Puuvene.net

Terve.

Kevät tulossa, tai talvikaan ei tainnut tulla. Siksipä alkaa taas veneenlaittohommat. Aion laitella Chouaniin uudet törmäyslistat ja tiivistellä keula- ja peräkannen saumaukset.
Vene on Kasnäsin vieressä Bickossa rakennettu (Valter Sundqvist) vuonna 1961. Runko on 8,9 x 2,6 metrinen, männystä tasasaumaan laudoitettu. Kannessa on skantäkit mahonkia, ja rimoitus on ehkä jotain muuta puuta, en oikeastaan tiedä tarkkaan mitä, voi toki olla vaaleampaa mahonkiakin. Rimoitus on tehty niin, että ilmeisesti rimoissa on yläreunassa V-mallinen ura, koska altapäin katsoen rimat ovat tiiviisti toisiaan vasten. Sauma-aine on jotain mustaa tavaraa, joka on ainakin kynnellä painellen kivikovaa ja lohkeillutta. Ja kannethan vuotavat kesäsateella suunnilleen joka toisesta saumasta.. Mätää ei onneksi, ainakaan vielä ole tullut vastaan.
Keskiveneessä on parin metrin matkalta skantäkki peitetty lasikuidutuksella joskus 1970-luvulla. Ainakin paikoin kuidutus on irti, joten varmana sinnekin vesi löytää tiensä muhimaan mahongissa. Altapäin puu on vielä kunnossa.

Törmäyslistat on olleet puolipyöreää mäntyrimaa, noin 28 mm leveää. Ne oli vaihdettu paikoilleen joskus kymmenisen vuotta sitten, pedattu mustalla kumikitillä ja terassiruuveilla. Viimekesänä paikoin mädäntyneistä listoista jo varisi paloja - Nötön vierassataman venenaapurin kauhuksi... No, otin viikonloppuna paapuurin puolelta listan pois, ja siistin ylimmän laudan ja skantäkin reunan kuntoon. Mustia laikkuja on, mutta ei mitään moralla-läpi-mätää. Paitsi sen kusilaidutuksen kohdalla, siinä mahonki on selvästi tummempaa, joskin vielä kuitenkin puuta.

Ajattelin esitellä tekelettä täällä, ja samalla kysyä näitä tehneiltä ja muuten tietäviltä vähän näkemyksiä. Mitähän kannattaisi panna rimojen väliin tiivisteeksi jatkossa? En haluaisi välttämättä touhuta modernin sikaflexin kanssa, koska sitä ei kai oikein suositella tuollaiseen kapeaan rimoitukseen, ja saumatkin ovat nykysaumoja kapeampia. Mikähän olisi perinteinen, saatavissa oleva ja järkevä vaihtoehto?

Entäpä törmäyslista? Saisin siihen puolipyöreää mäntyrimaa rautakaupan puuhallista, mutta mutta.. Näyttäisi vähän siltä, että se jo kokeiltiin. Yksi vaihtoehto olisi kysyä jostain höyläämöstä tai sahalta, jos saisi vähän tiukemmasta männystä listat. Ajattelin kitata ne ainakin paikalleen pellavaöljykitillä, josko se täyttäisi raot vähän pidemmäksi aikaa, kuin mitä toi ohut sikasipaisu oli tehnyt..

Muovin poisottoa nyt kovin harkitsen... Jos alta paljastuisi edes säällisen kuntoinen mahonki, niin kyllästys ja lakkaa päälle. Jos ei lakkaa, niin hengittävä maali. Silloinhan sen saisi näyttämään kauempaa katsoen juuri alkuperäiseltä. Tai pahimmilaan skantäkin vaihto parin metrin matkalta. Mutta sen remontin haluaisin jättää vuoden parin päähän, nyt on muutenkin aika paljon rakenneltavaa.

Alla pari kuvaa veneestä ja kansista.

Tässä olisi vielä kolme kuvaa lisää, kun lista on poistettu ja paikat vähän siistitty. Laudan päällä on siis kansimahonki, ja sen päällä näkyy ruuvattuna noin 30 mm varvaslista. Se oli aivan musta, mutta skrapalla ja kevyellä hionnalla tuli noin nätti mahonki esiin.

Saakohan noita männyn laikkuja jotenkin häivytettyä? On havaintoja vetyperoksidilla tai oksaalihapolla vaalentamisesta, mutta on joku oikeasti tässä maailmassamme onnistunut siinä? Ei mua laikut haittaa, vene on 50+ ikäinen (vanha??) joten tottakai siinä pitää jotain jälkiä olla. Mutta jos joku konsti on, niin voisin kokeillakin.

Toivottavasti kuvat viihdyttävät jo kaiken nähneitä puuvenenettiläisiä, näitä tulee lisää vielä ennen vesillelaskua

Laittaisin törmäyslistat saarnesta, kovempaa kuin mänty, melkein samanväristä, taipuu lämmitettynä helposti, kun alottaa takapäästä, niin jatkot tulee myötäsukaan, jatkoihin riittää melko lyhyt viiste kun ei ole kyse mistään varsinaisesta lujuutta vaativasta rakenteesta.
Laudan reunasta sopivaa soiroa ja jyrsimellä reunat pyöreiksi,niin tulee melkein puolipyöreää, vois harkita hieman leveämpää joka peittäis ainakin osan tummentumista ylimmässä laudassa.
Jos leveämpi ei käy päihin niin ne vois tehdä alkuperäisen levyisenä, kavennus riittävän loiva, niin silmä ei paljon huomaa.

Moi

Samoja puuhia kuin MÖsterillä, joten sopiva hetki kysästä.

Reunalistojen kiinitys Scyllassa odottelee. Asennan tammiset listat. Kannattaako noita listoja tiivistää, jollain tiivistemassalla/-liimalla tai pellavaöljykitillä kuten MÖsteri omassa projektissaan pohtii? Rimaan jyrsitään päälle tiivisteura, kuten tiikkikannessa ja sauma tiivistetään kansimassalla. Koivuvaneri tiikin alla on reunasta epoksilla suljettu, joten vesi ei pääse koivuvanerin sisään ainakaan reunalistan alta.

Mikäli tuota sikafleksiä tai vastaavaa massaa käyttäisi reunalistan tiivisteenä, niin pitäisikö se asentaa niin, että laittaa siihen riman ja reunuksen väliin esim. 3 mm paksun korotuspalan, jolloin massa ei painu liian ohueksi, kuten Mösterin veneesä oli käynyt? Näinhän noissa sikafleksin ohjeissa neuvotaan. Silloin tiiviys ja joustavuus toteutuu kunnolla.

Asennuksen voisi tehdä niin, että höyryttää tarvittavat pätkät ja asentaa paikalleen ja ottaa irti jäähtymisen jälkeen ja lisää tiivistemassan.

Kannattaisiko tehdä edellä kaavaillulla tavalla, vai jättäiskö tiivistemassat kokonaan pois?


Kimmo

Moro

Mun mielestä ehdottomasti kannattaa laittaa Sikamassaa ohjeiden mukaisesti ja unohtamatta tietekään primeröintiä.
Kapilaari ilmiö vetää rakoon vettä ja laho alkaa idskeä nopeasti jos ei rakoa tiivistä kunnolla.

Pellavaöljykitti ei kiinnity kunnolla puuhun ja kovetuttuaan se alkaa halkeilla ja vesi pääsee rakosiin ja seuraukset ovat tunnetun kaltaiset.

Nortti

Moi,

samanlaista projektia myös työnalla. Itselläni oli tarkoitus vaihtaa mäntyfiskariin mäntyiset törmäyslistat tammisiin, mutta en tiedä miten tammi taipuisi reunaan. Tarkoitus on vaihdolla saada paremmin lahonkestävät törmäyslistat.

Eero

Terve,

Mjoo-o. Hauskaa että Scyllassa on sama homma tekeillä.

Tossa sikailussa mua arveluttaa pari asiaa, kai kun ei ole omaa kokemusta aineesta.. Kun nyt haluaisin melko välttämättä uittaa tuohon koko alueelle pellavaöljyä+sinkkinaftenaattia niin paljon kun mahdollista. Sika pitää tietysti kiinnitellä ensin, ja sen jälkeenhän se setti on ummessa kaikilta aineilta. Kunnes sinne pääsee vesi jonain päivänä. Oon lukenut mielettömät määrät juttua sikaflexista kannessa ja vähän joka paikassa. Ja nähnytkin mm jahti Eugenian kannessa, ja siellä se toimii laivamittakaavassa lankkujen ja peukalonlevyisten saumojen kanssa.
Mitä tapahtuu sitten aikanaan, kun sika ei enää pidä kunnolla? Entäpä saako sen sitten kumminkin irti jotenkin, ne aineet hankkivat olla myös aika railakoita liimoja? Miten nämä kyllästysjutut menevätkään sikan kanssa? Ensin saumat ja sitten kyllästys? Miten sitten ne rimat saa väleistä kyllästeltyä, sinne on kumminkin uinut sadevettä jo x-vuotta...

On täysin totta, että liitukitti kuivuu jonain päivänä kovaksi. Mutta entä jos kumminkin tekisi kittitaikinan liitujauhosta, pellavaöljystä, vaseliinista ja värjäisi terralla suunnilleen puun väriin. Istuttaisikin sillä sen riman paikalleen. Tätä ennen kunnon kyllästys sekä laitaan, että rimaan. Lopuksi lakkaisi koko homman kannen ja laidan kanssa tonkinosilla kunnon kerroksiin. Periaatteessa kittiä voi kai pitää semijoustavana, kun muutaman vuoden välein uittaa sinne lisää pellavaöljyä. Näitä kai on myös tehty, ja toisaalta muistaakseni Thomas Larsson esittelee tätä(kin) menetelmää kirjassaan Stora boken om Träbåtsrenovering.

Aloin jopa arvailla, voisiko tällainen toimia kannen saumoissa...?

JA ennen kuin tässä lopullisesti vakuuttelen itseni omista ajatuksistani, niin muistan, että kai jostain syystä on siirrytty noista perinnemömmöistä tuubiaineisiin Vähän on pohdintavaiheessa tällä kertaa mun hankkeeni, kuten niin monta kertaa aiemmin.

Varmaan kannattaa mustunutta eli mätänevää puuta jollain peroksiideilla vaalentaa.
Sitte tammilistaa päälle ja mieli rauhoittuu.

Luulen, että jos olis oma, niin kyllästäisin ensin ja kyllästyksen loputtua pyyhkisin ko kohdan pintakuivaksi, kuivumisen jälkeen ennen sikailua tietysti asetoonilla pyyhkiminen-karhennushionta-primeri jne

Moi,

Näyttäisi aiempien keskustelujen perusteella Sika 290 dc olevan kumminkin aikalailla käytetty. Hinta ei ole ollenkaan paha.

Toimiiko Matin ehdotus, että ensin kyllästys, ja sitten antaa kuivua, kuivaa vielä tarvittavat paikat liuottimella, ja sitten sikaflexiä? Tarttuuko toi kyllästettyyn puuhun? Olisihan se kannen saumoihin ainakin hyvä, ja varmaan aika käteväkin. Jotenkin haluasisin kumminkin loiskia koko kannen ja laidat kyllästeellä nyt, kun ne ovat esillä.

Törmäsyslistan suhteen Kimsirin ehdotus suuremmasta raosta sikaa varten on kiintoisa. Mitä jos riman yläreunaan vetäisi vaikka höylällä (tai jyrsimellä?) viisteen, että siihen jäisi vähän terhakampi siivu tiivistettä.

Olihan se nyt niin, että Tonkinos kuivuu sikamassan päälle?

Miten tuo varvaslista näyttää sellaiselta veden pyydykseltä, jääkö vesi tuon listan reunaan kannelle seisomaan ja pääsee siitä listan alle ja reunaan imeytymään.

Varvaslistassa on riittävät valuma-aukot kannen alimmassa osassa, joten ei siihen vesi jää. Toinen asia on sitten se, että kun vene ei kellu satamassa suorassa, niin toiselle puolen tahtoo jäädä lätäkkö sivukannelle. Sen saan pois kyllä, koska aion muutenkín siirrellä varustusta uusiksi veneessä.

Onkohan varvaslistan alla massa tms. ettei sinne tai sitä kautta imeydy vesi.

Moro

Jos on umpinainen varvaslista, niin siihen kannattaa tehdä kunnon kokoiset pyykatit siihen kohtaan mihin vesi jää lätäköksi!

N

Morjens

Olen kyllästänyt rungon ennen törmäyslistan asennusta. Nyt rungossa vesirajan yläpuolella on kolme kerrosta lakkaa maalin alle. Maalaan rungon vielä jollain luonnonöljymaalilla. Näiden kerrosten päälle aion laittaa ne tammesta tehdyt reunalistat. Ajattelin kyllä hieman karhentaa maalipintaa ja voishan siihen laittaa sitä liimamassan tartuntaprimeriakin. Itse ajattelen sen tiivistemassan toimivan vähän samalla tavalla, kuin ohut kumitiiviste, joka tiivistää puristumalla hieman kasaan pintoja vasten. Kun massan asentaa pienten tukipalojen kanssa niin, että massa ei puristu seitin ohueksi, massa kuivuttuaan tiivistää saumaa ympäröivät pinnat, kun törnäyslista kiinnitetään ruuveilla. Massa kuivuu litteäksi tiivisteeksi, eikä sen tarvitse sinänsä toimiia liimaavana aineena.

Jyrsin siihen törmäyslistan yläreunaan vastaavanölaisen uran kuin tiikki kannessakin on. Uran syvyys ei ulotu kansivaneriin sakka vaan jää siihen tiikkilistan alareunan tuntumaan.


Kimmo