Puuvene.net

Onkohan ennen rauta ollut jotenkin kestävämpää ruostumisen suhteen kun nykyään?
Tämmönen tuli mieleen kun irrottelin 30-luvulla tehdyn pirtuveneen pohjasta alkuperäisiä käsin taottuja rautanauloja ja ne ei ole menneet miksikään, ei yhtään ruostetta 80 vuodessa. Nykyäänhän naulat ruostuu jos ne on tunninkin ulkona vesisateessa.

Käytiin eräässä sepän pajassa kesällä ja kysyin häneltä asiaa. Tuota "vanhaa rautaa", tehdään vielä joissakin pajoissa muinaisin menetelmin ja maksaa kuulemma ihan tolkuttoman paljon. Nykysepät takovat pääosin ihan normiterästä, joka on kuitenkin "liian puhdasta" ja ruostuu siten helpommin.

Vene oli varmaan hyvin kyllästetty, eikä naulat ole ollut pahasti alttiina vedelle. Itse olen huomannut kun taloa (vm.1952) olen rempannut että joissain paikoissa naulat ovat vielä ihan kirkkaita. Eteläseinällä jossa tuuli on puhaltanut mereltä ja vesi oli tehnyt tuhojaan ei rautanauloista ollut jäljellä juuri mitään. Tosin noita sepän nauloja olen löytänyt vain muutaman enkä ole erityistä huomiota kiinnittänyt kummat nyt olisi paremmin kestänyt.

On aivan samoin kuin vielä 30-40 vuotta sitten vihanneksissa ja hedelmissä oli 30-40% enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita. Se tehotuotanto näet...

On se ollut parempaa, joku väitti, että silloin oli enempi hiiltä mukana (enpä tiedä?). Mullakin on kuvia 30 luvulla rakennetun pelastusveneen kölipulteista, pitääpi kuvat kattella ja esittää.
Jotenkin ilman tieteellistä tutkimusta voin täysin pitäytyä havaintoosi. Naulat ovat ns. normanneja, mitkä eivät ole käsintaottuja, mutta hyvin onnistuneesti muotoiltuja pidon suhteen ja mikä parasta kuumasinkityksen ansiosta hyviiiiiin pitkä ikäisiä, kuten kuvistasi näkyy.

Noita samoja normanneja minäkin kaivelin 1932 veistetyn pirtuveneen köliltä täysin uudenveroisina. Ja vene on sentään seilannut vuosikymmeniä Suomenlahdella eikä missään Perämeren sydäntautiliiton suositusten mukaisessa vähäsuolaisessa vedessä...

Joskus kuulin teorien tästä. Vanhoilla menetelmillä rautaan jäi varsin paljon muita jalompia metalleja. Nykyisillä menetelmillä nuo metallit kerätään parempaan talteen eikä jätetä rautanauloihin lojumaan. Mene ja tiedä pitääkö paikkaansa. Löytyyhän ulkosaarista sodan aikaista piikkilankaakin, ollut taivas alla jo kotvan eikä mitä luultavimmin ole ollut kyllästettyä...

Veli-Matti kirjoitti:Noita samoja normanneja minäkin kaivelin 1932 veistetyn pirtuveneen köliltä täysin uudenveroisina. Ja vene on sentään seilannut vuosikymmeniä Suomenlahdella eikä missään Perämeren sydäntautiliiton suositusten mukaisessa vähäsuolaisessa vedessä...

Joo tässäki tuli kaiveltua nuita sieltä murusiksi lahonneen kölipuun sisältä. Ei ollu ainakaan kyllästyksistä enää tietoakaan, ja koko köli kun oli vielä vuorattu jollain pellillä ja puu ollut kokoajan märkänä.
Hyvä pito noissa nauloissa kyllä on ollut kun laudoituskin on vaan tuollaisilla kiinni muotokaarissa.

Takoraudassa ei oikeastaan ole hiiltä juuri lainkaan. Sen korroosionkestävyys perustuu ensisijaisesti takoraudan sisältämien piiyhdisteiden reagointiin: vanhassa ruostuneessa takkiraudassa näkyy melkein puun syiden näköinen kuvio kun ne hitaasti syöpyvät piiyhdisteet on jääneet jäljelle raudan hissukseen ruostuessa sieltä välistä. Eli takoraudan epäpuhtaudet on se korroosionkeston salaisuus.

En nyt löytänyt pidempää selitystä suomeksi, mutta ohessa detsamma på engelska.

http://www.artmetal.com/files/imported/ ... ROUGHT.HTM" onclick="window.open(this.href);return false;

Pekka

Pekka Huhta kirjoitti: Eli takoraudan epäpuhtaudet on se korroosionkeston salaisuus.
Pekka

Mutta mitenkä selitätte valuraudan korroosionkeston? Kaivon kannet taitavat olla valurautaa ja kestävät kymmeniä vuosia ruostumatta.

Nuo vanhat raudat ovat myös helppoja takoa. Olen nostellut pellonpientareelta vanhoja jalaksia ja muita ajoalun osia rautavarastooni. Oisko kestävyyteen vaikutusta sillä, että esim. naulaa kuumana taottaessa pinta jotenkin tiukkaantuu ja oksidia hakataan sisään.

On sillä takomisellakin varmasti vaikutusta, mutta enimmäkseen raudan kemiallinen koostumus, kuten Pekka sanoikin.
Pari viikkoa sitten töllössä kertoivat mm Pietarin kirkon kupolin taotuista vahvistuksista, oli alkanut kupoli aikanaan levitä alapäästä. Siinä yhteydessä todettiin, että takorautaiset tuet kestävät pinnan tiiviyden ja erilaisen koostumuksen vuoksi korroosiota paljon nykyteräksiä paremmin, nykykanget olisivat ruostuneet poikki jo aikoja sitten.
Harmi, etten muista tarkemmin, mutta ohjalman nimi taisi olla "maailma ihmiskunnan jälkeen", jos sen vaikkapa netistä löytäisi?

Valu on sitten taas ihan oma juttunsa.

Veikkaan että ennen oli tuota kromia enempi teräksessä kuin nykyisin.