Avofiskari No2

[Qubik]

Joten koitettaas taas elvyttä hiukan projektipäiväkirjana tätäkin palsta.

Jotta saisin kaikki puhuttu rehellisesti auki, joutumme menee takaisin ajassa noin 4 vuotta. Silloin päätin laittaa silloisen parisuhteen poikki, muuttaa takaisin Kirkkonummelle ja aloittaa sinkkuelämän. Valitettavasti joutuin uhramaan mun silloisen kauniin Pihljertan ja myin sen. Meni hyvään kotiin ja ilmoituksen laittamisesta myyntiin meni 3 tuntia. Sinne se lähti, bernardin iloisen kalkatuksen kaikuessa Lauttasaaren laiturirakenteista takaisin.
Mutta avofiskarin kokoinen aukko mun sieluun jäi. Tuli elämäni uusi kumppani, Melko kiva ja hyvänoloinen kosteri-mallinen purjevenekin, mutta... No ei se avofiskarikuume sillai sit menee ja sain ihan lahjana kovapuisen avofiskarirungon. Sen kunnostusta oli jo reippaasti aloitettu, mutta pohjalaudoituksessa oli meheviä halkemia ja keskituhoto oli rakennettu sumpuksi kalastusta varten tyhjennysaukkoineen. Ja sellaista hyvä tekemisen sutina siihen ei syntynyt.
Duunikaveri kävi eräänä päivänä taas näyttämässä nettivenessa myynniussa oleva fiskaria. Nätti avonainen, melko kaunis rungo, mutta... Suostuin siis työkeikalla pyörähtamaan hangon seuduille tarkistuskäynnille. Ihan kaverin etuja siinä ajattelin.
Siinä se makoili. Nätisti rantatrailerilla ja kunnolla pressujen peitossa. Ryömisin alapuolella, räpsisin kuvia, kapuin sisään, taas lisä kuvia virheistä ja korjaustarpeista. Näitä oli reilusti, pari lyhyttä halkema vesirajan alapuolella, steevissa vannasputken ympärillä ja kannessa. Myös vesitokaaret olit jatkoliitoksista vajonut hieman raolle. Moottori oli selkeesti käynyt uimassa ja pakomutka oli siinä kunnossa, kuten selaisissa aina on. Yllätaen molemissa sylinterissa oli kunnon puristukset veivilla pyörittaessa. keulassa oli selkeesti trailerille vetämisesta vaurioita ja polttoainetta tihkui letkuliitoksesta. Mutta ne muodot, ne olit kauniit!
Sanoin heipat ja lupasin ilmoittaa, mitä kaveri siitä päättää.
Kaveri oli järkevä eikä toki halunut. Koska luvattu oli, soitin ilmoittaen ja .... noh muutama minuutti myöhemmin laitoin leveä hymy naamalla ja hilja kiroileen luurin pois. Minä en ollut järkevä.

Minusta tuli Avofiskarin omistaja. Per*****kele... Oli maaliskuun viimeinen viikko, juhannukseen on aikaa vaikka kuinka paljon, eiks niin?

Eli edellinen lahjavene lähtee uudelle omistajalle ja Avofiskari saa luvan tulla kotiin heti lumien lähdettynä.
Alkoi loma ja juhannukseen oli 3 viikkoa. Emännällekin olin unohdanut oma keväisestä seikkailusta mainita ja nyt, kun Hangon nurkille oli muutenkin asiaa ja auton koukussa oli venetraileri kiinni, niin oli pakko sanoa, että edellispäivällä perheseen muuttanut inkkarikanootin lisäksi on tulossa Avofiskari. Hiukan hiljaisuutta ja isoja silmia.. "no sä oot sitä halunut jo kauan" lause sinetöi senkin hyväksynnän. Mutta ehtokin laidetti, veteen pitää saata se jo tänäkesänä! Eli " juhannuksena veteen" ilman vuosilukua nyt ei oikein menee läpii.

Muutama soittoa ja löytyi lähiseudulta tyhjä tila, mihin sain luvan kesän ajaksi venen pukittaa ja työstää.
Joten koitettaas taas elvyttä hiukan projektipäiväkirjana tätäkin palsta.

Jotta saisin kaikki puhuttu rehellisesti auki, joutumme menee takaisin ajassa noin 4 vuotta. Silloin päätin laittaa silloisen parisuhteen poikki, muuttaa takaisin Kirkkonummelle ja aloittaa sinkkuelämän. Valitettavasti joutuin uhramaan mun silloisen kauniin Pihljertan ja myin sen. Meni hyvään kotiin ja ilmoituksen laittamisesta myyntiin meni 3 tuntia. Sinne se lähti, bernardin iloisen kalkatuksen kaikuessa Lauttasaaren laiturirakenteista takaisin.
Mutta avofiskarin kokoinen aukko mun sieluun jäi. Tuli elämäni uusi kumppani, Melko kiva ja hyvänoloinen kosteri-mallinen purjevenekin, mutta... No ei se avofiskarikuume sillai sit menee ja sain ihan lahjana kovapuisen avofiskarirungon. Sen kunnostusta oli jo reippaasti aloitettu, mutta pohjalaudoituksessa oli meheviä halkemia ja keskituhoto oli rakennettu sumpuksi kalastusta varten tyhjennysaukkoineen. Ja sellaista hyvä tekemisen sutina siihen ei syntynyt.
Duunikaveri kävi eräänä päivänä taas näyttämässä nettivenessa myynniussa oleva fiskaria. Nätti avonainen, melko kaunis rungo, mutta... Suostuin siis työkeikalla pyörähtamaan hangon seuduille tarkistuskäynnille. Ihan kaverin etuja siinä ajattelin.
Siinä se makoili. Nätisti rantatrailerilla ja kunnolla pressujen peitossa. Ryömisin alapuolella, räpsisin kuvia, kapuin sisään, taas lisä kuvia virheistä ja korjaustarpeista. Näitä oli reilusti, pari lyhyttä halkema vesirajan alapuolella, steevissa vannasputken ympärillä ja kannessa. Myös vesitokaaret olit jatkoliitoksista vajonut hieman raolle. Moottori oli selkeesti käynyt uimassa ja pakomutka oli siinä kunnossa, kuten selaisissa aina on. Yllätaen molemissa sylinterissa oli kunnon puristukset veivilla pyörittaessa. keulassa oli selkeesti trailerille vetämisesta vaurioita ja polttoainetta tihkui letkuliitoksesta.
Sanoin heipat ja lupasin ilmoittaa, mitä kaveri siitä päättää.
Kaveri oli järkevä eikä toki halunut. Koska luvattu oli, soitin ilmoittaen ja .... noh muutama minuutti myöhemmin laitoin leveä hymy naamalla ja hilja kiroileen luurin pois.
Minusta tuli Avofiskarin omistaja. Per*****kele... Oli maaliskuun viimeinen viikko, juhannukseen oli aikaa vaikka kuinka paljon, eiks niin?

Eli edellinen lahjavene lähtee uudelle omistajalle ja Avofiskari saa luvan tulla kotiin heti lumien lähdettynä.
Alkoi loma ja juhannukseen oli 3 viikkoa. Emännällekin olin unohdanut oma keväisestä seikkailusta mainita ja nyt, kun Hangon nurkille oli muutenkin asiaa ja auton koukussa oli venetraileri kiinni, niin oli pakko sanoa, että edellispäivällä perheseen muuttanut inkkarikanootin lisäksi on tulossa Avofiskari. Hiukan hiljaisuutta ja isoja silmia.. "no sä oot sitä halunut jo kauan" lause sinetöi senkin hyväksynnän. Mutta ehtokin laidetti, veteen pitää saata se jo tänäkesänä! Eli " juhannuksena veteen" ilman vuosilukua nyt ei oikein menee läpii.

Muutama soittoa ja löytyi lähiseudulta tyhjä tila, mihin sain luvan kesän ajaksi venen pukittaa ja työstää.

https://photos.app.goo.gl/rdgwqe64ui7vvH2t5

354245064_6698516363512559_7031409003261557118_n.jpg

Jos tarinalle haluttaan jatkoa, niin kai sitä sit voisi kirjoittaa lisääkin.
Kuvien lisäminen tänne on edeleen turhan työlasta sen kokomuutoksen takia, joten lisän näitä enemmän linkkeina.

[matti]

On hyvän mallinen vene!
Näyttää olevan melkoisesti laittoa.

[Qubik]

Eli saagaa jatkuu.
Kesä oli mielettömän kaunis, vedet lämpimät ja koska olen kimppavenen osakkaana, niin sillä tuli sitten seilattu melkolailla. Myös Meri Viaporissa pyörähdin ja Lydia siellä näytillä oli. Myös Turun saaristoa ajeltiin melkein kaksi viikkoa. Ystävättären purkkari upposi laituriin, vaikka valvonta satamassa pitäisi huomaa sellaisia. Eipä huomannut. Eli siihen vaihdoin moottorin ja kunnostin sähköjä melkolailla. Siitä sitten meni lupaus avofiskarin vesille saamisesta pieleen oikein kunnolla. Tilanteeseen ei tuonut yhtään helpotusta vm 1938 Penta, mikä sytytyksen kunnostuksen jälkeen päättikin yskaistaa oikein kunnolla takaisin käynnistysveiviin. Iskusta hajos oikean käden värttinäluu. 5 viikoksi paketoitu käsi haittaa harrastustoimintaa pahuksen paljon. Eli tekosyitä riittää, kuten arvoisat puuvene-ihmiset on itsekin huomannut.
Venelle tuli siis tehty hiukan lisää kuitenkin. Keulassa olevan halkeaman läpi porasin 3 kierretankoa ja kiristin muttereilla sitä kasaan. Ihan pikkase vaan lisää kireyttää joka käynnillä ja kyllä se pienemmäksi meni, ihan täysin kiinni ei valitettavasti vielä saanut. Vannasputken irrotin kokonaan ja toivoin, että vesilaakerin pukin alla olevan puuosan saa liimaamalla kasaan, mutta turhaksi toiveeksi jäi-aivan liian murusina ja öljyinen. Leikkasin sitten palasen irti ja liimailin uuden. Sisäpuolelle jäi osa vannasputken kanavaa vielä ohjaamaan poranterä, kun uusi reikä porataan. Siinä sisällä kun askartelin ja putsasin viimeisiä töhniä pilssista, kävi ilmii, että myös viimeisten veistokaarien päät on halki ja kölitukkia on korjattu jo montaa kertaa. Ruuvit sainkin melko helpolla liikkeelle ja kaaret irti. Kölitukki ei paljon töitä tarvinnut ja lähti osissa. Sellaisen paksun tammilankun löytäminen olikin senvrran haastava, että liimasin kölitukin n 20mm palasista. Sen lopullinen työstäminen jäikin kesken syksyllä.
Talvisäilytyskausi pukkaa päälle ja vene siirtyi trailerille ja ulkosäilytykseen odottamaan uutta kevättä.
Talvikaudella olen ollut työttömänä ja askarrellut perheemme pienen koster-venen parissa. Uusi peräsin ottaa muotoja ja rikin puuosat etenee mukavasti. Mutta yksi rumpusetti ystävälle on saanut uutta lakka pintaan ja pikkutöitä on muitakin saatu maaliin.
Kohta on venemessut, puuvene-osastolla törmätään!

[Qubik]

Uutta puuta
https://photos.google.com/share/AF1QipN ... ptN2JMWWFn

Rikkinäistä puuta
https://photos.google.com/share/AF1QipN ... ptN2JMWWFn

Paljonko kone painaa
https://photos.google.com/share/AF1QipN ... ptN2JMWWFn