Lehtikuusikannen kunnostus

Yleistä keskustelua puuveneisiin liittyvistä asioista.
lattula
Viestit: 3
Liittynyt: 25.04.2003 15:42

Lehtikuusikannen kunnostus

Viesti Kirjoittaja lattula » 06.06.2003 10:15

Moro
Eli kyseessä on troolarin kansi, joka on valmistettu lehtikuusesta. Kyselinkin jo viime talvena kannen kunnostusvinkkejä. Vastausten perusteella ymmärsin, että perinteinen korjaustapa olisi paras: huonojen puuosien vaihtaminen, riveäminen ja pikeääminen.

Teimme viime syksynä "koe kunnostuksen" pienelle osalle kantta. Keväällä totesimme, että pikisauma olikin yllättäen haljennut keskeltä. Ilmeisesti kansi oli ollut pikeämisen aikana vielä kostea ja turvoksissa, ja nyt puun kuivuttua pikisauma on pettänyt. Toisaalta luulisi, että puun pitäisi olla kyllä talven jäljiltä aika lailla turvoksissa.

Tuli mieleen seuraava ajatus: Kokeilisimme saumaan rautakaupoista saatavaa 2-komponentti bitumimassaa(saa ainakin 3kg pytyissä) riveen ja pien sijaan. Eli jätettäisiin rive kokonaan pois ja paineilmapruutalla vedettäisiin koko sauma tuota massaa täyteen. Onkohan tässä mitään järkeä? Olisikohan markkinoilla jotain muuta elastista, edullista ja tähän tarkoitukseen sopivaa tavaraa?

t. Pasi

Avatar
terhohalme
Viestit: 212
Liittynyt: 15.04.2003 20:59
Paikkakunta: Kotka

Viesti Kirjoittaja terhohalme » 06.06.2003 21:43

Etsi mahdollisimman kauan sitten kaadettua lehtikuusta ennenkuin aloitat kunnostuksen. Vähintää kaksi vuotta vanhaa.

Jommi
Viestit: 245
Liittynyt: 15.04.2003 0:10
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Jommi » 07.06.2003 22:40

Pikeähän on käytetty saumamassana varmaan tuhansia vuosia. Joku varmasti osaa kertoa miten sitä käytettiin, ehkä vielä niinkin myöhään kuin 1940-luvulla. Sitten tulivat polysulfidimassat, joita monet pitävät tähänastisista parhaina. Mutta kun ne sisältävät PCB:tä niin ne kiellettiin rakennuskäytössä (niitä käytettiin mm. elementtitalojen saumoissa). Suomessa ei tiettävästi kukaan myy näitä, muualla Euroopassa kyllä. Saksasta, Belgiasta ja Ruotsista ainakin voi tilata.

Sitten tulivat polyuretaanimassat kuten Sikaflex ja monet muut. Käsitykseni mukaan parhaat polysulfidit säilyttävät joustavuutensa pitempään kuin parhaat polyuretaanit, joihin meidän nyt on tyytyminen. Luonnollinen ratkaisu troolarisi kannessa olisi Sikaflex 290 DC tai muu vastaava. Tehtävä on erittäin työläs, varsinkin kun kyseessä ovat perinteiset rivetyt saumat. Ja kalliiksi tulee. Palataan siihen jos päädyt tällaiseen vaihtoehtoon.

Onneksi on helpompiakin, mutta niissä on omat haittapuolensa. Ensimmäisenä tietenkin vanha kunnon piki. Sitä on helppo lorottaa saumaan jos ei vaadi täydellisen siistiä jälkeä. Ja se on halpaa. Myös helppo huoltaa, sillä auenneet saumat voi kätevästi saattaa ennalleen puhalluslampulla tai kuumailmapistoolilla. Haittana on se, että tätä joutuu todella harrastamaan usein. Toinen haitta on se että pikeä löytyy vähitellen kaikkialta aluksessa kuumana kesänä. Ja kannella ei istuskella.

Melkein yhtä helppokäyttöinen on jokin bitumimassa, ja niitä löytyy Pikipojasta alkaen ja erilaisin kumiseoksin höystettyinä. Aine olisi saatava jonkinlaiseen pursottimeen, sillä paklauslastalla työstäen menee koko kesä. Bitumisaumaakin voidaan yleensä huoltaa lämmittämällä. Haittana on suttuisuus vähän samaan tapaan kuin piellä.

Riveen poistamisesta sanoisin että älä. Sen tarkoituksena on paitsi tiivistää, myös jäykistää rakennetta

Tällaisia aatoksia tässä nyt tuli mieleen. Minkä niminen on muuten mainitsemasi kaksikomponenttinen bitumi? Ja mitä niissä saumoissa mahtaa olla nyt?

lattula
Viestit: 3
Liittynyt: 25.04.2003 15:42

Viesti Kirjoittaja lattula » 09.06.2003 12:40

Kiitokset kommenteista!

Tuon bitumimassan nimeä en muista, olisikohan ollut jotain Teknoksen valmistetta. Joku aikoinaan vaan esitteli ko. tavaraa venerannassa, ja sanoi tiivistyshommaa bitumimassalla astetta helpommaksi kuin piellä. Tiedä sitten kuinka asian laita on käytännössä.

Ehkäpä tuo piki voisi olla toimiva ratkaisu meidänkin tapauksessa. Täytynee vaan ilmeisesti rakennella jonkinlainen kaatokannusysteemi, jossa on esim. lämpövastus (vanha vedenkeitin?). Muutenhan tuo piki taitaa jämähtää aika nopeasti, ja aikaa tuhrautuu pien jatkuvaan lämmittelyyn. Vai riittääköhän kosani, jolla lämmitetään kaatokannua?

Toinen mieltä askarruttanut asia on, että pystyykö kantta tuon pikeämisen jälkeen hiomaan, vaan onko paperit heti tukossa?

t. Pasi

Pekka Huhta
Viestit: 936
Liittynyt: 14.04.2003 10:33
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Pekka Huhta » 09.06.2003 13:25

Piki on kyllä aika haastavaa tavaraa, mutta laivoissa eniten ja menestyksekäimmin käytettyä. Kyllähän se vähän pehmiää kesällä, mutta ei nyt sen ihmeemmin kuin asvaltin päälläkään.

Yhdellä kaverilla on vähän omaa troolariasi pienempi kutteri, jossa on pikisaumat kannella. Sitä parsitaan aina keväisin sillä konstilla että otetaan pienen lekan kokoinen vanha sähkökolvi ("tinavasara") ja pyyhitään sillä saumoja pitkittäin niin että piki sulaa taas umpeen.

Pien lämmittämisestä, riveämisestä ja pikeämisestä on hyvää tekstiä Mikael Holmströmin "Puulaivan korjaajan käsikirjassa". Liian nopeasti pikeä ei saa lämmittää, koska pohjan lähellä piki saattaa jo miltei kiehua kun pinta on vielä kovaa ja sitkeää ja sitten kun paine kasvaa pohjalla liikaa niin pikipommi on valmis. Ja jälki on rumaa. Jos halpa kotikonsti pitäisi keksiä niin kymppilitran sinkkiämpäri ja kaasutoho taiten käytettynä on hyvä alku ja sen kaatokannun lämmittäminen on ihan käypäinen temppu sekin.

Rivettä ei pidä mennä jättämään pois, se se pitää sauman tiiviinä eikä piki. Sitäpaitsi "sikasauman" muoto on tyystin erilainen kuin oikeaoppisen rivesauman eivätkä ne toimi samalla tavalla. Monenkin laivan kannella on huomattu että vanhat osat kannesta pitävät hyvin, mutta kaikissa Sikafleksillä tai vastaavalla kumimassalla tehdyissä kansissa on ongelmia. Riveen voi paukauttaa lujempaan ja pikeä voi lämmittää, mutta Sikasauma vain on ja vuotaa eikä sille voi sen kummempaa tehdä.

Sanoisin vieläkin, että soitto Holmströmin Mikalle tai jollekin noiden laivojen kipparille olisi kaikkein paras tietolähde. Itse olen ollut lähinnä vain apumiehenä ja kaljankittaajana noissa savotoissa enkä varsin osaa käytännössä neuvoa.

Pekka

Vastaa Viestiin