Keskustelunavaus: Terva ja puuvene
Lähetetty: 10 Syys 2003 11:46
Keskustelu tervan kieltämisestä mm. puuveneiden tervaamiseen on liikkunut vilkkaana. Tämän hetken tilanteesta on tietoa Suomen ympäristökeskuksen sivuilla http://www.vyh.fi/ympsuo/kemik/terva.htm
Oheinen teksti julkaistiin juuri aamun Helsingin sanomissa. Herätteleisin sillä ksekustelua siitä, mitä voidaan todella tehdä, jotta tervan käyttöä voitaisiin todella jatkaa
Terva on puuveneille välttämätöntä
Nyt käytävässä tervakeskustelussa näyttää siltä että puuveneet jäävät keskustelussa historiallisten rakennusten ja paanukattojen varjoon. On kauhisteltu kirkkojen kattojen tärvääntymistä tervan puutteessa, mutta kukaan ei ole kysynyt, mitä puuveneille todella tapahtuu tervatta.
Toisin kuin Helsingin Sanomien artikkelista 31.9 saattoi päätellä, keskeisin ongelma ei todellakaan ole ne 100-200 uutta puuvenettä, jotka vuosittain rakennetaan. Uuden veneen voi käsitellä tarvittaessa vaihtoehtoisillakin menetelmillä, lakkaamalla tai maalaamalla. Vanhaa, jo tervattua venettä ei voi käsitellä millään muulla kuin tervalla. Tervan sisältämät vahat ja rasvat pehmenevät auringossa, nousevat puun pintaan ja irrottavat päälle sivellyn muun pintakäsittelyn puusta vaikka pinnassa ollut terva olisi poistettu ennen vaihtoehtoista pintakäsittelyä. Seitsenkymmenluvulla tapahtunut vanhanaikaiseksi koetun puuvenekulttuurin modernisointi muovisideaineisilla puunsuojilla ja vastaavilla aineilla päättyi katastrofiin, jonka jäänteitä lahoaa vielä rannoilla ja pusikoissa.
On vaara että kokonainen osa suomalaista kulttuurihistoriaa häviää muutamassa vuodessa, jos veneiden tervaus kielletään ja yritetään korvata terva jollakin muulla aineella. Vaihtoehtoa tervalle ei ole. Vaikka tuotekehitys aloitettaisiin tänään, korvaavaa ainetta saatikka käyttökokemuksia ei ehdittäisi saada ennen vuotta 2006. Vanhan, väärällä käsittelyllä pilatun veneen tilalle voi veistää uuden, mutta historia on menetetty.
Voidaan tietysti esittää, että arvokkaimmat veneet museoidaan. Loput käsitellään EU-hyväksytyllä pintakäsittelyllä - jos sellainen keksitään ennen vuotta 2006 - ja toivotaan että ne kestävät vielä jonkun vuoden ehjinä tervankorvikkeensa kanssa. Kuka uskaltaa ottaa vastuulleen sen suunnattoman puuvenekannan hävityksen ja elävän puuvenekulttuurin katoamisen joka tästä päätöksestä seuraa?
Tervaa on käytetty tuhansia vuosia. Vaikka historiallinen käyttö ei takaakaan aineen turvallisuutta, on silti vaikea kuvitella mitä uusia haittavaikutuksia aineella yhtäkkiä voisi ilmetä, ikään kuin uuden lainsäädännön myötä. Voihan tietysti olla että nykyisen EU-ihmisen hipiä ärtyy tervan lyhytaikaisestakin kosketuksesta ihan toisella tavalla kuin eräänkin runonkerääjän tervatut jalkapohjat, mutta uskaltaisin silti väittää että huolellisuudella ja varovaisuudella nykyihminenkin voi tervata veneensä vaarantamatta itseään tai ympäristöään tarpeettomasti.
Kirkot ja historialliset rakennukset ovat kiistämättä osa kansallista perintöämme. Ihmettelen silti, että vesireittejä pitkin asutetussa ja tervarahoilla rakennetussa maassa tervattuja puuveneitä ei hyväksyttäisi kollektiivisesti "kulttuurihistorialliseksi kohteeksi". Sillä jos historiaa ajattelee yhtään pidemmälle, puuveneet ovat vanhempi ja alkuperäisempi osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja identiteettiä kuin vanhinkaan nyt tervankäyttöluvan saavista kirkoista.
Suomalaiset perinteisesti veistetyt puuveneet on jo tunnustettu EU:n venedirektiivissä historiallisiksi veneiksi joiden ei tarvitse täyttää kaikkia CE-vaatimuksia. On aika erikoista jos näiden veneiden koko luonne ja vuosituhantinen käyttöperinne täytyy nyt muuttaa siksi ettei niiden kulttuurihistoriallista arvoa ymmärretä.
Pekka Huhta
Espoo
pekka.huhta@puuvene.net
Koska näyttää ilmeiseltä että asiaa valmistelevilta tahoilta puuttuu tietoa tervasta ja tervan käytöstä, suomalaisten puuveneilyn asiantuntijoiden ja perinnepurjehtijoiden kanssa yhteistyössä on kerätty tervauksen tietopaketti osoitteeseen http://www.puuvene.net/tervaus.html .
Oheinen teksti julkaistiin juuri aamun Helsingin sanomissa. Herätteleisin sillä ksekustelua siitä, mitä voidaan todella tehdä, jotta tervan käyttöä voitaisiin todella jatkaa
Terva on puuveneille välttämätöntä
Nyt käytävässä tervakeskustelussa näyttää siltä että puuveneet jäävät keskustelussa historiallisten rakennusten ja paanukattojen varjoon. On kauhisteltu kirkkojen kattojen tärvääntymistä tervan puutteessa, mutta kukaan ei ole kysynyt, mitä puuveneille todella tapahtuu tervatta.
Toisin kuin Helsingin Sanomien artikkelista 31.9 saattoi päätellä, keskeisin ongelma ei todellakaan ole ne 100-200 uutta puuvenettä, jotka vuosittain rakennetaan. Uuden veneen voi käsitellä tarvittaessa vaihtoehtoisillakin menetelmillä, lakkaamalla tai maalaamalla. Vanhaa, jo tervattua venettä ei voi käsitellä millään muulla kuin tervalla. Tervan sisältämät vahat ja rasvat pehmenevät auringossa, nousevat puun pintaan ja irrottavat päälle sivellyn muun pintakäsittelyn puusta vaikka pinnassa ollut terva olisi poistettu ennen vaihtoehtoista pintakäsittelyä. Seitsenkymmenluvulla tapahtunut vanhanaikaiseksi koetun puuvenekulttuurin modernisointi muovisideaineisilla puunsuojilla ja vastaavilla aineilla päättyi katastrofiin, jonka jäänteitä lahoaa vielä rannoilla ja pusikoissa.
On vaara että kokonainen osa suomalaista kulttuurihistoriaa häviää muutamassa vuodessa, jos veneiden tervaus kielletään ja yritetään korvata terva jollakin muulla aineella. Vaihtoehtoa tervalle ei ole. Vaikka tuotekehitys aloitettaisiin tänään, korvaavaa ainetta saatikka käyttökokemuksia ei ehdittäisi saada ennen vuotta 2006. Vanhan, väärällä käsittelyllä pilatun veneen tilalle voi veistää uuden, mutta historia on menetetty.
Voidaan tietysti esittää, että arvokkaimmat veneet museoidaan. Loput käsitellään EU-hyväksytyllä pintakäsittelyllä - jos sellainen keksitään ennen vuotta 2006 - ja toivotaan että ne kestävät vielä jonkun vuoden ehjinä tervankorvikkeensa kanssa. Kuka uskaltaa ottaa vastuulleen sen suunnattoman puuvenekannan hävityksen ja elävän puuvenekulttuurin katoamisen joka tästä päätöksestä seuraa?
Tervaa on käytetty tuhansia vuosia. Vaikka historiallinen käyttö ei takaakaan aineen turvallisuutta, on silti vaikea kuvitella mitä uusia haittavaikutuksia aineella yhtäkkiä voisi ilmetä, ikään kuin uuden lainsäädännön myötä. Voihan tietysti olla että nykyisen EU-ihmisen hipiä ärtyy tervan lyhytaikaisestakin kosketuksesta ihan toisella tavalla kuin eräänkin runonkerääjän tervatut jalkapohjat, mutta uskaltaisin silti väittää että huolellisuudella ja varovaisuudella nykyihminenkin voi tervata veneensä vaarantamatta itseään tai ympäristöään tarpeettomasti.
Kirkot ja historialliset rakennukset ovat kiistämättä osa kansallista perintöämme. Ihmettelen silti, että vesireittejä pitkin asutetussa ja tervarahoilla rakennetussa maassa tervattuja puuveneitä ei hyväksyttäisi kollektiivisesti "kulttuurihistorialliseksi kohteeksi". Sillä jos historiaa ajattelee yhtään pidemmälle, puuveneet ovat vanhempi ja alkuperäisempi osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja identiteettiä kuin vanhinkaan nyt tervankäyttöluvan saavista kirkoista.
Suomalaiset perinteisesti veistetyt puuveneet on jo tunnustettu EU:n venedirektiivissä historiallisiksi veneiksi joiden ei tarvitse täyttää kaikkia CE-vaatimuksia. On aika erikoista jos näiden veneiden koko luonne ja vuosituhantinen käyttöperinne täytyy nyt muuttaa siksi ettei niiden kulttuurihistoriallista arvoa ymmärretä.
Pekka Huhta
Espoo
pekka.huhta@puuvene.net
Koska näyttää ilmeiseltä että asiaa valmistelevilta tahoilta puuttuu tietoa tervasta ja tervan käytöstä, suomalaisten puuveneilyn asiantuntijoiden ja perinnepurjehtijoiden kanssa yhteistyössä on kerätty tervauksen tietopaketti osoitteeseen http://www.puuvene.net/tervaus.html .