Scyllan lakkaus/maalaus

[kimsir]

Scylla on nyt kyllästetty pellavaöljy/sinkkinaftenaatti/tärpätti kyllästeellä (160 l) perusteellisesti. Kuivunut noin kaksiviikkoa viimeisestä sivelystä.

Veneen runko on mäntyä ja ollut tähän saakka lakattu, pohja mönjätty ja myrkkymaalattu. Pientä kuparista aiheutuvaa värjäytymistä ilmenee kupariniittien ympärillä ja hieman tummumista etusteevin yläosassa. Niittien kannat on näkyvissä, koska olen ottanut vanhan puujauhe/Diccolakka kitin niiden päältä pois. Nyt pitäisi niittien kannat kitata ja sitten aloitella pintakäsittely lakkaamalla ja maalaamalla. Mikäli laitan niittien päälle puujauhe/Dicco kittiä, niin tummuuko kitti laudanväriseksi ja kuinka nopeasti UV-säteilyn vaikutuksesta? Kokeiltuani tuota kittiä jää kitti paistamaan miltei valkoisena pisteenä niitin päälle ja näky on aika ruma. Hionnan jälkeen vene oli hieno ja tummat kohdat vaaleita ja aika vähäisiä. Kyllästämisen jälkeen ne tummuivat ja tulivat voimakkaasti esiin.

Veneen ylimmät laudat on paikkaamalla korjattu ja suurelta osin jäävät reunalistan alle piiloon. Jostakin kohdasta paikkaus jää hieman esiin. Kyljessä on myös yksi pitkittäinen halkeaman paikkaus, joka jää selvästi näkyville.

Vaan milloin kannattaa maalata lakkaamisen sijasta? Onko niittien ympäristön tummuminen ja vaalea kitti riittävä peruste maalaamiselle, vai tulisiko ne hyväksyä osana vanhan veneen olemusta, kuin myös paikkaukset ja maalata vasta sitten kun tummuminen on laaja-alaisempaa? Olisi kiintoisaa kuulla mielipiteitä ja keskustella veneen ikääntymisen merkeistä ja niiden piilottamisesta ja näkyviin jättämisestä.

Kuvassa näkyy vesirajan alapuolisia niittejä ja tummuutta. Vesirajan yläpuolella tummuminen/värjäytyminen on huomattavasti vähempää, mutta siitä ei just satu kuvaa olemaan tähän viestiin.

Toinen kysymys liittyy pohjan maalaamiseen.

Kannattaako maalata lyijymönjä vielä hieman öljyisenkosteaan pintaan vai antaako kuivua nahkeaksi ja maalaus vasta sitten vai jätänkö talven yli ilman maalausta? Itse tuumin josko ohentais ”aitoa” lyijymönjää 50 % puutärpätillä ja maalais pikimmiten pinnan umpeen, ensin ohennetulla maalilla ja sitten ohentamattomalla, kokeillen tietysti mikä toimii ja mikä ei. Keväällä sitten myrkkymaali hiottuun pintaan.

[Northling]

Moro

Lakatuissa veneissä vesirajan yläpuoleiset naulat on yleensä tulpattu mäntytapeilla, jotka eivät paljoakaan eroitu lakan alta. Maali on kyllä itseasiassa parempi suoja puulle kuin lakka. Makuasia sano koira kun m***aan nuoli. Kyllä silti lakka puupöly (mäntypöly)-kitti yleensä on samanväristä tai tummempaa kuin mänty. Vai oletko sotkenut kittiin liitujauhoa? Sitäkin voi värjätä okralla tms petsiväreillä.

Tuossa lyijymänjäyksessä on sellanen ongelma että ensinnäkin se pitäisi vetää kuivahkoon pintaan. eli ainakin pinta pitäis pyyhkiä ylim öljystä. (Suojaamaton öljytty pinta saattaa homehtua.) Sitten möjäkerrokset pitäis vetää märkä märälle tai ainakin nahkealle että tarttuu ja sitten taas myrkyn primeri pitäis vetää nahkealle mönjälle. Mulla ainakin osittäin on primeri irronnut mönjästä vaikka vedin nahkealle mönjälle. Tosin huolellisesti hiottuun pintaa se voisi tarttua. Mönjä on kyllä aika liukaspintainen.

Nortti

[vehkasalo]

en mä mistään mitään tiedä, mutta miksi pitäisi primeri vetää nahkealle mönjälle, perustuuko tämä yleisiin kokemuksiin/ tietoon. Luulisi että hyvä tartunta tulisi himmeäksi hiotulle mönjä pinnalle?

Homehtuuko todellakin öljytty (puutärpätillä ja sinkkinaftenaatilla blandattu) pinta, luulisi että jos esim tärpättipitoisuus jotain 10-20% niin ei tätä vaaraa olisi?

[kimsir]

Aiemmassa viestissäni kuvassa näkyy veden alapuolinen niittaus ja kittaus. Siinä kitin seassa on liitua tai miltei valkoista sellukuitua, kun niitä kokeilin, siksi paistavat valkeina pisteinä. Uudessa kuvassa näkyy hiomajauhosta ja lakasta tehty kitti, joka on rakenteeltaan karkeaa. Värjätty kitti sisältää liitujauhoa ja väripigmenttiä. Uskoisin että värjäämällä saisin kitistä suht oikeanväristä. Todennäköisesti myös puujauho ja lakka yhdessä tummuisivat ajan myötä laudan sävyihin. Ongelmana on niitin reikien ympärillä oleva tumma värjäytymä. Miten tahansa kitin tekeekin, niin tumma värjäytymä kehystää niittin useasta kohtaa ja tuo niitin kittauksen esiin. Tulppaus olisi lähtökohtaisesti hyvä vaihtoehto mutta sikäli mahdoton toteuttaa, että niitin kannat ovat vain pari millimetriä syvällä puussa, eikä mielestäni tulppia saa pysymään niin matalalassa reiässä. Joka tapauksessa värjäytymä jäisi myös tulpan ympärille. Kimuranttia hommaa.

Makuasioita tosiaan, mutta vaikuttaako veden yläpuolisten osien maalaus, jollain tavalla veneen historialliseen arvoon ja alkuperän vaalimiseen negatiivisesti. Scyllaani ei ole alun perin maalattu, joten pitäisikö hoistoriallisessa mielessä pitäytyä lakkauksessa? Myös rahallisen arvon muutos mietityttää.

Scyllia on maalattu uutena ja kun kerran maali on parempi suoja kuin lakka, niin miksipä ei maalaisi?

Kansikonstruktiohan on jo uusittu, joten materiaaleihin liittyvä alkuperäisyys ja historiallinen arvo on jo sinänsä osittain veneessä menetetty.

Siisteimmän ulkonäön varmaan saisi, jos niitin reiät kittaisi, joko liitukitillä tai puujauho/lakka kitillä ja sitten maalaisi sopivalla pellavaöljymaalilla. Tämä myös ratkaisisi etummaisen ja takimmaisen steevin ja lautojen kohtaamispisteessä olevien rakojen ongelman. Eikös nekin voi täyttää kittaamalla?

Itsekkin tuumailen tuota mönjän päälle maalaamista, niin että hionta ja tärpätti puhdistus avaisi pintaa sen verran, että mönjän päälle tarttuisi tulevat maalikerrokset ihan hyvin.

[Northling]

en mä mistään mitään tiedä, mutta miksi pitäisi primeri vetää nahkealle mönjälle, perustuuko tämä yleisiin kokemuksiin/ tietoon. Luulisi että hyvä tartunta tulisi himmeäksi hiotulle mönjä pinnalle?

Homehtuuko todellakin öljytty (puutärpätillä ja sinkkinaftenaatilla blandattu) pinta, luulisi että jos esim tärpättipitoisuus jotain 10-20% niin ei tätä vaaraa olisi?

No tämä perustuu ihan omaan kokemuspohjaiseen mutu tietoon. Tärpättihän haihtuu siitä puusta nopeasti, joten sillä ei ole mitään homehtumisen eston kanssa tekemistä. Riittävä määrä lahosuojaa (esim se sinkkiaftenaatti) estää homehtumista. Mutta pitää muistaa että raaka pelavaöljy on herkkua homeille. Tuosta lyijymönjästä sen verran että muutamia kertoja hiottuani 10 metrisen limilautaisen veneen pohjaa olen sitä yrittänyt välttää koska se ei ole ihan pikkanen homma. eli jos vetää primerin nahkealle välttyy välihionnalta. Sama pätee primerin ja myrkyn ylimaalausaikoihin niissä kannattaa olle tarkkana että maalit pysyy.

Onkos tuo Kimsirin veneen kyljet hiottu niin ohkaiseksi että tulpat on lähteneet vai missäs ne ovat. Kyllä maali on itse asiassa perinteisempi tapa pinnoittaa perinnevene kuin lakkaus! Liitukitti saattaa kovettua aika kovaksi, joten kannattaa miettiä sitäkin pitkässä juoksussa kitin pysymisen kannalta.

Nortti

[kimsir]

Tervehdys

Kysyttyäni aikoinaan asiaa veistäjältä sain tietooni, että niittien kannat on alun perinkin täytetty sahajauho-diccolakka kitillä (Scylla vuosimallia -82), joten tulppia ei ole missään vaiheessa ollutkaan. Johtuneeko edullisemmasta menetelmästä? Täytyy vielä tarkistaa alkuperäiseltä tilaajalta. Poistin kitit poistettuani lakkauksen ja maalit. Kitti lähti helposti puukon kärjellä nipsauttamalla. Liitukitti ei tosiaan houkuttele, vaan mieluummin laitan sahajauho-lakka kittiä, sillä sen huoltaminen vaikuttaa huomattavasti helpommalta, kuin litukitin, sillä liitukiti tosiaan tulee kovaksi ja turhan tiukaksi, poistamista ajatellen. Eli liitukitti todennäköisesti pysyy tiukemmin kuin sahajauo-lakka kitti. Puutalossa sen olen huomannut, kun kitti pysyy öljyisenä niin on kyllä tiukasti kiinni.

Runkoa ei käsittääkseni minua aiemmin ole hiottu, joten lauta on edelleen n. 18 mm paksu, sillä itse hioin varsin maltillisesti vain maalin ja lakan pois. Tietty hieman puutakin lähti, mutta hioin hienolla Abranetilla, joten puu ei ohentunut mainittavasti.

Todennäköisesti maalaan Scyllan vesirajan yläpuolelta, niin kokonaisuudesta tulee varsin hieno ja kuten sanottua, parempi kuin lakattuna.

Onko mönjässä tartuntaa estävänä aineena lyijypigmentti vai itse vernissa? Puutalosta tiedän sen verran, että pellavaöljymaalattu pinta kannattaa kevyesti hioa ja pestä, niin uudet pellavaöljy maalikerrokset tarttuvat varmasti kiinni vanhaan pellavaöljymaaliin. Teoisaalta vertaus ei ehkä ole hyvä koska talomaaleissa on useimmiten maa-aines pohjaista pigmenttiä ja mahdollisesti liitua täyteaineena, jolloin talomaali on luonollisesti huokoisempaa, kuin lyijymönjä, jossa ei täyteaineita ole.

Kuinkas se olikaan noiden steevien ja laudoitusten kohtaamispisteet, kittaanko vai laitanko jossain vaiheessa esim proofia tiivisteeksi?

[vester]

Itse olen noudattanut Larssonin "Träbåtsrenovering"-kirjassa mainittuja ohjeita pohjan kyllästämisen ja lyijymönjän suhteen ja hyvä on tullut. Lokakuun lopulla pellavaöljy/4% sinkkinaftenaattiseoskyllästys ( lämmitetty vanhan silitysraudan päällä kattilassa ennen sivelyä) ja parin päivän sisällä viimeisestä sivelystä pinnan pyyhkiminen pineenitärpätillä nahoittumisen estämiseksi. Pinta on sitten saanut kuivua maaliskuun lopulle. Silloin vedetään ensimmäinen kerros aitoa vanhanaikaista lyijymönjää 50% pineenitärpätillä ohennettuna. Levittymistä ja imeytymistä on auttanut jo sivellyn pinnan lämmittäminen kuumailmapuhaltimella ja hiertäminen puuhun siveltimellä lisäämättä mönjää. Saa kuivua viikon, jolloin vedetään toinen kerros mönjää 20 % ohennettuna. Viikon päästä vedetään kolmas kerros ohentamatonta kamaa. Sitten pohja on saanut kuivua 3-4 viikkoa, minkä jälkeen kolme kerrosta primeria, ensimmäiset taas ohennettuna. Vesille ennen toukokuun puoltaväliä. (Olen muuten jakanut homman kolmelle vuodelle, kolmannes pinnasta käsitelty per vuosi, jolloin yhdelle vuodelle ei tule otettua turhan isoa projektia. Hyvin toimii näinkin.)

Mielestäni veneen maalaamista lakkaamisen sijaan ei pidä kaihtaa, jos pinta ei ole visuaalisesti ensiluokkaisessa kunnossa -eikä välttämättä muutenkaan. Kuten keskustelussa on mainittu, maali suojaa puuta lakkaa paremmin. Lakan etu on siinä, että puun kunnon näkee heti päältä, maalatussa pinnassa vasta maalin irtoileminen paljastaa ongelmat - jos sittenkään. Jos maalaat, kannattaa ottaa hyviä valokuvia pinnasta ennen maalaamista, silloin voi mahdollisessa myyntitilanteessa tulevaisuudessa todentaa laudoituksen kunnon -tai missä kunnossa laudoitus oli ennen maalaamista. Hyvin maalattu vene on heinompi kuin lakattu, josta mustumat ja muut virheet paistavat läpi.

Vester

[vester]

Tuosta lautojen ja steevien rakojen täyttämisestä: Proofin vaihtoehtona voi käyttää myös "Ettan"- nimistä tiivistysmassaa. Proofin ksyleeni voi pehmentää maalin ja tunkea läpi. Ettan isaltää mehiläisvahaa, tervaa ja joukon muita aineita. Saa ainakin Remoxista helsingissä. Laitoin sitä lastalla isoimpaan apteekista saatavaan kertakäyttöruiskuun ja lämmitin sitten kuumailmapuhaltimella juoksevaksi. Painoin juoksevaa massaa rakoihin, minne se tarttui ja jähmettyi jääden kuitenkin notkeaksi. Ylimääräiset pyyhittiin pois muistaakseni valopetroolilla. Primeri ja myrkkymaali näyttävät pysyneen hyvin päällä ( nämä kohteet olivat vesilinjan alapuolella.) Ettan on väriltään tummanruskean ja mustan väliltä, joten jos päätät lakata venee, ota tämä huomioon.

Vester

[Northling]

Moro

Juu, noista lautojen raoista pitikin sanomani, mutta Vester ehti ennen. Olen samaa mieltä ettei kannata niihin steevin ja laudan rakoihin laittaa mitää kovaa kittiä vaan just jotain proofia tai Ettania.
Toi Vesterin konsti kuulosti ihan kätevältä! Itellä ei ole niinkään kokemuksia noista, mitä nyt prooffia olen yhteen halkeamaan keväisn laittanut pikkasen. Se kyllä tursoaa sieltä kesän aikana aina pois. Pitäis viittiä jyrsästä siihen ura ja liimata lista, mutta kun ei vuoda niin en ole pitänyt kiirettä.

Nortti

[kimsir]

Nyt on Ettania ja Walle Viking puuvenekittiä hankittuna. Ruotsalaisia perinnemateriaaleja molemmat. Ettania laitan vesirajan alapuolisiin tiivistyksiin, kuten lautojen raot, mahdolliset hiushalkeamat sekä steevien ja runkolautojen kohtaamispisteen rakoihin. Myös kölipulttien tiivistykseen laitan Ettania. Ettania siksi, että sen tartunta, tiivistys ja joustavuusominaisuudet ilmeisesti soveltuvat hyvin puuveneen käyttöön erityisesti vesirajan alapuolelle.

Walle Viking puuvenekittiä laitan veden yläpuolisiin tiivistyksiin, lähinnä steevien ja runkolautojen kohtaamispisteen rakoihin sekä niitinkantojen ”tulppaamiseen”. Pitäisi olla joustava tartuntakykyinen ja maalattavissa oleva liitutäytteinen kitti. Tosin teen testin ennen lopullista kittausta.

Lyijymönjän osalta hämmennyin oikein kunnolla. Myyjän (REMOX) mukaan puuvenettä maalattaessa lyijymönjässä tulisi käyttää sideaineena raakaa pellavaöljyä, jotta mönjästä tulisi hengittävä. Pellavaöljyvernissa pohjaisen lyijymönjän ongelma myyjän mukaan on se, että vernissa kaasuuntuu maalin alla sekä lasittuu kovaksi tiiviiksi hengittämättömäksi pinnaksi. Metallin maalaukseen voi taasen käyttää pellavaöljyvernissaan perustuvaa lyijymönjää, koska maalin ei tarvitse hengittää.

Mutta, mitä tuo kaasuuntuminen mahtaa tarkoittaa, kupliiko maali?? Lasittumisen käsitän, kun olen kokeilun tehnyt ja tulokset tulkinnut. Palstan keskusteluissa puhutaan yleensä pellavaöljyvernissasta itse valmistetun lyijymönjän sideaineena. Onko joku tehnyt lyijymönjää raakaan pellavaöljyyn ja tuleeko siitä oikeasti hengittävää pelkällä oranssilla lyijyoksidilla, vai tarvitaanko jotain täyteaineita (liitu) maalin huokoistamiseksi ja hengittämisen varmistamiseksi? Myyjän mukaan raakaan pellavaöljyyn perustuvan lyijymönjän sekaan voi hieman laittaa vernissaa ja kuiviketta kuivumisen nopeuttamiseksi.

Rylardin lyijymönjän sideaine on pellavaöljyvernissa tuoteselosteen mukaan. Onko niin että Rylardin lyijymönjä sisältää täyteaineita, jotka tekevät maalista hengittävän ja siksi siinä voi olla pellavaöljyvernissa sideaineena? Eli onko kuiva-aineita niin paljon, että Rylardin lyijymönjä ei tee lasimaista kalvoa vaan jää kuiva-aineista johtuen hengittäväksi? Voiko joku kokemuksen puolesta vakuuttaa, että Rylardin lyijymönjä toimii saman aikaisesti pilssissä ja vesirajan ulkopuolella hengittäen lahottamatta puuta, eli olisiko parasta maalata Rylardilla ja jättää itsevalmistettu vernissapohjainen lyijymönjä kölin suojaamiseen? Onko kenelläkään koskaan lahonnut vesirajan alapuolinen osa minkä tahansa laatuisen lyijymönjän käytön takia?

Vai kannattaako maalata vernissapohjaisella lyijymönjällä ulkopuolelta ja pilssistä sitten hengittävämmällä raakaan pellavaöljyyn tehdyllä lyijymönjällä, silloin laudassa oleva vesi pääsisi haihtumaan? Mikäli raakaan pellavaöljyyn tehty lyijymönjä on ainoa oikea puuvenemaali vesirajan alapuolella, sekä pilssissä että ulkopuolella, niin sen käytön seurauksena ei olisi lasittumista ja kaikki maalikerrokset primereineen tarttuisi erinomaisesti kiinni. Tiedä tuota?

Myyjä kun oli myös sitä mieltä, että pilssi pitäisi ehdottomasti myös maalata lyijymönjällä homehtumisen ja muun eliötoiminnan ehkäisemiseksi, ja siksi eritoten maalin tulee olla hengittävää mönjää.

Talomaaleissa vernissapohjaiset maalit jäävät myös hengittämättömäksi kalvoksi aluksi ja ajan myötä vernissan haihtuminen tekee pinnasta hengittävän. Veneessä haihtumista ei kaiketi tapahdu kovinkaan nopeasti, koska auringon valo ei paahda lyijymönjällä maalattuja pintoja ja jos vuosittain hieman kyllästelee pintoja sisäpuolelta.

Vester, mainitset viestissäsi perinteisen vanhanaikaisen lyijymönjän valmistuksessa käytettävän pellavaöljyä. Tarkoitatko tai tarkoittaako lähteesi (Larsson "Träbåtsrenovering"), että kyseessä on raakapellavaöljy vai vernissa? Tarkempi määritelmä käytettävä sideaineen (öljyn) laadun/lajin suhteen olisi tarpeen, niin sais paremman käsityksen maalikysymyksistä. Onko Larssonin kirjassa koko respti Lyijymönjän valmistukseen?

Monimutkaisuus lisääntyy kysymysten myötä. Olisko jollakulla muulla vielä lisää kokemuspohjaista tietoa lyijymönjän laaduista ja käytöstä?

Kiitoksin

Kimmo

[Classic Boats Finland Oy]

Senkin uhalla että räksytys alkaa, täytyy tähän todeta että lyijymönjän tarkoitus veneen pohjassa on tehdä nimenomaan vesitiivis pinta puulle että puu ei vety. Eli sen ei tarvitse "hengittää". Kun maalaat pohjan molemmin puolin umpeen lyijymönjällä puuhun kovalla vaivalla ajettu öljy pysyy siellä eikä huuhtoudu pois. Tärkeämpää kuin huolehtia puun " hengittämisestä " on estää sitä puuta vettymästä.

t; Mikael / CBF

[vester]

Moi,

Larsson kirjoittaa kirjassaan mönjästä seuraavasti (vastuu käännöksestä meikäläisellä):

"Mönjä on väri, joka sekä estää veden tunkeutumisen puuhun ja suojaa sitä laholta myrkyllisyytensä kautta. Mönjä on ollut selvästi paras veneenpohjien pintakäsittelyaine, mutta on nykyään myrkyllisyytensä takia kielletty. Kun olen kirjoittanut tätä kirjaa, ongelmana on ollut, mitä aineita suosittelisin mönjän sijaan väri(maali) tai kitti (spakkeli) käyttöön.

Puuhun käytettävän lyijymönjän perusaineet olivat lyijyoksidi ja raaka pellavaöljy. Sitä voitiin tapauksesta riippuen joko ostaa valmiina tai valmistaa itse. Itse valmistettaessa sekoitettiin mönjäpigmenttiä veteen suhteessa puoli litraa vettä kahta pigmenttikiloa kohti. Pigmentti turposi vedessä ja seosta sekoitettiin voimakkaasti kerran päivässä viikon ajan, minkä jälkeen joukkoon sekoitettiin puoli litraa raakaa pellavaöljyä, jolloin vesi nousi pinnalle ja voitiin kaataa pois. Mönjää laimennettiin sen jälkeen joko raa'alla tai keitetyllä pellavaöljyllä kunnes se oli sopivaa siveltäväksi. Mönjää siveltiin ohut kerros veneen pohjaan ja seuraava sively tehtiin viikon kuluttua, mikäli edellinen sively oli ehtinyt asettua. Sen jälkeen mönjän kuivuminen (förtvålas?) otti vähintään kuusi viikkoa ennenkuin se muodosti sen kovan vesisuojan, joka suojasi veneiden pohjat ainutlaatuisen hyvin vuosikausiksi. Mönjä on kuivuttuaan niin kovaa, että se pitää hioa, jotta seuraava pintakäsittelykerros tarttuisi siihen.

Mönjä on erittäin myrkyllistä. Saaristolaiset tiesivät kertoa, että lehmiä kuoli niiden pureskeltua pois heitettyä mönjän sekoituspuikkoa."

Tuosta selostuksesta päätellen aidossa mönjässä on siis joka tapauksessa aina osa raakaa pellavaöljyä, mutta siinä voi olla myös osin keitettyä pellavaöljyä. Itse olen käyttänyt mönjää, joka on tehty raakaan pellavaöljyyn. Se tarvitsee kunnolla aikaa kuivuakseen, oman kokemukseni mukaan vähintään nelisen viikkoa - varmaan tuo Larssonin mainitsema kuusi viikkoa olisi ihan hyvä.

Lisää valaistusta mönjä-asiaan lienee saatavissa yhteydenotolla tällaiseen: http://www.laivapuuseppa.fi/myydaan.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Vester

[pellamo]

Senkin uhalla että räksytys alkaa, täytyy tähän todeta että lyijymönjän tarkoitus veneen pohjassa on tehdä nimenomaan vesitiivis pinta puulle että puu ei vety. Eli sen ei tarvitse "hengittää". Kun maalaat pohjan molemmin puolin umpeen lyijymönjällä puuhun kovalla vaivalla ajettu öljy pysyy siellä eikä huuhtoudu pois. Tärkeämpää kuin huolehtia puun " hengittämisestä " on estää sitä puuta vettymästä.

t; Mikael / CBF

Tuo Instituution ensimmäisen lauseen ensimmäinen virke antaa jo hyvän lähtökohdan keskustelulle.
Sanompa silti että pintakäsittelyn "hengittävyys" on toteuduttava jommalta kummalta puolen puuta
t.Pete/APV
räks räks

[venealeksi]

Moi.

Mun mielestä sekä Mikael että Pellamo on oikeassa.
Mönjä voi hyvinkin olla hengittävää. Tiedä häntä.

Ulkopuolella mönjän päälle tulee levittää primeri joka sulkee puun ja estää veden pääsyn sinne.
Sen päälle tulee sitten myrkkymaali.

Tässä rakenteessa:
- Mönjä myrkyttää puun laivamadon ja bakteerien elämiseltä.
- Primeri sulkee puun veden kulkeutumiselta.
- Myrkkymaali estää eliöstön kiinnittymistä pintaan.

Kokemusta tuosta on myös 6 vuoden ajalta ja kaikki on hyvin kiinni rungossa.

Sisäpuolella voi olla mönjä tai hengittävämpi maali jolloin puu pääsee kuivumaan.
Sisältä puun ei pitäisi olla jatkuvasti veden kanssa kosketuksissa.

Aleksi

[kimsir]

Laivapuusepän taholta selvisi, että hänen reseptinsä ja mönjän käyttöohjeet perustuvat Summalaisten veneenrakentajien kehittelemään ja käyttämään menetelmään jo useammassa sukupolvessa.

Laivapuusepän/Summalaisten resepti sisältää oranssia lyijyoksidia, pellavaöljyvernissaa sekä kuiviketta (sikkatiivi?). Maalina se on hieman läpikuultavaa, koska siinä ei ole varsinaista väripigmenttiä. Lyijyoksidi ei ole väripigmentti? Edelleen hän mainitsi, että pellavaöljyvernissa on hengittävä (höyryä läpäisevä) sideaine ja soveltuu samanaikaisesti käytettäväksi vesirajan alapuolelle veneen ulkopinnassa ja pilssissä.

Käytöstä hän mainitsi sen verran, että mönjä tulisi imeyttää puutärpätillä ohennettuna puun pintasolukkoon. Omassa tapauksessani mönjää ei kannata tärpätillä ohentaa, sillä kyllästettä on sen verran paljon puussa ja pinta alkaa olla jo kuiva, että mönjä jää väistämättä kyllästeeseen puupinnan päälle, eikä pääse enää imeytymään puun pintasolukkoon. Kevyt hionta auttaa tartunnassa. Mönjää harjataan ensin ohut kerros ja tarvittaessa toinen ohut kerros, eikä sen tarvitse peittää puun pintaa vaan se saa jäädä kuultavaksi. Primeri lopulta tekee ulkopinnasta tiiviin. Pilssi voidaan maalata myös pariin kertaan pelkällä ohentamattomalla mönjällä ja ”hengittävänä/höyryä läpäisevänä” maalina se päästää puuhun sitoutuneen/imeytyneen veden haihtumaan.

Alunperin omassa Scyllassani pilssi on sudittu raakapellavaöljykyllästeellä johon on lisätty tervaa. Tämä on kaiketi varsin toimiva ratkaisu? Hengittävä ja riittävä suojaus, joka suojaa puuta liialliselta vettymiseltä. Voihan se olla, että mönjä ei tule pysymään Scyllassani aiemmin pilssin kyllästyksessä käytetyn tervan takia, joten pilssin mönjäys ei ehkä ole mahdollista?

Moni asia jää vielä mietityttämään mutta periaatteessa esiin tuodut eri näkökulmat auttavat ratkaisemaan lyijymönjän käyttöön liittyvät kysymykset.

Kiitokset jälleen hyvistä ajatuksista.


kimmo