Ahtaapaikan purjehdusta onks järkee vai...

[manteli]

Tässä räkätautisena siivoilen koneelta vanhoja kuvatiedostoja pois, sieltä löysin ko. kuvasarjan, aattelin laittaa näytille.

http://groups.msn.com/muutkuvat/shoebox ... lbumlist=1

Älkää nyt purjehtijat vetäkö sitä hernettä nenään, mutta onks se ihan pakko joka paikkaan tunkea purjeet ylhäällä ja luottaa muiden toimivan sääntöjen puitteissa kun liikennettä oli tosi paljon ja joukossa vähän isompiakin aluksia.
T: jaakko

[Northling]

Hyvä kuvasarja!

Näyttäisi kyllä että tuo vene oli siis lähdössä Aurajoesta ulospäin, eikä saapumassa.
Saavuttaessa kyllä turvallisempi ja nopeammin laskettavissa oleva purje olisi fokka eli keulapurje.
Mutta mitä sitä muutakaan voi tehdä, jos ei ole sitä apukonetta, kuin kryssiä joessa! Onneksi edes on myötävirta, vaikka onkin vastatuuli. (minä en kyllä noin vilkkaaseen jokeen lähtisi kryssimään ilman konevoimaa?)

Muistuu mieleen kun kerran pikkupoikana kaverin kanssa keksittiin että lähdetään optarilla paikallista pikku jokea tutkimaan. Homma sujui alkuun hienosti, tuuli oli myötäinen ja sopivan leuto. Mutta sitten kun piti kääntyä takaisin kotia päin, niin tulikin tukalat paikat. joki oli niin kapea ja rannoista vielä niin matalakin, ettei kryssimällä saanut kunnon vauhtia vastatuuleen ja jouduttiin pikku melalla lipomaan suurimman matkaa. Kertaheitolla pikku tutkimusmatkailijat oppivat että minne kannattaa pelkällä purjevoimalla yrittää. Ja minne ei!

T:Aki

[manteli]

Oikein oivallettu, ulospäin olivat matkalla, eikä siinä mitään hienosti ja mallikkaasti purjehdus onnistui, varmasti oli osaava kaveri puikoissa, mutta kuitenkin.
T: jaakko

[Vandrock]

Jossain päin nettiä on kone, johon syöttämällä purjeen rekisteritunnuksen saa suoraan omistajan nimen. Bookmarkseja putsatessa se katosi, mutta tietäisikö joku? Olisi hauska identifioida tuo mestari (näkee toki kirjastakin). Hyvä että Sedov osasi väistää!

[Päivi K]

Tokkopa minäkään olisin uskaltanut lähteä ilman konetta tuommoiseen paikkaan seilaamaan, mutta se johtuu vain siitä, että en usko omiin kykyihini noin tiukassa paikassa. MUTTA jos on osaava kaveri niin ei tuossa pitäisi olla mitään hätää. Kaikissa veneissä kun ei ole sitä moottoria. Ja kyllä asiansa osaava purjehtija ottaa huomioon toisten kyvyt ja halut tehdä väistöliikkeitä, vaikka tietäisikin olevansa etuajo-oikeutettu. Sitä paitsi homma näyttää silleenkin asialliselta, että veneessä on vain iso ylhäällä eikä täyttä purjekertaa, pelkällä keulapurjeella kun on vaikea kryssiä.

Vaan uskon kyllä että se näyttää hurjalta sivullisesta. On tullut muutama kerta nähtyä millaisen huomion sitä herättää laituriin purjeilla tuleva tai lähtevä kutonen.

Kevättä odotellen
Päivi K

[ses]

Moi

Joo-o, kyllä se sujuu kun sen osaa. Kerran katselin Hangossa kun ruotsalainen kutonen tuli myötäisellä sisään lännenpuolen aukosta, otti purjeet alas, tipautti ankkurin perästä ja kippari sanoi jotain, ankuurikaveri otti köyden tiukalle ja keulasta yksi astui maihin ja laittoi keulaköyden rauhallisesti pollariin...

silloin siinä pistolaiturissa ei ollut poijuja päädyssä joten ankkuri oli ainoa tapa pysäyttää paatti. Mietin itekseni siinä jotta jos se ankkuri ei olisi pitänyt....

Seppo

[Pekka Huhta]

Kyllä pelkillä purjeilla pärjää ihan hyvin. Meillä oli Exocetissä kone kyllä, mutta ei sitä paljon käytetty edes rantautuessa. Kun vene oli kesät poijussa niin sen kanssa oli helppo harjoitella "rantautumisia" ja sillä meinigillä itseluottamus kasvoi niin että luonnonrantoihin tai tilaviin laitureihinkin saattoi mennä ihan pelkällä purjeella.

Huomattiin, että helpoin konsti esim. rantautumiseen on, että keulassa oleva näyttää sylimitalla että kuinka pitkästi vielä ja nostaa sitten käden pystyyn kun vedetään ankkuri tai poijutouvi piukalle. On muuten suloisia kehuja kun tulee tällä konstilla rantaan ja vene on sanaa sanomatta laiturissa kiinni pelkkien viittomien avulla, vaimo vaan nostaa käden pystyyn ja astuu laiturille laittamaan köydet kiinni. Kun laiturilla joku vaivihkaa sanoo kaverilleen että "käy se näköjään noinkin" juuri tietyllä äänensävyllä ni se hivelee niin... :)

Ja se ankkuri... Voihan sitä ajatella että "entä jos se ei olisi pitänyt", mutta koneella ajaessa on siinäkin riski että entäs jos pakki ei mene päälle tai kone sammuu. Yleensä vain näillä pelkillä purjeilla kulkeivlla on jonkun sortin varasuunnitelma tai pari, moottoriin luottava ei useinkaan tule ajatelleeksi varasuunnitelmaa moottoriongelmien varalta rantautuessa.

Itse asiassa ankkurilla mä mieluummin jarrutan kuin poijulla. Ankkuri pitää aina vähän ja jotain, mutta poiju voi jäädä kokonaan poimimatta ja se on kolinaa sitten.

Pekka

[louhi]

Minulla oli aikoinaan louhi, joka oli purjevene (ei siis moottoripurjevene, kuten useimmat purjeveneet nykyisin ovat). Purjeillameno onnistui joka paikkaan ja vaikka osa paikoista oli ahtaita niin muitatkin pystyi huomioimaan. Jos tuuli loppui täysin, melalla pystyi siirtämään veneen "pahasta" paikasta pois. Sitten vain odottamaan tuulta (14 tuntia pisin aika). Itse olen tyytyväinen siihen ,että oli mahdollisuus purjehtia ko. venellä. Siinä oppi veneenkäsittelytaidon todella hyvin, josta on ollut hyötyä myös moottoriveneilyssä. Purjehdin veneellä paljon yksin välillä Suurpisi- Ahvenanmaa. Ongelmia ei ollut.

[Vandrock]

Teräsfokkaa käyttäessä on parasta panna pakki varmuuden vuoksi päälle etukäteen. Jos sitä tarvitsee niin sitten vain kaasua.

Omassa Perkinsissä menee tosin vähän toisin. Vaihde on aidon mekaanis-analoginen Vaasan moottoritehtaalta. Pyöreän kiiltävän messinkinupin jatkeena on pitkä komea keppi joka vaatii voimaa, mutta myös luistatus onnistuu. Rantautuessa kaukosäätimenä toimii jalka, joka ylettyy juuri sopivasti. Vaatii kolmenkymmenen vuoden harjoittelun, mutta toimii.

[Pekka Huhta]

Vai että "teräsfokka". Itselläni käytetyin vastaava moottorin nimi on "naftapasaati".

Mites muilla? Mitä nimikkeitä moottorille, nyt kun purjeveneiden koneista puhutaan...

Pekka

[Veli-Matti]

Kun viime kesänä Bertta-Lotan vaihde jumiutui päälle ja meinasi tulla haveri niin "jostakin kumman syystä" tuli tavaksi testata pakin päällemeno aina hyvissä ajoin ennen laituria. Loppujen lopuksi homma alkoi jo kehittyä sairaudeksi mutta paranemisennuste on ihan hyvä...
Vanhassa luotolaisessamme ei ollut kuin vapaa-asento vaihteella mutta kyllä silläkin tuli toimeen kun oli varovainen. Joskus jarruteltiin peräankkurilla, joskus kiepautettiin keula vastaiselle ja joskus raakasti jarruteltiin törmäyslistoilla ;)

[kms]

Vai että "teräsfokka". Itselläni käytetyin vastaava moottorin nimi on "naftapasaati".

Itse olen tottunut termiin "peltipasaati", joka näyttäisi olevan noiden risteytys:-). Tosin peltipasaati jää nykyisin suuliin, koska venepaikaltani pääsee ulos ja sisään pelkällä purje- ja lihasvoimalla. Muutenkin noiden perämoottoreiden kanssa on mennyt hermot miljoona kertaa.

t:k

[jaanos]

Vai että "teräsfokka". Itselläni käytetyin vastaava moottorin nimi on "naftapasaati".

Peltigenuaa on tullut myös käytettyä.

[hannuvartiala]

Taitaa Suomessa olla tultu siihen vaiheeseen, että veneet on puuta, miehet muovia ;-)

Englanninkielessä vastaava ilmaus on "sail with ash breeze", "purjehditaan saarnituulella". Viittaa saarnipuisten airojen käyttöön tyvenellä. Miehet rautaa, Sire!

Hannu

[Jarmo]

Kaipa sadan vuoden päästä lauletaan, että "Ennen oli miehet rautaa, laivat oli eri materiaaleja hiiohoi".