Puuvene.net

Veneessäni (MP28) on lyijyköli, jonka yläpuolella on rungon ja kölin välissä puinen muotopala. Huomasin eilen, että tämän muotopalan (n. 100 mm korkea) etureunaan on ilmestynyt 5-10 mm rako rungon ja muotopalan väliin n. 200 mm pituudelle. Johtuuko kuivumisesta vai huonosta tuennasta pukilla? Pitäisikö kölin pultteja kiristää? Kiitokset kommenteistanne jo etukäteen.

Moi,

Ainakin sinun tulisi saada kölin sauma tiiviiksi, koska ristiinlaminoidussa veneessä ei vettä saisi missään tapauksessa päästä rakenteisiin esim. kölipultteja pitkin. Näkyykö sauma silloinkin, kun vene makaa kölillään vai ainoastaan silloin kun vene nostettiin nosturilla vedestä?

-k

Kiitos vastauksestasi, vene on ollut kuivilla 3 kautta ja rako tuli esiin pukilla ollessa, muutaman viikon siirron jälkeen. Oma arvioni on,että kuivat pakkaskelit saivat kölin ja rungon välissä olevan puisen muotopalan kutistumaan ja veneentakapainoisen asennon vuoksi rako ilmeni kölin etupuolella. Kannattaisiko tuohon rakoon laittaa Sikaa tms. elastista ainetta?

-Timo-

Moi,

Näin ihan takapuolituntumalta 5-10mm tuntuu sen verran isolta raolta, että ennen tiivistämistä, yrittäisin varmuuden vuoksi tutkia asiaa hieman tarkemmin. Oletko ollut yhteydessä muihin MP-veneiden omistajiin? Jos kaikki on muuten kunnossa, niin silloin Sika:n tms. massan käyttö voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Kölipultin kiristämisestä en osaa sanoa, koska en tunne veneen rakennetta ts. meneekö kaikki kölipultit köliin asti vai onko joukossa pultteja, jotka vain pitävät deadwoodia paikallaan. Em. tapauksessa saattaisi nimittäin väärän pultin kiristäminen aiheuttaa vahinkoa.

t:k

Moro

Tuossa on ainekset suurempaankin vaurioon tulevaisuudessa jos hommaa ei hoideta nyt ennen vesillelaskua kunnolla.
Ristiinlaminoituun runkoon ei MISSÄÄN tapauksessa saa päästää vettä se ei kuivu sieltä ikinä ja jäätyessään se muuttaa puun kukkamullaksi.

Täällä oli joskus parivuotta sitten ilkeä juttu seurata, kun joku oli ostanut halvalla limpparipurjeveneen, jossa oli vain "pikkuvikoja" mm. pikku halkeama laminoinnissa pohjassa. Aikaa myöten kun ko. veneen ostaja purki venettä alkoi totuus paljastua ja se ei ollut kovin lohdullista.
Lopuksi paljastui että koko pohja suurin piirtein oli laho, koska tästä pikku halkeamasta oli laminaattiin päässyt vesi, joka oli vuosien saatossa jäätyessään syönyt koko pohjan enemmän tai vähemmän lahoksi.

Ole nyt erittäin huolellinen tuon korjauksen kanssa että teet vesieristyksen täydellisen pitäväksi, ettei sieltä vaan pääse vesi laminaattiin tekemään tuhojaan!

Ite jos korjaisin, pudottaisin kölin pois paikoiltaan ja laminoisin kiinnityskohtaa sellaiset kerroksen mattoa epoksilla että varmasti kestää ja sitten primerit päälle ettei vesi varmasti ikuna pääse rakenteeseen. Kölipulttien reikiien kanssa pitää olla erikoisen huolellinen. Sitten reilusti sikaa kölin ja pohjan väliin ja vene kölin päälle oikealle rakoselle ja sitten kun sika on kovettunut lopullinen kölipulttien kiristys.

että semmosta...

t:Aki

Kiitos hyvistä kommenteista. Toistaiseksi lahoamista ei näyttäisi tapahtuneen, joten seuraava toimenpide lienee kölipulttien löysääminen ja rungon varovainen nostaminen irti kölistä. Pääsee paremmin toteamaan, mistä mikäkin on irti. Mahtaisikohan olla hyvä idea laittaa Sikaa osien väliin ja laminoida kölin ja dead woodin saumat päältä päin umpeen?

Moro

Se on sauma, joka elää aina, siihen kannattaa jättää joustava liitos! Sen voi kyllä maalata yli, mutta se maali aina sitten rapisee halki, se ei haittaa jos pohjan pinta on ehjä ja vettä pitävä.
Vain tiimalasimuotoisessa pohjassa tuo kohta on kiinteä. Metallikölin ja veneen pilssin/deadwoodin sauma on taas näissäkin oltava joustavalla massalla tehty.

t:Aki

Moro!

Joo, pari vuotta sitten oli varmaan meikäläinen neljä vuotta sitten...
Jospa ens kesänä pääsis jo vesille!

Kölialueen rempassa päätin, että sovitukset tehdään nyt kiinteiksi rakenteiksi epoksilla liimaten, jotta isoa vahinkoa ei tule heti uudestaan.

Suosittelen kölin riisumista ja tarkkaa tutkimista sekä rakenteen muuttamista sellaiseksi, että veden pääsy vaneriin estyy. Tuo Deadwood-rakenne on erilainen kuin mulla. Paketin kasaamiseen mainittu joustava liima on varmaan paras juttu, päälle en menisi laminoimaan mitään, sillä paketti ei sitten päästäisi mitään ulos.

Mutta siellä, missä on mahdollista veden ryömiä vaneriin asti, sieltä pinnoittaisin epoksilla, ehkä laittaisin ohuen kankaankin. Ohuemmalla epoksiprimerillä (viskositeetti luokkaa vesi) saattaisi saada kölipultin reijätkinkin edes vettä hylkiväksi.

Kari

Moro

Kerro vähän lisää: mitä tuhoja lopulta löytyi, miten korjasit, mikä vaihe nyt???

Onko kuvia?

Anna vähän vinkkejä tuolle MP-28:lle, ettei pääse tulemaan lisävaurioita.

t:Aki

Veneen rakentanut Osmo Tätilä antoi sellaisen neuvon, että epoksipinnan ollessa ehjä, riittää maalaaminen. kölin saumat täytyy tiivistää sikalla ja mahdolliset irtoavat epoksit poistaa ja paikata uudella hartsilla. Tätilän mukaan tässä venetyypissä ei ole suuremmin ollut ongelmia kun em. asioista on huolehdittu.

https://eurofoto.if.fi/show_album.php?aid=1425749

Tuolta voi katsoa kuvia veneestäni, MP28 vm. 1976

- Timo -

Kerron lyhyesti, yritän joskus saada kuvia ja tarinaa johonkin...

Kosteutta oli päässyt rakenteisiin kölisaumasta, siitä kapillaarisesti vaneria pitkin sekä pilssin puolelta, joka oli "kuivatettu" ja "suojalakattu". Vahvistan sen, että iso kosteusmäärä silppuaa mahonkivanerin, pienempi lahottaa ajan kanssa.

Kun omaa aikaa on niukasti, vein veistämölle, jossa isommat vammat korjattiin. Pala pois, uutta tilalle, kerros kerrokselta laajemmalle alalle. Pintaan paksu epoksimaalikerros, laitan vielä lisää ennen pintamaalausta PU-maalilla.

Kölialueen ongelma muodostui minulla näin: kölin ja rungon välissä oli kaksi sovitetta, jotka kaikki sikaliimalla kiinni. Toinen sovite välissä ja toinen levikkeenä, koska kölin yläosa on leveämpi, kuin rakenne, johon se kiinnittyy. Ei siis tuollaista, kuin MP-28:ssa vaan vanerista tehty ohut sovitelevy ja sivuissa ihan männystä veistetyt rimat. Edellinen omistaja oli ottanut huonoa saumaa auki irroittamatta (?) köliä ja laittanut uutta sikaa päälle. Sinne jäi sitten kukkapenkki hautumaan. Ristiinlaiminointi voidaan tehdä kahdella tavalla, joko emäpuun ali ilman katkoksia tai sitten päättää emäpuuhun. Minun veneessäni on käytetty runkomuodon vuoksi jälkimmäistä tapaa. Liitoskohdan päällä on irokolauta. Mutta jos tänne pääsee kosteutta, niin se vääjäämättä kiipeää vaneria ylös, varsinkin kun alkuperäiset liimaukset eivät ole epoksilla vaan fenoliliimalla, joka on hyvä liima, mutta ei samalla tavalla tunkeudu puun solukkoon kuin epoksi.

Nyt sovitteet tehtiin vähän toisin. Leveyssuunta oli helppo (varsinkin sille ammattivestäjälle). Irokosta tehtiin sopivat palat, jotka liimattiin epoksilla kiinni. Pituussuuntainen sovitus oli hankalampi, sillä tarkkaa siivua olisi ollut aika hankala veistellä. Se syntyi niin, että kölin kiinnitysalueelle levitettiin runkoon paksu epoksikerros, joka oli sakeutettu kuitupitoisella täyteaineella. Köli laitettiin paikalleen niin, että väliin jäi muovikalvo. Kun epoksi kovettui, köli laskettiin pois ja jäljelle jäi täsmälleen oikea muoto. Köli kiinnitettiin tavalliseen tapaan yhdellä sikasaumalla.

Sovituksen tarve tulee siitä, kun köliä tehtäessä sen ja pohjan kaarevuus ei ihan ole täsmännyt. Köli on sellainen, että sen kuoret on hitsattu teräksestä. Pohjaan on sisälle valettu lyijyä ja loppu tila on täytetty betonilla ja romuraudalla. Jokin tässä on saanut sitten kölin vähän nitkahtamaan pois muodostaan.

Sitten oli kyljessä takana yksi vikapaikka, vesi oli päässyt jälleen vanerin päästä sisään, ilmeisesti parraslistan sauma oli falskannut.

Vielä korjattavaa löytyi ruffin kannesta, joka on tehty useasta vaneripalasta. Naulanreijistä veisi sisään. Nyt siihen tulee päälle ja reunojen yli lasikuitukangas epoksilla liimattuna. Ja muuta pientä päälle...

Perussääntö tämän rakenteen kanssa on se, että se ei saa kastua ja jos se kastuu, se pitää kuivattaa hyvin. Vanerista on vaikea saada kosteutta pois.

Yksi esimerkki: keulaan oli joskus tullut naarmu vaneriin asti. Se oli paikattu. Mutta kun sitä ei oltu aukaistu eikä kunnolla kuivatettu, niin sentin levyinen ja millin syvyinen naarmu vaati nyt viisinkertaisen paikkauksen sekä leveyden että syvyyden suhteen.

Noissa kuvissasi ei näy mitään kovin dramaattisen näköistä, mutta jos vene on sinulle uusi tai muuten vieras, kannattaa tutkia kunnolla. Nyt keväällä ennen vesillelaskua on hyvä mitata tai mittauttaa kosteuksia kunnon mittarilla.

Kosteusmittaus on kova sana. Omastani ei päällepäin näkynyt mitään ede epäluuloisella silmällä. Pari painallusta kosteumittarilla olisi saanut jäitä hattuun ja olisin purjehtinut menneet neljä kesää sen sijaan, että opiskelen itsekseni uusia käden taitoja. Vaan eipähän ole isoa riskiä karilleajosta...

Kari