Peräsimen paikkaus

[termakin]

Ei tämä nyt ole mitään puuveneasiaa, antakee anteeksi mutta jos apuja löytyisi:

Talven aikana on peräsimeen ilmestynyt pieni halkeama joka
on jonkin verran vuotanut vettä ulos. Nyt haluaisin sen ensi
kesäksi paikata. Terpolin sivuilla olen jo käynyt mutta
sieltä ei löytynyt kuin ohjeita gelkkarin paikkuuseen ja
korjauslaminointiin. Kummastakaan ei tässä mielestäni ole kysymys.

Peräsin on vaahtotäytteinen ja lasikuitua. Ja onneksi kasettiperäsin.
Ajattelin että otan sen pannuhuoneeseen kuivumaan ja poraan
kärkeen ja halkeaman alapuolelle jonkun matkan päähän vielä
pienen reiän. Mutta mitä sitten?

Hiomallako loivennetaan reikä ja täytetään sitten, päälle topcoat,
primerit ja myrkyt? Voiko tuon korjauksen tehdä epoksilla, jos voi
niin käykö Westin 105 jota olisi hyllyssä vai pitääkö olla jotain
muuta?

Linkkejä ja vinkkejä vastaanotetaan kiitollisena.

t:ro

[Northling]

Moro Term Aki N (melkein kaimani)

Katos täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 97#2457597

Muistan lukeneeni toisenkin tarinan vettyneen kusilaituperäsimen korjauksesta...koitan löytää...
tuolta löytyi jotain http://www.fe83.org/faq/perasin/

Talvella se vettynyt täytevaahto yleensä halkaisee pakkasella kuoren, joten vuoto tulee ilmi.

terv Aki

[Veli-Matti]

Periaatteessa jo itse kerroit miten homma tehdään. Kun alat täyttämään loivareunaista rikkoontumaa niin tee (siis mieluimmin revi) aina kerta kerralta leveämpiä mattokertoja, näin saat rakenteesta mahdolisimman vahvan. Pait tö vei - minkäs kokoisesta ja painoisesta lasikuituosasta on kysymys?
Epoksin käyttöä en ole koskaan noissa hommissa nähnyt paitsi silloin kun putkistoja liitetään ns. muhveilla. Myös kusilaituisten paineputkien ja säiliöiden korjaukset ja liitokset tehdään useimmiten tuolla kuvaamallasi tavalla.

[hkhk]

Jonkin verran myös glasfiberveneitä tehneenä sanoisin yleisesti, että mistä irtoaa ja irvistelee, siihen pitäisi saada kuitua ns. vedolle.
Jotta kuitu ottaisi kiinni, on alue revittävä limittäin kuten Veli-Mattikin sanoi. Paikattavasta esineestä olisi hyvä näkyä entisiä kuidun päitä, eli aluetta voi raapia vaikka rautasahan terällä.
Vähän voi myös katsoa rakennetta. Peräsin voipi olla tehty kahdesta puoliskosta, jotka on liimattu kiinni. Jos paketti alkaa haljeta, pitemmän päälle on tehtävä pykälää järeämpiä operaatioita.

[termakin]

Njoo. Eli lapa on noin 120cm pitkä siivenpätkä. yläpäästään peräsinlaakereiden varassa, alapää vapaana.
Homma mutkistui sitten kertaluokkaa enemmän koska tänään kävin telakalla repimässä peräsintä kasetteineen mukaan, ei lähtenyt koska oli pirulainen turvonnut sen verran ettei mahtunut kasetin reiästä tulemaan. Eli pitää purkaa siellä palasiksi ja mukaan.

Ton turpoamisen takia pitänee leikata koko lapa halki ja kaapia vanhat vaahdot sisältä pois ja laittaa esim divinycelliä tilalle.
Samalla pitäisi varmaan yrittää muokata lavan muotoa takaisin alkuperäiseksi.
Mahtaakohan nuo turvonneet lasikuitukuoret palautua vai pitäisikö veistää suoraan vaahdosta uusi lapa ja laminoida se sitten vanhaan akseliin kiinni?

Kiitos (Term) Aki N(ordling), tuolla fe83.org sivuilla tulikin poikettua mutta toi
suomi24.fi keskustelu oli uutta, kiitos siitä. Epäilen vaan että Botnia on polttanut tuon veneen teossa käytetyt muotit.

[hkhk]

jos vaahdon tai mikä muun tavara päälle tahansa tekee lasikuidusta jotain, niin jälki ei ole kaunis, tai sitten on paljon hiomista ja päällystämistä. Kestävyys kyllä on OK.

Jos on tiloja lotrata lasikuidun kanssa, on tunti pari aikaa ja varaa heittää muutama kymmenen ecua harrastukseen, kannattaa oikoa vanhat peräsimen puoliskot vaikka sisätuella ja hartsilla.
Sitten valaa niistä muotin esim. 3 kerrosta 450:sta villaa. Siiten vain muoteihin uudet peräsimen puoliskon massat
.
Jos vanhat puoliskot ovat muuten hyvät, voi nekin oikaista sisälle laitettavalla lasikuitutuella, mitä sinne nyt mahtuu; halastua salaojaputkea tms.
Ongelmana näissä ratkaisuissa on puoliskojen liimaaminen. En tunne noita Sikafleksejä, ne voivat pitää hyvin.
Hartsilla liimattaesssa osien pitäisi olla aika uusia.

[Northling]

Tässä seikkaperäiset ohjeet kunnon korjaukseen. Reuikien porailu ja vaahdon kuivattelu on sama kuin koittauis kuivata pyykejä muovipussissa. Sutta tulee! Lähde: El Suenon peräsimen korjaus 7.11.2003
peter.kondratjeff(at)fma.fi

"TYÖVAIHEET
1. Gel Coatin poishionta ennen halkaisua

On helpompi hioa pinnoite pois ennen lavan halkaisua kuin sen jälkeen. Myrkkymaali kannattaa tietenkin terveyssyistä kaapia pois ja Gel coat irtoaa esim. joko kuivahiomapaperilla No. 40 (tukkoon menee) tai ehkä mieluimmin karkealla vesihiomapaperilla, joka ei mene niin helpolla tukkoon. Laminaatti kannattaa kuitenkin "paljastaa" kuivumaan kunnolla myös ulkopuolelta esim. talven yli.
2. Peräsinlavan halkaisu

Homma, jossa kannatta olla kärsivällinen! Laminaattipaksuus on pieni, joten saumojen halkaisu on tehtävä varovasti niin, että laminaatti ei halkea vääntämisestä. Haljenneista lapapuoliskoista on paljon vaikeampi tai ehkä jopa mahdotonta saada uutta peräsintä kasaan. Saumat oli tehty lasikuitukitillä. Saumat erottaa Gel Coat:n poiston jälkeen hyvin, joten on helppo tietää mistä halkaista. Olin alun perin ajatellut sahata saumat auki pistosahakoneella, mutta kittisauma oli sen verran syvää/paksua, että idean sai unohtaa. Neljä eri kokoista talttaa, iso ruuvimeisseli ja vasara toimivat hyvin! Lähdin halkaisussa liikkeelle alla mainitussa järjestyksessä, mutta tein monta "kierrosta" ennen kuin uskalsin vääntää lapapuoliskot irti toisistaan:

Yläsauma
Keulimmainen sauma
lavan pohja
Takasauman halkaisu saattaa olla riskialtista, joten tein kuten ainakin
jotkut ammattikorjaajat eli, sahasin toisen lapapuoliskon takaosan halki
noin 10 cm lavan takaosasta (Katso kuva).

Kun ylä ja -keulimmaiset saumat on saatu "irvistämään" auki noin 5 - 7 cm nähdään kumpaan lapapuoliskoon akseli on laminoitu kiinni. Kun tämä tiedetään voidaan sahata vastakkainen lapapuolisko irti sen takaosasta. Koska peräsinlavan ohut takaosa voi olla osittain laminoitunut, osittain kitillä kiinni ei sitä välttämättä kannata yrittää halkaista. Tästä syystä tehdään sahaus noin 8 x 10 cm etäisyydelle sen lapapuoliskon takakulmasta, jossa peräsinakseli ei ole kiinni. Käytin sahauksessa "pidikettä", johon saa kiinnitettyä lyhyen rautasahan terän. Lavan takakulman aukaisussa tällä tavalla on se haittapuoli, että kiinnilaminoinnin jälkeen on lavan takaosaan vaikea saada alkuperäistä profiilia takaisin. Loppujen lopuksi halkaisu onnistui kohtuullisen nopeasti ja helposti, kunhan on varovainen.
3. Kosteus ja vanhan polyuretaanivaahdon ja lasikuitukitin poistaminen

Polyuretaanin poisto onnistuu helposti leveällä meisselillä, mutta lasikuitukitin poistaminen onkin jo toinen juttu. Kitin hiominen kulmahiomakoneella saattaa olla nopeampaa, mutta todennäköisesti epäterveellisempää hengityssuoja päälläkin. Kitin sain pois lähinnä kapealla meisselillä, mutta joissain kohdissa pystyi käyttämään ainoastaan hiomapaperia (No. 80), jotta ohut lasikuitulapa ei halkeaisi. Polyuretaanin poiston jälkeen oli helppo poistaa meisseleillä myös akselin tukirautojen yli laminoidut lasikuitumatot, jotta itse akselin saisi irti. ÄLÄ POISTA tukirautojen ja akselin alla olevia KITTEJÄ!!! Peräsinakseli on alunperin linjattu oikeaan kulmaan ja korkeuteen suhteessa peräsinlapaan siten, että akseli ja sen tukiraudat laskettiin märän "lasikuitukittikasojen" päälle. Parempi mutta veistämölle kalliimpi vaihtoehto olisi saattanut olla alustojen tekeminen akselin tukiraudoille laminoimalla, mutta mikäli lasikuitukittialustat näyttävät olevan hyvin kiinni lapapuoliskossa ja muutenkin riittävän ehjiä, on parempi käyttää niitä sellaisenaan. Peräsinakselin linjaus on tietenkin paljon helpompaa valmiille alustoille.

Tukirautojen alustoja (kitti) lukuun ottamatta kaikki ylimääräinen "tavara" on hyvä saada pois, jotta laminaatin kuivuisi mahdollisimman hyvin. Kuivumista kannattaa seurata kosteusmittarin avulla ja odottaa kunnes laminaatti on kuiva, jotta tukiraudat saisi laminoitua hyvin kiinni, kuten myös lapapuoliskot toisiinsa. Mitattaessa peräsimen kosteutta on lähtökohta 100 %, jos/kun polyuretaani on vettynyttä. Tästä lähtökohdasta pitäisi päästä mahdollisimman alas. Oman peräsimeni ulkopinnalla mittasimme Gel Coatin poiston jälkeen Tramex Skipper mittarilla 100 % suhteellista kosteutta ja remontin jälkeen n. 5 %. Akselin tukirautojen yli laminoidut matot on poistettava kokonaan, eli myös tukirautojen välissä ja lapapinnan päälle jäävä paksu kerros. Tämän laminaatin hionta taitaa olla parempi tehdä esim. varovasti kulmahiomakoneella hyvä hengityssuojain päällä. Mitä paksumpi laminaatti, sen kauemmin kuivaamisessa menee. Kolmen kuukauden kuivauksen jälkeen olivat "puhtaat" lapapuoliskot muuten kuivia, mutta näiden tukirautojen yli laminoitujen jäänteiden kohdalla oli vielä reilusti kosteutta. Laikalla pois!
4. Osmoosituotteiden pesu

Lapapuoliskot pidin mahdollisimman märkinä pesemällä niitä makealla vedellä vesijohtopaineella ja juuriharjalla viiden päivän ajan, jotta osmoosituotteet "purkautuisivat" ulos laminaatista. Vesiliukoiset osmoosituotteet saadaan parhaiten laminaatista ulos pitämällä laminaatti koko ajan märkänä/kosteana ehkä noin vajaan viikon ajan tai kunnes näitä suoloja ei enää erity laminaatista.
5. Kuivausvaihe

Laminaatin kunnollinen kuivaus on perusedellytys korjauksen onnistumiselle! Tehtävän laminointityön ja vesisulun (epoksiprimeri) tarttuvuus riippuu paljon pintalaminaatin kuivuudesta. Kuivumisen kesto on suoraan riippuvainen kuivausympäristön ilman lämpötilasta ja kosteudesta, mutta kuivaus talven yli huoneen lämmössä kuivassa ilmassa on todennäköisesti riittävä. Infrapunalämmittimillä voidaan kuulemma nopeuttaa työtä huomattavasti.
TEHDÄKÖ PERÄSIMEN KASAUS ITSE VAI TEETTÄÄKÖ AMMATTILAISELLA.

Olin alun perin ajatellut tekeväni työn itse, mutta muut kiireet laittoivat tilaamaan työn ulkopuolisella. Haastattelin kolmea eri ammattikorjaajaa heidän tavoistaan korjata peräsimiä ja ennen kaikkea ydinaineen valinnoista. Helsingin Selboat herätti eniten luottamusta tähän hommaan.

Mutta alkuperäiseen suunnitelmaan kuului jigikehikon rakentaminen, jolla kasaus toivottavasti onnistuisi omin neuvoin. Tosin myöhemmin "olin ymmärtävinäni", että monesta kohdasta peräsinlapaa tukevaa kehikkoa tarvitaankin välttämättä vain jos käytetään polyuretaania.
Jigi -kehikko

Riittävän tukeva jigi tarvitaan estämään peräsinlavan vääntymistä kun lapapuoliskot laminoidaan toisiinsa kiinni ja täytetään polyuretaanilla, joka turpoaa n. 30 kertaa tuubissa olevaan tilavuuteensa nähden. Lisäksi turpoaminen on niin nopea tapahtuma, että ilman tukea ja riittäviä ylivuotoreikiä lapa voi vääntyä muodottomaksi ja revetä saumoistaan. Eri vaahtotyypeistä epoksivaahto on järkevämpi valinta, koska se turpoaa selvästi vähemmän ja hallitummin. Hyvä jigi on tosin myös tarpeen, jos akseli joudutaan linjaamaan uudestaan peräsinlapaan kiinni.

Olisin tehnyt jigin 2 x 4 lankuista siten, että se tukee peräsinlavan pintoja pituus ja leveyssuunnassa. Leveyssuunnan tukemiseksi ajattelin muotoilla lankuista neljä peräsinlavan muotoista kaarta. Nämä kaaret olisin kiinnittänyt kahteen pituussuuntaiseen lankkuun ("pitkittäisjäykkääjät"), jotka antaisivat lujuuden pituussuunnassa. "Pitkittäisjäykkääjät" alkaisivat peräsinlavan alaosasta ja jatkuisivat akselin yläpäähän asti, jolloin sen avulla saisi myös linjauksen hoidettua. Toinen samanlainen jigipuolikas tarvitaan tukemaan peräsintä vastakkaiselta suunnalta. Molemmat jigipuolikkaat puristettaisiin yhteen pitkien ruuvipuristimien avulla. Vaikea selittää, mutta skissi löytyy paperimuodossa, jos jotakuta kiinnostaa.
YDINAINEEN VALINTA

Peräsinlapahan on ns. sandwich konstruktio, joka vaatii molemmissa pintalevyissä (lapapuoliskot) kiinni olevan ydin/väliaineen (esim. epoksivaahto tai polyuretaani), jotta saavutettaisiin riittävä lujuus. Kiinni oleminen tarkoittaa tässä sitä, että jos käytetään esim. jotain vaahtoa väliaineena niin vaahto kiinnittyy automaattisesti pintalevyihin viimeistään turvotessaan, mutta esim. Divinycell levyt laminoitaisiin kiinni kumpaankin lapapuoliskoon.
Alla muutama vaihtoehto:





Polyuretaani Polyuretaani kaadetaan kiinni laminoituun peräsinlapaan ja annetaan turvota ulos ylivuotoreiästä, jonka on oltava riittävän iso, jotta parhaimmillaan noin 30 kertaiseksi turpoava polyuretaani ei halkaisisi peräsintä. Peräsinlavan tulee kuitenkin olla tuettuna jigiin tai muottiin. Ainakin vanhat polyuretaanit imivät vettä itseensä kuin pesusienet, mutta nykyisille 2 komponentti vaahdoille luvataan esim. venekorjaamo Lindgrenin mukaan erittäin alhainen veden "imevyys". Kaikki ammattikorjaajat eivät kuitenkaan ole valmiita tätä uskomaan. Eli, olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku punnitsisi peräsimen korjauksen jälkeen ennen käyttöönottoa ja uudestaan 2-3 vuoden kuluttua ja myöhemminkin.

Balsalevy Jotkut venekorjaamot vannovat Balsan nimeen, ehkä eniten sen lujuuden vuoksi. Balsa levyjä ostetaan valmiina ja muotoillaan peräsimen sisään/muotoon hiomalla. Balsan ongelma on myös veneiden kansissa se, että mikäli sen sisään pääsee vettä, kulkeutuu vesi eteenpäin Balsapalasten välissä, kunnes koko väliaine on märkä. Levyn hyvänä puolena on se, että se ei polyuretaanin tavoin turpoa ja siten vaikuta vahingollisesti lapojen muotoon. Peräsimen kasaaminen on hallittua!

Divinycell levy Divinycell levyjä saa ostaa valmiina eri paksuuksina. Levyt muotoillaan esim. puukkoa ja/tai raspia ja viimeiseksi hiontapaperia käyttäen peräsinlavan profiilin muotoiseksi. Kuten Balsan kohdalla, tämäkään levy ei paisuttele lapaa. Divinycellin vahva puoli on se, että se ei tietääkseni vety.

Hartsi + mikrokuulia Jotkut laatuveneiden valmistajatkin sekoittavat mikrokuulia hartsiin ja kaatavat tämän sekoituksen peräsimeen. Tämä sekoitus ei taida kovinkaan paljoa paisua, joten sen hallinta on helpompaa. Ylivuotoreikä on tietääkseni kuitenkin oltava. Tämän ratkaisun hyvä puoli on se, että tämä soppa ei vety. Mutta voi kysyä kuinka kovan työn takana on tämän sopan poistaminen jos jostain syystä joutuu sen joskus tulevaisuudessa tekemään.

Epoksivaahto Epoksivaahto on vaahdoista käsittääkseni paras vaihtoehto siksi, että se ei ime itseensä vettä, se on materiaalina itsessään lujaa ja se turpoaa vähän ja senkin se tekee hyvin hitaasti.

Jos olisin kasannut peräsimen itse, olisin valinnut joko Divinycel levyn tai epoksivaahdon.
PERÄSIMEN KASAUS

Suunnilleen näin olisin pyrkinyt homman tekemään, jos olisin itse siihen ryhtynyt ja jos olisin käyttänyt Divinycell levyjä:

Akselin kiinni laminointi Aseta akseli tukirautoineen vanhojen lasikuitukittialustojen päälle. Purista akselin kiinni oikeaan linjaan ruuvipuristimilla. OIKEA LINJA ON VÄLTTÄMÄTÖN, JOTTA PERÄSIN KÄÄNTYISI VENEEN POHJAN ALLA JA OLISI MUUTENKIN SUORA. Laminoi hartsilla (isoftaali) ja pulverisidotuilla lasikuitumatoilla akseli kiinni lapapuoliskoon. Lämpötila > 18 C ja matot 300 - 4000 g/m2. Kunnioita ylilaminointiaikoja!

Vuonna 1982 lasikuitukitistä valmistetut tukirautojen alustat saivat jäädä sellaisinaan kiinni lapaan. Muutama kittikasa oli laitettu myös itse akselin alle. Kuvassa näkyy myös lähinnä akselia tukirautojen päällä lyhyet uumapalat (T-palkki). Samaten näkyy lapapuolikkaan sahaus/halkaisu takakulmasta.

Lapapuoliskojen kasaus Kahden Divinycell levyn muotoilu sahalla, raspilla ja karkealla hiomapaperilla molempiin lapapuoliskoihin sopivaksi.
Tarkista, että lapapuoliskot sopivat yhteen molemmat Divinycell levyt sisällä. (Huomioi kolmen lasikuitumaton paksuus)
Lapapuolisko asetetaan toisen jigin päälle ja sisäpuolinen laminaatti puhdistetaan asetoonilla.
Leikkaa lavan muotoinen lasikuitumatto (pulverisidottu) ja sekoita hartsi (Isoftaali).
Laminoi matto lapapuoliskoon ja aseta heti tämän jälkeen Divinycell puolisko märän maton päälle.
Laminoi toinen lasikuitumatto Divinycell levyn päälle, eli "keskelle" kasattavaa peräsintä.
Aseta toinen Divinycell levy ensimmäisen päälle heti niin kauan kun matto on märkä.
Laminoi kolmas lasikuitumatto "koko kasan" päälle.
Puhdista toinen lapapuolisko asetoonilla ja kastele hartsilla ja aseta se koko kasan päälle.
Rukoile, että lapapuoliskojen asumat osuvat yhteen!!!
Aseta yläpuolinen jigi peräsimen päälle ja purista koko kasa yhteen ruuvipuristimilla.
Laminoi lasikuitumattokaistaleilla lavat kiinni toisiinsa."

[Veli-Matti]

Taidatkos sen paremmin sanoa! Minä olen käyttänyt noissa muottihommissa mainittujen vehkeiden lisäksi urtsun leikkaamiseen kapeita mattoveitsen teriä ja rautasahanterästä tahkossa teroitettuja jopa 15cm pitkiä teriä. Näillä saa leikattua yhdellä lastulla nätisti jopa kaarevia pintoja. Mitä tarkemmin tehty muotti tai sisälle jäävä osa niin sitä vähemmällä työllä pääsee ja materiaalivahvuudet saa tasaisemmiksi ja tätä kautta pääsee kevyempään ja lujempaa rakenteeseen.

[Saima]

Sittenhän voisi vielä kertoa kuinka yksinkertaista on tehdä puusta ja epoksista peräsin! :-)

Sellaiseen itse ajattelin ryhtyä, mutta eihän puuosa lasikuituakaan pilaa.

[matti]

Joo kaverilla oli veneessään tollainen lasikuitukuorinrn vaahtotäytteinen lapa, tosin peräpeilin ulkopuolelle saranoitu. Vetelä kuin purukumi.
Aika oli kesäkuuta. Ei ollut talvea kuivatteluaikaa, joten tein puusta (tammi, kuusi) muotoilin ja päällystin 450g ommelkankaalla(+45--45ast.)kittasin hioin ja... 2 pv ja myrkkyä pintaan eikun menoksi

[hkhk]

Puu on usein hyvä materiaali sellaisenaan tai laminoiden. Onhan iät ja ajat lentokoneen potkureitakin tehty puusta. Taitaa muuten kestää paremmin kuin mikään muu.
Kaikenlaista voi tehdä myös metallista, alumiinista rosterista ja raudasta. Niissä on hyvää lähes idioottimainen systeemi kiinnittää, siis hitsata.
Lasikuitu vain tuli kerran eräänlaisena ihmeaineena, jossa ongelmana on osien kiinnittämine toisiinsa ja tai sisäpuolelta tekeminen, jos muotti on pieni.