Puuvene tärkeä elämäntapa

Yleistä keskustelua puuveneisiin liittyvistä asioista.
Lindqvist
Viestit: 89
Liittynyt: 26.03.2017 13:58
Paikkakunta: Kristinankaupunki

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja Lindqvist » 15.12.2021 21:11

Paljon kiitosta ehkä täällä foorumissa sopii myös tämäntapaista.
Ei kukaan uskonut että minusta tulisi puuvene veistäjä, mutta siinä näkee että ei se geneistä ole kiinni vaan se tulee ihmisen sisältä ja ajan elämän luottamusta katse tulevaisuuteen joka nykyään on poistettu ihmisiltä ja tarve luoda jotain konkreettista joka voi nähdä ja käyttää jolla pystyy elättämään itsensä.
Minulla oli joitakin muistoja 1968 kun olimme hakkamassa venetukkeja yhdestä paikasta kun oli talvi tietysti tammi, helmikussa ne aina hakattiin ja oli isoja mäntyjä joka piti riittää kahteen silakkapaattiin joka yleensä oli 22 – 25 jalkaisia. Noin 30 tukkia ja jotain muuta joka aina tulee kans. Sahattiin justerilla ja kirveellä karsittiin oksat jotka tuonkokisissa oli suuria ja täällä rannikolla männystä tulee vain kaksi kunnon tukkia. Yleensä ne oli kuusimetrisiä. Ja ne ajettiin tienvarteen hevosella ja lamuskalla yksi tukki kerralla mistä sitten puutavara auto vei ne sahalle. Saha oli pieni yksityinen saha joka oli sahannut venelautoja 80 vuotta ja ne sahattiin 1 1/4” 1” ja 7/8” laudoiksi ja väärät, latvat ja isot oksat 3” ja 2” lankkuja veistokaariksi ja pohjatukeiksi. Minä sain olla mukana monessa vain sentakia että en koskaan valittanut ja oli hyvä kärsivällisyys niin että en ollut koskaan riesaksi. Joku vuosi sitten löysin sen paikan mistä olimme tukkipuut ottanut kävelin ympäri katsoen latvoja ja muistellen kaikki jotka olivat mukana ovat kuolleita vain minä yksin tässä modernssa mailmassa joka on yrittänyt rakentaa puuveneitä viemällä se tähän päivään asti. Kun lautakasa tuli sahalta suurinpirtein pääsiäseksi niin se kipattiin yhteen läjään. Ja minä jouduin aina koulun jälkeen parkkaaman laudat ja taapuloimaan niitä kun uusisä oli laittanut alun ja aina sydänpuu ylöspäin ja jouduin vähän siksakkia niitä tyvi, latva, tyvi että mahtui enemmän taapulin kieroksille. Vaikka sanoin ”jouduin” niin minä tykkäsin parkkaamisesta erittäin paljon koska se oli miesten työtä siihen aikaan ja näkyvää jälkiä mitä oli tehnyt. Vain yksi huono homma oli ne isot kovakuoriaiset jotka viihtyy tuoressa puussa ja lenteli niskaan jota pelkäsin. Tästä on myös muistoja kun laudat höylättiin isolla oikohöylällä jossa oli kotitekoinen rulla kutterin päällä joka jousivoimalla painoi lautaa. Ja sitten yksi mies joka päässä joka lykkäsi ja veti ja puruja oli lattia täynnä ja sitten minä seisoin siellä kutterin vierellä jossa remmit veti ihan avoin ilman suojaa ja yritin kädellä pyyhkiä pois jotain ja yhtäkkiä kutteri repi vanttu minun kädestä mutta oli onni meni vain vanttu. Miehet olivat kiukkuisia minulle ja aloin itkeä enkä saanut olla mukana enään höyläämässä. Kun laudat oli parkattu niin oli se hemmetin polttopuu läjä joka piti heittää liiverin sisälle ja läjä ei vähentynyt millään ja aina piti koulun jälkeen edes jotain joka päivä ja se häiritsi vapaaika harrastuksia mm uiminen. Polttopuuta oli erittäin paljon koska se oli lämmitykseen ja saunaan ja se suurin kuluttaja paasunin kattilan lämmitykseen. Ja minulla oli hyvä maine kattilan lämmittäjänä ja istuin sen edessä ne päivät kun ei tuullut likaa silloin meni enemmän puita ja höyry ei tahtonut nousta tarpeeksi. Mutta samalla nämä asiat valkeni minulle niin kantapään kautta kun olla ja voi kun laitoin jalat oman pöydän alle veistäjänä. Ja niinkun ei tämä kesä harrastuksia haittama olisi siihen loppunut niin sitten alkoi tietysti heinätyöt äidin kanssa kun meillä oli pari lehmää, noin kymmenen lammasta ja kanoja. Ja meillä oli pikkuvalmetti ja niittokone ei muuta laitettiin heinät seipäälle tai kuivaheinää kun oli mahdollista mutta monta viikkoa siinä meni kesähelteestä. Saimme samana vuonna myös 50 kalkkunaa maksuna isosta 40 jalkaisesta huviveneestä sisustustyöstä kun asiakas oli mennyt konkurssiin ja vene oli meidän pihassa monta vuotta. Siinä oli noin puolen vuoden työ joka maksettiin kalkkunoilla ja se oli ainut maksu joka tuli. Mutta se ruoka oli tärkeä kans vaikka siillä ei maksettu laskuja. Sama talvi minä kans naulasin ja niittasin koko soutuvene kun oli laudat sovitettu valmiiksi yhdelle kauppialle ja sain uuden polkupyörän. Me tehtiin monta venettä sille kauppiaalle ja vaihdoimme tavaraan veneitten hintaarvio oli 200- 300 mk/ kpl. Olen saanut joitakin hinta käsitteitä mitä vene silloin 60 – 70 luvulla maksoi mutta vaikea soveltaa nykyrahaan tuntipalkat oli ja polttoaine hinta mutta 1962 oli mies maksanut 600 mk 19 jalkaisesta kalastusveneestä mutta siihen aikaan oli ollut devalvaatio tai oliko se jopa nollien leikkaus joten epävarma. Mutta 1970 oli 17 jalkainen maksanut 800 mk ja 1975 oli 18 jalkainen kalastusvene hinta 2000 mk puuvalmiina nämä. Mutta siihen aikaan materialikustannukset oli alhaiset ja kaikki saimme ostaa kyläkaupasta kupari naulat ,prikat, hankaimet, messinkipultit, litteät kummasinkityt, taottut kuumasinkityt monta kokoa, tervaa, rivettä ja beslaagit ja tammerliimaa ja maito ja ruokaa. Meillä ei ollut kameraa siihen aikaan tai edes 70 luvullakaan että mitään ei ole voitu sälyttää muistoja mutta eihän siihen aikaan ollut mitään ihmellistä uuden puuveneen valmistus tai työvaiheita. Uusi vene piti häipyä eikä jäädä pihalle pyörimään uuden veneen alku oli mukavampaa kuin valmistunut vene. Uusi köli uusi elämä.

jovi
Viestit: 2
Liittynyt: 30.03.2015 19:13

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja jovi » 16.12.2021 18:27

Hienoa lukea juttua ajalta jolloin on itsekin ollut noista asioista kiinnostunut. Lapsuuteni olen elänyt meren rantakylässä Satakunnassa . Veneiden kanssa tekemisissä jo polven korkuisesta lähtien ,purjehdittu spriili purjeisilla veneillä pitkin lahden poukamia ja saaria. Kansakouluikäisenä oli kova halu lähteä veneenrakennus alalle mutta elämän tie vei muualle . Purjehdusta jatkoin kyllä mutta nyt sekin on ollut jo tauolla useamman vuoden. Muistan hyvin tervan tuoksun kun veneet tervattiin keväisin ja puuvillaiset rysät ja pyydykset.

Lindqvist
Viestit: 89
Liittynyt: 26.03.2017 13:58
Paikkakunta: Kristinankaupunki

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja Lindqvist » 24.12.2021 8:55

Kiitos jovi!

Lindqvist
Viestit: 89
Liittynyt: 26.03.2017 13:58
Paikkakunta: Kristinankaupunki

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja Lindqvist » 24.12.2021 8:58

Tässä uusia näkemyksiä! Toivotan hyvää joulua teille!
Kun olin 10 vuottta vanha niin meidän kylässä oli 7 vene veistäjää 5 veistämöä ja kahdessa oli isä ja poika. Ja nämä veistäjät teki tilaus työnä veneitä. Ja sai elantonsa siittä. Näiden ikä keskiarvo oli erittäin korkea noin 70 v joten ne lopetti noin 5 -10 vuoden sisällä myös minun uusisä lopetti 1978 ja viimeinen lopetti 1984 ja sen jälkeen ei tilaamalla saanut meidän kylästä utta puuvenettä. Ja minä olin rakentanut ensimmäinen oma vene 80 luvun alussa mutta aloin vasta 1988 tilaus työnä rakentaa. Joten kyllä meillä ehkä oli ollut vähän ylituotatoa veneistä mutta täytyy ottaa huomioon että ei lähi kylillä ollut ollenkaan tuotantoa 50 km etelään ja 50 km pohjoiseen ja suurin syy oli tietysti kans kesähuviloiden valtavaa rakennus buumia 60 -70 luvulla. Se nelaisi suuri määrä puumiehiä ja niistä veistäjistä jotka olivat olleet mukana rakentanentamassa jonkun veneen ja sitten ne jonka ansiosta tämä buumi oli tehnyt timpureita. Mutta meidän ylituotantoa veistäjistä oli kyllä peräisin purjelaiva aikakauden ajoista mutta en aijo käsitellä sitä nyt. Elikkä 60 - 70 luku oli kyllä työllistävä mutta kun palkka oli olematon se aiheutti muutto Ruotsiin. 60 luvulla kun minä Skaftunkiin tulin niin saaristo oli kaunis ja koskematonta luontoa ja saariin sai rantautua missä vain ja muistan kun me oltiin uusisän kanssa veneellä keräämässä polttopuita joka oli puutavarauitto aikakaudella runsaasti ulkosaaristossa. Se oli tavallaan täällä asuvien bonusta että ” meri ottaa ja meri antaa”. Kylä oli köyhä mutta erittäin vapaata elämää en tiedä missään vastavaa kun nälkää ei ollut sillälailla paha kun aina oli kalaa tietysti. Ja tänne tulleet ulkopaikkakuntalaiset toi tietysti rahaa ja vaurautta kun ne tilasivat veneen joka soveltui meidän matalavesille mutta siinä oli toinen hieno asia ne luotti venehankinnoissa meidän sanaan myös. Meillä oli ennen ainoastaan suippoperäsiä veneitä soutaen tai moottorilla mutta 60 luku toi sitten tasaperäiset joka muutti venekultturia täydellisesti perämoottorilla. Mutta soutaminen oli erittäin normaalia kalastuksessa.
Ja vielä siihen itse rakentamiselle niin aina kun oli isompi vene menossa niin oli kyllä paljon kiinnipitämistä ja piti olla käytettävissä heti kun tilanne vaati ilman kaiken maailman selityksiä koska siittä työstä tuli meidän raha vaikka en silloin semmosta ajatellut muuta kun että en päässyt uimaan joka oli tärkeää. Ja aina ennenvanhaa niin oli sillai että mestari määräs ja mitään ei saanut tehdä omaaloitteksi koska se ammattiylpeys joka oli niin suuri että se piti olla hän ja hän joka on tämän veneen tehnyt. No meillä ei kyllä ollut niin oikeastaan en koskaan kokenut semmoista mutta apumiestä tarvittiin pitää vastaan moukarilla naulankantoja veneen alla makasin selällä ja kaarinaulankannat piti erottaa ettää mikä niistä oli työn alla joko niittamalla vai kotkaamalla onko se oikea nimi ja siirtyä seuraavaan teitäen että mihinkä suuntaan mennään koska veneen sisällä huomasi heti ettää onko oikealla naulalla ja välillä uusisä sano että huilaa välillä nyt kun oli painava pitää pienet kädet ylöspäin pienelle pojalle. Kerran yksi asiakas sano että kyllä hän voi tulla pitämään vastaan kaarinauloja sitten mutta uusisä sano että nytt ei ollut tarpeeksi paljon nauloja mutta valehteli hän halus ett minä pidän vastaan joka osasi ja se nosti valtavasti minun itseluottamista ja kyllä minä ymmärrän hyvin sen nyt, meidän välillä oli jotain yhteistä että me emme tarvinneet puhua mitään, jotakin suomalaista ehkä. Olin herkkä mutta erittäin rehellinen poika joka oli nöyrä ja paljon elämää jo koennut halusin aina tehdä niin hyvin kun vain ammattimies voi vaatia.

Avatar
Qubik
Viestit: 959
Liittynyt: 03.04.2014 23:06
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja Qubik » 24.12.2021 11:39

Kiitos! Ja hyvä joulua! Mä luen näitä sun kertoomuksia äänen emännällekin. Kunnioitettavia muistoja!
http://puup22paatti.blogspot.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;

Lindqvist
Viestit: 89
Liittynyt: 26.03.2017 13:58
Paikkakunta: Kristinankaupunki

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja Lindqvist » 31.12.2021 17:44

Tällä tekstillä kiitos Qubik! Hyvää Uutta vuotta kaikille.
Veneen korjaukset on aina ollut kannattavaa puuhaa siinä sai aina jotenkin normaalia työpalkkaa joka on uuden veneen rakentamisessa mahdotonta. Ajankohta veneiden korjaamiselle oli tietysti kun oli tarpeellista jos oli akuuttii tilanne tai sitten suunnitelmallisesti sopiva. Ja kalastusveneissä se oli se. Isoimmat veneet oli normaalia pitää Idgrundin kanavassa talven yli sai sitoa niitä molemmille sivuille ja oli helppo landgongilla päästä katsomaan niitä, siinä oli aina yli 5 – 7 kappaletta lohipaatteja talvehtimassa ja ne irtosi keväällä nopeasti virtauksen ansiosta.
Niissä veneessä oli pellitys joka oli yleensä kuumasinkittyä peltiä noin 2 mm paksua mutta joillakin oli kuparipeltiä mutta se oli tietysti paljon arvokkaampaa. Mutta pellityksen käyttöikä oli usein kulutuksesta riippuvainen kun se tahtoi peruuttamisessa repiä naulatut pellijatkot laiturista ta jäästä kun ne oli naulattu niin kuin kalan suomut ja pellit meni vesilinjan yläpuolelta köliin noin 40 cm leveät ja aloitus ahterista noin 5 cm ylityksella missä oli tiheä naularivi.
Veneet vedettiin maihin yksinkertaisilla käsi pelillä tai traktorilla missä oli yksi ploki ja alla tietysti pyöreät puupöllit tai lyhyitä tukkeja. Mutta se oli aika vaikeaa vetää vene suorana kölillä jos oli sivupukkeja sivuilla kaksi per sivu niin meni niitä siirtämällä mutta oli myös mahdollista päästää vene kaatumaan slaagin päälle heti vedessä kun rupesi vetää.
Pellitys poistettiin ja kaikki tuhannet naulat joiden reijät veistettiin puutikkuja ja sitten uutta pellitystä ja tervattua kangsta alla. Silloin tuli 60 luvun lopussa jo lasikuitu joka korvasi pellit.
Vanhemmissa veneissä oli matala hytti joka aiheutti erittäin vähän tuulenvastusta ja ei ollut reelinkiä kään vasta 70 luvulla tuli se ja korkeat hytit. Mutta kun nämä 40 – 50 jalkaiset veneet ui erittäin matalalla 1,20 m - 1,40 m meidän matalarannikkoiselle vesille tehtyjä ja oli vakaita kun puolet oli veden alla ja toinen puoli veden yläpuolella. Ja kun niissä ei ollut mitään barlastia niin sen ansioista ne pilattiin usein korkeilla hytillä ja relingillä kun piti näyttää trolarilta joka on runkomuodoiltaan ihan eri vene. Meidän reimari väylät oli 1,50 m ja saa kyllä lähteä 2 mailia ulos rannikolta ennen kuin tulee 20 m syvää.
Mutta nämä matalahyttiset veneet kulki erittäin ketterästi pienillä koneilla 50 hv – 100 hv myös tuulen vastaan ja oli sivu tuulessa rauhallisia ja pystyi työskentelemään hallitusti. Ja oli hyvä työasento nojaamalla polvella livhultin päällä maha sargia vastaan. Kun lohikoukku rivi oli monta kymmentä kilometria niin se asento kesti koko päivän. Ne veneet eivät koskaa kerinnyt tulla kymmenen vuotta vanha kun oli uusi vene alla ja käytetyt lohiveneet meni kaupaksi heti kuin kuumille kiville ja niistä tehtiin huviveneitä. 40 jalkaista venettä on aika raskas työ rakentaa itse olen vain tehnyt kaksi semmoista mutta on paksut 1 1/4”laudat jotka on painavaa pasuttaa ja sovittaa yksin täytyy rakentaa apu nikseja koko ajan ja paljon kiipeämistä veneen sisälle ja ulos mutta kaikki menee tietysti kun haluaa ja tilipussia ei tarvitse jakaa.
Ja kun ensimmäistä 40 jalkaista venettä sain laudoitettu niin minun uusisä halusi jotenkin tulla vastaan ja ehdotti että mennään hänen metsään kaatamaan tukkeja mistä sai sahattua 3” kaari lankkua veistokaariksi koska minulla ei ollut siihen aikaan vielä omaa metsää kun veistkaariin menee hirveästi puu tavaraa. Se oli ainut kerta kun sain häneltä apua veneveistämisessa mutta en ollut koskaan pyytänytkään apua hän ei jotenkin ollut edes kiinostunut veneveistämisestä enään.
Ihmeellinen tämä elämä mutta uusisä ei koskaan kehununt minua kasvo kasvotusten ja se olisin mielestäni ansainnut kuulla olemalla hänlle niin uskollinen kuolemaan asti vaikka hänen viimeinen puhelu minulle sairaalasta oli kyllä että kuinka sinä tulet jaksamaan hän sanoi kaksi kertaa ja seuravana päivänä hän oli poissa.

Avatar
Qubik
Viestit: 959
Liittynyt: 03.04.2014 23:06
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Puuvene tärkeä elämäntapa

Viesti Kirjoittaja Qubik » 31.12.2021 21:48

Kiitos, ja hyvä uutta vuotta!
http://puup22paatti.blogspot.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;

Vastaa Viestiin