Itse on pari vaneriveneprojektia takana. Molemmat itse suunniteltuja ja alusta pitäen tehtyjä.
Ensimmäinen oli ulkolaisesta pakkauslaatikkovanerista ja rakennus PU-vaahtolevystä polyesterihartsilla kokoon kasattu "sekasikiö" , pieni kaahailupaatti, joka syntyi parin kesän aikana hyvän kaverin avulla ... nyt jo kymmenisen vuotta liiterin takana taivasalla viettäneenä ei ainakaan vielä ole lahonnut vaikkakin sammaloitunut.
Toinen projekti lähti käyntiin kun löysin vanhasta High Speed Small Craft - kirjasta kaaviomaisen kuvan -60 luvun alun off shore moottori kilpaveneestä.
Rungon linjat piti piirtää uudelleen koska alkuperäisestä ei mitään mittoja ollut ... sitä varten piti tietenkin vähän opiskella sitä veneen suunnittelupuoltakin.
Rakennus alkoi kaarien väsäämisellä -95/-96 talvella, ja runkovalmiina oli jo -96 kesän lopulla.
Koska käytössä oli ilmainen työtila kodin lähellä piti runko mitoittaa että mahtuisi kapeasta oviaukosta ulos kyljellään ... kaariväliä vähän venyttämällä syntyi lisätilaa ohjaamotilaan.
Ihan replikaa en halunut, joten kansirakenteet ja hytin suunnittelin omien tarpeiden mukaan : nukkumatila istumakorkeudella kahdelle aikuiselle ja yhdelle pienemmälle, katettu/avoin ohjaamo - päädyin katettuun säiden takia.
Aikaa kului n. 1200 miestyötuntia ( itse + isäukko) , ja koska tila ei ollut lämmin, rajoittui työskentely kesiin. Vesillelasku oli viime vuoden elokuussa.
Epoksia kului n. 100 kg ( west System) , maalia ja lakkaa Teknokselta.
En ole mikään puuvenepuristi, ja koska ammattinikin puolesta pidän puuta itsessäänkin komposiittimateriaalina, niin päädyin ilman tunnontuskia kokonaan korvaamaan puuosien kyllästyksen epoksikapseloinnilla - mentelmällä joka ollut käytössä jo -60 luvulta lähtien.
Vaneri sinänsä on oma tapauksensa, sen kyllästäminen perinteisin keinoin on lähes mahdotonta koska vanerin liimakerrokset estävät kyllästeen tunkeutumisen levyn läpi joka tapauksessa.
Vanerina käytin yksinomaan kotimaista koivuvaneria , 9mm pohjassa, n. 6mm kyljissä ja kansissa. Kannet päällystetty vielä vanerin päälle n. 5 mm mahonkilistoituksella. Lautakaarien kulmavahvikkeissa käytin kotikylän lentovaneria 10 mm.
Rahaa palanut moottoria lukuunottamatta n. 6 k€ , koneeksi tuli hommattua FNM ATM 155 ( 155 heppanen turbodiesel) ja vaihteeksi vähän käytetty Velvet Drive 72 V 1.99:1 , potkurina 4 lapanen 16 x 23 DAR 0,73 .
Paatilla pituutta 6.5 m , ja painoa lastattuna n. 1,5t ... vauhtia löytyy kuormasta riippumatta 30-31 sulmun verran , ja muuttuva v-kulmainen pohja antaa pehmeät kyydit isommassakin aallokossa.
Että kun uskoo itseensä, ryhtyy tuumasta toimeen, niin kyl se siit!
Valmiita piirustuksia löytyy Glen L :n lisäksi mm.
http://www.clarkcraft.com/
Siitä muotokaarista ... oletko soutuvenettä tekemässä?
Lautakaarissa ei mitään ongelmaa ole epoksin kanssa. .. puun kosteuseläminen loppuu kun hengittäminen hidastuu epoksin takia.. Eihän se eläminen kaaduten puun tapauksessa muuta olekaan , kyllähän puu on viimeistään kaadettaessa kuollut.
Vanerista vielä sen verran että ainakin vedessä lilluviin osiin kannattaa käyttää koivua , ja mahdollisimman ohutviiluista, jolloin viilukerrosten turpoaminen vähäisintä. Ohuin viilu löytyy lentovanerista , ns. tavallinen / venevanerissa normaalisti viilun paksuus 1,2mm - siis koivutavarassa.