Limisaumainen mahonkivene jossa alkuperäisenä käytetty kittiä niitien päällä, ei siis tapitettu. Osa kitistä rapissut pois ja kun ajattelin kiristää niittejä niin rapisee lisää...
Eli mitä kittiä tuossa on paras käyttää (mielellään lähellä mahongin omaa väriä) Tuskin tavallinen puukitti soveltuu tähän?
Terv. Marko
Oikea kitti niitinreikiin
-
Pekka Huhta
- Viestit: 936
- Liittynyt: 14.04.2003 10:33
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Liitukittiä
Liitukitillähän nuo on aina tehty.
Kitti tehdään sekoittamalla liitujauhoa tilkkaan pellavaöljyä tai
vernissaa, kunnes saadaan kova, kiinteä kitti. Pellavaöljyä käytetään kittiin joka tulee esim. puuosien sovittamiseen ja vernissaa sitten niitinreikiin.
Oikea kiinteys on sellainen, että kittiä ei pysty juuri "kylmiltään" käyttämään, mutta käsissä lämmitettynä ja leivottuna se on helppo levittää. Työmenetelmä on tosiaankin se, että kittimöykkyä pidetään lämpimässä kouransilmässä koko ajan ja siitä leivotaan sopivaa massaa ruuvinreikiin tai muihin koloihin.
Kittiä voi värjätä maaväreillä, mäntyisiin veneisiin käytetään yleensä polttamatonta terraa tai polttamatonta sienaa, mahonkisiin poltettua terraa tai sienaa. Niillä saadaan osapuilleen oikean sävyinen kitti, joka ei juuri erotu. Väriä tarvitaan todella vähän, ehkä teelusikallinen paria liitujauhodesiä kohti. Väri kannattaa sekoittaa liituun kuivana, valmiiseen kittimöykkyyn sitä ei tahdo saada millään tasaiseksi. Jos talossa on taiteilijan öljyvärejä, niin niistäkin voi tursotella eri sävyjä tökötin sekaan oikeamman sävyn saavuttamiseksi.
Liitujauhoa saa rautakaupoista kilon pusseissa, taiteilijatarvikeliikkeistä pienemmissäkin erissä. Väriaineet löytyvät myös taiteilijatarvikeliikkeistä niin että jos reikiä on vain muutama niin ehkä kannattaa hankkia sieltä rautakaupan sijaan.
Epoksiin sotketut aineet ovat huonoja koska ruuvin kantaan on vaikea
päästä jälkeenpäin ja epoksikitti on liian kovaa. Oi sitä tuskaa kun talttailee ruuvin päältä epoksia pois ja huomaa että ruuvin kantakin on niin umpitäynnä liimaa ettei sitä saa pois puusta kuin sorkkaraudalla...
Tämäkin on niin vakiokysymys että tartteis varmaankin kirjoittaa siitä lyhyt juttu verkkoon pysyvästi olemaan.
Pekka
Kitti tehdään sekoittamalla liitujauhoa tilkkaan pellavaöljyä tai
vernissaa, kunnes saadaan kova, kiinteä kitti. Pellavaöljyä käytetään kittiin joka tulee esim. puuosien sovittamiseen ja vernissaa sitten niitinreikiin.
Oikea kiinteys on sellainen, että kittiä ei pysty juuri "kylmiltään" käyttämään, mutta käsissä lämmitettynä ja leivottuna se on helppo levittää. Työmenetelmä on tosiaankin se, että kittimöykkyä pidetään lämpimässä kouransilmässä koko ajan ja siitä leivotaan sopivaa massaa ruuvinreikiin tai muihin koloihin.
Kittiä voi värjätä maaväreillä, mäntyisiin veneisiin käytetään yleensä polttamatonta terraa tai polttamatonta sienaa, mahonkisiin poltettua terraa tai sienaa. Niillä saadaan osapuilleen oikean sävyinen kitti, joka ei juuri erotu. Väriä tarvitaan todella vähän, ehkä teelusikallinen paria liitujauhodesiä kohti. Väri kannattaa sekoittaa liituun kuivana, valmiiseen kittimöykkyyn sitä ei tahdo saada millään tasaiseksi. Jos talossa on taiteilijan öljyvärejä, niin niistäkin voi tursotella eri sävyjä tökötin sekaan oikeamman sävyn saavuttamiseksi.
Liitujauhoa saa rautakaupoista kilon pusseissa, taiteilijatarvikeliikkeistä pienemmissäkin erissä. Väriaineet löytyvät myös taiteilijatarvikeliikkeistä niin että jos reikiä on vain muutama niin ehkä kannattaa hankkia sieltä rautakaupan sijaan.
Epoksiin sotketut aineet ovat huonoja koska ruuvin kantaan on vaikea
päästä jälkeenpäin ja epoksikitti on liian kovaa. Oi sitä tuskaa kun talttailee ruuvin päältä epoksia pois ja huomaa että ruuvin kantakin on niin umpitäynnä liimaa ettei sitä saa pois puusta kuin sorkkaraudalla...
Tämäkin on niin vakiokysymys että tartteis varmaankin kirjoittaa siitä lyhyt juttu verkkoon pysyvästi olemaan.
Pekka
-
Antti
- Viestit: 5
- Liittynyt: 15.04.2003 7:35
Re: Liitukittiä
Olet oikeassa Pekka. Päivitäpä verkkosivuasi kun kerkiät. Etkö viitsisi samalla laittaa niitä valokuvia sinne siklin teroitusohjeen liitteeksi? Eilen yritin taas teroitusta, mutta p*****e....
Pitäisi omatkin sivut kyhätä kun kerkiää.
Antti
Pitäisi omatkin sivut kyhätä kun kerkiää.
Antti
-
Northling
- Viestit: 2755
- Liittynyt: 23.04.2003 11:16
- Paikkakunta: Pori
- Viesti:
Kittiäkanssa
Moi
Jotkut veneveistäjät käyttävät sellaista kittiä, mikä sotketaan pohjustuslakasta(olikos se nyt sadolin) ja puun hiomapölystä. Ko. lakka ei kuivu koskaan ihan kovaksi ja kun sotket joukkoon oikean puun hiomapölyä, niin kitti on aina oikean väristä. Kokemuksesta tiedän, että pysyy ainakin 20 vuotta kupariniitin päällä, mutta on helppo poistaa tarvittaessa. Liitukitti on aika kovaa ja joustamatonta ja työläs sävytettäväksi. Toivottavasti en paljasta tässä nyt mitään ammatisalaisuuksia.
Jotkut veneveistäjät käyttävät sellaista kittiä, mikä sotketaan pohjustuslakasta(olikos se nyt sadolin) ja puun hiomapölystä. Ko. lakka ei kuivu koskaan ihan kovaksi ja kun sotket joukkoon oikean puun hiomapölyä, niin kitti on aina oikean väristä. Kokemuksesta tiedän, että pysyy ainakin 20 vuotta kupariniitin päällä, mutta on helppo poistaa tarvittaessa. Liitukitti on aika kovaa ja joustamatonta ja työläs sävytettäväksi. Toivottavasti en paljasta tässä nyt mitään ammatisalaisuuksia.
PS. Yllä oleva teksti on minun näkemykseni asiasta, eikä välttämättä edusta yleistä näkemystä. Sinulla on oikeus olla eri mieltä. Pidätän oikeuden muuttaa käsitystäni. Scylla Ottiliana, https://www.youtube.com/ottilianasailing
-
Pekka Huhta
- Viestit: 936
- Liittynyt: 14.04.2003 10:33
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Lakka ja hiomapöly on mainio yhdistelmä. Kaiketi syy siihen ettei sitä ole ennen tavattu niin käyttää on se, että "vanhaan aikaan" puuta on työstetty höylillä ja leikkaavilla terillä ja hiottu vain lopuksi. Nyt kun isojakin kimpaleita puuta kerrassa muotoillaan nauhahiomakoneella ja tasoitellaan epäkeskolla niin mikäs sen mojovampaa kuin kaivaa purupussista kittitarpeet. Itse en ole purukittiä käyttänyt, mutta miksikäs se ei toimisi.
Vanhassa maalarinoppaassa vuosiadan alusta oli vedenkestävän kitin ohje ja se tehtiin lakasta tai maalista, vanhoista purkin pinnalle kuivuneista maalinnahoista (hienoksi hakattuna) ja liidusta. Leivoin tuon ohjeen innoittamana kittiä Le Tonkinoisin nahoista ja hyvää ainettahan siitä tuli. Tosin en mene sanomaan, miltä se näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä...
Liitukitti tosiaan kuivuu vuosien mittaan, kun ympärillä oleva puu imee öljyä kitistä ja öljy kovettuu itsessäänkin. Liitukittiä ei pitäisikään laittaa rutikuivaan puuhun vaan kyllästyksen jälkeen, ja jos kitataan pikkukorjauksia niin reiät olisi hyvä pohjustaa pikku tilkalla vernissaa että puussa olisi jo itsessään öljyä eikä sen tarvitsisi imeä sitä kitistä.
Niistä ammattisalaisuuksista muuten: Jos ikinä sellaisia löydän, niin kerron kyllä kaikille heti. Ammattisalaisuus on se taito, jolla veneet tehdään, eivät yksittäiset knopit. Vaikka kylläpä olen törmännyt viime vuosina mm. vasta koulusta valmistuneeseenkin veistäjään, joka ei edes olisi halunnut kertoa että kuinka se kannen ja ruffin sauma hänen veneessään on tehty, vaikka rakenne selvisi suoraan kajuutanluukusta kurkkaamalla.
Ei sen sortin tiedon pihtaamisella puuveneet täällä kauaa säily.
Pekka
Vanhassa maalarinoppaassa vuosiadan alusta oli vedenkestävän kitin ohje ja se tehtiin lakasta tai maalista, vanhoista purkin pinnalle kuivuneista maalinnahoista (hienoksi hakattuna) ja liidusta. Leivoin tuon ohjeen innoittamana kittiä Le Tonkinoisin nahoista ja hyvää ainettahan siitä tuli. Tosin en mene sanomaan, miltä se näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä...
Liitukitti tosiaan kuivuu vuosien mittaan, kun ympärillä oleva puu imee öljyä kitistä ja öljy kovettuu itsessäänkin. Liitukittiä ei pitäisikään laittaa rutikuivaan puuhun vaan kyllästyksen jälkeen, ja jos kitataan pikkukorjauksia niin reiät olisi hyvä pohjustaa pikku tilkalla vernissaa että puussa olisi jo itsessään öljyä eikä sen tarvitsisi imeä sitä kitistä.
Niistä ammattisalaisuuksista muuten: Jos ikinä sellaisia löydän, niin kerron kyllä kaikille heti. Ammattisalaisuus on se taito, jolla veneet tehdään, eivät yksittäiset knopit. Vaikka kylläpä olen törmännyt viime vuosina mm. vasta koulusta valmistuneeseenkin veistäjään, joka ei edes olisi halunnut kertoa että kuinka se kannen ja ruffin sauma hänen veneessään on tehty, vaikka rakenne selvisi suoraan kajuutanluukusta kurkkaamalla.
Ei sen sortin tiedon pihtaamisella puuveneet täällä kauaa säily.
Pekka
-
Pekka Huhta
- Viestit: 936
- Liittynyt: 14.04.2003 10:33
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Äh, ja pääsi Antin viesti livahtamaan ylempää ohi.
Heti kun pääsin ammattisalaisuuksista ja tiedon pihtaamisesta puhumaan, niin pitää itse alkaa pihtaamaan tietoa :)
Se sikliartikkeli on tulossa sellaisenaan verkkoon, kunhan lehden julkaisusta on kulunut vuosi. Meillä kun on Puuvene-lehden kanssa sellainen herrasmiessopimus, että päästetään lehden tilaajat nauttimaan artikkeleista ensin, ennenkuin ne taitetaan verkkoon. Olen viime vuosina taittanut aina koko toissavuoden artikkelit vuodenvaihteen tienoilla verkkoon valmiiksi venemessuja varten.
Aika ymmärrettävistä syistä lehden tilaajille tulee halju olo jos isolla rahalla ostetun lehden artikkelit näkyvät seuraavalla viikolla ilmaiseksi verkossa. Siksi verkkoon taitetaan vain muutama juttu per lehti ja vasta reilun vuoden päästä.
Eli valitan, kyllä sun täytyy kipittää kirjastoon lukemaan se lehti jos haluat tälle keväälle siklin teroittaa. Tai ostaa se irtonumero, tai kopiot artikkelista :)
Pekka
Heti kun pääsin ammattisalaisuuksista ja tiedon pihtaamisesta puhumaan, niin pitää itse alkaa pihtaamaan tietoa :)
Se sikliartikkeli on tulossa sellaisenaan verkkoon, kunhan lehden julkaisusta on kulunut vuosi. Meillä kun on Puuvene-lehden kanssa sellainen herrasmiessopimus, että päästetään lehden tilaajat nauttimaan artikkeleista ensin, ennenkuin ne taitetaan verkkoon. Olen viime vuosina taittanut aina koko toissavuoden artikkelit vuodenvaihteen tienoilla verkkoon valmiiksi venemessuja varten.
Aika ymmärrettävistä syistä lehden tilaajille tulee halju olo jos isolla rahalla ostetun lehden artikkelit näkyvät seuraavalla viikolla ilmaiseksi verkossa. Siksi verkkoon taitetaan vain muutama juttu per lehti ja vasta reilun vuoden päästä.
Eli valitan, kyllä sun täytyy kipittää kirjastoon lukemaan se lehti jos haluat tälle keväälle siklin teroittaa. Tai ostaa se irtonumero, tai kopiot artikkelista :)
Pekka