Laudan "paikkaus"

[S.Tuominen]

Aiheena tällä kertaa kylkilaudan paikkaus n. 1,5m matkalta.
...uusi lauta laitetaan paikkaansa siten, että jatkoksien taakse tulee
"palikka". ....eräs "venemies" sanoi, että; "sikaa jatkoksiin ja saumoihin kun liität" ....mutta onkohan noin ...pitäisikö jatkos liimata ennemin jollain epoksilla?

Paikka on aivan suoralla osuudella ja niitataan kiinni vanhoista rei-istä.

[Päivi K]

Nyt tulee oikein "en oikeesti tiedä mutta sanonpahan silti" vastaus. En ole ikinä itse tehnyt tommosia liitoksia, mutta venepuuseppä teki sellaisen paattiini niin, että liitoskohta on mahdollismman vino eli laudanpäät on veistetty kiilamaisiksi ja epoksia liimasaumaan.

Päivi K

[juhahe]

Kun ei asiantuntijat kommentoi, niin koulutuksen ja kokemuksen puutteen tuomalla varmuudella (vastuu siirtyy lukijalle):

Tukipalikkapaikkaus taisi ennen olla yleisin ja ainoakin mahdollisuus isomman paikan tekoon: paikkalauta kiinnitettiin jatkojen kohdalla sisäpuolisella tukipalikalla, joka (ruuvattiin tai) niitattiin kunnolla niin ehjään vanhaan lautaan kuin paikkaankin. Väliin laitettiin tervaa ja karvaa tai kittiä tai... Näinhän isommissa puuveneissä tehtiin laudan jatkot muutenkin.

Epoksit, uretaaniliimat yms. mahdollistavat hienompia paikkauksia ja laudan jatkoja, kuten tuo Päivin kertoma viistoliitos. Kunnolla tehty paikka ja liimaus on yhtä vahva kuin aluperäinenkin lauta ja siisti molemmin puolin. Fillereillä tai uretaanin turpoamisella raotkin saadaan haltuun.

Reikien paikkauksessa olen nähnyt näiden yhdistelmä: mittatarkka paikka laudoituksessa ja sisäpuolelle paikkaan liimattu paikkaa joka suuntaan suurempi palikka, joka on ruuvattu laidoitukseen. Ja jotain massaa väliin.

Tasakylkiseen tuollainen liima-/viistoliitos on helpompi tehdä kuin limilautaiseen (?). Limilautaisessa viistoamisessa on haastetta limin osalta ja paikka pitäisi saada pujotettuaa seuraavan laudan limin alle, kun kaaret pistää hanttiin ja lautaakin pitäisi vielä taivuttaa. Voi mittatarkkuuden kanssa olla niin ja näin. Mutta onnistuu tekijämieheltä?

Itse lähtisin limilautaiseen vaihtamaan pätkän lautaa kyllä niin, että en edes yrittäisi liimalla: viistous pitää olla varsin pitkällä matkalla, että liimapintaa tulee riittävästi. Sen sijaan suorat tarkat liitokset ja sisäpuolelle kaaren välin mitaiset palikat, joihin kiinnitys riittävällä määrällä ruuveja ja tulppaus. Massaa väliin. Tulee siisti, kun sen tekee hyvin. Eikä koko kaaren välin mittainen palikka hypi silmille.

Vois se viistoliimauskin onnistua hienosti, jos kerran paikkauskohta on suora, ja jos seuraavan laudan limin alle pääsee hyvin. Jos on kyseessä ylin lauta, niin silloin yrittäisin kyllä alunperinkin viistoliimausta, kun tuo palikan asentaminen voi olla hankalaa tai mahdotonta (paitsi jos laudan taakse saa jatkokohtiin suoraan rakenteisiin ruuvattua palikan ulkokautta).

Toivottavasti ammattilaisetkin nyt älähtää ;-)

[juhahe]

Jäi tuo liimatekniikka vaivaamaan, mutta puuvenefoorumi auttaa -neuvoo - palvelee (kunhan vaan jaksaa hakea :-). Tämä on yhdestä vanhasta keskustelusta, osui silmiin kun hain ihan jotain muuta:

tuollainen vahvikelapulla jatkaminen toimii hyvin , kunhan vahvike liimattu kunnolla kiinni jatkettaviin lautoihin - muuten voi ratketa.
Ylimenoa pitäisi olla vähintään 10 x laudan paksuuden verran kummankin laudan puolelle , mieluummin 15-20 kertaa .

Sama pätee muihinkin liimaliitoksiin; viistoliitoksessa viisteen pituuden pitäisi myös olla n- 15 - 20 kertainen liitettävä tavaran paksuuteen nähden, jolloin liitoksesta tulee vähintään yhtä luja kuin alkuperäisestä puusta.

Täytyy muistaa, että vain viistoliitoksella tehty jakos taipuu samalla tavalla kuin yhtenäinen lauta , päittäin liitetty ja vahvikkeella tuettu tuppaa taipumaan sieltä vahvikkeen puolelta niin että jatkettavat laudan päät saattavat törröttää ulos - liitos pitäis tehdä mieluusti ennen kuin taivutetaan.

Kaaren tai muun vastaavan ( laipion) kohdalle jatkosta ei pitäisi tehdä , muuten tulee pakkomurtokohta tähän. .. siis jatkokset aina kaarien välille, eikä missään tapauksessa kaikkia jatkoksia samaan kohtaan! Pätee myös sivukansien tekoon ; usein koppi päättyy takaseinään tai laipioon, ja helposti tekee mieli sahata kansilevyt tai laudat myös alkamaan samasta kohtaa - ei pidä missään nimessä tehdä niin , vaan jatkokset ohi laipion tai kopin seinän!

jos tekee viistoliitoksen paikallaan ja vielä kaarevaan muotoon, niin silloin pitää käyttää laudan kummallakin puolella painin lautoja , joiden avulla koko paketti puristetaan läpipulttaamalla nipuksi liiman kovettumisen ajaksi , sen jälkeen reiät tukkoon ja hyvä tuli.
Itse olen hyvällä menestyksellä liimannut puristinlistojen avulla monta pahaa paikkaa .

Koko keskustelu viewtopic.php?t=1374&postdays=0&postord ... ee294f7a1c

[Mile]

Sieltähän se löytyi :-)
Itse olen puuveneiden osalta harrastaja, mutta materiaalien ( komposiitit, muovit jne.) ammattilainen. Oma kiinnostus puurakenteisiin ja puuveneisiin on pitkää perua, ja veneprojekteja ( itse suunniteltuja ja toteutettuja ) takana pari kappaletta.

Kirjahyllystä löytyy tietoa niin puurakenteista veneissä kuin lentokoneissakin ( se oma lentokone on yhä rakentamatta) .

Tuossa mainitsemani viistoliitoksen mitoitus on peräisin puurakenteista lentokoneissa - pätee myös (muihin:-) komposiittimateriaaleihin. Noin pitkää liitosta tarvitaan koska puun rakenne on voimakkaasti suuntautunut - puun lujuus syyn suunnassa on n. kymmenkertainen verrattuna poikkisyyn suuntaiseen lujuuteen. Kun liimataan lautoja esim. epoksilla yhteen rinnakkain riittää tällöin liimapinnan alaksi laudan sivupinta , koska epoksin lujuus on suurempi kuin puun lujuus poikkisyyn suunnassa - mutta koska epoksin tai minkään muunkaan liiman lujuus ei ole kovin paljoa suurempi poikkisyyn lujuutta eikä lähelläkään syyn suuntaista lujuutta tarvitaan tällöin liimapintaa huomattavasti enemmän jotta saavutettaisiin puun lujuus. Teoreettisesti epoksilla puun lujuus on saavutettavissa n. 8 - 10 kertaisella liitospituudella puun paksuuteen nähden, mutta ilman marginaalia. Kohtuullinen varmuus liitoksen kestävyydelle saavutetaan 12-20 kertaisella liitospituudella - ruokapöydän jalassa ei tarvita samaa vetolujuutta kuin esim. lentokoneen siipisalossa - jokainen pähkäilköön kohteen vaativuuden itsekseen.

Ja tuota varmuuskerrointa tarvitaan koska harva meistä saa aikaan täydellisin hyviä liitoksia ainakaan vaikeissa paikoissa - ja kun varmuutta on riittävästi , on liitos turvallinen vielä vähän vaurioiduttuaankin.

Sama liitospituuden tarve pätee kun liimaliitoksella liitetään kaksi lautaa peräkkäin apupalallakin - liitospituuden kummankin jatkettavan laudan puolella tulee olla vähintään tuo mainittu 10 kertaa laudan paksuus.
Ja jokainen ymmärtää että paikkalapulla jatkettu tavara ei elä, ei taivu eikä muutenkaan käyttäydy aivan samalla tavalla kuin yksi eheä lauta - mutta kunnolla toteutettu viistoliitos vastaa tässä suhteessa täysin alkuperäistä tai yhtenäistä lautaa.

Jos ajatellaan paattia aallokossa , etenkin pitkää sellaista, voi hyvin kuvitella kuinka aluksen painoa kannattelee väliin keulassa ja perässä oleva aalto ja keskellä ollaan lähes "tyhjän" päällä , väliin taas paino lepää rungon keskiosalla veneen noustua aallon harjalle - tai sitten nopeaa plaanaavaa alusta jonka keulaan iskeytyvät aallot aiheuttavat voimakkaita runkoa taivuttavia kuormituksia . Veneessä nämä kuormitukset kantaa pääasiassa rungon kuorirakenne ja mahdolliset pituusjäykisteet - ilman muotojäykkyyttä pyrkisi runko taipumaan kylkien notkuessa sisään ja ulos - jolloin rasitukset jakautuvat runkoon aina laitoja myöden. Kaarien tai laipioiden tehtävänä on tukea runkoa ja estää osaltaan tätä muodon elämistä rasituksen alla , tai perinteisessä limilautaveneessa ainakin pitää runkolaudoituksen laudat niille kuuluvilla paikoillaan toisiinsa nähden. Riippuu sitten ko. rungon omasta jäykkyydestä ja kunnosta miten apupalalla jatkettu laudan eläminen sopii yhteen muun rungon kanssa .
Apupalalla jatkettu lautahan on taipumisen suhteen 8 kertaa jäykempi kuin alkuperäinen lauta muualta kuin juuri jatkoskohdasta ( apupala yhtä paksu kuin jatkettava lauta) - tämä johtaa siihen, että jatkosalueelta jatkettu lauta elää eri tavalla kuin muu runko silloin kun runko elää aallokossa - tämä taas tarkoittaa sitä että jossakin kohtaa irvistää . Erillaisesta jäykkyydestä johtuen saattaa myös kaariin kohdistua jakoslapun kohdalla repiviä voimia jotka voivat vaurioittaa hentoja kaaria.

Että voi käydä perinteisesti - että kun yhdestä kohtaa vahvistaa niin vierestä repeää!

Vaatii siis runsaasti maalaisjärkeä tai muuten hyvää kokemusta / tietoa miten jatkoksia minnekin tekee . Jos runko on muuten jäykkä ja elämätön tai paikka sellainen missä elämistä ei juuri ole, ei em. ongelmaa pitäisi olla.