Veli-Matti kirjoitti:Muurahaispesiä on käytetty ammoisista ajoista - jo muinaiset esi-isäni varjaagit hallitsivat homman

- hurreilla on siihen oikein termikin "myrra" joka johtaa käsittääkseni jonkin sortin murresanasta joka tarkoittaa muurahaisista vai liekkö peräti kusiaista murretta "myr" kun kuulemma on
Erittäin toimiva konsti nykyäänkin varsinkin sahanpurulla ja sikäli turvallinen että puutahan sinne rakoihin imeytetään ja se turpoaa ja kuivaa muun rungon mukana. Kertakäsittely pysyy vuosikausia raoissa ellei peräti maailman tappiin...
Muurahainen on ruåtsiksi "myra" ja tuo kusiaispesällä tiivistäminen kai on nimeltään
"myrning" eli jonkunlainen väännös muurauksesta ja muurahaisista. Viikinkiajoilta tuo termi on
ja ennen koneellista puuntyöstöä, jolloin sopivan puumateriaalin löytyminen oli hakusessa eli
kusiaispesän kamat vain varren nokassa olevaan ja laatikkoa kuljetettiin vesirajan alla, jolloin
vuotovirta imi kaman rakoihin tiivistäen ne.
Nykyisin ei kannata kusiaispesässä polttaa näppejään vaan homma käy esmes niin, että kerää
muovipussiin sopivan mixin karkeaa sahanpurua ja vaikka tulppien teossa syntynyttä haketta,
puhkaisee pussin pohjaan reiän ja kuljettaa vaikka venehaalla märkää purupussia vuotokohdan
tuntumaan... tai menee ihan uimalla ja kourapelillä. Olennaista on mahdollisimman kova vuotovirta
eli pumput huutamaan täysillä. Jos vene on jo täynnä vettä tai pohjassa, ollaan pahasti myöhässä

Omassa Seelarin venesatamassa tämä kikka on yleistynyt sen jälkeen, kun Aleksin vesillelaskun
yhteydessä hoksittiin tuota perinnemetodia käyttää menestyksekkäästi. Purun täsmäkohdistukseen
käytettiin puutarhaletkua, mutta se oli jo vähän hifistelyä... puruja oli silloin vaan niin vähän tarjolla.
Nykyisin kun meikäläinen remppailee paatteja apinan raivolla siellä on ollut puruakin tarjolla
tynnyrikaupalla.
Joskus takavuosina (2005-2006) oli teeveessä juttua jostain pietarsaarelaisesta puuveneveistämöstä
ja ko. ohjelmassa ihan näytettiin, miten vanha ja seulana vuotava perinnevene tiivistyi vuotamattomaksi.