Esa Mäkisen artikkeli uusimmassa Puuvene -lehdessä

[stablo]

Olen hyvä lukemaan keskustelupalstoja, mutta huono niihin kirjoittamaan. Tässä nyt teen pienen poikkeuksen, koska jotenkin asian katson koskevan henk.koht. tasolla myös itseäni.

Asia on ptkälti kuten traba kirjoittaa. Ymmärrän myös Mäkisen ajatuksen, sillä olen ollut itsekin pitkään toimittajana (ajoittain sitä myös edelleen). Tunnen Mäkisen henkilökohtaisesti enkä usko että Mäkisen tarkoitus artikkelissaan oli ohjeistaa veistäjiä toimimaan tietyllä tavalla, vaan kyseessä lienee enemmänkin viestinnän parissa työskenteleville luontainen "ajatusten ilmaaheitto" tilanne, joista ne ideat ym. sitten syntyvät jos ovat syntyäkseen. Onkohan tässä syntynyt väärinkäsitys?

Huomatutettakoon, että en yksi niistä "uusista veistäjistä" joita Mäkinen on kuullut.

Kuten venejari kertoikin, ovat asiat pitkälti veistäjäpiireissä jo puhuttuja sekä koetettujakin, joten sen puoleen en tuohon enää kantaa ota. Sen sijaan voisin jotakin aloittelevana veistäjänä jotakin lausua.

Veneveistäjän ammatti on kovaa työtä, ja siitä täytyy pitää ja sen täytyy kiinnostaa jos alalle aikoo. Palkka on tekevälle ja osaavalle varmasti kilpailukelpoinen jos niitä verrataan muihin käsityöammatteihin. Aina löytyy poikkeuksia suuntaan tai toiseen.

Mitä traba kertoo kustannuksista ja palkoista on totta, sillä aloitteleva veistäjä tuskin saa tuntipalkkaa enempää kuin se "kymppi-kaksitoista" josta sitten tehdään joitakin hankintojakin. Tämä johtuu siitä että aloitteleva tekee niin paljon aikaa vievää ns. turhaa työtä (liikaa askeleita, liikaa miettimistä, liikaa touhuamista, oikea ja nopeuttava työjarjestys hakusessa, työkaluja hankitaan kun niitä tarvitaan ja se vie aikaa....) eikä taloudellinen materiaalinkäsittelykään ole ihan hallussa. Vaikka taitoa ja osamaista olisikin, se on vasta osa veistäjän työtä. Suurta osaa näyttelee rutiinit ja tietyst työtä nopeuttavat ja helpottavat "systeemit" sekä oman "käsialan" löytäminen.

Alussa työ on siis pienipalkkaista varsinkin kun tehdään pieniä veneitä ja korjaustöitä joissa urakka-arvot on mennyt persiilleen, joka edelleen laskee tuntipalkkaa;) Mutta mielestäni on hyvä että aloitteleva veistäjä saa juuri näitä pienempiä veneitä sekä korjauksia tehtäväkseen, koska niistä oppii parhaiten ja löytää oma työtapansa sekä korjauskissa näkee miten veneitä on muut veistäneet. Tämä on kaikki sitä koulun jälkeistä oppimista ja uskon sen vievän aikaa vuodesta kolmeen, riippuen siitä paljonko tekee työtä. Tämä jakso on siis tärkeää aikaa, enkä ole itse sitä kokenut pahana asiana vaan välttämättömänä oppimisen kannalta.

Kolmen vuoden jälkeen on kokemus tuonut jo niin paljon etuja, että se työ missä meni ennen runsas 100 tuntia, meneekin nyt 60-70 tuntia, joka taas nostaa tuntipalkkaa. Sitten kun pääsee vähän suuremiin projekteihin käsiksi ja paremmalla ammattiosaamisella, tilanne paranee myös taloudellisella puolella. Tässä mielessä traba kirjoittaa vähän "mustasti", vaikka asia todellakin on niinkuin hän sen kirjoitti, niin siinä on kuitenkin monia eri sävyjä.

Olisihan se kivaa jos olisi joku taho joka voisi tuoda aloittelevia veistäjiä enemmän esiin, mutta se on käytännössä vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Ellen väärin muista, on viimeisen 2-3 vuoden aikana tullut Puuveneveistäjät ry:n jäseneksi vain 3 uutta veistäjää (joista itse taidan edustaa tuoreinta tapausta), joten ryhmä on pieni eikä sille juurikaan mitään voida minkään ns. tahon puolesta järjestää. Parasta on saada vene näyttelyyn, jossa Puuveneveistäjät ry tulee kuvaan hyvin vahvallapanoksella messuasian mahdollistajana.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuo Venemessutilanne on oikeastaan ainoa mitä tarvitaan (siis oma mielipide). Sinne on hyvä irroittatua 2-3 viikoksi ja panostaa sinä aikana oman osaamisensa esittelyyn. Messuilla (Hki) käy vuosittain likimain 100.000 kävijää, joista hyvin, hyvin moni käy puuveneosastolla. Tämä on ainoa ja mielestäni myös viisain tapa kohdata tuollaisia massoja. Huomattavaa myös on, että veistäjä ei kykene tuottamaan kovin monia veneitä per vuosi, joten siinä mielessä leipää riittää ja tunnetuimmilla veistäjillä jopa 3 vuoden jono. Eli ainakin messuilla kysyntä ja tarjonta kohtaa veistäjille edulisesssa suhteessa. Ihan heti ei tule muuta mieleen, jossa yksittäinen veistäjä voisi kustannus - ja aikatehokkaasti - tuoda osaamistaan esille potentiaaleille käyttäjille. Yleensä tämä riittää hyvin pitkälle, ja loput tulee sitten "puskaradion" taikka nettitietojen kautta (joita ylläpitää mm Puuveneveistäjär ry http://www.puuveneveistajat.fi" onclick="window.open(this.href);return false; ).

Mitä edelläkirjoitettuun veneiden hinnoitteluun tulee, on selvää että puuveneet ovat ns. liian halpoja, mutta yhtä selvää on että asikas ei maksa enempää kuin mitä nyt hinnoittelu on. Mitent ästä pästään paremmille hinnoille, onkin hyvä kysymys. Valitettavasti puuveneen hintaa verrataan aina ties mihin, ja siihen "ties mihin" verrattuna puuveneen valmistuskustannukset ovat hintavammat (koska kyseessä on aina uniikkityö, ei mikään lestityö). Tässä lienee käynyt niin, että puuveneet ovat löytäneet hintatason kokolailla selvästi.

Ja jos palkka (tai tuleva eläke/yrittäjäeläke) on veistäjän mielestä liian alhainen, niin silloin on hyvä vetää asiasta omat johtopäätökset. Tätä samaa asiaa itsekin pohdin veistäjien omalla keskustelupastalla, johon venejari em kaltaisesti vastasi. Mielestäni vastaus on hyvä ja selkeä, ja siksi sopii myös tähän keskusteluun.

[Veli-Matti]

Kyllä minä komppaan näitä alan ammattilaisia mutta sen verran pitää heitäkin huomauttaa että samanlainen se kassavirta on oli yritysmuoto sitten tmi, oy, ky tai avoin yhtiö. Eli jos rahaa ei tule sisään niin ei tule palkkojakaan.
Tämän suhteen eri yritysmuodoilla ei ole mitään eroa ja käytännössä pienimuotoisessa yritystoiminassa 1-5 hlö esim. oy:n ja tmi:n ero on vero- ja palkkasuunnittelun erilaisuudessa. Vaihdoin juuri tmi:stä oy:ksi ja hieman kaduttaa etten heti aloittanut sillä.

[stablo]

...oli yritysmuoto sitten tmi, oy, ky tai avoin yhtiö. Eli jos rahaa ei tule sisään niin ei tule palkkojakaan. Tämän suhteen eri yritysmuodoilla ei ole mitään eroa ja käytännössä pienimuotoisessa yritystoiminassa 1-5 hlö esim. oy:n ja tmi:n ero on vero- ja palkkasuunnittelun erilaisuudessa.

Yritysmuodolla on toki hieman väliä, ja jos tarkkaan laskee niin kyllä verotuksessa SEKÄ toiminnan helppoudessa on eroja Tmi:n eduksi jos verotettava tulo jää ALLE 40.000 euroa. Jos on Oy niin silloin ykstyisotot yms. ovat mahdottomia, vaatii toisenlaisen kirjanpidon ja toisella tarkkuudella, lainmukaiset yhtiökokoukset, tilintarkastajat, kiinteä 28% verotus...jne. Toiminimi taas on toisenlainen, joustavampi joskin joissakin tapauksissa hankala esim siksi, koska välillä sinut rinnastetaan yrittäjäksi ja välillä ei (riippuu siitä kumamsta on etua valtiolle). Mutta toki Oy on "turvallisempi" ja senkin päälle on laskettava jotakin näinä aikoina.

Yhtiömuodon valinta on toki monen eri tekijän summa, eikä yleispätevää sääntöä tähän ole. Itse laittaisin erityisen painoarvon tuolle "turvallisuudelle" jonka Oy tuo tullessaan. Tmi, Ay ja Ky (vastuunalainen yhtiömies) on tässä rankka ja ankara jos firmalle huonosti käy. Mutta kaikkinensa kirjapitotoimisto tämän osaa kalkuloida ja perustellakin. Kyllä exeli kertoo ja paljastaa, ja kirjanpitäjä kertoo miten palkat tulee maksaa jotta ne on edullisimmillaan.

Mutta se on totta mitä Veli-Matti sanoi, että kanssavirtaa tarvitaan oli yhtiömuoto mkikä vain. Muuten ei hyvät heilu.

[Veli-Matti]

"Yritysmuodolla on toki hieman väliä, ja jos tarkkaan laskee niin kyllä verotuksessa SEKÄ toiminnan helppoudessa on eroja Tmi:n eduksi jos verotettava tulo jää ALLE 40.000 euroa. Jos on Oy niin silloin ykstyisotot yms. ovat mahdottomia, vaatii toisenlaisen kirjanpidon ja toisella tarkkuudella, lainmukaiset yhtiökokoukset, tilintarkastajat, kiinteä 28% verotus...jne."

Näin minäkin alkuun pähkäilin ja aloitus oli helpompi tmi:llä mutta samalla vaivalla se olisi lähtenyt liikkeelle heti osakeyhtiölläkin varsinkin kun se toiminnan alkupää on ylensä aika vaatimatonta ja sopimuksia ei ole kirjotettu vielä mihinkään suuntaan.
Yksityisotot eivät ole mahdottomia kun niiden järjestelyt on sovittu tilitoimiston kanssa - sama homma on tmi:n kanssa sillä palkkaahan ne on molemmissa - toisessa kirjoitetaan nostokuittiin että "omanosto" ja toisessa "palkkaennakko". Yhtiö- ja johtokunnan kokoukseissa riittää kun katsoo peiliin ja on vastapuolen kanssa samaa mieltä. Kiinteä 28% räpsähtää päälle jos on tulosta eikä yhtään varauksia. Osakeyhtiö saa esim. maksaa vuokria tiloista ja niistä menee kaikkine kuluineen vain 25% (pääomatuloa) kun kulukerroin elinkeinonharjoittajan palkasta on mun toimia-alalla 1,5-1,65. Ja mikä parasta näin viiskymppiselle yrittäjälle - osakeyhtiö voi maksaa eläkettä aika kivasti verrattuna palkansaajaan tai elinkeinonharjoittajaan...
Oy:n pyörittäminen on vain hiukan kalliimpaa mutta mielestäni edut korvaavat sen ja voipa olla että käytännössä tulee halvemmaksikin vaikka palkkatulo jäisi reilusti alle 40 tonnin....

Mutta aina pitää muistaa se että pitää olla sitä tulosta ja jatkuvuutta pitkällä tähtäimellä...

En tiedä paljonko veistäjäkoulutuksessa käydään läpi toimintaa yrittäjänä mutta ainakin itse koin sen käymäni puolen vuoden kurssin pirun hyväksi ja uskon että sillä väistin/väistän monet karikot ja yllätykset. Ja sitten ne kontaktit mitä tuon kurssin aikana syntyi ovat olleet todella tärkeitä toiminnan kannalta.

En tiedä millaiset keskinäiset suhteen veistäjillä on keskenään mutta yksi kurssin tärkein anti oli verkostoituminen sillä silmällä että ei olla kateellisia muilla saman alan toimijoille ja vaan koetetaan ottaa niihin mahdollisimman läheistä kontaktia. Joidenkin kanssa se onnistuu ja joidenkin ei mutta pikkuhiljaa homma pelittää siten että yhteistyöringissä on 4-5 toimijaa samalta alalta ja me kaikki mainostetaan tisiamme ja välitetään tarjouksia - toimiko sama systeemi veistäjillä;
"Veijo Veistokaari puhelimessa..... juu, mulla on nyt tilauskirja täynnä mutta se Keijo Kokkapuu on kuule pätevä sälli ja sillä vois olla tilauskirjassa vapaata, soitappa sille ja sano terveisiä minulta" Ja 9kk kuluttua: "Keijo Kokkapuu speaking... jaa no olen tässä juuri aloittelemassa isyyslomaa ja siihen päälle uuden verstaan rakentamista joten seuraavat puolivuotta on täynnä pelkkiä viraabelihommia mutta se Veijo Veistokaari on kuule pätevä sälli ja sillä vois olla tilauskirjassa just sopiva rako sun hommalle vaikka se tekee pikkasen erimallisia veneitä kuin minä mutta voinhan antaa sille kaaripiirustukset lainaan tätä varten jos kerran haluat just mun mallistoa... Ai niin kerroppa Vekelle multa terkkuja" Ja siitä sitten 12kk....

Mulla tuo ainakin toimii ihan kivasti mutta valitettavasti on käynyt myös niin että tuttu saman alan toimija lopetti tervehtimisen ja suhteet kokonaan kun kuuli että perustin toiminimen peläten ilmeisesti että minä vien leivän hänen suustaa. No, sitä hänen leipäänsä kaventaa hänen oma kateutensa muille saman alan toimijoille enkä minä...

Saattoi menää hiukan ooteeksi mutta jos on tarpeen paljastan selkäni ruoskimiselle

[stablo]

Onhan se totta että Oy on minipuolisempi. Tmi:n eräs ongelma on se, että välillä olet yhteiskunnan silmissä yrittäjä, välillä et. Riippuu miten se valtiolle on edukkaampaa. Jos on Oy niin tietää mikä on ja silleen. Tuo on kyllä ihan totta kaikkinensa mitä virkat. Nuo eläkkeet on ihan per****stä riippumatta siitä kuka ne makaa. Sitten kun mä olen eläkeiässä (nyt 45v) niin taitaa olla niin että eläkettä ei tule sen enempää kun ns. ammattityöttömille kansanhuollosta. Mutta se on sitä...

Nykypäivän veistäjäkoulutuksessa käydään läpi yrittäjyyttä, mutta kaikissa paikoissa ei kovinkaan tarkkaan. Ja jossakin jopa annetaan "tietoa" että ei kannata edes lähteä yrittäjäksi. Eli tuo vaihtelee, mutta sanoisin että kaikissa niissä oppilaitoksissa jotka ovat vakavastiotettavia, on yrittäjäkurssi tai vastaava jakso. Mielestäni tämä on olennainen osa veistäjä (ja muutakin käsityöammattikoukutusta) ryhtyy sitten yrittäjäksi tai ei.

Veistäjien keskinäiset suhteet on ihan hyvät, ja ainakin mun tutut jotka ei kerkeä veistämään venettä, suosittelevat jotakin veistäjää. Mutta sanottava tietysti on, että aina on poikkeuksia kun ihmisistä on kyse. Onko kyse sitten vittumaisesta luonteesta vai kateudesta, molempaa sorttia löytyy varmasti täältä meiltäkin Mutta mitään varsinaisesti X-määrää toimijoita jotka ovat sopineet keskenään jotakin markkinoinnillista tai muuta vastaavaa yhteistyötä, en tiredä olevan. Eli homma menee niin että jos itse ei pysty/kerkeä veistämään, suositellaan jotakin toista ja pyritään saamaan kaverille työ.

Mutta kuten tuolla jo sanottu, kuulun ammatti-iässä siihen nuorempaan veistäjäpolveen, joten jollakin toisella saattaa ola kokonaan toinen mielipide. Tämä vaan on sellainen nopea läpileikkaus, ja olen aika tiiviisti ollut yhteydessä useisiin veistäjiin toisen työni puolesta, joten uskon että tuo linja voisi edustaa valtaosaa.

[Veli-Matti]

Stablo oli nopea - en ehtinyt verstaalla kuin katkaisemaan yhden profiiliputken ja ajattelin lähteä tarkentamaan kommenttiani niin vastaus oli jo tullut...
Mutta tarkennetaampa pikkasen; varmasti tuosta verkottumisesta on siellä veistäjien keskuudessa puhuttu ja se varmasti myös toimii jollakin tasolla.
Ongelmana tuossa verkostoitumisessa on tarpeeksi hyvien kumppaneiden löytäminen sillä ei sitä ketä tahansa voi lähteä suosittelemaan vaihtoehdoksi itselle. Jos käy huonosti niin se p***a rojahtaa omaan perstaskuun ja tulee vain vahinkoa. Ja keskinäisen luottamuksen täytyy pelata täysin.

Mikäs (käsityö)koulu se semmoinen on että kouluttaa ammattiin mutta ei tue millään tavoin yrittäjyyttä - vai ollaanko siellä vain rehellisiä joka on tänä päivänä harvinaista?

[stablo]

Nopeita ollaan, siitä emäntäkin aina kehuu

Ongelmana tuossa verkostoitumisessa on tarpeeksi hyvien kumppaneiden löytäminen sillä ei sitä ketä tahansa voi lähteä suosittelemaan vaihtoehdoksi itselle. Jos käy huonosti niin se p***a rojahtaa omaan perstaskuun ja tulee vain vahinkoa. Ja keskinäisen luottamuksen täytyy pelata täysin.

Joo näin se on, ihan näin. Siksi tuolla suosittelulinjalla ollaankin varovaisia ja porukat suosittelee vain 'salettia' veistäjäkaveria jolla riittää osaaminen ja osaa myös ajanhallinnan, koska se luovutus on tässä kaikista vaikeinta. Mielellään ottaa työtä vastaan (lue rahaa vastaan) ja sitten ne luovutukset heittää häränpyllyä.

Mikäs (käsityö)koulu se semmoinen on että kouluttaa ammattiin mutta ei tue millään tavoin yrittäjyyttä - vai ollaanko siellä vain rehellisiä joka on tänä päivänä harvinaista?

Kuulin eräältä veistäjältä joka oli käynyt ko. koulun että Riihimäellä olisi aikuislinja) jossa tuota yrittäjäpuolta ei tuotu riittävästi esiin, ja vähän yrittäjyyttä dissattiinkin. Se että lähteekö yrittäjäksi vai ei on tavallaan sivuseikka, vaan tämän kaltaisessa työssä yrittäjätietous on pelkästään hyväksi. Jos menee pikkupajaan hommiin, niin osaa vähän ymmärtää tuota veistämön tai muun pikkufirman luonnetta ja mahdollisuuksia. Olenpa joskus entisessä työssä kuullut sellaisenkin kuluneen fraasin kuin 'sisäinen yrittäjyys' joka lienee nykymaailmassa jo varsin suuri vitsi.

[Kuha]

Mitä edelläkirjoitettuun veneiden hinnoitteluun tulee, on selvää että puuveneet ovat ns. liian halpoja, mutta yhtä selvää on että asikas ei maksa enempää kuin mitä nyt hinnoittelu on.

Hmm.. uskallan epäillä. Tämä johtuu kahdesta syystä; kysyntää on niin paljon että tekijät saavat vuosien tilauskirjan ilman markkinointiponnisteluja. Tämä kertoo siitä että myynti kannattaisi eriyttää sellaiselle joka osaa nyhtää sen mikä on irti saatavissa eikä pysyä asiakkaan kanssa kaverilinjalla. Osaava mestari ei varmasti osaa kehua omaa työtään tarpeeksi jotta se menisi markkinoinnista ja lisäisi kiinnostusta. Toisaalta en ole nähnyt esimerkiksi plaanaavien puuveneiden mainoksia kotimaisissa lehdissä. Uskon että kysyntää olisi jos niiden olemassaolosta edes tiedettäisiin. Puuveneet olivat minunkin mielessäni jonkin aikaa sitten pelkästään purje- ja fiskarilinjalla, jonkinasteisena tekevän ihmisen perinnepuuhasteluna joka välillä päästi omistajan jopa vesille. Jos ihmiset eivät heti yhdistäisi puuvenettä pohjan raapimiseen voisi kysyntä nousta uudelle tasolle.

Voiko tällaisen tehdä puusta:
http://www.brunswickmarine.fi/?nid=1490 ... &bid=29256" onclick="window.open(this.href);return false;
Mitä se maksaisi?

Kolmen vuoden päähän ei kannata myydä kuin kovalla katteella, muuten inflaatio tekee tepposet ja palkka/kate laskee entisestään.

Mitent ästä pästään paremmille hinnoille, onkin hyvä kysymys. Valitettavasti puuveneen hintaa verrataan aina ties mihin, ja siihen "ties mihin" verrattuna puuveneen valmistuskustannukset ovat hintavammat (koska kyseessä on aina uniikkityö, ei mikään lestityö).

Tässähän se tuleekin, painottamalla sitä että kyseessä on uniikkituote. Jos 3000€ soutuveneeseen lisätään mahonkiset nimikyltit joihin on kaunolla kirjoitettu ostajan puolison nimi niin siitä saa helpommin sen 300€ lisää kuin lisäämällä 100€ veneen päälle ilman perusteita. Esimerkki on fiktiivinen mutta periaate toimii hyvin muilla aloilla.

Halvat lasikuituveneet voi lyödä vanerilla, vaatii toki suunnittelua onnistuakseen. Kestävyyden (vuosissa) sijaan voisi painottaa esimerkiksi pientä tehontarvetta keveyden ansiosta tai käsiteltävyyttä. Pinnan saa lakkaamalla/petsaamalla sellaiseksi että lasikuitu jää kauppaan. CE-merkintä on varmaan haaste mutta niinhän se on varmasti myös muille pienveistämöille.

[terhohalme]

Voi sen tehdä puusta. Eri asia sitten on, miksi puuveneen tulisi näyttää lujitemuoviselta sarjatuotantoveneeltä? Maksaa toki vähintään tuplasti sen minkä tuotantovene. Jo pelkät työkustannukset ovat suuremmat kuin lujitemuovisen myyntihinta.

[terhohalme]

CE-merkintä ei ole mikään ongelma, kun apua tiedustelee oikeasta paikasta.

http://www.kyamk.fi/Tutkimus-%20ja%20ke ... Technology" onclick="window.open(this.href);return false;


Terho

[stablo]

Kuha kirjoittaa:

Osaava mestari ei varmasti osaa kehua omaa työtään tarpeeksi jotta se menisi markkinoinnista ja lisäisi kiinnostusta. Toisaalta en ole nähnyt esimerkiksi plaanaavien puuveneiden mainoksia kotimaisissa lehdissä. Uskon että kysyntää olisi jos niiden olemassaolosta edes tiedettäisiin.

Et ole tainnut tavata niitä mestareita kuin minä ;) Plaanaavien veneiden mainoksia ei juurikaan tarvita koska tuotanto on kokolailla hyvin 'tapissa' niillä jotka niitä tekee, ja toiseksi ihmiset haluavat uniikkiveneen. Miten sitä voisi mainostaa, paitsi että teemme uniikkiveneitä? Ja sellaisia kyselyjähän tulee s-postilla muutama kuukaudessa. Eli kysyntää on ihan kivasti ja Puuveneveistäjät ry:n sivuston lisksi ei muuta oikein tarvita kuin yhdet venemessut, ja kaikki ei tarvitse niitäkään.

Kuha kirjoittaa:

Puuveneet olivat minunkin mielessäni jonkin aikaa sitten pelkästään purje- ja fiskarilinjalla, jonkinasteisena tekevän ihmisen perinnepuuhasteluna joka välillä päästi omistajan jopa vesille.

Perinnepuuhastelua? Loppujenlopuksi harva tekee perinnevenettä, jos sen nyt kuka osaa enää määritellä mikä on perinnevene. Sen verran on jutu sekoittuneet. Meillä Suomessa on puuveneosaaminen huipussaan, ja ulkomailta tullaan tänne oppiin. Jotenkin kirjoituksestasi saa sen kuvan, että et kovin hyvin tunne "vakavamielistä" puuvenerakentajaa, vaan kosketuksesi on kovin pintapuolista ja heppoista?

Kuha kirjoittaa:

Voiko tällaisen tehdä puusta:
http://www.brunswickmarine.fi/?nid=1490" onclick="window.open(this.href);return false; ... &bid=29256
Mitä se maksaisi?

Edellis venemessuilla onli esillä juuri "tuollainen" mutta 30 feet kokoisena. Samaa mallistoa Vallilan Veneveistämö tekee ihan 21 feet alkaen. Ja mitä se maksaa, riippuu tyystin siitä mitä sinne haluaa rakennettavan. Tuossa em. mallissa oli jopa plotterin kansi ja spaaki teakista. Kannattaa kysyä Viinikaisen Jukalta hinnoista, se tietää kun on noita Se Voyagereita rakennellut. Onhan niitä ja lehdissä ollut myös esillä hyvin, ainakin tuosta veneestä muista puolenkymmnentä artikkelia.

Kuha kirjoittaa:

Kolmen vuoden päähän ei kannata myydä kuin kovalla katteella, muuten inflaatio tekee tepposet ja palkka/kate laskee entisestään.

Totta, mutta nyt kun paperitehtaita lakkautetaan ym. niin veistäjillä saattaa olla se 1-3 vuoden puskuri vastassa turvana, eli työtä piisaa vaikka ei olekaan IHAN niin hyväkatteista jos ei ole onnistunut katelaskenta kohdilleen. Eli tässäkin on omat puolensa että myy eteenpäin vaikkapa se 3 vuotta. Normaalisti ei kannata myydä 3 vuotta eteenpäin kuin kovalla katteella, mutta nyt kannatti myydä vaikka vähän pienemmälläkin. Lama kun ei soita ovikelloa...

Ja inflaation pystyy laskemaan kokolailla tarkkaan, ei se ole ongelma (lama on tietysti aina lama, mutta silloin huonstikin laskettu hinta kannattaa ;) . Esimerkiksi kupariprikat voivat maksaa tänään 50e/kg ja huomenna 80e/kg ja se ei ole lamasta kiinni, vaan... kuka ties mistä. Vastaavista kuin tuo esimerkki on, tulee nuo ikävät nousut tai laskut.

Ihan en ymmärrä miksi ylimalkaan pitää "lyödä halvat muoviveneet puulla", koska materiaalit on ihan erit. Mielestäni puuvene ja muovivene ei kilpaile samassa kategoriassa. Se kumpi on parempi, on täysin käyttäjäkysymys eikä mikään muu. Itse en ottaisi puuvenettä nyt ihan kaikkeen käyttöön.

Ja CE juttuun ei tarvitse mennä mukaan jos pärjää muutenkin, eli ne menköön jotka haluaa. Suomi on vapaa maa. Miksi sinne nimenomaan olisi mentävä? Moni ei ole mennyt koska se on kallista eikä se tuo minulle lisäarvoa sen enempää kuin ei-CE venekään. Saman ajan ne ottaa valmistua ja jotakuinkin samoilla katteilla mennään (poislukien tietysti Ce sertifikoinnin kulut), niin on kokolailla turhaa laittaa CE hakemusta vetämään jos se ei tuo lisäarvoa/-tuottoa.

[Kuha]

Voi sen tehdä puusta. Eri asia sitten on, miksi puuveneen tulisi näyttää lujitemuoviselta sarjatuotantoveneeltä? Maksaa toki vähintään tuplasti sen minkä tuotantovene. Jo pelkät työkustannukset ovat suuremmat kuin lujitemuovisen myyntihinta.

En tarkoita että sen täytyisi näyttää samalta vaan sisältää samat tilat/ominaisuudet. Onko tuo tuplahinta sopiva nyrkkkisääntö jos viimeistelytaso jää lasikuituesteetikon hyväksymälle tasolle ja materiaalit samoin?
Se, löytyykö sille tekijää enää onkin eri asia, voisin kuvitella että se ei haasta ammattitaitoa tarpeeksi.

EDIT: OR vei (vie?) kaiuttimia Hong Kongiin koska Japanilainen elektroniikkateollisuus valmistutti siellä pakettistereoita (varmaankin nyt mannerkiinassa). Joka tapauksessa se on hatunnostoinen suoritus jos saa Suomessa valmistettua tuotteita jotka kilpailevat hinta/laatu-suhteessa aasialaisten muovikajareiden kanssa. Vanerin ja nykyaikaisen koneistamisen avulla luulisi pienveneiden runkojen hintojen laskevan siedettäviksi. Yksilöllisyys olisi sitten sisustuksessa mutta perusmalleilla saisi yksikkökustannuksia laskettua.

[Kuha]

Kuha kirjoittaa:

Puuveneet olivat minunkin mielessäni jonkin aikaa sitten pelkästään purje- ja fiskarilinjalla, jonkinasteisena tekevän ihmisen perinnepuuhasteluna joka välillä päästi omistajan jopa vesille.

Perinnepuuhastelua? Loppujenlopuksi harva tekee perinnevenettä, jos sen nyt kuka osaa enää määritellä mikä on perinnevene. Sen verran on jutu sekoittuneet. Meillä Suomessa on puuveneosaaminen huipussaan, ja ulkomailta tullaan tänne oppiin. Jotenkin kirjoituksestasi saa sen kuvan, että et kovin hyvin tunne "vakavamielistä" puuvenerakentajaa, vaan kosketuksesi on kovin pintapuolista ja heppoista?

Sitähän yritin tuoda esiin. Jos en ole kuullut puuvenetuotannosta niin pitääkö minun kaivaa se esiin? Niinkö kysyntä ja hintataso saadaan nousuun?
En siis tiedä asiasta mitään mutta koen että puuveneillä on imago-ongelma menneen talven lumina. Se että tuon sen julki ei kuvaa asennettani vaan yritän itse koko ajan saada enemmän selvää aiheesta.

EDIT: Kommenttini oli hieman provosoiva mutta tarkoitukseni oli tuoda julki se että kun puuveneistä on jossain suurlevikkisessä lehdessä juttua niin se on a) fiskarin näköinen avovene tai b) perinteisen näköinen soutuvene. Parhaimmassa tapauksessa veneet on tehty kansanopiston kurssilla.Poikkeuksena on se pakollinen vuosisadan alun pirtuvene jota entisöidään suurella rahalla. Näistä voi vetää sen johtopäätöksen että puuveneet eivät kehity ja niitä tehdään vain harrastajien toimesta perinteiden vaalimiseksi. Jos tämä käsitys on pinnallinen ja väärä niin silloin asiaan kannattaa puuttua. Jos asiat ovat hyvällä mallilla niin ei sitten mitään. Sanon jopa että se kahvimainos teki alalle hyvää, siitä sai mielikuvan että puuveneet ovat hienoja ja tekijät ovat kovan luokan osaajia. Olisi mielenkiintoista tietää tuliko niiden ansiosta lisää kyselyitä vaikka mainostettava tuote olikin kahvia.

Normaalisti ei kannata myydä 3 vuotta eteenpäin kuin kovalla katteella, mutta nyt kannatti myydä vaikka vähän pienemmälläkin. Lama kun ei soita ovikelloa...

Totta, mutta voi myös tulla peruutuksia. Reagoin lähinnä siihen esimerkin 10€ tuntipalkkaan josta pitää vielä maksaa työkalut. Se ei vaikuttanut terveeltä tilanteelta yhdistettynä pitkään tilauskirjaan. Toki sivutoimena sekin voi virkistää.

Esimerkiksi kupariprikat voivat maksaa tänään 50e/kg ja huomenna 80e/kg ja se ei ole lamasta kiinni, vaan... kuka ties mistä. Vastaavista kuin tuo esimerkki on, tulee nuo ikävät nousut tai laskut.

Monesti nuo kustannukset ja inflaatio menevät suhdanteiden mukaan, reilu vuosi sitten kustannukset olivat kaikkialla tapissa mutta nyt ne ovat laskussa.

Ihan en ymmärrä miksi ylimalkaan pitää "lyödä halvat muoviveneet puulla", koska materiaalit on ihan erit. Mielestäni puuvene ja muovivene ei kilpaile samassa kategoriassa. Se kumpi on parempi, on täysin käyttäjäkysymys eikä mikään muu. Itse en ottaisi puuvenettä nyt ihan kaikkeen käyttöön.

Lähinnä ympäristövaikutuksen ja kotimaisen työn takia. Kiinalaisen lasikuituveneen ostaminen ei edistä mitään. Halpaveneitä voisivat aloittelevat veistäjät tehdä alan yrityksessä jotta pysyvät alalla ja kehittyvät. Rutiinin myötä voi tehdä haastavampaa uniikkia. Itsessään kustannustehokas tuotanto ei ole aloittelijan puuhaa.

Vastaus kysymyksen miksi on aina ideologinen, kyllä se lasikuitu sopii kalliiseenkin veneesen. Jopa ne ruotsalaisten lasikuitusnipat ovat varsin mukavan oloisia.

Tietysti voimme rajata puuveneet esimerkiksi eksoottisista puulaaduista tehdyiksi uniikkikappaleiksi mutta tällöin homma jää pienen piirin iloksi. Mistä niiden uniikkikappaleiden ostajat tulevat jos tulevat polvet eivät puista arkivenettä ole nähneet? Tai jos näkevät, niin se on huonosti kuidutettu/laho/työläs.

Suurempi tekijämäärä takaisi myös raaka-aineiden ja tarvikkeiden saatavuuden paremmin kuin pieni. Vaikka tekisi uniikkia niin onhan se hyvä jos myös joku muu tarvitsee samoja tarvikkeita kuin itse. Jokuhan voisi jopa erehtyä kasvattamaan metsää tästä näkökulmasta.

Eikös juuri Puuvene-lehdessä maristu ettei täällä osata tehdä puusta muuta kuin sellua ja pirttikalusteita? Ihan varmasti tuo on kärjistys mutta suuri massa takaa lavean kärjen. Ehkä joskus esimerkiksi sellainen vaneri jossa syyt ovat oikein päin ei ole erikoistilauksen takana.

Ja CE juttuun ei tarvitse mennä mukaan jos pärjää muutenkin, eli ne menköön jotka haluaa.

Toki, entä jos tekee uutta designia massatuotantona?

[stablo]

Kuha kirjoitti:

Onko tuo tuplahinta sopiva nyrkkkisääntö jos viimeistelytaso jää lasikuituesteetikon hyväksymälle tasolle ja materiaalit samoin? Se, löytyykö sille tekijää enää onkin eri asia, voisin kuvitella että se ei haasta ammattitaitoa tarpeeksi.

Hyvä kysymys, luulen että ei löydy tekijää. Kaikki ne veistäjät jotka tunnen, eivät tuohon varmaankaan lähtisi. Puuveneiden ostajat haluavat veneestään juuri puuveneen, ei niinkään puuvenetekelettä. Laskikuituesteetikollekin löytyy kyllä puuveneitä, ja paljonkin, Rima-epoksi ja vastaavat komposiittitekniikat tekee puuveneistä pinnoitukseltaan kuin lasikuituvene. Hinta on aina ongelma niissä tilanteissa joissa esim. samassa ajassa kuin veistetään yksi puinen soutuvene, voidaan muotilla (tai kahdella) tehdä vaikka viisi venettä. Eli tehdään mitä tehdään, on suomalainen käsityö kuitenin sen verran kallista tehdä, että se ei pärjää kilpailussa muovioveneen kanssa.

Mutta kuten sanoinkin jo aikaisemmin, ei ole järjeä kilpaillakaan muoviveneen kanssa. Ne on eri asia ja niilä on eri käyttäjät ja kannattajat.

[raimå]

En oikein tiedä pitäisikö tätä herhiläispesää kommentoida mitenkään, mutta rohkaisenpa silti itseni...

Uskon että puuveneily ja sitäkautta käsityön arvostus laskee entisestään jos missään messuilla ei ole pieteetillä valmistettuja puuveneitä selkeästi kaupan. Ei siis mitään yksittäisiä rimaepoksivehkeitä joissa runko ja kansi on epoksilla pinnoitettu. En oikein ymmärrä mitä järkeä siinä sitten on.

Onhan Kalle kustaallakin välimerellä joku kymppimetrinen daycruiseri (uusi Riva kait...) joka kuvasta päätellen oli puuta jossa 20 kerrosta lakkaa ja muistutti flyygeliä. Kyllä ostajat löytyy jos vain tehdään tarpeeksi pieteetillä ja assosioidaan tuote luxuskapineeksi. Saa meinaan hullu olla jos järkiperäisin syin perustelee kalastaja että ostanpa kalapaatiksi käsityönä tehdyn puuveneen. Mieluummin saa...na ostaa vaikka niitatun busterin...

Kävin uivassa ja ihastelin uutta Paragon 31:stä. Hinta tais olla reilut 200K ja pirun hienosti suunniteltu ja laadukkaan näköistä työtä. Jos pantaisiin rinnan käsityönä tehty puuvene ja Paragon, on aivan varma että kusilaitu voittaisi, jos vain lompakko myöden:)