Puuvene.net

Minulla on kala- ja soutelupaattina K.Elon veistämön Uudessakaupungissa n. 1978 valmistama n. 5- metrinen avovene. Luultavasti mäntyä, peräpeili ja kölipuu mahonkia, 5 Hv perämoottori kyydittäjänä.

Vene oli vuosikausia maissa, suojattuna kyllä, mutta ehti silti ravistua pahasti. Ammattimiehen toimesta tehtiin kunnostusta, suurimpana työnä katkenneiden kaarien korjailu. Kaaria oli katkennut ilmeisesti rungon kuivumisen seurauksena. Korjaus tehtiin pääsääntöisesti laittamalla murtumakohdan tilalle korjauspala eli vanhaa kaarta pois ja korvaava pala päälle. Tämä tehtiin pari vuotta sitten.

No, veneen turvottua taas käyttöön, rupesi kaaria katkeamaan/murtumaan lisää - vene sinänsä näyttäisi pysyvän tukevasti koossa, koska kaaritiheys on hyvä, mutta nyt kaivattaisiin neuvoa - onko parempi vaan sahata näitä katkeamakohtia pois ja laittaa näitä (viistottuja) korvauspaloja vai mitä itse funtsasin, teettää n. 15 - 25 cm pitkiä kaaren levyisiä teräsliuskoja (3-4mm paksuja?) ja laittaa kuudella - kahdeksalla ruuvilla kiinni kaariin? Sisäpinta oli alaosastaan alunperin mönjätty, nyttemmin vetelin tervan ja pellavaöljyn seoksella, joten mönjätty teräspalanen ei erityisemmin pistäisi silmään, etenkin kun noi murtumat on tyypillisesti matalalla ja erilliset pohjaelementit vielä tekevät vähän tasapohjan tapaista ja pilssiä sinne alle.

Muuten tuo vene oli pitkästä kuivasäilytyksestään huolimatta kohtalaisen hyvässä kunnossa eikä tarvinnut juuri kuin hiontaa, lakkausta ja myrkyt pohjaan. Homma jatkuu kesän tultua, mutta tuo kaarien fiksaus pitäisi ratkaista, jotenkin tuntuu, että niitä katkeaa lisää, jos ei tue jotenkin? Pitäisikö tukea kaikki kaaret? Kuinka pitkillä paloilla? Haponkestävää vai rosteria?

Käyttökelpoisia kuvia ei valitettavasti ole tähän hätään.

Kuivuminen ei katko kaaria vaan se että laudoitus imee vettä ja turpoaa niin paljon että kaari katkeaa. 10 cm lauta voi turvota sentin, ja kaari ei veny pituussuunnassa vaan napsahtaa poikki. Eli ensitöikseen laudoituksesta pitää saada vettäimemätön kunnollisella kyllästyksellä. Se olis kannattanut tehdä silloin kun se oli ollut monta vuotta kuivana. Yhdessä talvessa vene ei kerkee kuivua täysin kuivaksi.

Teräsliuskat varmaan toimii hyvin korjauksena, jopa paremmin kuin pätkien vaihtaminen katkeamakohtaan. Parashan siitä tulisi jos saisi koko kaaren vaihdettua.

Moro

Tuleeko siinä joustamattoman teräskaaren käytössä sitten sellanen ongelma, että turvotessa niitit katkeilee, kun kaari ei jousta yhtään.
Olisko ratkaisu sitten soikeat niitinreiät teräskaaressa.

Melkein samalla vaivalla vaihtais ne koko kaaret jos kerran on avovene eikä ole kalustettu sisältä. Se kuitenkin on paras ratkaisu.

N

Kiitoksia mielipiteistä N ja Jape.

Kaarien vaihto tuntuu turhan järeältä operaatiolta, lähinnä nyt katselen sellaisia keinoja, joihin ei tarvitse ihan venepuusepän pätevyyttä. Olen puuhommissa aika peukalo eikä oikein ole sopivia työkalujakaan tai fasiliteettia tehdä isompaa remppaa. Nuo kaaret on vielä aika hankalan (kauniin?) näköisillä kupariniiteillä / niittinauloilla eli samannäköiseen jälkeen saisi takoa aika lailla. Restaurointikierroksellakin ammattimies päätyi paikkapaloihin, vaikka budjettia ei varsinaisesti ollut rajoitettu.

Tuo mitä totesit kaarien joustamattomuuden tuomasta riskistä kävi mielessäni ja oikeastaan kysymys kaiketi pitäisi muotoilla uusiksi näin: Kuinka pitkä tuon teräskaaren pätkän pitäisi olla? Jos on - sanotaan vaikka 30 cm, sen ei kaiketi pitäisi kaaren kokonaispituuden puitteissa vielä olla kovin radikaali jäykennys ja ainahan se kylkilautojen pituussuunnassa hiukan mahtuu liikahtelemaan? Soikeat reijät voisivat olla ratkaisu, itse meinasin pistää ruuveilla, mutta ette ilmeisesti kumpikaan suosittele?

tuossa vielä isommasta kuvasta clipattu (sorry, huonolaatuinen) kuva. Itse kaarista ei valitettavasti löytynyt ja tämäkin oli ainoa, mistä nyt saa jonkinlaisen käsityksen kohteesta.

Ei katkeile niitit...Ne elää reijissään tarpeellisen määrän.
Eikä mikään tuollaisessa veneessä käytetty puu turpoa kymmentä prosenttia eli 10cm levyinen yhtä senttiä.....
Tee kuitenkin jostain puusta tai sen tapaisesta materiaaleista se korjaus ellet saa vaihdettua koko kaaria(liekö tarpeenkaan).
Liimaile vaikka 4mm vanelisuikaleista oikean muotoinen kappale yhdistämään katkoskohdalta "murroskohta"
Kuvasta päätellen ei tarvi käyttöpaatissa muutaman kaaren katkeamiseen tuolla koneteholla joka kuvassa näkyy edes ottaa stressiä muusta kuin että saumat suunnilleen pitää...Ei se käsiin hajoa
Nätti paatti muuten

En tiedä miten tää pitäis tehdä, mutta tein kuitenkin näin:
palikat Epoksilla kiinni.
Kaaret on saarnia ja korjauspalat kanssa. Palikoitten leveys on puolet kaaren leveydestä, joten lujuus on samaa luokkaa. Jollei toimi, niin sitten särkyy jostain.

Risto

Noinpa taidankin tehdä, siis käyttää vaneria ainakin ensi kokeilussa. takatuhdon alla on yksi katkeama suhteelisen lyhyessa kaaressa, siihen koitan teräspalaa. Vaneria ei tosin sivulle oikein saa helposti, koska kaaret ovat aika ohuita, mutta tuumasin, että jos pistää päälle vähän samalla tavalla kun meinasin pistää metalliliuskan siten, että yhdellä ruuvilla keskivaiheilta (ei kuitenkaan murtuman päällä tietenkään)) ja epoksit väliin. Ruuvi taivuttaa vanerin tiukasti kaaren muotoon ja puristaa pinnat kiinni, epoksi hoitaa loput. Vai järkeilinkö väärin?

Kiitos hyvistä neuvoista.

Epoksilla liimattaessa tulee kuitenkin aina muistaa että liimattavien pintojen väliin tulee jäädä sitä epoksia, eli puristimien käyttö samalla tavoin kun muuten puun liimauiksessa, voipi olla joskus myrkkyä = tulee kuiva liitos, joka ei kestä. Virallinen ohjeistus neuvoo käyttämään erityyppisiä fillereitä käyttötakoituksesta riippuen, mutta itse olen monasti laittanut saumaan filleriksi froteepyyhkeestä leikattuja soiroja. Tällaisen soiron voi ennalta ampua nitojalla paikalleen ja sitten kastella kohteesaa kunnolla epoksiin. Hetken kun on imeytynyt niin sitten voikin jo tehdä liitoksen ja käyttää kovaakin puristusta. Huonommin istuvat huokosetkin jäävät täyteen liimaa, kun kangas kykenee liiman itseensä sitomaan.

Tai sit voi tehdä niin, että kostuttaa liimapinnat raa-alla juoksevalla epoksilla ekana, sitten sotkee mikrofilleriä, sellupöpöä, talkkunaa, perunajauhoa, whatever, epoksin paksunteeksi ja mättää sitä pinnoille. Lopuksi puristelu normaalisti.
Froteepyyhkeen soveltuvuutta filleriksi kannattais varmaan V-M:n testata

Risto

Esitän vaihtoehtoista näkökulmaa koko asiaan. Meillähän on puuveneet siksi, että pidämme puuveneistä eikä siksi, että siinä olisi jotain järkeä. Jos oltaisiin järkeviä niin meillä olisi muovi- tai alumiinivene. Limisaumaveneen kaaren korjaus vanerilla ja epoksilla voi olla järkevää, mutta se on myös epäesteettistä. Suoraan sanoen rumaa. Itse asiassa aivan järkyttävän näköistä. Todennäköisesti se on myös syntiä.

Oikea tapa on vaihtaa kyseiset kaaret samalla menetelmällä kuin alkuperäiset oli tehty. Että on hankalaa? Kyllä, mutta vain ensimmäisellä kerralla. Vastapainoksi se on hauskaa - paljon hauskempaa kuin epoksilla ja räteillä lähmiminen. Ja taas tuli oppineeksi jotain uutta, ja tuli osoitetuksi johdonmukaisuutta omassa harrastuksessa. Monta syytä taputtaa itseään selkään.

Olihan jonkun pakko sanoa se.

Kyllä tuon jommin kommenttia on syytä kompata. Korjaa vene sen arvon mukaisella tavalla tai jätä se hyvin suojattuna odottamaan sitä, että sinulla tai jollain muulla on aikaa ja varaa korjata se asiallisesti.

Jos veneeseen tekee pikavirityksiä, niiden pitäisi vähintäänkin olla helposti purettavissa sitten kun ne joskus haluaa korjata hyvin.

Äkkipäätä sen kummmemmin pyyhkeitä mutustelematta sanoisin että froteepyyhe vastaa aivan mainosti pottujauhoja tai sikarintuhkaa siellä saumassa.
Mutta tuli heti jatkumona froteesta mieleen ehkä parempi vaihtoehto - vesieristysjärjestelmien saumanauhat...

Minäkin, jolla on peukalo keskellä kämmentä, olen pasuttanut, siis höyristänyt saarnirimat vääntänyt ne veneen muotoon siellä sisällä ja niitannut kaverin kanssa ne paikoilleen, niin kyllä sinäkin sen tempun, joka on helpoimmasta päästä näissä veneremonteissa, osaat. Pasutuksessa käytin 100 mm halkasijaltaan olevaa putkea, jonka puoleen väliin laitoin tangonpätkät ja putken päihin holkit noin puoleen väliin. Putken mitta oli n. 2,5 m ja siellä näitä välitankoja noin 0,5 m välein, jonka päälle toisesta päästä työnsin saarniriman. Sitä ennen olin laittanut vettä putkeen tankojen alapintaan saakka. Aiemmin olin tukenut koko komeuden kahden A -tason päälle, lämmitin veden kiehuvaksi töhöttimellä ja reippaan tunnin ajan siellä höyryssä pidettyäni rimaa, vedin sen ulos ja ja siirsin sen siihen kohtaan, mistä olin aiemmin ottanut kaaren pois ja taivutin ja tuin kaarelle. Sitten naulattiin ja niitattiin vähän myöhemmin. Sittemmin olen nähnyt vähemmän työtä pasutuksen aikana vaativia pasutuspönttöjä, mutta ensimmäisellä kerralla se tapahtui näin, ei ollut käsitystä eikä kukaan ollut neuvomassa, enkä tiennyt tällaisesta palstastakaan mitään - tai lieneekö ollut olemassakaan silloin. Nyt yli kymmenen vuoden käytön jälkeen nämä oma tekemät kaaret ovat edelleen kunnossa. Apua löydät myös Opetushallituksen julkaisusta Puuvene, siellä on tarkat selostukset miten mikin työvaihe tehdään. Opetushallituksella on myös olemassa video, jossa edesmennyt Poju Suntio tekee alusta loppuun saakka pienen veneen, haapion. Olen sen itselleni kopioittanut DVD:ksi.
Donna 28

Peukut ylös edellisille kommentoijille!

N