Puuvene.net

Moi!

Olen tässä tullut miettineeksi, että kun muilla kuolevaisilla on olemassa tämä klassikkokysymys "kenen antaisit pakata laskuvarjosi?", niin meillä puuveneisiin sairastuneilla se taitaisi monesti kuulua muodossa "kenen antaisit lakata veneesi?"

Tässä aiheessa olen vielä kuitenkin varsin noviisi, vaikka puuveneiden kanssa on tullut puuhasteltuakin jo jonkin verran - en ole ikinä oikein ehtinyt paneutua lakkaamisen saloihin, kun aina on ollut hoppu saada vene ehjäksi ja vesille, eikä sillä "viimeisellä pinnalla" ole ollut niin suurta merkitystä.

Nyt kuitenkin kun tuo vene alkaa olla siinä vaiheessa, että aika iso remontti on loppusuoralla, ja ainakin omasta mielestä pohjatyöt näyttävät varsin siisteiltä, niin ei viitsisi pilata vaivannäköä jollain appelsiini-valuma-hilsely-koktaililla.

Kysymys siis kuuluukin, minkälaisella pensselillä lakkaatte? Lakkana mulla on Epifanes Clear varnish (päädyin siihen kun palstasurffailun perusteella siitä kuului vähiten soraääniä. Kaikilla lakoilla on puolustajansa, monella myös vastustajansa, mutta tämä vaikutti nopealla otannalla varsin vähän haukutulta. Niinpä ostaa pajautin sitä SVB:stä kerralla kymmenen litraa, että on millä lakkailla ) Lakkakeskustelua en siis kaipaa, vaikka toki hyviä vinkkejä kyseisen lakan kanssa teutaroimiseen saa jakaa. Toki niitä huonojakin kokemuksia sikäli kun niitä löytyy.

Ensi tuntumalla lakka kyllä vaikuttaa aika pätevältä - parilla ohennetulla ja yhdellä paksulla kerroksella saa jo sisätiloihin välttävän näköisen pinnan, joskin meikäläisen tapauksessa joukossa on niin roskia kuin pikku valumiakin, mutta kukapa niitä pimeässä keulahytissä katselisi Ulkopintaan vetelin huolellisen PÖÖ-käsittelyn jälkeen pari ohennettua kerrosta kyllästettä sulkemaan, mutta sain jo siinä aikaan muutamat mahtavat valumat, hieman appelsiinia ja tietenkin kattavan kokoelman hyttysiä ja muita pieneliöitä. Osasyynä "hienoon" lopputulokseen saattaa olla sekin, että tuli lakattua telalla ja sutilla otsalamppu päässä keskellä yötä juuri ennen sadetta kun meinasi loppua tunnit viikosta...

Nyt ajattelin antaa pinnan kuivua kunnolla, rakennella sinä aikana keulahytin kattoa ynnä muuta, ja jatkaa tuota lakkausta sitten ajan kanssa kun koko vene on kasassa. Ajattelin vaan, että jos tässä vaiheessa kysyisi kokeneemmilta vinkkejä tilanteen pelastamiseksi, niin ei ehkä tarvitsisi opetella ihan kaikkea kantapään kautta...

Joten pensselisetät näppäimistölle hop, ja ei kun omaa hiljaista tietoa jakamaan meille nöösipojille - tiedä vaikka sitä joku muukin siitä hyötyisi!

Ja jos loppui omassa veneessä tekeminen kesken, niin saa tulla vaikka tänne lakkaamaankin, ja kokoamaan loppuun ja vetämään sähköjä ja ja ja...

Eeppo

Moro

Mä lakkaan mieluiten vanhalla vähän kuluneella pensselillä. 50 mm luonnonharjaksesta tehty Sokevalainen on mun käteen sopivin.
Keinoharjakset on ihan kamalia!
Tuo töpötys menetelmä sudilla lakatessa ehkäisee valumia, kun lakka on lähtökohtaisesti tasaisemmin pinnalla.
Esim:
https://youtu.be/Gd25HvYId5A

Isoissa pinnoissa tela on hyvä levitysmenetelmä, kunhan tasoittaa sudilla riittävän nopeasti, ettei lakka ehdi yhtään kuivua, muuten tulee sitä appelsiinia.

Nortti

Pakko kommentoida. Nortin videot on kultaa!

Moikka,

No nytpä aiheen avasit

Totatota. Mun lakkauskokemukset on pääasiassa tonkinosista, Hempelin jostain Classic Varnish :sista ja Unica Super -lakasta. Veneet lakkaan pelkästään Tonkinosilla, ja olen tietoisesti siirtynyt noista muista mömmöistä siihen. Miksì? Koska Tonkkari istuu yhteen pellavaöljyn kanssa, niin hyvin. Esim pensseliä voi säilyttää pellavaöljyssä kun sitä ei käytä. Ei siis tarvitse pelata minkään pensselipesujen kanssa ikinä.

Pitää tietysti varata aineet pelipaikalle.
- Lakkaa riittävästi. Hankin muutama vuosi sitten Liedon rautakaupan tyhjennysmyynnistä 5 litraa Tonkinosia tooodella halvalla. Avaan aina purkin kerrallaan ja säilön lakan pehmeään muovipulloon käyttöä varten. Näin lakan säilytysastiasta voi puristaa ilman pois, ja lakka ei tee nahkaa maatessaan. (Tyhjä ruokaöljypullo on tähän täydellinen, ei tarvitse edes pestä, kaataa vaan viimeiset öljyt paistinpannuun.)

- Tyhjiä purkkeja: Käytetty, tiskattu viilipurkki on todella kätevä astia lakalle lakkauspaikalla. Voi käyttää kertakäyttöisenä, tai sitten pyyhkäisee viimeiset hihaan ja antaa kuivua, niin on huomenna taas purkki käytössä.

- Pensseli: Ostan yleensä jotain halpissuteja. Olen käynyt läpi hintaluokaltaan erilaisia lakkapensseleitä, mutta hyväksi kehuttukaan oikea lakkapensseli ei ole oikein minulle istunut. Viimeiset neljä vuotta olen käyttänyt sellaista 100 mm leveää puukahvaista sutia, mitä saa ostaa noin 4-6 erikokoisen pensselin sarjana muutamalla eurolla. On niitä siellä täällä myynnissä, mutta olen ostanut näitä ison läjän yhdeltä hyllykirppikseltä Turusta. (... ) Pensselin säilytys: Tapahtuu pellavaöljyssä astiassa, joka on vanha turkkilaisen jogurtin pänikkä. Tein kanteen reiän, ja pensselin saa sen läpi ripustettua varresta roikkumaan öljyssä. (Jos suti vaan lojuu purkissa, se menee mutkalle ja on pilalla.)

- Lakattavaa: No se vene tai sen osa. Lakattavan paikan valmistelen hiomalla sen mataksi 120 tai 180 hiomapaperilla käyttäen piilteeman tasotärinäkonetta. Pölyt pyyhitään pois ensin kuivalla kankaalla ja sitten Oulu A1 -tärpättiin kastellulla kankaalla. (Kangas on vanhoja lakanoita, T-paitoja yms kierrätystavaraa valmiiksi tilkuiksi leikattuna).

- Olosuhteet: Vähintään muutama aste lämmintä. Sateetonta, eli ettei nyt suoraan lakkaukseen sada. Eli teltta on hyvä. Nyt kesällä olen lakannut myös taivasalla, kun vene oli pakko lykätä veteen ravistumasta. Surkeimmat lakkaukset olen tehnyt liian lämpimässä, kiireessä ja suoraan auringonpaisteessa lakatessa.

- Sively: Oikeakätisenä tykkään edetä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Eli aloitan styyrpuurin puolelta perästeevistä ja näin kierrän veneen ympäri.

- Sivelytekniikka: Ristiinrastiin ja lopuksi yli yksi tasoitusveto. Eli kuviona /\--- => Näin joka kohtaan tulee ensin lakka kahdesta suunnasta, ja lopuksi se tasoitetaan yhdellä syiden suuntaisella vedolla. Sitten ei enää tarvitse koskea, vaikka mikä olisi. Sopiva määrä lakkaa on mahdoton neuvoa näin, sen vain tiettää. Paksu kerros tasoittuu tosi tasaiseksi, mutta jossain se alkaa jo valua. Se on sitten liikaa. Liian ohut kerros ei taas tasoitu, vaan tasoitusvedon jälkeen jää jopa kuivaa paikkaa, tai osa ristiinrastiinvedon kuviosta jää jäljelle. Mutta tonkinosilla voin sanoa, että yksi viilipurkillinen riittää moneen metriin fiskarin kylkeä, se on yllättävän riittoisaa ainetta.

- Sivelytekniikka 2: Mieti tuota ristiinrastiin vetoa. Eli ensin menosuuntaan nähden 45 asteen kulmassa vaikka vasemmalta alhaalta ylös oikealle. Sitten vastaavasti saman paikan yli 45 kulmassa vasemmalta ylhäältä alas. Sitten tasoitusveto risteyksen yli vasemmalta oikealle. Se tasoitusvedon kokenut alue on valmista. Ristiinrastiin vedoilla voi ahnehtia lämpötilasta (lakan jäykkyydestä) riippuen semmoisen puoli metriä kertaa puolimetriä alueenkin, ja sitten vetää siihen ne tasoitukset riveittäin ylhäältä alas edeten.

- Tarkkailu: Katsele kylkeä valon kanssa sihtaillen niin, että näet kiillon. Käsittelemätön alue ei saa kiiltää, kun se on hiottukin. Lakattu alue kiiltää ja toivottavasti ei ole valumaa ( jos on niin antaa olla, se käsitellään sitten kun lakka on kuivunut). Keskeneräisellä alueella näkyy vinovetoja, eli ei ole vielä tasoitettu. Fuskupaikassa on jäänyt lakka kokonaan pois, sekin näkyy. (ei pidä jättää ns "maalarin perjantaita")

- Lakkauksen jälkeen voi kaataa loput aineet viilipurkista takaisin pulloon (jos on puhdasta) tai sivellä johonkin toisarvoiseen mutta suojeltavaan. Esim pressukatoksen runkopuihin voi sutia ihan kaiken löytyvän..

- Pensseli ripustetaan pellavaöljyyn ja kansi päälle.

- Odotellaan vuorokausi, niin lakka on kuivunut. Mahdolliset valumat raavin siklillä, taltan syrjällä tai puukonterällä tasaiseksi, sitten paikkaan päälle siveltimen kulmalla lakkaa.


Mun mielestä tärkeää on sivelytekniikka, riittävä puhtaus, kohtuulliset olosuhteet ja maltti.

Woodenboat Magazinessä oli joskus 1990-luvulla juttu "How NOT to varnish". Siitä lukemalla opettelin tuon sivelyn. Kuulemma kiinalaiset lakkaajamestarit aloittavat ranneliikkeen harjoittelun 4-vuotiaina. 10-vuotiaalle annetaan pensseliä kuvaava puutikku. 18-vuotias saa harjoitella oikealla siveltimellä. 35-vuotiaana pääse katsomaan vierestä, kuinka mestari lakkaa. Ja 45 vuotiaana saa avata lakkapurkin ja voi tuurilla päästä itsekin kokeilemaan lakkausta jonkin vanhan ruuhen peräpenkin alle....

Heh. Kiitos tähänastisista vastauksista! Näitä on tosi kiva lukea - toivottavasti saadaan näitä lisääkin!

Jos on tosiaan laskuvarjon pakkaajia, niin on näköjään puuveneen lakkaajiakin varmaan yhtä monenlaisia kuin on tekijöitäkin. Itse en siis harrasta laskuvarjohyppyjä, mutta tämä puuvenehomma on virrannut verissä jo kauan.

Varmasti siis pääasia on että LAKKAA - että kerrosta on lopulta riittävästi. Estetiikka on toissijainen, mutta erittäin tärkeä asia. Muutenhan sitä mentäisiin kuttaperkalla kaikki.

Sinänsä en ollenkaan pahastu, vaikka tänne kertyisi hyvinkin erilaisia ja ristiriitaisiakin ohjeita. Kun aineistoa on tarpeeksi, niistä voi seuloa yleispätevän oloiset neuvot.

Tuo how NOT to varnish olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa, sillä muutenkin aina julistan että mielestäni ammattitaito on yhtä kuin tehtyjen virheiden summa. Kuka tahansa osaa tehdä jonkun homman jos kaikki menee kuin Strömsössä. Mutta ans olla kun tulee tenkkapoo tai moka, niin vasta siitä selvittyään osaa jotain.

Niinpä jakakaa tänne ihmeessä myös niitä EI NÄIN (kuten itse totesin otsalampun valossa) -kokemuksia, niin päästäänpähän luupäät ehkä vähemmällä. Ehkä.

Jatketaan keskustelua, minä lähden kyllästämään irtaallaan olevaa ajohyttiä, josko vaikka senkin saisi joskus paikoilleen...

Eeppo

Mlönsteri tyhjensi pankin hyvillä ohjeilla. Itse olen tehnyt niin että mohairtelalalla levitän lakan ja sitten pensselillä viimeinen veto syiden suuntaan. Tärkeää on nuo ristiinvedot ja hyvät olosuhteet. Jos on liian kylmä tai kosteaa pinnasta on vaikea saada hyvää.

Ennen lakkausta olen pyyhkinyt puupinnan puutärpätillä. Tämän jälkeen lakkausten välissäon ollut käytössä bilteman imukankaat: http://www.biltema.fi/fi/Veneily/Kemika ... 000021865/. Tuo kangas sitoo pölyn itseensä hyvin ja pinta on puhtaampi.

Se minkä itse on huomannut vaikeaksi on kun seuraavia kerroksia ettei tahdo erottaa missä lakkaa on ja missä ei. Tässä tietysti järjestelmällinen työtapa auttaa. Halogenivalolla peilaamalla tuo tulee ilmi kun sitä kääntelee eri kulmiin.

Kerronpa minäkin omista lakkaustavoistani. Hionnan jälkeen (epäkesko, 320 Abranet) imurointi ja tärpättirievulla pölyjen pyyhintä. Työmaavalo on tärkeä ja se on aina sellaisessa asennossa, että kylki peilaa siten, että lakkausjälki on koko ajan nähtävissä. Minäkin etenen oikeakätisenä vasemmalta oikealle. Ensin mohairtelalla lakan levitys ristiin ja sen jälkeen sudilla levitys laudan suuntaisesti. Ehkä sellainen vajaan metrin matka kerrallaan ylhäältä alas. Viimeiset vedot jo lakattua pintaa kohti. Minä käytän sudin sijaan vaahtomuovista 100 mm tasoittajaa. Roskat on helppo ottaa siitä pois ja jälki on tasaista. Kalliillakaan luonnonharjasiveltimellä en ole onnistunut tekemään yhtä tasaista jälkeä kuin vaahtomuovitasoittajalla. Kyljissä roskat ja pöly eivät ole ongelma, mutta kansille tuppaa jäämään aina vähän pölyä pintaan kun hallissa usein joku muukin tekee keväthommia samaan aikaan. Lakkana käytän Rylardia.

Tuli tuosta lakan/maalin säilytyksestä mieleeni yksi konsti jota nyt ekaa kertaa kokeilen kun jouduin avaamaan loppumetreillä uuden lakkapurkin ja pitäisi vuosi säilyttää.

Eli ennenkuin laittaa kannen kiinni niin pikku kerros tärpättiä pinnalle. Luulis ehkäisevän ilman pääsyn lakkaan. Tietysti näin lakka vähän notkistuu mutta tokkopa tuolla väliä.

Mutta mistä ostaa oikein halpoja pensseleitä? Ennen muinoin vanhassa kunnon Säästöpörssissä oli edullisia pensseleitä muistaakseni yhden markan hinnalla, mutta näitä halpiksia ei löydy enää mistään!

Ei lakkaukseen mutta epoksilla läträämiseen, liimaamiseen jne. hyviä pensseleitä ei viitsisi uhrata liiman alttarilla, eikä kannata liuttimilla pestäkään.

Onko vinkkiä?

Moro

Sinoli on vähän halvempi litku eposkipensselin pesuun. Hyvin lähtee puhtaaksi!
Samalla desillä pesee sutin useamman kerran,

Nortti

Moi

Ainakin biltemassa myydään todella huonoja pensseleitä settinä, jossa on monta. Tunnistaa sinisestä muovikahvasta. Hinta ei päätä huimaa. Mihin epoksi liukenee? Asetooni on suht edukas liuotin myös, samoin bensa ja diesel. Esim öljyisten romujen yms pesuun diesel on aika hyvä. Valopetrooli on myös melko edukas litku.

Tärpättikerros lakan päällä toimii jollain lailla. En käytä, koska en tykkää kun lakka menee litkummaksi. Mutta toimii kerran pari jotenkin.

MÖsteri kirjoitti:Tärpättikerros lakan päällä toimii jollain lailla. En käytä, koska en tykkää kun lakka menee litkummaksi. Mutta toimii kerran pari jotenkin.

Kansi kiinni ja maalipurkki ylösalaisin, ei pintaan pääse nahkaa tulemaan.

Mua ei harmita kuin halvat ja huonot pensselit, kettumaista noukkia irtokarvoja märästä lakasta tai maalista.

Moro

Siks just tykkään vanhoista sudeista kun niistä on jo irtokarvat lähteneet ja harjakset kuluneet sileiksi ja kärki ohueksi.
Noissa Sokevalaisissa on sopivan mittaset karvat, riittävän jäykkä ja lyhyt lakkaamiseen, mut sopivan pehmeä että tulee sileä jälki.

Meillähän ei kauheesti limilautaisessa ole sellasia paikkoja että pääsis harrastamaan tuota ristiin levitystä, mutta tosiaan isoissa pinnoissa se on hyvä menetelmä, mutta tietenkin aina viimiset syysuuntaan.

Vajaan purkin säilymistä varten käännän purkin ylösalasin hetkeksi ja sitten oikeinpäin ettei vahingossa vaan vuoda. Lakka tiivistää kannen raot. Jätän purkin vielä kallelleen valumaan, niin ettei kanteen tule kuivia puikkoja, jotka sitten pilaa lakan kun ne avatessa voi pudota lakan joukkoon.

Jos lakkaa jää puolikas tai vähempi purkki, niin siirrän sen pidempään säilytykseen johonkin jämptin kokoiseen lasipurkkiin, joita kerää varoiksi just tätä tarkoitusta varten.

Nortti