Puuvene.net

Kunnostus se taas jatkuu ja ongelmia tulee aina vaan uusia.

Vene on nyt riisutussa muodossaan. Joskus aiemmin oli edellinen omistaja vedellyt sisälle harmaata maalia, joka osaksi hilseili. Ne maalit on nyt poissa ja tiedoksi seuraaville yrittäjille...........homma ei ole ihan yhden kahden päivän juttu. Aikaa vierähti noin puolitoista viikkoa (ja ihan täysiä päiviä). No asiaan. Harmaan maalin alta paljastui valkoista maalia, joka istui tiukassa, mutta lähti sentään lämmittämällä. Tämän alta taas paljastui kauniin oranssinpunertava pinta, joka ei sitten kyllä häviä mihinkään, ei muutoin kuin ohentamalla puuta ja rajusti. Mikä nyt siis eteen???

Epäilisin, että kyseinen tavara on jotain rakennusaikaista (1949) lyijymönjaa. Samaa tavaraa on myös rungossa ulkopuolella. Kyse ei ehkä oikeastaan ole ns. maalipinnasta vaan pikemminkin puuhun syvälle uponneesta pigmentistä. Oranssia väriä kun näet aina jää mukavasti sormiin, kun vähän hieraisee.

Alkuperäinen tarkoitus oli saada vene puulle ja kyllästää, sekä jättää sisältä silleen. Vaan nyt se ei oikein käy. Sitähän tulisi suorastaan sekopäiseksi, kun katselisi oransseja ruffin seiniä pidempään. Eli ajattelin siis vetäistä maalia päälle. mutta mitä. Siinäpä viiden pisteen kysymys. Ja toinen viiden pisteen kysymys on, että imeytyykö kylläste puuhun tuon oranssin verhon lävitse?

Muutoin menee mukavasti ja vastauksia taas innolla odotellaan.

Ps. en muuten vieläkään ole saanut pöllittyä töistä digikameraa lainaksi.

Oranssinvärinen on tietysti lyijymönjää. Valkoinen voi olla lyijyvalkoista joka myös tapaa istua lujasti kiinni. Sitä ei enää saa koska se on myrkyllistä eikä kukaan enää valmista sitä. Ei valmista lyijymönjääkään mutta vanhoja varastoja saa kai myydä pois, ainakin Suomessa. En usko että kukaan kieltää käyttämästä näitä lyijymaaleja omassa veneessään, mutta jätteenä ne ovat ongelmajätettä. Lyijymönjä on erinomaista pilssissä tai pohjustukseen. Lyijyvalkoista en itse käyttäisi pintamaalina, juuri myrkyllisyyden vuoksi.

Lyijymönjä joka ei lähde irti pitää tietenkin jättää paikoilleen. Jos sitä on paljon niin se häiritsee kyllästämistä, mutta asia selviää kun teet kokeita muutamaan paikkaan.

Onnistuu kyllästäminen tai ei niin tuntisin pientä houkutusta pohjustaa mönjällä jatkossakin, kun nyt pinta taitaa jäädä joka tapauksessa suurelta osin oranssainväriseksi. Hyvin ohennettu mönjä hyvin hierottuna puuhun on mielestäni hyvä pohjuste. Heikkoutena voi pitää sitä että väri jää helposti kuultamaan ohuen öljymaalauksen läpi, jota kuitenkin ajattelin suositella pintamaalaukseksi. Eli kaksi ohutta öljymaalikerrosta, tai useampia mikäli oranssia vielä paistaa läpi. Ohuita kerroksia siksi että monta ohutta pysyy aina paremmin paikoillaan kuin harvat ja paksummat.

Öljymaalia siksi että sitä on niin helppo korjailla sitten kun se lähtee hilseilemään. Alkydimaalikerroksista tulee kovempia ja yleensä paksumpiakin ja niitä on työläämpää kaapia ja hioa sitten kun nekin aikanaan irtoilevat. Öljymaali ei kestä kulutusta niin kuin alkydi- ja uretaanimaali, mutta veneen sisälaidassa sen ei tarvitsekaan. Öljymaali jota itse käytän on nimeltään Fasad (ruotsalaista alkuperää oleva talomaali). Uskon nimittäin että siinä on vähemmän alkydihartseja kuin muissa. Maalien suhteen on paljolti turvattava uskoon, koska maalitehtaat eivät yleensä kerro maaleistaan juuri mitään. Puhtaita öljymaaleja saa luultavasti vain Uula-tuotteelta tai sitten itse tekemällä.

Väristä sanoisin että valkoisessa näkyy kaikki lika, ja tumma on synkkä. Harmaa on hyvä kompromissi, kunhan ei kaikki ole harmaata. Ruffissa katto voisi olla lämpimään taitettu valkoinen, ja ehkä jotkut muutkin osat. Kuluvat paikat ja sellaiset joihin jatkuvasti nojaillaan kannattaa kyllä maalata alkydi- tai uretaanimaalilla, tai lakalla.

Pilssin maalaisin lyijymönjällä koska se pysyy hyvin kiinni ja pitää pieneliötoimintaa kurissa, eli auttaa pitämään pilssin raikkaan tuoksuisena. Mutta jälleen pari ohutta kerrosta, koska paksuna se lähtee irtoilemaan. Mielestäni kerrokset saavat olla niin ohuita että pilssi näyttää vähän huonosti maalatulta. Pilssiveden tunkeutumista puuhun ei voi kuitenkaan täysin estää vaikka kuinka maalaisi. Sitä paitsi on tärkeää että meren puolelta tuleva kosteus pääsee haihtumaan lautojen sisäpinnalta. Katetun veneen sisämaalaus palvelee mielestäni yleensäkin vain kolmea tarkoitusta: Kondenssiveden imeytymisen hidastaminen, puhdistamisen helpottaminen ja estetiikka. Ehkäpä vielä tässä tärkeysjärjestyksessä.

Tässä nyt oli yhdenlaiset reseptit. Ja koeta nyt pölliä jostakin se digikamera...