Puuvene.net

Tämä on ehkä epätavallinen otsikko tällä palstalla, mutta silti merkityksellinen meille kaikille puuveneharrastajille, joten liputanpa tätä hieman. Mahonki on äskettäin listattu CITES-sopimuksen (kv. sopimus, joka kontrolloi uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa) yhteydessä. Kyseessä on _Swietenia macrophylla_ eli se alkuperäinen mahonki (Honduras), kaikkein halutuin huonekalu- ja veneenrakennuspuu. Käytännössä CITES-listaus tarkoittaa sitä, että Suomessakin Tulli seuraa maahan tulevaa puuta ja vaatii honduras-mahongilta tuontiluvat, kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Honduras-mahonki on käytännössä melko vaikea viljellä tai uudistaa, joten veneenrakentaja ja korjaaja kokee CITES-listauksen siten, että hondurasia on vaikeampi saada ja hinta nousee. Koko jupakan taustalla on tietenkin huoli tämän arvokkaan luonnonvaran kestävästä käytöstä ja siten myös pitkäaikaisesta saatavuudesta. Asiaan liittyy myös paljon muuta, kuten kehitysmaiden maaseutuväestön toimeentulo, omistusoikeudet ja jopa orjuus.

Rahallisesti arvokkaaseen puutavaraan liittyy aina myös laitonta toimintaa, joka puolella maailmaa. Monia sotia rahoitetaan tälläkin hetkellä laittomasti hakatun puun avulla, lähinnä keski-afrikassa. Mahongin laittomia hakkuita esiintyy myös paljon, lattareissa tietenkin, sillä siellä se kasvaa. Laittomat hakkuut ovat tällä hetkellä kansainvälisesti erittäin kuuma keskustelunaihe, sillä siihen liittyy paljon taloudellisia intressejä ja muutakin.

Kolikon valoisa puoli on, että esimerkiksi Keski-Amerikassa on esimerkkejä siitä miten maaseudulla osataan tuottaa mahonkia kestävällä pohjalla ja samalla siitä on muodostunut tärkeä elinkeino. Pieni uutinen tästä aiheesta ja mahonkiin liittyvistä lieveilmiöistä osui äsken silmiini osoitteessa http://www.cifor.cgiar.org/docs/_pr/_se ... _11_11.htm

Miksikö tämä saarna... Ehkä lähinnä muistutuksena meille kaikille siitä, että puuveneily, hieno harrastuksemme, on osa globalisoitunutta maailmaa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vastuullinen kuluttaminen on hyvä tapa toteuttaa ajatusta "think globally - act locally". Siis seuraavan kerran ostaessasi hondurasmahonkia (tai mitä muuta tahansa trooppista puuta), kysäise myyjältä puun alkuperästä, laillisuudesta ja mahdollisesta sertifikaatista, joka takaa kestävän tuotannon. Et ehkä saa suoraa vastausta, mutta kun riittävän moni meistä sen tekee, hyvä asia edistyy hitusen.

saarnasi
tt

Agree.

Kimmo

Kiitos hyvästä ja aiheellisesta viestistä !!

Päivi K

Asiaa. Puuveneilijällä/veistäjällä pitäisi olla varaa valita vaikka kalliimpi vaihtoehto jos puu on tuotettu asianmukaisesti tropiikin metsistä tänne meille. Loppujen lopuksi raha ei voi aina ratkaista.

Vaikuttaa siltä, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, itku pitkästä ilosta....:-(

Onkohan mikään taho tutkinut näiden kaltaisten puiden kasvattamista meidän olosuhteissa? Tai lajien risteyttämistä kovan ja tumman "kotimaisen" puun aikaansaamiseksi?!

Todellinen kestävä kehitys perustuu paikallisten raaka-aineiden hyödyntämiseen, eli kyllä puun kuulukin maksaa jos se tuodaan toiselta puolelta palloamme...Harmi vaan, että nykyisessä "vapaassa" markkinataloudessa välikäsi ottaa suurimman siivun. Jos roudarit pienentäisivät katteitaan, tuottajat/tekijät voisivat keskittyä kehityksen kestävyyteen enemmän.

Puuvene rakentaminen ei ole pääsyy sademetsien laji katoon, mutta mekin siitä maksamme korkemman hinnan muodossa. Huonekaluteollisuus, eli puun suurkuluttajat tuskin ovat kovin kiinnostuneita muusta kuin halvasta hinnasta. Se paljonko me maksamme lankunpätkistämme ei varmaan arvopuun maailmanmarkkinoita paljoa hetkauta, eli en mä ainaakaan koe maailmaa erityisesti parantavani, kun ostan puuta kalliimmalla.

Onneksi meillä riittää mäntyä. Pintoihin voi sitten ostaa vähän trooppista väriä....

p.s. Hei metsän omistajat! Istuttakaa punamäntyä! Ja muita värikkäitä lajeja jos keksitte, niille on varmasti kysyntää tulevaisuudessa, kun sademetsä puuta myydään grammoittain....

Aika hauskaa, että tälläkin foorumilla joku ottaa kantaa asiaan. Olen toiminut pitkän ajan laatusoittimien parissa (käsintehdyt kitarat).
Sillä alueella keskustellaan tästä asiasta myös jonkin verran. osa porukkaa on sitä mieltä, että soittimien rakentaminen ei Etelä-Amerikan metsiä tuhoa. Itse kallistun samaan ryhmään.
Me mahonkiveneilijät toki tarvitsemme mahonkia veneidemme korjaukseen joskus. Silloin tulee eteen kysymys, kuinka paljon maksaa ja mistä saa.
laillisuuskysymykset ovat eettisesti oikein toki. Luulen kuitenkin, että puutavarakauppiaat jossakin tuolla meren tuolla puolen ottavat joka tapauksessa omansa. Jos jäämme höömistelemään, saamme olla ilman.

Jaloja puita hakattiin joskus silmittömästi nurin. Kyseisiä puulajeja jopa poltettiin ja poltetaan edelleenkin siellä jossakin.

En näe kovinkaan suurena iskuna mahongille (Honduras) jos käytän kaksi lautaa veneeni korjaukseen ja voin käyttää venettäni sen jälkeen tyytyväisenä miehenä seuraavat 10 vuotta tai kauemminkin.
Joskus kun veneeni on tehty, oli saatavana mahonkia, jota nykyään ei oikein ole. Veneitä on tehty todella vähän suhteessa moneen muuhun asiaan. Soittimiakin on tehty ja tehdään edelleenkin perin vähän.
Käsityö on onneksi kallista.
Afrikkalainen Khaya mahonki tulee myös alueilta, missä käytetään halpaa työovoimaa, Joku rikastuu rutosti siellä lähtöpäässä, eikä tullikaan valita. Mihinkähän sellainen mahtaa johtaa muutamassa kymmenessä vuodessa....?

Palaan tähän aiheeseen, sillä löysin aikaisemmin mainostamastani artikkelin jatkeeksi tarkempaa tutkimustietoa siitä miten mahonkia opitaan pikku hiljaa kasvattamaan hallitusti Meksikossa ja Belizessä. Uusi artikkeli ja sen takaa saatavissa olevat raportit ja muut löytyvät osoitteesta http://www.cifor.cgiar.org/docs/_ref/po ... _03_09.htm

Edellinen keskustelu tästä aiheesta oli hyvää ja mielenkiintoista. Olen pitkälti samaa mieltä, että ei ne kaksi honduras-lautaa minun paattiin kerran kymmenessä vuodessa sademetsiä pelasta taikka kaada. Mutta pienistä puroista kasvaa virtoja ja niistä taas valtameriä.

Tämä on peruskysymys ihmisen elinympäristön suojelussa, jokaisella on vastuu yhteisestä ympäristöstä. Jos otamme vapauden hankkia mahonkia välittämättä sen alkuperästä ja tuotannon kestävyydestä, yhtä lailla voimme antaa itsellemme vapauden kaataa auton jäteöljyt läheiseen puistoon, sillä ei se iso puisto siitä yhdestä neljästä litrasta pilalle mene...

Onneksi honduras-mahonki (_Swietenia macrophylla_) on nyt listattu CITESin Annex kakkoseen. Tästä johtuen tuottajamaiden on arvioitava sen kestävän tuotannon rajat ja tuojamaiden tullit monitoroivat tarkasti tavaran lupia ja lisenssejä. Hondurasin suhteen meidän ei siis tarvitse olla kovin huolissamme omalta osaltamme - järjestelmä hoitaa suuren osan valvonnasta. Mutta honduras on vain yksi laji, entäpä ne kaikki muut venepuut, khayasta alkaen... On siis hyvä kysäistä puuta ostaessa, että mistä on peräisin, onko kenties sertifioitua eli kestävästi tuotettua ja tietääkö myyjä ko. lajin uhanalaisuudesta jotain. Ei maailmaa hetkessä muuteta vaan pienin askelin.

En muuten missään tapauksessa kannata sitä, että trooppisia puita ei pitäisi käyttää ollenkaan niihin liittyvien yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien vuoksi. Päinvastoin. Niitä pitää käyttää ja ostaa, se juuri luo kysyntää ja markkinoita ja kun siihen liitetään vastuullinen kuluttaminen, se lisää tuotannon kestävyyttä. Vaikka trooppista puuta vievät tahot ovat usein yksityisiä yrityksiä, joissa iso raha jää harvojen taskuun, on olemassa yhä enemmän esimerkkejä siitä, että maaseudun asukkaat ovat ottaneet tuotannon omiin käsiinsä ja saavat siitä suoraa hyötyä ja elintasoonsa parannusta.

Trooppisia lajeja ei meidän oloissamme voida kasvattaa, ilmasto asettaa rajansa. Lajien risteyttäminen ei myöskään onnistu niin, että tulokset olisivat meidän lyhyessä kesässämme hyödynnettävissä. Geenimanipulaatiolla voitaisiin varmasti saavuttaa mielenkiintoisia tuloksia, mutta siihen liittyy taas omat keskustelunsa ja ristiriitansa, joten enpä mene sen syvemmälle.

Sen sijaan olisi hyvä, jos etsittäisiin yleisimmin käytetyille trooppisille lajeille vaihtoehtoja. Tropiikin metsissä on sadoittain lajeja ja on todennäköistä että sopivaa venepuuta löytyy. Nykyinen trooppisen puun tarjonta on melko kapeaa verrattuna koko lajivalikoimaan johtuen pitkälti perinteistä ja näiden lajien aikaisemmin helposta saatavuudesta. Esimerkiksi Sambiassa maan kouluhallitus teettää pulpetteja mukusista (_Baikea pluriyuga_) joka on äärimmäisen hyvä parkettipuu. Pulpetit varmaan kestävät hyvin, mutta yhtä hyvin ne voitaisiin tehdä rosteriteräksestä. Halvempikin puu kävisi teknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin, mutta sitä ei osata kysyä, kun mukusia on aina käytetty pulpeteissa...

En ole asiantuntija venepuun ominaisuuksissa, mutta työssäni törmään kaikenlaiseen trooppiseen puuhun. Jos joku osaisi kertoa ne hyvän venepuun ominaisuudet, olisi helpompi pitää silmänsä auki. Sen ymmärrän, että eri osiin tarvitaan erilaista puuta, se mikä käy kanteen, ei välttämättä sovi laudoitukseen.

yt. Tomi