

Avautuminen ja avautuminen, mutta jos se sitä oli niin siksi kai tämäkin palsta on olemassa.... Mutta eittämättä itsekin saman artikkelin lukeneena pohdin että miksi ne veistäjät ei palkkaa sitten jotakin 7 vuotiasta kansakoululaista opettamaan niitä markkinoinnissa tai jotakin? Ymmärtää toki veistäjämiehen kommentin jos kirjoitetaan asiaa joka antaa väärää kuvaa hemmoista itsestään ja tekee ne ääliöiksi. En muutenkaa oikein henk.koht. tiedä kannattaako harrastajien ylimalkaan missään alalla tai mistään alasta kertoa miten ammattilaisten tulisi hommat hoitaa, nimittäin vanha viisaus sanoo että "kyllä maalla viisaita ollaan kun...."

Pitänee käydä Ärrällä hakemassa viimeisin numero...

Yksi syy kestotilaukseni lopettamiseen oli edelläkuvatun kaltaiset tai -henkiset jutut sisällössä.
Totuus on kuitenkin, Puuvenelehden omasta markkinoinnista huolimatta, että valtaosa koko Suomen puuveneharrastuksesta on sen tekijä/lukijapiirin ulkopuolella. Tekisi mieli heittää prosenttiluvuksi 98% mutta olkoot nyt sen kummemmin arvioimatta.

Veli-Matti kirjoitti:Pitänee käydä Ärrällä hakemassa viimeisin numero... Yksi syy kestotilaukseni lopettamiseen oli edelläkuvatun kaltaiset tai -henkiset jutut sisällössä.

Sama itellä, vaikka jostakin syystä lehti tulee kuitenkin ostettua, ja useimmiten myös petyttyä. Nytkin sivukaupalla Sepppälää... ja edellisessä oli sivukaupalla "jotakin muuta" ja seuraavassa taas "jotakin muuta". No, helppoa ja vaivatonta ja halpaa tehdä lehteä näin. Lyhyet, napakat jutut ja useita juttuja per lehti olisi se jota hakee. Ei sivutolkulla ja numerotolkulla esim poikaklipin Litinrakentamista tai sivulkaupalla Pirkka Leinon kirjan siteeraamista, joka sitten kuitenkin siteerataan väärin. Ulosluku ei silleen wörki näemmä

raimå kirjoitti: Avautuminen kannattaa, on kuin kivi vierähtäisi sydämeltä!

En minä nyt tätä avautumisella tarkoittanut, niin kuin sen joku tuolla jo ymmärsikin.

Kyse oli siitä että toimittaja haastoi asiasta keskustelemaan täällä palstalla, johon sitten ehdotuksesta osallistuin. Jutun ydin oli että toimittaja ehdottaa hienoja asioita ja juttuja sekä "uudistuksia" jotka ei selvästi ole edes tarpeellisia tai aiheellisia ammattikunnalle, mutta itsepintaisesti väittää niiden olevan olevan ensiarvoisen tärkeitä ammattikunnalle tuntematta tai ymmärtämättä alan tilannetta. Oma käsitys toimittajista on aina ollut se, että kun juttua tehdään, niin siitä otetaan selvää että missä pallo kulkee ja mistä kirjoitetaan ja mikä asia tarve ylimalkaan on.

Emme me veistäjät nyt ihan taitamattomia olla tai markkinointikoneiston ulkopuoella.

En minä ainakaan tätä "avautumisena" luokitellut, vaan selkeänä tosiasiana! Näitä puuveneveistäjien markkinointihemmoja jotenkin ilmestyy aina silloin tällöin ja tietämys perustuu ainoastaan kauniin ulkonäön omaavan tuotteen lumoavaan näkyyn.
Siitä paikasta nämä "konsultit" ehdottamaan, näitä pitää myydä koko Suomi ja eurooppakin täyteen.
Yli kolme vuosikymmentä veneitä rakentelin ja näitä "kauppamiehiä" silloin/tällöin kävi kyselemässä ja opastamassa markkinoinnin salaisuuksiin, enpä juuri suostunut, kun olisi joutunut tekemään ne lisätunnit kaupparatsujen elannoksi.

En myöskään ole ko. lehteä lukenut, mutta aloittajan tuntoihin oli pyrkimys vastata.

Simo P.

Eipä tullut luettua ko. artikkelia. Lehti kyllä tulee minulle yhden jäsenyyden kautta, vaikken ole sitä suoranaisesti tilannutkaan (lehti jäi Juhannuksena Vivan-laivalle).
Ainakin ne puuveneveistäjät, joiden kanssa olen olut tekemisissä osaavat markkinoinnin ja se näkyy mm. siinä, että heillä on pirun hyvät www. sivustot (kvg, vai miten sitä nykyään sanotaankaan). Ammattiveistäjien työtilanne on myös hyvä, sillä 1 - 3 -vuoden jonotustilanne ei paljon Matti Meikäläistä lohduta. Eri asia on sitten, miten vasta valmistuneet veistäjät saavat työtä. Kaikista veistokouluista valmistuneet eivät nimittäin ole valmiita edes ryhtymään itsenäisiksi yrittäjiksi. Uskoisin, että veistämöyrittäjät ovat sitä samaa "rotua" kuin me muutkin yrittäjät, jotka kestämme työpainetta lähes loputtomiin, päivät saattavat olla useimmiten paljonkin yli 12 t per päivä - ei se veistäjälläkään yrittäminen pelkkää veistoa ole.
En todellakaan lukenut Mäkisen jorinoita, mutta todennäköisesti tämänkin palstan lähes yksimielisellä tuomiolla ne jääkin Jorinoiksi, joihin ei kannattane ainakaan veistäjien suuremmin ruutiaan tuhlata.
Donna 28

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että jotkut ovat lukeneet juttuani "kuin piru raamattua" eli hakeneet sieltä vain vahvistusta omille ajatuksilleen.

Kuten jutussa jo todetaan, tällaisen yhteistyön tarve olisi suurin nimenomaan aloittelevien veistäjien keskuudessa, jotka eivät vielä ole saaneet vakiintunutta asiakaskuntaa (nimimerkki Traban mukaan tähän kuluu 7-10 vuotta, mutta jotenkin sinäkin aikana on elettävä). Minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että kokeneella ja hyvin työllistetyllä veistäjälläkään olisi mitään sitä vastaan, että yhteishankinnoilla saisi tuotantokustannuksia alenemaan.

On aivan totta, että veistäjät ovat jakautuneet maassamme muun väestön mukaisesti. Veneitä, myös puisia, käytetään kuitenkin ympäri maan, erityisesti pienet soutuveneet on siroteltu pitkin maamme tuhansien järvien rantoja eikä ruuhka-Suomeen, kuten melkoinen osa väestöstä. On aivan luonnollista, että espoolainen tai vantaalainen, jolla on mökki Järvi-Suomessa, haluaa hankkia puisen soutuveneen mökkirantaansa lähiseudulta. Ostaja saattaa tuntea halua tukea tällä tavalla mökkiseutunsa elinkeinotoimintaa ja arvostaa myös mahdollisuutta helppoon yhteydenpitoon veistämön kanssa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Veistämön sijainnilla on siis merkitystä.

Kun puhutaan yhteisestä markkinointiorganisaatiosta ja sen kustannuksista, niin vastaus löytyy jo julkaistusta jutusta. Kulut saadaan katettua suurimmalta osin yhteishankintojen avulla. Kymmenen tai viisitoista veistäjää saa tarvikeostoista kokolailla suuremmat alennukset kuin yksi. Yhteishankintojen voima on nähty monella muullakin alalla, esimerkiksi maatalousyrittäjien keskuudessa se on arkipäivää.

Selvää on, että tällaisen organisaation vetämiseen tarvitaan palkattu henkilö, ei kenenkään veistäjän aika siihen riitä, tämän totesi nimimerkki Trabakin. Myös tässä pätee suuruuden voima - kenelläkään ei ole yksin varaa maksaa markkinoinnista, mutta porukalla sekin tulee halvemmaksi.

En suinkaan todennut jutussa, että koska veistäjät asuvat hajallaan ympäri Suomea, heillä ei ole taitoa hoitaa markkinointiaan ja myyntiään. Kirjoitin: Koska veistäjät sijaitsevat maantieteellisesti hajallaan ympäri Suomea eikä heillä ole aikaa eikä aina taitoakaan hoitaa myyntiä ja markkinointia... Virkkeellä on aivan eri merkitys.

Jätän itselleni oikeuden arvioida, kuinka hyvin tunnen veneenveistoa ja sen historiaa. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseen, mutta en osaa arvostaa niiden kommentteja, jotka eivät edes ole lukeneet kyseistä juttua.

Lopuksi totean, että aloite jutun kirjoittamiseen tuli nimenomaan muutaman nuoren, aloittavan veistäjän taholta. Minulla itselläni ei ole euroakaan kiinni veneenveistossa, vaan saan tuloni osapuilleen puoliksi toimittajan työstä ja puoliksi erilaisista venealan töistä, lähinnä veneiden korjaus- ja huoltotöistä. Kannan kuitenkin huolta alan tulevaisuudesta ja uskon edelleenkin, että yhteistyössä olisi voimaa.

Puuveneterveisin
Esa Mäkinen alias Bigmac

Luin kyllä tuon Mäkisen artikkelin, mutta jotenkin se meni toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos sen pahempia jälkiä jättämättä. Nyt ei ko. lehti ole saatavilla, joten saattaa olla, että ammun tässä täysin ohi, mutta eihän se olisi ensimmäinen kerta.

Selväksi on tullut, että kokeneilla veistäjillä on töitä riittävästi eikä pienten veistämöiden todellakaan kannata uhrata aikaa tai edes raahaa suurempaan markkinointiin. Tämähän on selvää lähes kaikilla aloilla, joilla tuotantoyksiköt ovat pieniä (1-5 henkeä) ja tuotteet työpanosvaltaisia. Kun yrityksen koko kasvaa tästä, on toisaalta pakko laajentaa markkinoita, joudutaan muutenkin uhraamaan työtunteja hallintoon, työnjohtoon ja muihin aikavarkaisiin ja tätä kautta suhdetoiminta ja markkinointikin nousevat usein toisenlaiseen rooliin. Uskoakseni Mäkisen ajatuskuvio kulkee suunnilleen niin, että toisaalta veistäjien yhteenliittymillä ja tuotteiden standardoinnilla voitaisiin luoda tällaisia suurempia tuotantoyksiköitä (vaikka hajautettuinakin) ja ehkä myös synnyttää aidosti suurempia yrityksiä, joilla olisi resursseja ottaa vastaan haasteellisempia ja suurempia hankkeita ja toteuttaa niitä asiakkaan kannalta järjellisessä aikataulussa. Nythän jonkin suuremman veneen valmistumiseen kulunee vuosia tilauksesta, jos oikein olen ymmärtänyt, eikä se oikein nykypäivänä miellytä maksukykyisiä tilaajia.

Kokonaa toinen kysymys on sitten tietenkin mitä kukakin haluaa. Todennäköisesti ainakin kokeneempi veistäjäsukupolvi on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja miksi ei olisikin. Tuoreemmat toimintaansa aloittelevat saattaisivat uusista tuulista innostuakin, mutta vaikea on uskoa, että heidän rahkeensa ja asiakkaiden luottamus siihen riittaisivät. Samoin aidoista puuveneasiakkaista varmaan suurin osa pitää nykyistä tilannetta kohtuullisen hyvänä, sillä tähän kulttuuriimme kuuluu jossakin määrin "pieni on kaunista" ideologiaa. Mutta on varmasti myös niitä, jotka Mäkisen tavoin toivovat jonkinlaista puuveneiden popularisoitumista ja siinä rinnalla joidenkin luksustuotteiden ilmestymistä ihailtavaksemme.

Mutta kuten sanottu, ei laiteta näitä ajatuksia Mäkisen suuhun vaan olkoon nämä vain tällaista turhanpäiväistä pohdintaa.

Edit:: Kirjoitin viestini ennen kuin yllä oleva Mäkisen kirjoitus ehti tulla luettavaksemme.

Mäkinen kiertelee.

Jos esim. Puuveneveistäjät ry:n 3:sta uudesta (lue nuoresta) jäsenestä vain yhdellä ei ole olemassaolevaa tilauskantaa, on aika hölmöä ajatella että nyt tässä pitäisi laittaa energiaa tämän tukemiseen. Kyse on on jokaisen yrittäjän omasta markkinoinnista ja Puuvenevesitäjät antaa suurta tukea jo messupaikoissakin, joissa tehdään normaalisti noin 50-70% tilauskannasta. Saattaapi olla että tuo yksikin on saanut jo tilauskantaa, sillä hän on toiminut alihankkijana yli vudoen ja nyt laittaa verstasta pystyyn.

Lopuksi totean, että aloite jutun kirjoittamiseen tuli nimenomaan muutaman nuoren, aloittavan veistäjän taholta.

'

Näitähän nyt koulusta valmistuu vuodessa tusinoittain, vaan harva päätyy todellakin veistämään. Ja onhan se nykyäänkin niin, että mestarin kautta/opissa käy polku kohti veistäjän uraa, ja jos sitä polkua ei ole valmis käymään, on se oma asiansa. Kyllä hyvien veistäjien ja mestareiden opissa ollut saa töitä, aivan varmasti. Polku vaan on pitkä ja kivinen niin kuin käsityöammatissa ylimalkaan. Mutta se on vaan käytävä.

Mäksen ehdottama nuorison tuki on toki tärkeää, mutta se on kyllä yhteiskunnan hommaa, ei ns. ammattiveistäjien etujärjestön, vaan sillä on oma määrätty tehtävänsä ammatissa toimivien parissa. Resurssit ovat rajalliset ja liikkumavara on myös rajallinen.

Ostaja saattaa tuntea halua tukea tällä tavalla mökkiseutunsa elinkeinotoimintaa ja arvostaa myös mahdollisuutta helppoon yhteydenpitoon veistämön kanssa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Veistämön sijainnilla on siis merkitystä.

Veistämön sijainnilla ei ole merkitystä veistäjälle. Selvää on että jos se on liki loppukäyttäjää, niin se on hyvä. Itse olen ollut ns. keskuksessa sekä reunasuomessa veistämässä, ja mitään tilauskantaan en ole eroa huomannut. Eikä juuri muutkaan ammattiveistäjät. Ja tästä ajatuksesta nyt on lähdettävä, joka oli Mäkisen jutun koko juoni.

Kun puhutaan yhteisestä markkinointiorganisaatiosta ja sen kustannuksista, niin vastaus löytyy jo julkaistusta jutusta.

Kiva kun Mäkinen opettaa veistäjiä olematta itse veistäjä tai tuntematta asiaa sen syvemmäkltä. Tarkistin että Mäkinen ei ole ottanut yhteyttä tahoon joka toimii tavallaan markkinointikoneistona veistäjiltä kuluttajan suuntaan.

Kulut saadaan katettua suurimmalta osin yhteishankintojen avulla.

Mäkinen, mikä olisi tämä asia joka voitaisiin veistäjien keskuudessa hankkia yhdessä? Kerrohan nyt se? Puu se ei voi olla koska sitä ei juurikaan ole ja sillä on hintansa, jonka saamme jo eräistä paikoista muuta skandimaita halvemmalla. Mitä siis hankkisimme yhdessä? Puuplokeja? Hankaimia? Tähänkö tarvitaan organisaatio jossa on palkkatyövoimaa? Niitä ei hankaimilla ja puuplokeilla makseta.

Kymmenen tai viisitoista veistäjää saa tarvikeostoista kokolailla suuremmat alennukset kuin yksi. Yhteishankintojen voima on nähty monella muullakin alalla, esimerkiksi maatalousyrittäjien keskuudessa se on arkipäivää.

Ihan eri asiaa, aivan täysin. Näitä ei voi mitenkään verrata toisiinsa. Mieti nyt vähän kuinka monta sataa agrikauppaa on maassa, ja vertaa niitä venetarvikeliikkeiden tukkukauppoihin. Onkohan nyt massat tai liikevaihto samansuuruisia näissä esimerkeissä. Ja voin kertoa sinulle Mäkinen, Suomessa kun veistää päätoimisesti noin 15-20 veistäjää, niin se on siinä. Loput ovat enemmän tai vähemmän sivutoimisia veistäjiä joilla on omat tulonsa mm. maataloudesta tai vastaavasta. Tuon esimerkin mukaan oliis saatava yhteisostoihin koko se kaarti joka itsensä elättää vain ja ainoastaan veneveistolla. Käsitätkö ehdotuksesi hölmöyden, varmaankin käsitätä, mutta et voi sitä myöstää koska kantasi on lehdessä. Valitettavasti vielä sellainen, että siitä näkyy vähäninen tieto alasta.

Kirjoitin: Koska veistäjät sijaitsevat maantieteellisesti hajallaan ympäri Suomea eikä heillä ole aikaa eikä aina taitoakaan hoitaa myyntiä ja markkinointia... Virkkeellä on aivan eri merkitys.

Tuo nyt tarkoittaa selvästi sitä, että väität että me tehdään markkinointi ihan persiilleen, koska meillä ei ole a) aikaa tai sitten b) ei ole osaamista. Tyhmähän sinä olet jos tuon kiellät. Mutta hitto vieköön, selvitä nyt Mäkinen hyvä mies miksi minulla on sitten 2 vuoden jono. Monilla jopa enemmänkin.

... en osaa arvostaa niiden kommentteja, jotka eivät edes ole lukeneet kyseistä juttua.

Ja näitähänaina vuosittain on vähemmän ja vähemmän. Väärää infoarmaatiota ja asiaa sekä ylipitkiä juttuja sukulaisten venerakennuspuuhista, samaa veistämöjuttua lehdestä toiseen, muiden lehtien ja kirjojen referaatteja.... Ja sitten on tuo Mäkisen jutun asiantuntevuus, jota piti toimituksen huomautuksella korjata.

Kannan kuitenkin huolta alan tulevaisuudesta ja uskon edelleenkin, että yhteistyössä olisi voimaa

.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen, niin ei tartte olla huolissaan kun voi itsekin tehdä asian eteen jotakin. jos näet että tuollainen organisaatio puuttuu, niin siitä vaan perustamaan ja ajamaan puuveneasiaa. Ei se sen kummempaa ole, mutta kun olet vähän kalkuloinut tuota ehdotustasi, huomaatkin jo sen mitä sinulle on tästäa siasta jo kerrottu.

Menestystä vaan toimittajan uralle Puuvenelehdessä.

Jarmo Niinimäki kirjoitti: Uskoakseni Mäkisen ajatuskuvio kulkee suunnilleen niin, että toisaalta veistäjien yhteenliittymillä ja tuotteiden standardoinnilla voitaisiin luoda tällaisia suurempia tuotantoyksiköitä (vaikka hajautettuinakin) ja ehkä myös synnyttää aidosti suurempia yrityksiä, joilla olisi resursseja ottaa vastaan haasteellisempia ja suurempia hankkeita ja toteuttaa niitä asiakkaan kannalta järjellisessä aikataulussa.

Ilmeisesti juuri näin. Veneveistäjät ovat vahvasti erikoistuneet mm. oman alueensa venetyyppeihin ja malleihin ja juuri siksi heillä on kovasti työtä ja siksi myös veistäjän positiolla ei ole suurta merkitystä. Mitään lisäarvoa tuotteiden standardoinnilla ei voi saavuttaa, sillä kuluttajat haluavat kokonaan toista. Jos joku lähtee tilaamaan allmogevenettä joka on lounais-saariston mallia, se ottaa yhteyttä veistäjä x:ään. Jos taas haetaan Kvarkenin allmogea, niin siellä otetaan yhteys taas muihin. Alueellisia ovat nämä hommat aika paljon. Ei siis KAIKKI, vaan valtaosa, joka edustaa samalla paikallista veneenrakennushistoriaa.

Puuveneveistäjät ry suunnitteli päiväpurtta ns. sarjatuotantoon jossa oli Mäkisen kuvaama ajatus pohjana, eli kuka vaan veistäjä voisi veneen tehdä ja se olisi aina samanlainen. Lage S suunnitteli sen ja sitä mainostettiin vuosi-pari, mutta sitä tehtiin vain yksi vene Suomenlinnassa. Ja siinä se. Ei ihmiset halunneet puuveneestä tusinavenettä, koska se ei ollut yksityyppi vene.

Miksi haluta täysin samanlaista uniikkia kuin naapurilla?

Nimimerkki "Traba" kirjoittaa asiasta kovin kiivaasti - mutta täyttä asiaa!
Mäkinen ei selvästikään tunne puuvenealan yrittäjän arkea. Sanoohan hän sen itsekin artikkelissaan!

Yhteishankinnoista puhuttaessa olisi myös mietittävä tarvikeiden hankintaan tarvittavan pääoman kuluja, välivarastointia sekä jakelua. Niistä syntyvät kustannukset muodostuvat pian suuremmiksi kuin isommasta ostosta saadun suuremman alennuksen arvo. Sen verran pienistä määristä on kuitenkin kyse. Käytännössähän etua ostohinnassa saataisiin vasta sitten, kun esim. maahantuoja saataisiin pudotettua ketjusta pois. Miksi perustaa uusi organisatio tekemään tällaista työtä, kun omiin aloihinsa erikoistuneita tukkureita on runsaasti ja erikoisemmat tarvikkeet saa tilattua netin kautta?
Kaiken tämän työn tekijä tarvitsee työstään kuitenkin palkan, joka lisätään tuotteen hintaan. En millään usko, että artikkelissa mainittu 100 € / soutuvene riittäisi kattamaan kuluja.
Artikkelissa mainitaan, että organisaatio tarvitse "jossain vaiheessa" toimintaa vetävän henkilön. Se vaihe olisi juurikin koko jutun perustamisessa, jolloin oletettujen etujen kautta saadusta säästöstä syntynyttä rahoitusta ei vielä ole käytössä. Kuka uskaltaa/haluaa ottaa riskin muutaman kymmenen veistäjän puolesta? Tukkurit tarvitsevat satojen tai tuhansien yritysten asiakaspohjan.

Mäkisen artikkelissa mainitut rahoituslähteet voi unohtaa. Toisin kuin maataloudessa, on puuveneiden veistossa taloudellinen kannattavuus olennaista. Yritystoimintaan voitaneen saada tukia vain, jos niillä on olennainen vaikutus esim, työllisyyteen. Sellaista puuvenebuumia ei ole näköpiirissä, jolla työllistettäisiin vaikka vain muutama sata uutta veistäjää...
Erilaisissa kehittämishankkeissa käy aika usein pelkästään niin, että vaikkapa Te-keskuksen palkkalistoilla oleva hankekordinaattori turvaa oman työpaikkansa vähän matkaa eteenpäin. Positiivinen vaikutus itse kyseessä olevaan alaan on kovin pieni.

Puuvenealaa opiskelevilla ei yleensä ole minkäänlaista käytännössä hankittua tietoa alan todellisista realiteeteista, joten heidän kehittämisideansa ovat useimmiten epärealistisia. Uuden veistäjän suurin ongelma on uskottavuuden hankkiminen sinänsä pienen ja konservatiivisen asiakaspotentiaalin silmissä. Valitettavasti tässä kohdassa on veistäjän vain uskottava itseensä ja jaksettava "hakata päätä seinään" muutamia vuosia.
Kokemusta ei voi ostaa!

Yhtenäinen mallisto ei toimi! Kuka osaa sanoa millainen venemalli on se, joka tyydyttää suurimman asiakasjoukon tarpeet?! Millä tiedolla mallit valittaisiin? Puuvenettä hankkiva asiakas etsii lähtökohtaisesti yksilöllisyyttä ja mahdollisuutta muokata vene juuri hänen tarpeeseensa. Kokonaisuudessaan parempaa asiakaspalvelua on, että eri veistäjiltä voi tilata hieman erilaisia malleja, joihin ko. veistäjä on mahdollisesti erikoistunut. Olen täysin eri mieltä Mäkisen kanssa siitä, että veistämön sijainnilla olisi suurta merkitystä. Olennaisempaa on sopivan mallin ja työn laadun toimittavan veistäjän löytyminen. Siinä auttaa parhaiten/edullisimmin Internet ja vaikkapa Puuveneveistäjät ry:n yhteisosasto Venemessuilla. Pienveneitä on helppo kuljetella ympäri Suomen niemeä. Itse olen toimittanut veneitä käytännössä koko eteläisen Suomen rannikolle, Saimaalle, Päijänteelle ja Oulujärvellekin. Onpa tosiaan muutama jäänyt tänne Pirkanmaallekin, mutta lukumääräisesti vähemmän kuitenkin "omalle" alueelle.
BTW: Jako aluekohtaisiin malleihin voitaisiin jo pikkuhiljaa unohtaa. Mielestäni se on jäänne kymmenien vuosien takaa! Oppilaitoksiin hakeudutaan kaikkialta Suomesta, malleja haetaan Internetin kautta "kansainvälisiltä vesiltä" ja muutenkin tietotaito liikkuu nykyään ripeämmin ja laajemmalle kuin vain oman kylän nurkille. Kokemuksen karttuessa veistäjä muokkaa omaa mallistoaan mieleisekseen/asiakkaiden tarpeisiin sopivaksi suuremmalla tietomäärällä ja laajemmilla vaikutteilla kuin isoisänsä.

Olisi kiva kuulla tarkennusta mitä Mäkinen tarkoittaa sillä, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa?
Veistäjien kannalta kysyntä ja tarjonta kohtaavat mukavasti, kun töitä riittää ja asiakkaita on jonoksi asti. Yksillöllisyys ei ole hyllytavaraa! Jos pitkä toimitusaika on ongelma, kannattaa harkita aidon sarjatuotantomallin hankkimista. Niitä on kauppiailla varastoissa ihan mukavasti nykyään...
Puuvenetuotannon sarjoittamisen esteenä ovat mm. riittämättömät markkinat, oikeasti ammattitaitoisen työvoiman saanti ja Eu-direktiivi. Useimmat puiset pienveneet luokitellaan kategoriaan "historiallinen vene". Sellaisen sarjatuotanto on direktiivissä yksiselitteisesti kielletty! Sertifiointi lisää kustannuksia (= korkeammat veneiden hinnat) ja kokemukseni mukaan niiden maksajista on alalla suurin pula.

Sinänsä on hyvä, että alan kehittämistä mietitään ja siitä keskustellaan. Uskokaa pois, että mikään Mäkisen ajatuksista ei ole uusi esim. Puuveneveistäjät ry:n tapaamisissa käyneen aktiivisen veistäjän korvissa. Tässäkin kuitenkin alan syvällisempi tuntemus olisi tarpeen, jotta ehdotukset eivät perustuisi pelkkää "mutuun". Muutenkin alalla toimijalla nousee karvat pystyyn, kun kehittämisehdotukset ovat lähinnä yleistyksiä joita pystyy heittämään melko pienellä kaupallisella osaamisella.
"Traban" tavoin voin sanoa, että eikun tuumasta toimeen. Jos joku oikeasti osaa esittää konkreettisia ehdotuksia alan markkinoinnin tai yhteistyömahdollisuuksien kehittämiseen, voi esityksien kanssa lähestyä vaikkapa allekirjoittanutta.
Mutta hei! Puhun siis oikeista käytännön toimista (kuka, mitä, missä, millä rahalla, kenen ajalla, yms.)!
Siihen saakka: Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Jari Reijonen
Puuveneveistäjät ry:n hallituksen jäsen
Jari.Reijonen@puuveneveistajat.fi

En ole puuveneveiston asiantuntija, mutta rohkenen silti kirjoíttaa aiheeseen liittyen.

Lainaus:

"Otetaan esimerkiksi pieni 4m eka soutuvene, jonka hinta on noin 3.000 eur. Materiaalit maksa anoin 600 eur (tai enemmän) ja vene ottaa valmistuakseen noin 100-120 tunnin ajan jos se kyllästetään, josta myyntihinnasta jää 2.400 eur veistäjälle, josta hän maksaa vuokraa, sähköä, vettä, työkaluja jne... ja se kaikki tulisi maksaa noin 20-24 eur/h palkasta!!! Kun ottaa ennakot, yellit ja muut vellit pois sivukuluineen, niin palkaa jääpi noin 10-12 euroa/h josta siis ne työkalut tulisi ostaa."

Mitä kertoo se, että jonoa on kolme vuotta ja siitä huolimatta palkkaa jää vain alle 10-12 euroa tunnille (miinus työkalut. En kylläkään ymmärrä miksi yrittäjän pitäisi omasta PALKASTAAN maksaa työkalut...)?

Mielestäni se kertoo siitä, että oma työpanos ja asiantuntijuus on alihinnoiteltua.
Itse "asiantuntijayrittäjänä" hinnoittelen palveluni kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kysynnän ollessa kova hintakin on kova. Heikompana aika hintakin laskee.
(Tässä kohtaa voisin sanoa, että kysyntä ja tarjonta ei todellakaan kohtaa, jos yrittäjä joutuu ottamaan yrittämiseen liittyvät riskit 10-12 euron tuntihinnalla.)

"Huono palkka" ei tietenkään ole ongelma, mikäli itse on tyytyväinen elämäänsä ja yritykseensä. Mikäli kuitenkin on tarkoitus kehittää omaa toimintaa ja osaamistaan laajemmin, niin hinnoittelun pitää olla sellainen, että siihen on mahdollisuus niin ajallisesti kuin rahallisestikkin.

Uusien ajatuksien ja toimintamallien kehittämisen yhtenä esteenä nähtiin ajan ja rahan puute. Tähän on yksinkertainen lääke: Hintojen nosto. Noston seurauksena työjono EHKÄ lyhenee, mutta yritykseen tuleva pääoma (rahallinen ja ajallinen) kasvaa. Palkka nousee, mutta on aikaa myös kehittää omaa toimintaa eteenpäin. Näin siis karkeasti yksinkertaistettuna.

Vierastan tätä "ammattilaisten" perinteistä ajattelua: Me tiedämme mitä teemme. Ei meille sovi tulla mitään ehdottelemaan. Vaikka Mäkinen ei tuntisikaan alaa, niin eikait se haitaksi ole, jos hän ehdottaa uusia toimintamalleja alalle. Järkevää olisi käydä aiheesta rakentavaa keskustelua. Jos osa puuvenealanyrittäjistä kuitenkin näkevät, että alalla pyyhkii hienosti eikä kehittämiseen ole tarvetta, niin olkoon sitten niin. Saattaa kuitenkin olla, että osa puuvenealanyrittäjistä haluaa kehittää omaa toimintaansa ja tuoda uusia tuulia alalle. Alan kehittäminen tarvitsee kokeneita alan konkareita, mutta myös uusia tuulia ja ajatuksia.

rahurme ei varmaan saanut kiinni kirjoituksen juonesta, selvennän vähän.

Mitä kertoo se, että jonoa on kolme vuotta ja siitä huolimatta palkkaa jää vain alle 10-12 euroa tunnille (miinus työkalut. En kylläkään ymmärrä miksi yrittäjän pitäisi omasta PALKASTAAN maksaa työkalut...)?

Esimerkissä oli soutuveneen kustannukset, joista Mäkinen ehdotti 100e/vene korvausta klikille joka myy veneitä. Veistäjät harvemmin tekevät soutuveneistä juuri em. huonon katteen takia (poislukien sellaiset veistäjät jotka tekevät vain ja ainoastaan soutuveneitä ja ovat teollistaneet tuotteet tehokkaasti esim vanerista, jolloin veneitä valmistuu 'liukuhinnalta'). Eli esimerkissä oli tarkoitus tuoda esiin se, että Mäkisen ehdottama ei taloudellisesti onnistu.

Myös on huomattava, että aloittava veistäjä käyttää aikaansa kaksikertaisesti sen mitä kokenut veistäjä per vene, joten palkka aloittavalla veistäjällä laskee per tunti. Esimerkit olivat tehty aloittavista veistäjistä, joita Mäkinen kirjoituksessaan kosketti.

Itse en tee soutuveneitä juuri lainkaan, koska ei tarvitse. Jos tekee noin 4m. soutuveneen tai 6m perämoottoriveneen, kuluu aikaa siihen ehkä noin 20-30% enemmän mutta hinta on tupla-tripla eikä meteriaalikulut juurikaan tuosta 4 metrisestä kasva (riippuu tietysti veneestä). Ei siis "kannata" tehdä soutuvenettä jos on mahdollisutta tehdä muuta.

Mutta jos on uusi veistäjä, käytännössä ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa soutuveneillä ja sinnikkäästi tehdä niintä jotta 'omaa' venekantaa saa veteen niin että oma työ myös näkyy. Tämä on viisasta myös ammattiosaamisen vuoksi.

En kylläkään ymmärrä miksi yrittäjän pitäisi omasta PALKASTAAN maksaa työkalut...)?

Toiminimi on sellainen, että kun ostaa ja myy, erotus on palkkaa (tai tappiota). Jos on saanut kivasti palkkaa, voi ostaa työkaluaja, jos ei ole saanut, pitää ostaa myöhemmin. Hyvin monet ovat juuri toiminimellä, ja on se niin että jos mitä tahansa ostaa, on se palkasta pois. Kylklä sitäitsekin joskus miettiin että ottaako muutaman tonnin enemmän rahaa vai pärjääkö vanhalla tasohöylällä. Kyllä ne työkalut ainakin omasta palkkarahasta on mennyt, ei niitä kukaan muu maksa

Mielestäni se kertoo siitä, että oma työpanos ja asiantuntijuus on alihinnoiteltua.

Voi olla, markkinat määräävät myös hintatasoa. Puuveneitä katsellaan, ihastellaan mutta käsityöstä ei viitsisi maksaaa "kun lasikuitu soutuveneen saa puolet halvemmalla". Yrittäjä ei voi verrata omaa alaansa suoraan mihin tahansa toiseen, ja sen perusteella päättää mikä on alihinnoittelua ja mikä ei. Mielestäni muurarit, putkimiehet, kahvilayrittäjät sekä lakimiehet ovat ylihinnoitellut itseään (mutta se on oma mielipiteeni).

(Tässä kohtaa voisin sanoa, että kysyntä ja tarjonta ei todellakaan kohtaa, jos yrittäjä joutuu ottamaan yrittämiseen liittyvät riskit 10-12 euron tuntihinnalla.)

Kannattaa lukea koko viestiketju sekä tutstua Mäkisen ko. artikkeliin, niin saa käsityksen mistä kirjoitetaan ja mihin kommentoidaan. Ks. vastaus alussa.

Vaikka Mäkinen ei tuntisikaan alaa, niin eikait se haitaksi ole, jos hän ehdottaa uusia toimintamalleja alalle.

Kuten venejari kirjoituskessaan jo kertoi, ei ole Mäkinen esittänyt mitään uttaa, koska asioita joita hän tuo esiin on käsitelty mm Puuveneveistäjät ry:n kokouksissa, mutta Mäkinen kertoo artikkelissaan että on "huolissaan" kun esim Puuveneveistäjät ry ei käsittele näitä asioita. Haastattelu lienee tehty haastatelemalla aloittavia veistäjiä (hänen oman kertomansa mukaan), ja sen mukaan tehty mielipide ja juttu. Laajempa tutkimiusta kuulutan jos lähdetään tuille opastaja linjalle, niin kannattaisi ainakin kysellä että onko jotakin asioiden eteen tehty eikä vaan lähteä asiantuntemattomasti heittelemään.

Saattaa kuitenkin olla, että osa puuvenealanyrittäjistä haluaa kehittää omaa toimintaansa ja tuoda uusia tuulia alalle. Alan kehittäminen tarvitsee kokeneita alan konkareita, mutta myös uusia tuulia ja ajatuksia.

Juuri näin tekee Puuveneveistäjät ry jäsentensä keskuudessa. Kehittämistä tapahtuu kokoajan, erilaisissa tilanteissa ja eri muidoissa.