Puuvene.net

Höylätohtorin, Pekka Huhdan ohjeet toisaalla ja Simonin ohjeet yksityisesti riittävät kyselyyn miten ko. kitti tehdään. Vastauksista selvisi myös mihin sitä käytetään, mutta eipä juuri miten.
Sen verran pönttö-örvelö olen, etten ole nähnyt kenenkään sitä käyttävän esimerkiksi ikkuna-asennuksissa. Ensinnäkin mihin sitä laitetaan, etureunaan olettaisin, mutta laitetaanko sitä myös lasin taakse. Miltä se tuntuu käsissä, kun sitä käytetään lasin kiinnittämiseen. Jos kiinnnitetään lasia, tarvitaanko siinä jotakin nupineuloja tai pieniä nauloja vielä pitämään lasia paikoillaan. Mitä työkaluja käytetään, vai eikö käytetä mitään.
Jos kittiä lipsahtaa väärään paikkaan, miten se otetaan pois esim. lasin pinasta tai puupinnasta.
Tapauksessani seinäpintaan, siis sivusarjoihin on ikkuna-aukon ympärille ajettu yläjyrsimellä ura, johon lasi asetetaan. Jos joku vaikka piirtäisi mallin, miten ja kuinka paljon kittiä laitetaan.
Sitten vielä pysyykö lasi pelkän kitin varassa.
Harkitsen vakavasti kittaamisvaihtoehtoa kromeluuristen listojen tilalle salongin fasettihiottujen ikkunalasien kiinnittämiseen.
Donna 28

Toimenpiteen selostaminen on aika hankalaa, mutta ota gooklesta: vanhat lasitukset. sieltä löytyy mm. Korjauskortti 8 museovirasto tai ikkunat Vikikko, sekä useita muita asiaa valaisevia sivustoja.

Ikkunankittauksesta saa tosiaan tietoa museoviraston lapuista, ja netissä löytyy lasitusohjeita aika liuta.

Jos ajatellaan talonikkunan lasitusta, niin lasin alle huullokseen laitetaan kerros kittiä, joka kittiveitsellä tasitaan millin paksuiseksi pohjakitiksi. Lasi painetaan tähän ja painellaan tiukasti kittiin kiinni niin että lasin läpi ei näy kuplia välissä.

Talossa käytetään rautaisia lasitusnauloja, jotka ovat kyllä vesillä iso ongelma. En ole koskaan veneissä törmännyt kokonaan kitattuihin ikkunoihin, yleensä ne on metallikehyksellä peitetty. 20-30-lukujen salonkiveneissä on ollut fasettilaseja jotka on kitattu kiinni, mutta sellaista en ole koskaan päässyt kunnostamaan tai muuten ronkkimaan tarkemmin. Veikkaan että lasitusnaulat on olleet messinkilankaa tai messinkinauloja, sikäli kun niitä on käytetty.

Pohjakitti on löysää, pintakitti kovempaa. Pohjakitti voisi olla semmoista pari tuntia pöydällä räytynyttä voita, Tikkurilan tuubissa myytävä pellavaöljykitti kelpaa siihen. Pintakitti on kovempaa, niin että se notkistuu käyttökelpoiseksi veitsellä levitettäväksi kun sen rullaa ja lämmittää kämmenten välissä ja sitten sormin auttaen painelee uraan kittiveitsellä tasoitusta varten.

Pois kitti lähtee vain pyyhkäisemällä, ei se mitään liimaa ole. Puusta se lähtee sormella pyyhkimällä, lasit pestään kittauksen jälkeen.

Pekka

Kyllä tämä kittaustapa on ollut aika yleistä, tiedä sitten salonkiveneissä, toki ehdotukseni perustui Donnan "vaatimattomampaan" mahdollisuuteen lasien kiinnittämiseksi, sulkien pois suht arvokkaat metalli raamit, myös halukkuutensa puulistojen käyttöön, mitä asiaa kannattaisi vielä harkita. Tosin kuvien perusteella huullokset ovat aika matalia joten siinäkin on haasteellisuus otettava huomioon.
Simo.