Puuvene.net

Viime perjantaina rimakajakki sai nimensä. 'Maya' tuntui heti ensimmäisestä melanvedosta lähtien erinomaiselta käsitellä. Sopivan ketterä jokitaipaleilla ja säätöevä mahdollistaa vaivattoman suunnanpitämisen järvenselillä.

Lisää rimakajakkiprojektin eri vaiheista ja valmistustekniikasta osoitteessa http://www.kajakki.net

Upea muskelivene!

Onpas hieno. Sehän on viimeistelty kuin paraskin viulu. Millä tekniikalla se olikaan tehty. Yhdet rimat vain taasasauman päällekkäin vai miten?

hkhk kirjoitti:Onpas hieno. Sehän on viimeistelty kuin paraskin viulu. Millä tekniikalla se olikaan tehty. Yhdet rimat vain taasasauman päällekkäin vai miten?

Yksinkertainen 4mm ponttirimoitus puuliimalla liimattuna, 160g lasikuitukangas ja epoksi yltympäri. Kermana polyuretaanilakka.

Lopputulos on hieno, mutta mutta...
Tuli käytyä kääpien sivuilla!!
Tarpeettomia riskejä, onneks ei mennyt sormia, eihän?
Kertakäyttöhanskat eivät ole kalliita, mutta epoksille altistuminen on.
Jos sahaa pöytäsirkkelillä rimoja poikki tollai, pitkällä sivuohjaimella, niin luulis että ainakin pari kertaa "ampui sormille" meinaan riman pätkän.
Paljon turvallisempaa on laittaa esim puristimella kiinni liukas filmivanerin pala terän "eteen"-kun rima tapaa terään, niin poikittainen rima on toisesta päästään vapaa eikä voi kiilautua kulmittain terän ja ohjaimen väliin.
Jyrsintäsapluuna oli vähän kesentekoinen ja näytti kuvassa vaaralliselta.
Kun tekee 45 asteisen tuen ikäänkuin laatikoksi josta rima mahtuu kulkemaan, johon lisäksi vielä paininrullat kahteen suuntaan-x ja y (laakeri pulttiin riman päähän-toimii jousen tavoin), niin homma käy turvallisesti- yksin-kun on tottunut touhuamaan yksikseen. Ja porukassakin saa paljon enemmän aikaan kun ei tarvi rimoja jyrsiä päiväkaupalla. Inkkarikanootin rimojen jyrsintä vei "pari tuntia"yhdellä käsiparilla. Joo ja kannattaa jyrsiä ensin se kupera puoli- koveran puolen reunat ovat aika arkoja- käsittelykertoja valmille rimalle vähemmän.

Matti

Matti puuttuu ärhäkkäästi riskinottoihin.

Tarpeettomia riskejä, onneks ei mennyt sormia, eihän?

Sormia on vielä tallella kaikki neljäkymmentä ja kynnet niiden kärjissä.

Kertakäyttöhanskat eivät ole kalliita, mutta epoksille altistuminen on.

Kertakäyttöhanskoja käytettiin aluksi, kun tutustuttiin epoksin käsittelyyn. Tämä ilmenee käsittääkseni työvaiheita esittelevistä kuvista. Myöhemmin hanskojen käyttö tuntui tarpeettomalta, kun epoksin levittäminen osoittautui helpoksi ja siistiksi touhuksi - ilman, että sormiin olisi epoksia tarttunut.

Jos sahaa pöytäsirkkelillä rimoja poikki tollai, pitkällä sivuohjaimella, niin luulis että ainakin pari kertaa "ampui sormille" meinaan riman pätkän.
Paljon turvallisempaa on laittaa esim puristimella kiinni liukas filmivanerin pala terän "eteen"-kun rima tapaa terään, niin poikittainen rima on toisesta päästään vapaa eikä voi kiilautua kulmittain terän ja ohjaimen väliin.

Varmasti turvallisempiakin tapoja sirkkelinkäytössä on, mutta sormille ampumista ei tapahtunut kertaakaan. Käytössä ollut pitkä sivuohjain oli pöytätasossa kiinni sahaajan puolelta, mutta ohjain oli ilmassa terän kohdalta. Ohjuri antoi siis vain oikean mitan rimanpätkälle ja kun sitä sahattiin, tukipintoina olivat sahaajan sormet. Kiilautuminen oli aika kaukana...

Jyrsintäsapluuna oli vähän kesentekoinen ja näytti kuvassa vaaralliselta.

Jyrsinterää ei oltu millään tavalla suojattu, jolloin se oli vaarallinen. Meidän mielestä sapluuna oli muuten hyvinkin käytännöllinen. Jyrsimiseen ei mennyt aikaa päiväkaupalla, vaikka se ajoittuikin useammalle päivälle. Näet kyseessä oli neljä kajakkia ja kanoottiin verrattuna kansirimat päälle.

Joo ja kannattaa jyrsiä ensin se kupera puoli- koveran puolen reunat ovat aika arkoja- käsittelykertoja valmille rimalle vähemmän.

Yhtäkään rimaa ei tarvinnut käsitellä kuin kertaalleen. Aika tavalla yksi lysti, kumman puolen jyrsii ensiksi. Riippuu tietysti mikä on jyrsinterän säde. Jos säde on kovin pieni ja koveran puolen reunoista tulee veitsenteräviä, niiden kanssa saa olla kovin varovainen.

Kiitos kuitenkin tarpeellisista huomautuksista. Nuo asiat kannattaa parantaa seuraavaa projektia aloitettaessa. Toisaalta projektissa saattoi ehkä olla jotain tarpeellisiakin riskejä - esimerkiksi lopputulos.

Joo tuohan se on vanha vitsi, kuka käsiään tahraa. Minäkin sen verran olen muuraillut, että osaan jo toisille sanoa, että työkaluilla tätä tehdään eikä sormilla.
Nykyisin on kovin muotia tehdä "rukkaset". Vitsailen joillekin hionosormille, että näyttää vähän oudota kun pyörittelet muttereita lapaset kädessä.
Onhan se tietysti niinkin, että toisten kädet kestävät enemmän myrkkyjä kuin toisten.
Edellinen koskee osaltani myös pyöriviä koneitta. Käytän niitä aina paljain käsin.

Hienoja on kajakit.

Tuollainen rimoista liimaaminen taitaisi sopia myös veneiden valmistukseen. Siinä jäisi pois joka keväinen turvotusriesa.

Onnittelut Käävälle valmistuneesta kajakista. Toivottavasti vedet pysyvät vielä jonkun aikaa auki että pääset melomaan. Muista että vedet on jo kylmiä, joten varusteet pitää olla kelin (veden lämpötilan) mukaiset.

Jude kirjoitti:Hienoja on kajakit.

Tuollainen rimoista liimaaminen taitaisi sopia myös veneiden valmistukseen. Siinä jäisi pois joka keväinen turvotusriesa.

Kyllä samaa rima+epoksi tekniikka hyödynnetään myös isompien veneiden rakentamisessa kuten linkissä näkyy http://www.njordforum.no/foto_galleri/f ... leri.shtml

Jude kirjoitti:Hienoja on kajakit.

Tuollainen rimoista liimaaminen taitaisi sopia myös veneiden valmistukseen. Siinä jäisi pois joka keväinen turvotusriesa.

Näin niitä veneitä tehdäänkin, ja ohjeita löytyy helposti. Epoksilla ja lasikuidulla ympäröity puu kestää siistinä ilman kunnostuksia. On puu sitten rimaa, limisaumapuuta, vaneria, jne. Rakennelman vika on se ettei se ole "oikea" puuvene jonka kimpussa joutuu viettämään aikaa kunnostustöissä joka keväänä ;). No joo, tuleehan se tietysti kalliimmaksi tehdä kun epoksi maksaa...

Muurarille; viime kesänä laitoin laattamiehen fiskariin etu- ja takatäkkiin lasikankaan epoksilla, jolloin hän kysyi, kun käytin hanskoja, että onko se epoksi mahdollisesti allergisoivaa, kun hän oli muutama vuosi sitten laatottanut ja saumannut uima-altaan epoksilla ja silloin saanut tuntemattoman "taudin".
Kuumeilua, käsien ihon hilseilyä,huonoa oloa yms, useissa lääkäritutkimuksissa ei ollut selvinnyt taudin syytä.
Kun veneen omistaja oli kannen"laitossa mukana"-oikoi kangasta, vähän pensselillä paineli taitteita yms. Homma tehtiin taivasalla tuulessa-oli hyvä tuuletus.Tästä seurasi 3 pv sairausloma kasvojen ja käsien punoitusta yms.
Tosiaan jotkut ovat herkempiä kuin toiset. Kerran kun on altistunut, niin epoksin käytön voi unohtaa loppuiäksi.

Matti

Moi,

Epoksihan on täysin kemiallinen aine, joka sisältää kuka ties mitä, ja näistä jokaiselle voi olla, tai voi kehittyä yliherkkyys. Ei siis kannata ottaa turhia riskejä, jos meinaa noiden aineiden kanssa työskennellä. Nykyään on kuitenkin niin hyvät suojavarusteet, eivätkä ole kovin kalliitakaan, että niitä kannattaa käyttää.

Terveisin
Markku