Scyllan kaaritus ja limi/tasasaumakeskustelu

[Warjo]

Mielenkiintoinen keskustelu meneillään.

Mutta maston ja rustien voimista löysin sellaista teoriatietoa, että masto painaisi äärimmillään alas veneen painoa vastaavalla voimalla. Ja vastaavalla voimalla vedetään kaikista rusteista vastakkaiseen suuntaan eli ylöspäin. Lähdettä tähän en ikävä kyllä enää muista, mutta Seldenin rikioppaassa sivutaan asiaa: https://docs.google.com/viewer?url=http ... tuning.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja lisäksi Per Brohäll kirjoittaa mainiossa kirjassaan Min sgelbåt (1972) sivulla 112: "Hållfasthetskraven på rigglinorna är ju kontrukstörens sak, men som ett riktvärde kan man ha att brotthållfastheten för de grövsta (undervant och förstag) bör ligga i närheten av hela båtens vikt."
Eli että alavantit ja keulastaagi mitoitetaan kestämään suunnileen veneen painon verran vetoa.

Perehdyin tähän pari vuotta sitten, kun hallussani olleen Albin Viggenin natinoiden takana olevat voimat alkoivat askarruttaa enempi. Ilmeisesti aika monessa 1970-luvun lasikuitupurjeveneessä on suunnittelijat hakeneet riittävän kestävää rakennetta pitkäänkin, joku onnistuenkin siinä..

Pari lainausta muualla käydystä kölin halkeamaa koskevasta keskustelusta;

The loads in a sailing yacht hull down near the mast step are enormous ( rule of thumb, the mast compression is twice the boats weight), and you are dealing with some very old wood structure that can probably use all the help it can get, and there will never be a time again when it is so accessible and easy to work on.

Because your crack has so severely compromised he transverse strength of the keel, my bet would be placed on fitting a few substatial bronze floors to bridge gap and tie into the frames to bolster the existing wood floors. They could be cast from wood patterns you could make yourself. I think this is better solution that cross bolting through the existing keel.

Toisilla on isommat peukalot ja sielläkin ollaan huolissaan poikkisuuntaisista yli kölin voimista!

On helpottavaa olla väärässä, nyt voi nukkua rauhassa, koska kölitukkiin kohdistuva voima on laskettu olevan miehen paino, kun sitä vertaa täällä päin käytettyyn tellinginrakennusmitoitukseen,että 3" naula kestää miehen painon ja toinen lyödään varmuudeksi, niin se kolme puuruviahan on jo moninkertaisella varmuudella!

Kimmo, selvyydeksi; laitoin kölitukin parhaaksi materiaaliksi irokon, tammihan on hyvää, mutta kosteuseläminen on suurta, suurempaa kuin männyllä, tiikki tietenkin olisi paljon parempi, mutta hintansa puoleen se minusta on osastoa vaikeasti saatava.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Matti

Tuohon kestävyys/lujuus/mitoitusongelmaaan on olemassa helppo ratkaisu, kun tuntuu tuo nousevan valtameriongelmaksi
Keppi pois kannelta ja kaikki hyvin

[venealeksi]

Moi.

Matti taidat sekoittaa pari keskustelua.
Maston paino runkoon on tosiaan veneepaino ja ylikin useissa tilanteissa. Vantin veto on vielä suurempi. Itse laskin maston paineen tuohon Skyllaan yli 4000 kg:n jo kohtuu tuulilla.

Fakta vaan on että köli ei kelluta.
Ja kelluttavat osat ottavat vastaan maston tuoman puristuksen. Eli se tulee jakaa runkoon.
Skyllassa laipioiden kautta laudoitukseen. Ja laipioiden alatuennassa on parantamista ainakin korjaamassani yksilössä.

Kölitukkien tarkoitus on kannattaa köliä ja estää kölipuun kiertymistä kölin voimasta aluksen kallistuessa. Tuon kiertämisen estävä voima on suhteellisen pieni.

Täälä palstalla sekoaa helposti pari eri keskustelua samoissa vastauksissa. Maston paineella ja kölitukeilla ei tässä tapauksessa ole tekoa keskenään.

Aleksi

[vester]

Olin laittamassa tänne vähän kommentteja ja yhden valokuvan, mutta en saa jpg. liitettä mukaan yrityksistä huolimatta. Valitsin "selaa" ja kyseisen kuvan tietokoneeltani, laitoin kuvatekstin, klikkasin "lisää tiedosto". Kone ilmoitti siirtävänsä tiedostoa, mutta kun lähetin kommenttini, ei liitekuvaa tullut näkyviin. Voisiko joku neuvoa?

Vester

[TLehti]

Pari lisäkuvaa taas plokissa

http://www.apyachting.fi/index.php/fi/a ... n-remontti" onclick="window.open(this.href);return false;

Vester: Painoithan valinnan jälkeen tuon "lisää tiedosto" vielä

Jos ei herjannut kuvan koosta, niin muuta en oikein keksi ensi hätään

T: Tero

[vester]

Mielenkiintoista keskustelua täällä. Lisäänpä soppaan pari maustetta, asiasta tai asian vierestä. Tuolla aikaisemmin viitattiin Colin Archer Wyvernin uppoamisen syyhyn viime kesän Tall Ship Racessa. Eli, että veneen pudotessa aallonharjalta maston paino oli lykännyt mastonjalkaa kiilana alaspäin, jolloin se oli repinyt kölipuuhun kiinnittyvät alimmat laudat irti kölistä. Mielenkiintoista oli, että syy oli täsmälleen sama, joka aiheutti Colin Archer RS10 Christianian uppoamisen Atlantilla v. 1997. Kummassakin tapauksessa syynä oli joko Colin Archerin suunnitteluvirhe maston jalan rakenteessa tai sitten veneitä ei tuossa kohdassa oltu rakennettu piirustusten mukaisesti. Kummasta oli kysymys, kiistellään kai alan piireissä edelleen. Eli sattuu sitä paremmissakin perheissä…Joka tapauksessa nämä esimerkit kertovat millaisista voimista on kyse, kun vene putoaa aallonharjalta allon pohjaan.

Laitan tähän liitteeksi kuvan oman veneeni, ketsi ”Vestervikingin” pohjatukkirakenteesta. Vene on rakennettu Pirttisaaressa v. 1957 Lloyds’in valvonnassa vaativimpaan avomeriluokkaan +100A1. Kuva kertoo millaisia mitoituksia ja tukirakenteita tällöin tarvitaan.

Muotokaaret ovat 2 x 3,75 tuumaa, tammesta, samoin kuin kölitukit ja niihin kiinni pultatut hieman lattiatasosta ylös nousevat siivet. Painokaaret 1,5 x 1,2 tuumaa, ovat saarnesta. Painokaarien päällä on jyrkimpien taivutusten yli 3mm pronssilistat ja laudoitus on näissä kohdin niitattu niin kaaren kuin listankin läpi. (Muuten laudat kiinnitetty kaariin alumiinipronssi-ruuveilla.) Sekä isonmaston etu- että takapuolella on muotokaarissa kiinni samanvahvuiset sisarkaaret. Muuten aina kahden muotokaaren välissä on kaksi painokaarta. Kaikki pohjatukit, siivet ja kaaret ovat alkuperäisiä ja edelleen priimakunnossa. Vene on siis tasasaumainen ja siten jo lähtökohtaisesti tarkoitettu jäykemmäksi rakenteeksi kuin limisaumainen.

Masto tulee kannen läpi 25 cm x 125 cm x 12 cm perobasta http://tropicaltreefarms.com/htm/tropic ... a_rosa.htm" onclick="window.open(this.href);return false;
tehtyyn mastonjalkaan, joka makaa 25 cm välein sijoitettujen pohjatukkien päällä. Kannen nousemisen estämiseksi vantteja kiristettäessä kansi on yhdistetty mastonjalkaan galvanoidulla 15mm terästangolla ( englantilainen nimitys: ”tie rod” )

Vester

[venealeksi]

Moi.

Tuo on hyvä lisä keskusteluun ja viittasit pariin tärkeään asiaan.

Kansi- vai köliasennettu masto ?
Ne vaativat kölin rakenteilta aivan eritason tuentaa.

Toinen katsatusluokka mihin alus suunnitellaan:
- Suojaisat vesialueet.
- Rannikko.
- Avomeri.
Jokaisella on omat vaatimiuksensa.

Alkuperäisessä keskustelussa puhuttin Skylla:sta joka kantaa noista piirteistä Kannelle asennettua mastoa ja mielestäni rakenteiden mukaan se on myös suojaisten vesialueiden tai max rannikko käyttöön suunniteltu.

Aleksi

[kimsir]

Tervehdys

Juttelin Ismo Liljan kanssa kutakuinkin samoista kysymyksistä, joita olemme pohtineet tässä viestiketjussa. Kölitukit, laipiot, rungon joustavuus ehkä päällimmäisinä. Oppipoika kun näissä asioissa vielä olen ja pitkään, niin en osannut viedä kysymyksiä tarpeeksi pitkälle, joten aika yleistä, mutta hyvää ja kiinnostavaa keskustelua Ismon kanssa kävimme. Tarkennetaan ajan myötä näitä Scylla kysymyksiä, jos tarvetta ilmenee.

Keskustelun hedelmät seuraavassa tosin ryyditettynä omien pohdintojeni kanssa.

Yleistä Scylla veneistä

Scyllia on neljä eri kokoluokkaa ja yksittäisissä kokoluokissa on lisäksi eri mittaisia runkoja ja kun veneet on tehty tilaajan vaatimukset huomioiden on kaikki Scyllat periaatteessa yksilöjä. Muutama sisaraluspari kuitenkin löytyy. Ismo LIlja on myös rakentanut itsenäisesti Scyllia. Eli kaikki Scyllat eivät ole Björn Nybergin rakentamia tai Nyberg/Lilja tuotantoa. Kuten Norttikin mainitsee on hänen SuurScyllansa rakentajina olleet Nalle Nyberg ja hänen poikansa Janne Nyberg. Oleellinen asia huomioitavaksi. Scyllat on suunniteltu ja rakennettu kohtuuhintaisiksi rannikko- ja saaristomeren olosuhteisiin käytettäviksi purjeveneiksi, ei niinkään avomeripurjehduksille. Toisaalta kun lukaisee "Myrskylintu nousee siivilleen kirjan" käy selväksi, että ainakin Pekka Parikka rakennutti veneensä kaukopurjehdukset mielessään ja myös ensimmäisellä kaukopurjehduksellaan Norjan Larnvikiin hän myös testasi Myrskylinnun kestävyyden ja hyvinhän se noin 20 ms tuulen ja sen nostattaman aallokon kesti. Rungon ja kölikonstruktion rakenne ymmärtäneeksi on sama kuin muissakin tuon ajan (vm. -83-84) Scyllissa, iman lisätuentoja.

Itse tuumin lähinnä sitä, kestääkö nr. 42 yllättäviä kovia aallokkoja ja myrskyisiä tuulia, joita saaristomerelläkin on? Liljan mukaan kestää, kunhan veneen kunnosta on pidetty huolta.

Scyllan rakenteellinen idea (limisaumarunko) perustuu vuosituhantiseen veneenrakentamisen yhteydessä kehittyneeseen kokemusperäiseen tietoon (jo ennen viikinkien aikaa on limisaumaveneitä tehty). Liljan mukaan suunnittelussa ei ole käytetty lujuuslaskennallisia laskutoimituksia. Materiaalit ja lujuudet on mietitty huolellisesti suhteessa kokoluokkaan ja alkuperäisiin ajatuksiin edullisuudesta ja käyttötarkoituksesta yms. Scyllan runko toimii avoveneenä ilman laipioitakin eli runko on rakenteeltaan muotojäykkä. Limisaumojen etuna on lautojen limityksellä aikaansaatu pituussuuntainen ”tuplarakenne/limisauma” eli laudat noin 20 mm päällekkäin, joten vene on pituussuunnassaan huomattavan jäykkä. Liljan mukaan täysin jäykkää venettä ei olekaan, vaan kaikki joustavat jonkin verran. Limisaumojen ”tuplarakenne” oli kiinnostava tieto, jota ei ole keskustelussamme vielä tarkemmin käsitelty.

Eli kun Scyllan rakenteita yms. laatua, käytettävyyttä ja soveltuvuutta arvioidaan, niin suunnittelun lähtökohdat kannattaa tosiaan pitää mielessä, niin siten kritiikki osuu paremmin kohdilleen.

Voimat

Liljan mukaan runkoon kohdistuu suurimmat voimat aallokossa. Ymmärsin asian niin, että tuulen voima ei ole suurin runkoa rasittava voima vaan juuri kova aallokko, kuten Mattikin saman ajatuksen aiemmin keskustelussa esimerkillänsä tuo esiin. Itse olen ajatellut pääasiassa tuulen voimia suurimpina runkoa rasittavina voimina. Liljan mukaan rasitukset ovat suhteellisia ja siksi rakenteellinen idea on ajateltu veneen käyttöidean mukaan.

Laipioista ja takilasta

Scyllassa laipioiden merkitys rakennetta jäykistävänä/lujittavana on iso. Myös ruffin rakenne ja sisustusratkaisut osaltaan tuovat lisäjäykkyyttä runkoon. Lilja vertasi avoveneen jäykistämistä veistokaarilla Scyllan jäykistämiseen laipioilla. Vertailu antaa ajatuspohjaa takilan tuomille vaatimuksille veneen rungon ja laipioiden rakenteiksi ja jäykistämiseksi. Scyllan keula edellyttää voimakkaampaa jäykistämistä, kuin peräpää. Liittynee takiloinnin tuomiin lujuusvaatimuksiin ja takilan sijaintiin? Yleensä Scyllassa on takiloinnin alla kaksi laipiota ja pystypilarit, joilla runkoa jäykistetään poikittaisessa suunnassa. Lisäksi niissä on yleensä tehty jonkinlainen tuplakynnys lisäämään lujuutta. Tällöin laipioiden tulisi olla rakenteeltaan yhtenäisiä, jotta voimat eivät karkaa katkaistun laipion takia vääriin paikkoihin rasittamaan runkorakennelmaa. Joissakin Scyllissa on laipioiden kiinnityksessä käytetty veistokaarta, mutta lIljan mukaan tällä ei ole merkitystä rungon jäykistämisen kannalta, vaan merkitys on pikemminkin laipioiden ja sisutuksen kiinnittämisessä.

Peräpään jäykistämisestä Lilja ei ollut kovin huolissaan, eikä sit'ä erikseen tarvitse lisäjäykistää. Eli perässä laipion ei välttämättä tarvitse ulottua alemmille kaarille saakka, sillä perä on itsessään laudoituksen muodon, sitloodan ja ruffin rakenteen muodostamana riittävän jäykkä.

Masto sijaitsee yleensä Scyllissa keulalaipioiden välissä tai päällä. Maston alla on yleensä veneen pituussuuntainen tukipalkki ja laipiot on rakennettu yhtenäisiksi rakenteelliseksi kappaleeksi ja muodoiksi sisältäen pystysuuntaisia pilareita. Tämä varmistaa maston kuormien johtamisen runkoon ja kölirakennelmaan, kuten myös vanttien voimien hallinnan. Toisaalta osassa Scyllia masto sijaitsee ruffin päällä ja osassa kannen päällä. Ruffin päällä sijaitsevan maston tukirakennelma on erilainen, kuin kannen päällä olevan maston. Liljan mukaan ruffin tuenta on hankalampaa, kuin kannen. Emme jutelleen näiden rakennelmien eroista.

Lilja ei pystynyt kertomaan oman Scyllani nr. 42 rustirautojen asennuksesta, koska ne on Nalle Nybergin tekemät. Nybergin Pilgrimissä rustiraudat näyttävät kuvan mukaan olevan lähes runkolautojen tasalla. Mystinen juttu joka ei vielä selvinnyt.

Kölitukeista

Liljan mukaan Scylla veneiden kölitukkirakenteet ovat riittäviä saaristo- ja rannikkovesiemme olosuhteisiin. Mikäli mielii isoille vesille ja kovempiin koettelemuksiin, niin silloin on syytä harkita laajemminkin veneen rungon lujittamista.

Koko pituudeltaan kiinnitetty pitkä ja matala köli jakaa vääntö-/vipuvoimia koko puukölin pituudelta erikorkuisten kölitukkien kautta laajalle runkoon. Kapean ja korkean kölin vääntö- ja vipuvoimat ovat huomattavasti suuremmat, kuin pitkän ja matalan kölin. Liljan omassa Isossa Scyllassa on salongin kohdalla kölitukeissa lisäjäykisteet (4-5 kpl) asennettuina kölitukkien päälle kölipulttien yläpuolisen kiinnitysmutterin alle. Lisäsiivekkeet jakavat voimia kölitukkien yläpuolisiin eri korkeuksilla oleviin runkolautoihin. Liljan veneen siivekkeet rakentuvat lattaraudasta (haponkestävä) ja sen alle asetetusta puurimasta, joka suojaa runkolaudoitusta pehmeämpänä materiaalina. Lattarauta ja puurima on läpipultattu runkolaudoituksen.

Ruuveista

Scyllissa on todettu ruuvien katkeamisia. Alunperin ruuvit ovat olleet messinkisiä ja laadultaan hyviä. Tuohon aikaan haponkestävät ruuvit olivat huomattavasti kalliimpia ja kun edullisuus on ollut lähtökohta oli valittu edullisemmat messinkiruuvit happosten sijaan. Nyt Lilja suositteli ruuvien vaihtamista haponkestäviin, mikäli ne on menneet poikki tai havaittavasti syöpyneet. Elektrolyysin huomioimisessa veneen metallirarakenteita ja kiinnitysmekanismeja mietittäessä pitäisi olla Liljan mukaan tosi tarkka. Tämä näkemys liittyi ruuvikeskusteluun, sillä myös lautojen kiinnityksessä käytettävät ruuvit saattavat joutua sähkösyöpymisen kohteeksi.

Elikäs lopuksi todettakoon, se että Liljan näkemykset olivat pitkälti saman suuntaiset, kuin tässä keskustelussamme olemme tuoneet esiin kritiikkinä ja puolustuksena. Ismo Lilja antoi luvan tuoda esiin ne asiat joista hänen kanssaan keskustelimme. Mikäli referaatissani on jotain "väärää" informaatiota tulee kritiikki osoittaa minulle, sillä en välttämättä ole ymmärtänyt tai osannut kysyä riittävän tarkasti näistä käsittelemistämme aiheista.

Kiinnostavia ajatuksia ja esimerkkejä on taas tullut lisää ketjun keskusteluun.

Matille kysymys. Mistäs tuota irokoa voisi kysellä kölitukkeihin ja saako sitä noin 3-400 mm korkeana yhtenäisenä lankkuna ja jos saa, niin olisko järkevää kuitenkin liimata Aleksin tapaan kahdesta lankusta vastakkain? Tulisko siten vahvempi kölitukkirakenne vai kuitenkin kokopuusta tehtynä olis parempi, jos vaan saa hyvää puuta?



Kimmo

[Simon]

Mielenkiintoista ja perusteltua selvitystä olet tehnyt. Saatta olla aiemmin mainittukin, mutta onko selvitetty montako ko. alusta on rakennettu? Ja kuinka monta Ismo rakensi?
Kokoluokissaan niitä olettaisin olevan 2 - 3 , mikähän on kunkin luokan kappalemäärä ?

[matti]

Moi.

Matti taidat sekoittaa pari keskustelua.
Maston paino runkoon on tosiaan veneepaino ja ylikin useissa tilanteissa. Vantin veto on vielä suurempi. Itse laskin maston paineen tuohon Skyllaan yli 4000 kg:n jo kohtuu tuulilla.

Täälä palstalla sekoaa helposti pari eri keskustelua samoissa vastauksissa. Maston paineella ja kölitukeilla ei tässä tapauksessa ole tekoa keskenään.

Aleksi

Saattaapi olla, tai sitten ei; engl. kiel. lainaukset käsittelevät veneen peräosassa olevaa kölin pituussuuntaista halkeamaa.

Olen nyt hieman huvittunut; veneenrakentaja on laittanut omaan veneeseensä kölitukkeihin siivekkeet.

Vielä noista olosuhteista, siis aallokosta; kokemuksesta tiedän, että täällä rannikolla/ saaristossa saa ajettua alumiinisen moottoriveneen pohjan sisään ensimmäisillä koneilla, vasta taannoin luin kuvatekstin työveneen kuvan alta, ison veden ääreltä(tosin engl.kiel-voi sis. käännösvirheitä)kuvassa vanha erittäin luotettava työjuhta 23v, menossa neljäs konepari(tosin osannevat tuolla maailmalla tehdä parempia veneitä kuin täällä!

Omakohtaisia hyvin suppeita purjehduskokemuksia, samankaltainen tuuli; tultiin Tallinnasta Hkiin, Vts:n mukaan tuuli 235/14m/s, syvässä vedessä pitkää loivaa vajaa kolme metriä korkeaa aallokkoa(merkitsevä aallonkorkeus muistaakseni 2,4m), senkunvaanlasketteli menemään(2 reivi, mol. stay ja jib ylhäällä).
Viime kesänä juniorin kanssa luovittiin länteen, täältä kun ei pääse kuin yhteen suuntaan 8\ , Tammion selältä oli luovi kohti Velperkaria,siis saaristossa (2 reivi, ja edessä vain jib), tuuli puuskaista lännestä, jälkeenpäin katsottiin, että Haapasaaressa se oli silloin ollut 14m/s, aallonpituus sattui juuri pahimmoilleen, vene nousi välillä "aivan pystyyn" (kun katsoi isoa, niin piti katsoa taakse- eikä ylöspäin, vauhti putosi alle 2kn ja tultiin siihen tulokseen, että on parasta painua "maihin"=Kirkonmaan taakse, noustiin vastakkaisella halssilla Haminan väylää ylös Ruotsinsalmeen yli 6kn, aallokko oli jotain parin metrin luokkaa siellä Velperkarin suunnalla, mutta lyhyttä ja jyrkkää joka minun mielestä on kovaa juuri rungolle.(melko mukava oli huomata, ettei kertaakaan haudannut keulaa aaltoon, siis ei ottanut vettä kannelle, puuksprööti kyllä sukelteli)

Kimmo, minä pinoaisin puut päällekkäin kuten Paul, nehän tulevat siten kaikki kölipultilla kiinni, ei tarvi mitään lisäpultteja liiman vahvikkeeksi

[kimsir]

Moi


Scyllia on tehty muistaakseni 77 kpl. Kysymys siitä, kuka rakentanut on iso asia ja edellyttää selvittelytyötä, joten parempi odotella, kunnes Scyllayhdistyksen/Nortin facebook sivut on rakennettu pidemmälle informaation osalta, niin sieltä mahdollisesti pääsee sitten lukemaan noi infot tarkasti. Nyt en tosiaan edes tiedä tämän tarkemmin. Aika täydellinen tilaaja-, alus- , omistajarekisteri on kyllä olemassa, mutta noi rakentaja tiedot on vielä ainakin itselläni tuntemattomat. Tarkemmat tiedot kiinnostaisi itseänikin. Selvitellään ja palataan asiaan myöhemmin, jos tietoa saadaan.

Nr. 42 alkuperäiset tukit on tehty ainakin omassa Scyllassani kahdesta päällekkäin liimatusta mäntylankun kappaleesta. Ismon kanssa juteltiin tuosta puun pituussuuntaan tapahtuvasta halkeamisesta, mikä ainakin männyssä tapahtuu tosi helposti syiden mukaisesti. Mulla kölitukit oli poikkeuksetta menneet halki ruuvin kohdalta, syiden mukaisesti ja kun nuo kölitukit ovat aika pienet palikat, niin ei siinä kummempia vääntäviä voimia tarvita, kun jo puu halkeaa. Tietäähän tuon puiden pilkkomisestakin. Olisko tammi myös erityisesti tässä mielessä parempaa, koska siinä ei noi vuosikasvut ole niin erilliset ja selvät kuin männyssä, vai olikos tämä asia jo aiemmin todettu, että on? Mäntyiset tukithan voisi laittaa kahden teräslatan tms. väliin puristuksiin, jolloin halkeamista ei ehkä pääsisi tapahtumaan, vaan onko siinä mitään järkeä, jos lujemmasta puusta tehdyt kölitukit kestää ilman lisätuentoja?

Tuumin myös tuota aallokkoa, että kyllähän se aika vaativa myös rannikkovesillämme saattaa olla, joten kyllä rakenteellijia lujuuksia tarvitaan vaikka kuinka ollaan rannikon tuntumassa.


kimmo

[Northling]

Moro

Kimsir kirjoitti pääosin ihan asiaa. Sillä "tuplakynnyksellä" mahdat tarkoittaa pää ja keulalaipioiden kaksinkertaistamista soikean oviaukon yllä ja alla? Meillä tosiaan materiaalipaksuus laipioissa on oviaukon ympärillä n. 25 mm.
Meillä on Yhdistyksellä lähes täydellinen alusrekisteri veneiden omistajineen (ainoastaa pari ulkomaille toimitettua venettä puuttuu).

Porissa ainakin puukeskuksella on ollut irokolankkua, ei kölitukin paksuista kuitenkaan mutta liimaamalla tulee vähintään yhtä luja ellei lujempi.

Simonille: Scyllia on tehty kaikenkaikkiaan 77 kpl. suurinpiirtein näin ne jakautuvat eri kokoluokkiin: 4xSS, 29xI, Kx15 Px29,
Valtaosa niistä Sådön veistämöllä eli Nybergin toimesta. Lilja oli toistakymmentä vuotta siellä Nallella töissä kunnes perusti Kirkolle ent. sahalle oman veistämön, jossa taisi ehtiä yksin veistää vähän toistakymmentä alusta, ennekuin sairastui ammattitautina hartsiallergiaan.

Vielä noista avomerikäyttöön suunnitelluista aluksista: Sen pitää kestää viikkojen ryskytystä kovassa meressä jos joudutaan myrskyyn. Pohjarakenteen tulee kestää meren jatkuvaa moukarointia samoin sitten tietenkin koko rikin yms. laitteiden asennus. Jos alus putoaa esim 6m aallolta kyljelleen aallon pohjaan on siinä kaikki rakenteet kovilla.
Tässä kannattaa miettiä vielä veneen muutakin designia kestävyyden kannalta. Kaverin lasikuidulla oltiin joskus kovassa kelissä ja oli se tosi epämiellyttävää. Veneessä oli "pulkkapohja" ja joka kerta kun pudottiin aallolta vene ryskähti niin, että pelkäsin että masto tulee alas. Tasainen pohja ja leveä perä tekee veneestä erittäin inhoittavan seilattavan kovassa aallokossa. Varmasti se on nopeampi, mutta erittäin epämiellyttävä. Vanhoissa avomeridesigneissä on pohja ja keula/perä muotoilu sellainen että vene toimii jouhevasti kelissäkin. Tämän samaisen veneen omistaja oli joskus meidän kyydissä kun oli vähän isompi aallokko ja hän ihasteli Ottilianan rungon toimintaa kelissä. Hän sanoi että olisipa ollut tämän mallinen runko silloin kun hän seilasi Biskajalla myrskyssä. Nykyään tällä kaverilla onkin sitten vanhempi Swan joka on pohjamuodoltaan lähempänä perinteistä avomerivenettä.
Kyllä mä luulen että köli on kunnossa olevassa scyllassa yks viimeisiä asioita joka hajoaa. Ensinnäkin scyllan luukkurakenteet eivät täytä avomerialusten lujuusluokkia. Ne ovat liian isoja ja kevyitä. Uskon että kovassa kelissä minulla ainakin itsellä loppuu varmasti kantti ennenkuin vene alkaa hajoamaan. 17 m/s on kovin tuuli, jossa olen seilannut ja sekin saariston suojassa ilman kummempaa aallokkoa. Kyllä siinä aika mielellään hakeutuu suojasatamaan.

N

[ses]

Lyhyesti irokosta: itse olen saanut Seppälältä jotain 75 x 1000 irokopuuta josta olen tehnyt muutaman kölitukin vuosien varrella,

Seppo

[TLehti]

Tosi hyvää lukemista viimeisimmät sekä Kimmolta ja Nortilta.

Vaikka keskustelu on välillä "kuumentunutkin", niin ainakin itse olen paljon uutta tietoa saanut ja varsinkin noiden eri voimien ymmärtäminen on auennut nyt itselle aivan eri tavalla kuin ennen.

Emman remontin yhteydessä myös Aleksin kansssa näitä mietitty ja nyt esim. Emmaan tehdään laipioiden väliin lisäjäykisteet, mutta niistä enemmän, kun Aleksi saa plokia päivitettyä ja pystyy kommentoimaan huomattavasti tarkemmin kuin allekirjoittanut.

T: Tero

[TLehti]

No niin, nyt muutama kuva, miten Emmassa tuo tuenta tullaan ratkaisemaan.

Uusi ploki osio Aleksilta, niin ei tarvitse kahlata kaikkia kuvia läpi päästääkseen tähän osioon.

http://www.apyachting.fi/index.php/fi/a ... ion-tuenta" onclick="window.open(this.href);return false;.

T: Tero

[kimsir]

Tervehdys


Monta monituista kysymystä ja ajatusta pyörii päässä, kun keskustelua on tullut käytyä vähän eri suunnissa, mutta nyt muutama välikysymys ja toteamus noista Scylla nr. 42 rustiraudoista, kun niiden sijoitusta tässä ketjussa aiemmin on ihmetelty.

Mielestäni noiden rustirautojen (kuvaliite) on hyvä sijaita keskemmällä veneen kantta, kuin reunassa, koska keskemmälle asennettuna vantit eivät rajoita esim. ison genuan käyttöä ja näin veneen kryssiominaisuudet tulee maximoiduksi. Mikäli rustiraudat olisivat veneen kyljessä, niin vantit rajoittaisivat esim. genuan skuuttausta noin 400 mm, sillä lienee jo merkitystä kryssittäessä? Luulisin tämän ajatuksen olleen Nybergillä mielessään suunnitellessaan ja asentaessaan nr. 42 rustirautojen ja vanttien sijaintia?

Miten voimien vaikutus runkoon eroaa näissä kahdessa rustirautojen/vanttien asennustavassa? Kohdistuuko runkoon-laipioihin-kansirakennelmaan vähemmän kuormaa rustirautojen ollessa keskemmällä kannella? Vanttien vetävien voimien kiinnityspisteet ainkin sijoittuvat hieman syvemmälle ja hieman keskemmälle veneen runkoa, kuin rustirautojen kiinnittyessä rungon reunoille kiinnityspisteiden ollessa tuolloin leveämmällä. Vanttien vetävät voimat tulevat kapeammalla asennuksella pystymmällä linjalla, kuin rustirautojen ja vanttien ollessa reunalautojen tasolla, jolloin vanttien haarautumiskulma on isompi ja vetävät voimat laajempia ja kenties aiheuttavat kansirakennelmaan hieman enemmän purstavia voimia? Onko tällä oikeastaan suurtakaan eroa runkoon-laipioihin-kansirakennelmaan kohdistuvien voimien osalta?

Vaikuttaako nämä rustirautojen/vanttien kaksi erilaista asennustapaa veneen kallistumiseen ja käyttäytymiseen eri tavalla? Onko jompikumpi asennustapa veneen kallistumista ajatellen parempi?

Scylla nr. 42 on 8,8 m pitkä (steevien ulkoreunoista mitattuna) ja 3,0m leveä ja rustirautojen kohdalla levys on noin 2,8-2,9 m.

Mielelläni pitäisin rustiraudat ja vantit juuri siinä kohdassa missä ne nyt ovat veneen purjehdusominaisuuksien takia. Pystyykö rustirautojen asennuksen lujuutta ja kestävyyttä mitenkään arvioimaan? Miten hyvin ne mahtaa kestää? Miten niiden kiinnitystä kannattaisi lujittaa, jotta voisin olla varma niiden kestävyydestä hieman kovemmassakin kelissä? Asentaisinko läpipultit runkolaudoituksen läpi vai lisäisinkö rustirautojen kiinnityspalkkien sivuihin lisätuennaksi esim. L-raudat runoon pultattuina vai kuinka lisälujitus kannattaisi tehdä?

Simonille linkki, googlaa Scylla Alexandra hakusanalla niin löytyy Alexandran kotisivut. Sieltä löytyy Scyllarekisteri, josta tosin puuttuu muutama.

Niin ja Irokoa kyselin Seppälän venetarvikkeesta ja löytyyhän sitä sieltä erittäin sopivana kankena, tosin hinta on aika suolainen 4500 eur/m3.




Kimmo