Ihan mielenkiinnosta - millä tavalla veistotapasi eroaa tavanomaisesta? Onko se ammattisalaisuus vai haluaisitko jakaa siitä ajatuksia meillekin?
Itseasiassa itsekin haaveilin vakavasti ja ensisijaisesti puuveneenveistäjäksi ryhtymisestä useita vuosia siinä yläaste-lukioiässä. Sitten lähisuvussa ilmenneet astmatapaukset pani hieman mietteliääksi, ja ennen kaikkea itsetuntemuksen lisäännyttyä totesin että ylisosiaalinen ja anti-pitkäjänteinen luonteeni tuskin istuisi niinkin "yksinäisen miehen" hommaan kun veistäminen suurelta osaltaan on. Nyt kolmatta puupaattia miltei ikuisuusprojektina kunnostaessani voin vaan todeta että oikeassa olin. Taputtelen itseäni selkään, että tuollaiseen itsetutkiskeluun jo nuorena pystyin - kyllä olisi moneen kertaan kuusihenkinen perheeni kuollut nälkään meikäläisen veistomeriiteillä

Mutta se ei suinkaan vähennä rakkauttani puuveneisiin tai syvää kunnioitustani niitä, kuten sinua Lindqvist kohtaan, jotka ovat tuon unelman todeksi elänyt. Unelman, joka toisaalta on käytännössä valtava määrä kovaa työtä. Taiteessa kuin taiteessa taitaa päteä suhdeluku 5% inspiraatiota, 95% perspiraatiota

Kiitos siis näistä tarinoista - luetaan lisää sitä mukaa kun jaksat ja ehdit kirjoitella!
Eeppo