ruuveista ja mitä kokoja vene käytössä!

[Pellis]

Rauhaa teille! Jos vain ruuveista on puhe, niin on ihan tieteellisesti tutkittu, että A4 ei kestä hapettomassa tilassa esim tapitettuna vesilinjan alapuolella suolaisissa oloissa MERIvedessä, pintaruuvina kuitenkin kestää. Ei tosin kuten Pronssinen, tai titaani, jos ei niin ole rahasta kiinni... Eiköhän täällä murtovesialueella Itämerellä muutaman kymmenen vuotta kestä ihan oikea hapokaskin (A4). Rosteri (A2) ja kuumagalvanoitu vältää vain sisätiloissa ja kannella varauksin jemma-nimisessä paikassa, kun oikein hyvästi on kyllästetty ja tai pinnoitettu.

Ihan työkseen veneitten kanssa minäkin, toistaiseksi...

[lacrits68]

moI!

nämä on aina pikkasen kikkisiä asioita, varsinkin kun ruvetaan tunnepuolella pelamaan!

palataan ruuvien maailmaan ja toivotaan ettei ne ole löysällä! ;)

--Janne--

[Toni_V]

Noita rosterilaatuja kun on niin paljon niin tuota asiaa voisi kysyä joltain asiaa tuntevalta metallien kanssa puljaavalta. Perusrosteri, 316, ei varmasti ole sieltä parhaimmasta päästä. Entinen naapuri puljasi noiden kanssa ja silloin kertoi ettei hapokas ole paras merivedessä vaan joku rosterilaatu. Onpa vaan tullut numerot unohdettua. Käsittääkseni ainakin 316 kestää paremmin jos se on veden kanssa tekemisissä eikä niin että se on ruuvattuna puun sisään jossa vesi ei "huuhtele" ruuvia.

[Jarmo Niinimäki]

Kun taas näihin metalleihin ja niiden kestävyyteen päästiin, niin kysäisenpä mielipiteitänne (tai jopa tietoa?) kölipulteista. Eli jonkinasteisena huolenani on Myrskylinnun kölipultit, jotka siis ovat toisesta päästään kiinni valuraudassa ja kulkevat suht hapettomassa tilassa tammisen (=syövyttävä) kölitäytteen läpi. Nykyiset pultit lienevät (en siis ole varma) galvanoituja, mutta jos nuo vaihtaisin, niin hapokas ei ainakaan kai olisi järkevä vaihtoehto, vai kuinka? Rosteri-valarauta yhdistelmä ei kuulosta hyvältä ja tammi-hapettoimuus-rosteri vielä huonommalta. Entä pronssi (jos sellaiset nyt yleensä jostain saisi?)? Silikonipronssi, mangaanipronssi vai jotain muuta? Hinta varmaan ainakin olisi aika suolainen, mutta toisaalta vaihto-operaatio on sen verran työläs, että jonkin verran olisi ehkä valmis maksamaankin kestävyydestä. Vai olisikohan sittenkin paras pysyttäytyä tuossa galvanoidussa.

Ensimmäinen juttu tietysti kuitenkin olisi jotenkin selvittää nykyisten pulttien kunto. Jossakin määrin olen luottanut siihen, että niin kauan kun vene kestää keväisin ja syksyisin nostaa itsensä kahteen kölipulttiin kiinnitetyistä liinoista niin kyllä tuo köli merelläkin mukana kestää. Mieltä kuitenkin rauhoittaisi, jos saisi pultit vaikka kuvatuksi, mutta en ole löytänyt sopivaa (=järkevän hintaista) tekijää tuolle kuvaukselle.

[Pekka Huhta]

Rautapulttien ruostuminen näkyy sillä että joko veneen sisäpuolelle tai sitten köliä pitkin ulkopuolelle alkaa ilmestyä ruosterantuja pulttien kohdalle. Jos tällaista ei näy, niin en pitäisi mitenkään mahdottoman kiireellisenä vaihtoakaan.

Pronssi on parasta, mutta onhan se kallistakin. Itse en luota muutaman varottavan esimerkin jälkeen rosteriin tuollaisissa hapettomissa olosuhteissa.
Jotain juttuja rosterista kirjoittelin aikanaan sivuilleni ja samat jutut löytyy tuolta blogista, http://www.sihistin.fi/fi/node/62

Pekka

[matti]

Tämän keskustelun johdosta kävin kirjastossa ja lainasin Eka Lainion kirjoittaman kirjan Kuunari Koivisto.
Mielenkiintoinen opus, on mm poikkileikkaus rakenteesta, josta selviää se, että mitenkä massiivinen laivaluokan alusten rakenne oli/on.

Matti

[TeddyDiver]

Jossakin määrin olen luottanut siihen, että niin kauan kun vene kestää keväisin ja syksyisin nostaa itsensä kahteen kölipulttiin kiinnitetyistä liinoista niin kyllä tuo köli merelläkin mukana kestää.

Ite kyllä ottaisin vaikka yhen pultin auki tuossa noston yhteydessä ihan tarkistus mielessä (tieten eri pultin joka syksy) ja takasin paikalleen ehken pienen kuivattelun kyllästelyn jälkeen. Sitten jos tulee syöpynyt pultti vastaan niin kaikki uusiks. Jos tuo nykyinen materiaali on galvanoitua ja kestänyt hyvän tovin, niin mitä sitä muuhun vaihtaan. Eli esim. 10-15v on ihan ok galvanoidulle kölipultille ja sitten uus tilalle.
Jos meinaat vaihtaa pronssiin, niin pitäs tarkistaa veneen suunnittelijalta riittääkö pronssille samat mitat kuin nykyisille pulteille vai tartteeko paksummat..

[Jarmo Niinimäki]

Ite kyllä ottaisin vaikka yhen pultin auki tuossa noston yhteydessä ihan tarkistus mielessä (tieten eri pultin joka syksy) ja takasin paikalleen ehken pienen kuivattelun kyllästelyn jälkeen.

Kyseessä on Hai-vene ja kuvittelen, että pulttien irroittaminen ei onnistu ilman koko kölin irti pudotusta, vai olenkohan väärässä? Tietääkö kukaan miten Haissa pultit on kiinnitetty valurautaköliin?

[Pekka Huhta]

Kyllä pultin irroittaminen on niin nihkeä homma että sitä ei kyllä heti ensi kummassa tee vain huvin vuoksi. Ja niinkuin Jarsky sanoi, niin pultin irroitus ei yleensä edes onnistu ilman kölin tiputusta. Ja toisekseen hommassa särkyy aina jotain oikeen kunnolla, voimaa joutuu käyttämään ihan heevetisti.

Toi on vähän sama juttu kun pakoputken vaihto-ohjeessa kaunis teoreettinen ehdotus "ota osat kiristävä panta pois pakoputken ympäriltä ja vedä pakoputken osat erilleen". Onko kukaan nähnyt putkea joka ei ois syöpynyt kymmenne vuoden rapa- ja suolakylvyn jäljiltä yhdeksi raudaksi.

Yleensä kölipultit on vedetty kiinni läpipulteilla niin että kölissä on tasku jossa pultin alapään kanta on. Toinen vaihtoehto on, että pultit on vedetty suoraan jengalla painoköliin kiinni, rautaköleissä yleensä on näin. Lyijyköleissä tuo "taskumalli" on paljon yleisempi, kun lyijyssä kierre ei oikein pidä.

Kirjoitin Puuvene-lehteen joskus juttua noista kölipulteista, löytyy nyt ainakin tilapäisesti osoitteesta

http://www.puuvene.net/apu/PV3-02s50-55KOLI.pdf

Saman sarjan loput artikkelit ovat seuraavissa lehdissä.

Pekka

[matti]

Lohdutusta tai sitten ei.
Uusimmassa WB-lehdessä on artikkeli 61`Roann-kalastusaluksen museokunnostuksesta, siinä kolme kpl tammisia kölitukkeja 9x11" yhdistävät pultit röntgenkuvattiin, tuumaset pultit olivat ruostuneet jopa3/4:een tai vieläkin enemmän.
Tässä on se lohtu, että galv. pultit ovat vielä tommosessa kunnossa 60v jälkeen Atlantin olosuhteissa tammessa.
Uusivat 1 1/8" pronssipulteiksi. (museohommaa ei väliä mitä maksaa, toim.huom)
Ei osio, katso Japen Wivellan köliremontti. :(

Liiankin(ko) yksinkertainen konsti; reikäsahaan joka sisään mahtuu ko kölipultit jatketaan putkella niin pitkäksi kuin on tarve ja sahataan pitkin pulttia painoköliin saakka.Pultti ohjaa sahaa joka poistaa ruosteen/ruosteen viottaman puun.
Köli pudotetaan/vene nostetaan, vaihdetaan pultit samanlaisiin upposinkittyihin, kölin ollessa takaisin paikoillaan liian suuret pultinreiät pulttien ympärillä valetaan täyteen epoksia-odotellaan vielä imeytymistä jälkitäytetään, kiristetään mutterit epoksin ollessa vielä pehmeää.(uudet isommat aluslaatat)
Epoksi muodostaa suojaavan manttelin uusille pulteille.
Tarvittaessa irroitus samalla tavalla.
Homman etuja; ei mene rikki mitään vrt leka /kanki, nopea, halpa.

Matti

[Pekka Huhta]

Liiankin(ko) yksinkertainen konsti; reikäsahaan joka sisään mahtuu ko kölipultit jatketaan putkella niin pitkäksi kuin on tarve ja sahataan pitkin pulttia painoköliin saakka.Pultti ohjaa sahaa joka poistaa ruosteen/ruosteen viottaman puun.
Köli pudotetaan/vene nostetaan, vaihdetaan pultit samanlaisiin upposinkittyihin, kölin ollessa takaisin paikoillaan liian suuret pultinreiät pulttien ympärillä valetaan täyteen epoksia-odotellaan vielä imeytymistä jälkitäytetään, kiristetään mutterit epoksin ollessa vielä pehmeää.(uudet isommat aluslaatat)
Epoksi muodostaa suojaavan manttelin uusille pulteille.
Tarvittaessa irroitus samalla tavalla.
Homman etuja; ei mene rikki mitään vrt leka /kanki, nopea, halpa.

Matti

Jossain ulukomaalaisten venelehdessä taisin lukea tuollaisesta projektista, eli ei se ole ollenkaan mahdoton temppu. Kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta, tosin reikäsahassa on hyvä olla semmoiset hampaat että takuulla pärjää niin raudalle kuin puullekin.

Isoimmaksi ongelmaksi kuvittelisin purunpoiston tuolta syvän sahausraon pohjasta, ei se sahauspuru sieltä tyhjiin haihdu.

Toinen juttu on että veneen rakenneosat mätänee aika lailla käsi kädesssä yhtä aikaa niin että jos kölipultit on ihan paperia, niin ei se kölitukkikaan ihan priimaa enää varmastikaan ole. Mutta saisihan tuolla aika somasti pultit irti.

Yksi semmoinen rumaklubiversio on olemassa: jos kölitukit ja emäpuu menee uusiksi niin moottorisahalla vaan rumasti veto kölipultin molemmin puolin ja ollaan suoraan irti. Huonot puolet on se että kapeapilssisissä tämä ei käy, ja että vanhasta kölitukista on hankala ottaa mallia jos se on sahattu kappaleiksi.

Pekka

[matti]

Kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta, tosin reikäsahassa on hyvä olla semmoiset hampaat että takuulla pärjää niin raudalle kuin puullekin.

Isoimmaksi ongelmaksi kuvittelisin purunpoiston tuolta syvän sahausraon pohjasta, ei se sahauspuru sieltä tyhjiin haihdu.

Toinen juttu on että veneen rakenneosat mätänee aika lailla käsi kädesssä yhtä aikaa niin että jos kölipultit on ihan paperia, niin ei se kölitukkikaan ihan priimaa enää varmastikaan ole.

Pekka

Tuntuu no nykyiset halpissahatkin olevan käypää tavaraa, ostin ja epäilin, Robinhoodista 25 mm reikäsahan (tuotemerkkiä en nyt tähän hätään muista) jolla olen tehnyt 6 kpl reikiä haponkestävään levyyn yhteismitta n.50mm, eikä terässä näy minkäänmoista vikaa, maalit on vain kuluneet, hinta 3,5€, ajattelin ,että vaikka terä ja reikä, niin ei tuu vielä kalliiksi. Terä sopii Bilikan vääntiöön.
Siihen mätänemiseen en ottanut kantaa, koska ei ollut tarkoitus masentaa.
Tällä tavalla on helppo irrottaa ja sitten jatkaa kuten Jape Wivellassa.

Matti

[jiho]

Sähkögalvaaniseta syöpymisestä eri metallien kesken hapellisessa tilassa onselvät säännöt, joita kannattaa aina seurata kun eri metalleja yhdistetään.
Minä en tässä aio pyytää keneltäkään anteeksi sitä että minua yritetään kaikin keinoin joidenkin taholta mollata kun otan asioihin omalla kokemuksellani kantaa.

Kolipulttien vaihtamisesta minulla on edesmenneen isäni kanssa ensimmäinen kokemus ollessani 10 vuotias nassikka. Vaihdoimme silloin "Ukko" Harkken(Pyöräkellarin ja Tunturipyörän perustaja) "margoonatakilaiseen" SK 30:een lyijykölin pultit Turun Hirvensalon Matarmaan telakalla. Ei ollut haponkestävää eikä pronssia vaan kuumasinkityt pultit, jotka lukittiin taskuissa. Puureikiin survottiin lyijymönjästä, vernissasta tehty ja liitujauholla (vehnäjauho käy myös) paksennettu massa.

Sen jälkeen olen itse "koulutettuna" osannut vaihtaa kölipultteja. Viimeksi tein sen omaan, vuonna 1934 mahongista rakennettuun SK 22 Gunnin(L4) lyijyköliin vuonna 2004. Vanhat alkuperäiset kuumasinkityt "sukkapuikot"( ikä 70 vuotta) odottivat jo vaihtamista.
En aio tässä ketään neuvoa ettei tekoani taas ammuttaisi oitis alas, mutta tein se seuraavasti:
Ensin vene( emäpuu) kuivatetaan, sitten vene nostetaan roikkumaan köli paikallaan, mutterit avataan sisältä ja pultit isketään lyijymoskalla alas. Hyvät iskut pulttien päähän ja ellei lyymoskalla lähde niin terävämmällä pajavasaralla lähtee. Hyvin Gunnistä irtosivat lyijymoskalla. Seuraavaksi lyijykölin juuresta "sukkapuikot" poikki, koska lyijyn sisältä ei ollut mitään mahdollisuutta saada pätkiä pois. Köli siirrettiin pultin paksuuden verran taaksepäin ja "aarporattiin" sisältä uudet 100 mm syvät jenkareijät, jotka jengattiin. Haponkestävät jenkatangot kierrettiin vernissa-/lyijymönjä-/kvartsimassalla puureikiin ja lukittiin epoksin kanssa lyijykölin jenkoihin. Haponkestävät "halpahallin" jenkatangot olivat 3/4" eivätä maksaneet "pronsseja".
Samalla vaihdoin tammiset kölistukit ja muutin mutterien aluslaatat U-mallisiski, etteivät stukit halkeaisi kun mutterit kiristetään (lähes loppuun asti), sillä on muistettava, että kuiva puu turpoaa. Siksi lopullinen kiristäminen(jopa mahdollinen löysääminen) tehdään vasta veneen kyllästysöljyllä turvotuksen tai kastumisen ja kunnon purjehdusten jälkeen.
Viimeisenä työvaiheena työstettiin peräsimen alasaranalle uusi tapinreikä. Koko hommassa meni (kun kölipuu oli kuiva) päivän verran aikaa.
Kuten sanoin, en halua neuvoa, mutta Gunnilla olen sen jälkeen purjehtinut kaikki sen sietämät kelit.
Nyt "vanharouva" Gunn on Petäjäksen telakalla Raumalla Reposaaren myrskyvaurioiden takia odottamassa uutta perästeeviä ja peräpeiliä. Ja vähän keulankin korjaamista. Veneeseen pumpattiin kuivatuksen ja kölipulttien vaihdon jälkeen sankoruiskulla lähes 300 litraa kyllästysöljyä ennen vesillelaskua ja kyljet vahataan vuosittan suojavahalla. Lakkaa ei ole sen jälkeen tarvinnut käyttää
Jouko Heikola, ins.DIS
Venesuunnittelija
Saneeraaja
M/S "Lena"

[lacrits68]

moi!

eipä näyttänyt ruuvit mahonki ikkunoissa hyvältä! Ikää vajaa 40 vuotta!

--Janne--