Puuvene.net

Kaipaisin käteviä käytännön vinkkejä laiturin paalutukselle. Paaluja täytyisi upottaa mutapohjaiseen makeaan veteen. Laiturista tulee pitkä (12m) ja paalut on lyhtypylväitä ja tuoreita mäntytukkeja 5-6 tuumasena.
Kaivinkoneesta on tässä kohtaa aikaslailla vähän apua, joten pilarit täytyisi upottaa jäältä mutaan ilman isoja koneita. Sähköä saa aggregaatilla ja tellinkitarpeita on. Minkäslaisia kokemuksia on paalutuksesta?

Itse olen ainkoinani ollut mukana tekemässä paria eri laituria mutapohjaiseen rantaan. Yksi tehtiin talvella kun jäät kantoivat kaivuria. Se on kyllä helpoin tapa.
Toinen oli niin pehmeää mutaa, että paalut upposi monta metriä. Paalut oli noin 4-6 tuumaa, meni miesvoimin painamalla. Alemmaksi tuli ohuemmat, ne toimi ns. tienavaajina. Paatut toimi kitkapaalu periaatteella.
Jos koneita ei ole käytössä niin voisi rakennella jonkin asteisen käsi juntta "koneen"

Reilu viikko sitten faijan kanssa pidennettiin omaa vanhaa laituria viidellä metrillä, kun ei ton maannouseman takia isot paatit pääse enää laiturin perälle asti. Sähköä meidän omassa saaressa ei ole käytössä, eikä agreakaan, vaan ihan käsipelillä tehtiin, mitä nyt makitan porakone parilla akulla oli matkassa. Metsästä kaadettiin tuoreet kuuset, tyvimitaltaan n.15-20cm, päät teräväks ja kuorinta, kairalla reikä jäähän ja paalu vauhdilla alas. Sitten A-tikkailta 7,5kg rekyylilekalla paukuttaa menemään niin maan perkeleesti. Uppoaa kyllä ihan helposti savipohjaan, meilläkin meni abaut puolentoista metrin savivelliin siihen asti kunnes tuli kallio vastaan. Laitettiin 2,5m jaolla, 2kpl/puoli ja 160cm leveä, päätyyn 3kpl paaluja vastaanottamaan mahdolliset iskut. Sitten kyllästetty kakkosnelonen rungoksi ja tarpeeksi ristikkäistukia, niin hyvä tuli. Vanha laiturin alku on tehty 1971 ja rupeaa olemaan tiensä päässä, kesällä kunnostetaan sekin.. Mutta hyvin on pysynyt eikä jäätkään ole nostaneet paaluja. Aikaa metsään menosta eli puunkaadosta tuohon viimeisen kuvan "runkovalmiiseen" meni 16h/hlö, eli yht. 32h.

Kyllä ne paalut ajanmittaan jonkinverran nousee, ainakin mutaisesta maasta, joten se kannattaa ottaa huomioon. Tukirakenteet kiinnittää paaluihin niin, että ne voi tulevaisuudessa helposti säätää suoraan, kun paalut nousevat. Itselläni paalut nousseet kymmenessä vuodessa yli n.kymmenen senttiä ja jokainen omaan tahtiinsa. Olen joutunut oikomaan laituria pariin kertaan ja alussa oli vaikeuksia, kun laiturin runko oli naulattu suoraan paaluihin kiinteästi kiinni.

Moro

Eikös laituriarkku mitään olisi?


Kuvan lähdelinkki: http://www.hirsirak.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;

Arkun voi uittaa paikalleen kesälläkin ja upotetaan kivipainolastilla paikalleen.
(parempi olisi vielä ylöspäin kapeneva niin jäät ei tartu.)

Nortti

Kylläpäs näyttää arkku hyvältä, niinkuin toki myös työkuvat paalutuksesta. Meillä ei paalutukselta välty, vaikka arkun päähän tekisikin, kun on kovin loiva ja pitkä ranta. Siltaa täytyy tehdä kuitenkin. Arvoitus on, minkä verran paaluja saa uppoamaan. Testasin kairanreiän kokoisella paalulla ja metrin se upposi heti lähellä rantaa pelkällä halolla hakkaamalla.
Täkkipulteilla ajattelin laittaa rungon kiinni. Enemmän uskon hammaskeijuun kuin siihen, etteikö paalut liikkuisi johonkin suuntaan vuosien saatossa. Tyvi edellä tuntuisi jotenkin ehkä tukevammalta.

Niin se "käsijunttakone"; olen nähnyt sellaisen toimivan joka muistuttaa jakkaraa, kansi on tehty 40cm paksuisesta pöllistä ja siihen pitkät "jalat"
Tuollainen puolimetrinen pölli on paljon tehokkaampi kuin leka joka liian kevyenä vaan särkee paalun päätä.
Toiminta; kaksi miestä ottaa jaloista kiinni ja nostaa jakkaran paalun päähän ja alkaa nostella/pudotella sitä, etuna on ettei tarvi kiipeillä tellingeille, jos paalut tarvii olla pitkiä, niin tekee vaikka kaksi junttaa ensin käytettävään vaikka parimetriset jalat niin tapaa jo melko pitkän paalun päähän antamaan muksuja.

Tuo käsipaalutukone / juttakone. en muista sen virallista nimeä. Mutta se toimii paremmin kun siinä on kolme noita jalkoja. Kahdella isku menee helpommin vinoon ja peräti ohi.
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/L ... mIndex=214" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuo arkku näyttää kyllä komeelta! Meidän toisessa laiturissa on arkkuperustus ja se on kyllä pätevä, mutta isotöinen myös.. Tässä ei siihen päädytty kun ruoppauskin tulee varmaan lähivuosina ajankohtaiseksi.

Noista paalujen noususta, niin onhan tuo vanha alku hitusen venkoillut, mutta kun ne on alussa lyöty pohjaa myöden ja tehty vaateriin niin aina se on takaisin suoraan saatu parilla iskulla.. Nyt tehtiin sen verran ristikkäisrunkoa ja muita tukia että koko paketti periaatteessa tukee itse itseään jos joku paaluista yrittää nousta. Eikä se leka päitä rispaks hakannut kun löi niin että lekan koko tasopinta osui suoraan tasaiseen tolpanpäähän.

Moro

Niin, selvyyden vuoksi vielä että minulla ei ole mitään tekemistä tuon laituriarkun tai sen valmistajan kanssa.
Kunhan lainasin kuvaa esimerkiksi siitä mistä puhun.
Kuvan lähdesivu löytyy täältä: http://www.hirsirak.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;

Täällä merialueilla nuo paalulaiturit ei oikein kestä. Niitä ei kivikkoiseen pohjaan saa riittävän syvälle niin liikkuvat jäät rikkoo paalulaiturin.
Isokokoinen arkku kestää paremmin kunhan se on riittävästi painotettu, ylöspäin kapeneva ja sileäpintainen, ettei jää saa otetta pinnasta.
Tässäkin pätee se että kun kerralla tekeen riittävän hyvän, niin ei tartte olla joka kevät korjaamassa.

Nortti

Moi,

paalutettu laituri on OK ja nopea sekä edukas tehdä.

Jos paikka on sellainen mihin saattaa tulla kunnon aallokkoa ja jäät murjoa niin sitten arkku. Ja se Arkkukin saattaa mennä remonttiin hyvin nopeasti.

On sillä merellä järjetön voima kunkatselin miten laitureita oli porissakin lähtenyt tapaninpäivä myrskyissä.

Itse suosittelen kuitenkin putkiponttoonilaituria kunnon putkilla jonka vetää ylös talveksi. Siihen sitten kävelysilta ja jos pitää olla pitkä niin ylöspäin kapeneva betonipossu väliin säästöpetonista.

Hintaa tulee putkien verran enemmän, mutta kun naapureiden laiturit lähtee myrskyssä niin tuntuu ihan asialliselta. Niin ja ei tarvi korjailla. Nostoon menee taljalla 30-60 min liittyen kahvitauon pituudessä. ja veteen lasku alamäkeen 15 minuuttia.

Lisäksi laituri on helppo hoitaa kuivalla maalla.

-Matti

Meillä on saaristossa paalulaituri. Pituutta lie joku 12 metriä, ja paaluja on noin 24 kpl. Runko on pultattu tolppiin kierretangoista pätkityillä pulteilla. Vinotukia on vähän jokasuuntaan, siten runko on pysynyt melko hyvin suorana. Parina keväänä hökötystä on pitänyt oikoa vetämällä sitä taljalla rantaan päin. Jostain syystä se pyrkii nimittäin kallistumaan ulospäin jäiden vaikutuksesta.

Arkkulaituri on tietysti aina arkkulaituri.. Taitaa olla sellaiselle edellytyksenä tasainen pohja, muutenhan arkku voi pahimmillaan lähteä lirumaan alamäkeen, vai voiko? Toinen juttu on se, että arkkulaiturista mätänee aikanaan vesirajan päällinen osa, ja loppu jää sitten ikuisiksi ajoiksi törröttämään. Saaristossa on monta paikkaa, missä on parhaassa rantautumispaikassa arkunpää karina. Betoniarkkukin kai olisi mahdollista tehdä, ei vain olisi yhtä hieno ja "luomu"..

Paalulaituria kun oikoo ja painaa, niin jossei ole riittäviä voimia käytössä, toimii heikompikin kunhan antaa vaikuttaa muutaman viikon. Savi antaa pikkuhiljaa periksi.

Joo, uudenkaupungin saaristossa eli merellä meidänkin on, suojaisassa paikassa tosin ja osin siitä syystä myös hyvin savista.

Toi Mösterin pointti tosta arkkulaiturin jämien jäämisestä veteen vielä yläpuolen lahoamisen jälkeenkin ei ole kyllä ennen tullut mieleen mutta noinhan se kyllä on.

Eli IMHO paalutus on kyllä vaivaan ja hintaan nähden aika mainio laituri. Ton 5m pätkän kustannukset oli kokonaisuudessaan n.40€, tosin siitä kiittäminen on bauhausin myyjää joka teki pienen virheen kuittiin. Laski meinaan 5m 2x4 painarilankulle metrihinnan sijasta kappalehinnan, 2,24€/lankku..

Eräs hyvä tapa paaluttaa laituri on Ruuviperustus. (kts. Google)

Ruuviperustuksella perustetaan talojakin. Periaatteena on että tangon päässä on ikäänkuin jääkairan kierre tai sen tapainen ja se kierretään maaperään. Itse kun olen aikanaan ollut kairaushommissa tekemässä maaperätutkimuksia niin kairaajilla oli paljon käytössä sellaisia n. 40-60 kg painoisia polttomoottorikairoja joilla tankoa kierrettiin maan sisään kymmeniäkin metrejä. Vaikka nykyään niillä on jo kairausvaunut niin varmasti joltain alan yrittäjältä löytyy vielä tämä vanha konekin jossa oli kahdet sarvet. Molemmin puolin seisoi sarvissa mies pitämässä paikallaan vehjettä ja moottori teki työn eli vei tangot maan uumeniin. Sitäpaitsi kairausvaunukin on hyvin kevyt laite jonka voi helposti ajaaa jäälle kun siinä on telaketjut.

Minulla onneksi mökkitontillani oli sopivia pohjakiviä joiden päälle laiturin sai tehtyä mutta muuten jos mutaan olisi pitänyt tehdä, olisin varmaan tuollaisen ruuviperustuksen laittanut ja ottanut kairamiehen sen syöksemään maan uumeniin.

Tässä malli perinteitä kunnioittavasta mallista tältä kevättalvelta, naapuri teki hirsivestokurssilla.
Vähäks on hiano!