Esa Mäkisen artikkeli uusimmassa Puuvene -lehdessä

[stablo]

Sanotaan nyt niin että teen puuveneitä työkseni ja olen kokolailla hyvin perehtynyt erilaisiin tuotannollisiin juttuihin jotka koskevat puuvenettä tai sen massatuotantoa.

Hintataso on lähes KAIKILLA käsityöaloilla alhainen, kuten myös puuveneveistäjillä. Se ei ole vain ja ainoastaan puuveneiden ongelma. Tämä johtuu paljon siitä, että valtio tavan takaa 'rankaisee' yrittäjyyttä, erityisesti pienyrittäjyyttä ja sellaisiksi aikoville. Eli hintataso on normaali käsityöläisen tuottama hintataso jonka nostaminen on hankalaa, vaan katteet olisi tehtävä muualta. Mielestäni esim soutuveneen hinta ei ole kallis tai halpa, vaan kuluttajalle hyvä. Yhteiskunnalliset puitteet ym. tekee asiasta hieman kalliimman. Ja mitä tulee mainitsemaasi kysyntään ja sen nostamiseen, en näe että siinä on ollut ongelmaa edes lama-aikana.

Puuveneillä ei ole imago-ongelmaa, ja jos on niin sitä ei ainakaan ole ammattiveistäjillä havaittu. Tai sitten emme vaan ymmärrä asiasta mitään, siis näistä imagoista sun muista kvarttaali jutuista ja härpättimistä. Teen perinneveneitä ja ne ovat usein olleet työveneitä, niin mikä siinä siten on se imago - onko se veenn vai duunarin imago? Ellet sitten tarkoita työn jälkeä, joka on muutenkin meille kunnia-asia joka tunnustetaan myös kansainvälisesti. Toki monta työtä/venettä voisi tehdä 'huonomminkin' ja se monille asiakkaille riittäisikin. Mutta riittääkö se itse veistäjälle, on myös kysyttävä.

Kuha kirjoittaa:

...voi vetää sen johtopäätöksen että puuveneet eivät kehity ja niitä tehdään vain harrastajien toimesta perinteiden vaalimiseksi. Jos tämä käsitys on pinnallinen ja väärä niin silloin asiaan kannattaa puuttua. Jos asiat ovat hyvällä mallilla niin ei sitten mitään.

Kyllä niitä perinne- ja soutuveneitä tehdään kansanopistokursseilla, seurakunnissa kirkkoveneitä, yhdistyksissä perinnepursia ja -laivoja jne. Se on hyvä asia, ja hyvää harrastus. Toki siellä on mukana aina yksi tai useampi mestari joka opettaa. Mutta päällimmäinen käsitys kuitenkin on asiasta, että ne ovat ihan kelpo veneitä tehneet.

Mutta asia ei ole VAIN näin, sillä veneveistäjiä Suomessa on useita jotka tekeeveneitä ammatikseen eikä puuhasteluna. Myös tuotekehitys näkyy hyvin ammattiveistäjien tuotannossa, esimerkiksi J. Viinikaisen tekee modernia oman malliston luksus moottorivenettä, Reijosen Jari on kehitellyt käsittääkseni kaikkia venemallejaan vuodesta toiseen itselleen sopivaksi, Red Sky veneveistämö tekee innovatiivista työtä uusilla rakennustekniikoilla ja materiaaleilla, Lage Sundforsilla, Jan Backmanilla ja muilla pohjanmaan veistäjillä on omat mallinsa jotka em. veistäjät ovat ne itse suunnitelleetkin jne. jne..

Eli tuotekehitystä on, innovatiivisuutta on ja eteenpäinkulkemista on. Mutta kaikki tämä tapahtuu hissukseen ja 'vene kerrallaan', koska varsinainen työtekehittely usein tapahtuu ihan siinä rakentaessa työn ohessa.

Puuveneillä ei ole imago ongelmaa - kuten kirjoitat - tai jos on niin sitä ei ainakaan ole ammattiveistäjillä havaittu. Tai sitten emme vaan ymmärrä asiasta mitään, siis näistä imagoista sun muista kvarttaali hienoista jutuista. Jos tekee perinneveneitä ja ne ovat usein olleet työveneitä, niin mikä siinä siten on se imago? Onko se työven eimago? Ellet sitten tarkoita työn jälkeä, joka on muutenkin meille kunnia-asia joka tunnustetaan myös kansainvälisesti. Toki monta työtä/venettä voisi tehdä 'huonomminkin' ja se monille asiakkaille riittäisikin. Mutta riittääkö se itse veistäjälle, on myös kysyttävä.

Kuha kirjoittaa:

Reagoin lähinnä siihen esimerkin 10€ tuntipalkkaan josta pitää vielä maksaa työkalut. Se ei vaikuttanut terveeltä tilanteelta yhdistettynä pitkään tilauskirjaan. Toki sivutoimena sekin voi virkistää.

Jos luit kirjoituksen tarkemmin, huomaat että kyseessä oli aloittelevan veistäjän tilanne, ja hänellä ei varmasti ole pitkää tilauskirjaa. Mutta selvää on että soutuveneen katteet jäävät ohkaisiksi paitsi niillä, jotka niistä malleistaan on kehittänyt varsinaisen 'sarjatuotannon'. Kyse on monasti siitä, että mihin pyrkii.

Oman ensimmäisen soutuveneen tekeminen kesti yli 130 tuntia ja siinä varmasti oli tuntipalkkana tuo kymppi, mutta sen saa tehtyä 80-90 tunnissa kun niitä riittävästi veistää. Tuntipalkka siis ratkaisevasti nousee kosma materiaalikulut ovat samat. Jokaisessa työssä on maksettava oppirahat.

Materiaalikustannukset esim. venelaudan ja prikkojen/naulojen kanssa ei aina mene ostohinnat suhdannettain, koska niiden saatavuudessa on omaa vaihtelevuutta ja se tekee asiaan oman sävynsä. Myös kuparin maailmanhinta toki vaikuttaa hintaheilahteluihin. Suoranaisesti lama ei niinkään. Itse tilaan esim naulat ja prikat Englannista koska se on halvempaa, ja mielestäni englantilaiset venenaulat on kivamman näköisiä ;)

Kuha kirjoittaa:

Tietysti voimme rajata puuveneet esimerkiksi eksoottisista puulaaduista tehdyiksi uniikkikappaleiksi mutta tällöin homma jää pienen piirin iloksi. Mistä niiden uniikkikappaleiden ostajat tulevat jos tulevat polvet eivät puista arkivenettä ole nähneet? Tai jos näkevät, niin se on huonosti kuidutettu/laho/työläs.

Mielellään kovasti rajaat ja luokittelet asioita sellaisiin kategorioihin joista ainakaan minä en ole koskaan kuullut, miksi? Uniikkikappaleita tehdään niin ulkomaisista puulajeista kuin kotimaisistakin. Jokainen puuvene kun tehdään, on aina uniikki riippumatta siitä mistä puumateriaalista se on tehty! Miksi eksoottisista puulajeista uniikkikappaleet jäävät pienen piirin iloksi? Nytkin niillä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, niin uusissa kuin käytetyissäkin? Kyllä usein näillä puuveneharrastajilla on tuttavapiiriä ja lapsiakin, jotka ovat puisia arkiveneityä nähneet, joten ei harrastajat ne lopu ;)

Kuha kirjoittaa:

Suurempi tekijämäärä takaisi myös raaka-aineiden ja tarvikkeiden saatavuuden paremmin kuin pieni. Vaikka tekisi uniikkia niin onhan se hyvä jos myös joku muu tarvitsee samoja tarvikkeita kuin itse. Jokuhan voisi jopa erehtyä kasvattamaan metsää tästä näkökulmasta.

Kyllä tässä kaikki tarvitsee samoja tarvikkeita, ei tuo uutta ole ja niitä on Suomesta vielä saanut joskin hinnat vähän vaihtelee kausittain. Ja jos joku 'erehtyisi' kasvattamaan LISÄÄ venepuuta, se olisi ihan hyvä juttu Mutta vielä puuta riittä, ja jos ei riitä niin sitten tuodaan ulkoa niin kuin moni tekee ulkomaisten puulajien kanssa. Tai vaihdetaan rakennustekniikkaa.

Kuha kirjottaa:

...entä jos tekee uutta designia massatuotantona?

Uutta tuotantoa tehdään erittäin paljon, jos nyt ei ihan massana, niin ainakin samaa mallia useita ja peräkkäin. Mitä nyt yksi mies massaa voi tuottaa, niin sitä kyllä tehdään. Mielestäni Reijosen Jari kirjoitti tässä säikeessä hyvin. Se kannattaa lukea uudestaan.

[stablo]

Raimå on oikessa siinä että puuveneily ja sen arvostus laskee jos ei ole esillä niitä pieteetillä valmistettuja puuveneitä. Kyhäelmät tekee puuveneille saman kuin vaneri materiaalina aikoinaan vaneriveneille. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Sen sijaan siitä olen vähän toista mieltä kuin Raimå, että jos Paragonin tai SeaWoyager 31:n (Vallilan Veneveistämö) laittaisi rinnakkain, olisi Paragon enemmän "haluttavampi". Jos Paragon maksaa joku 200k, niin se on edukas sillä SeaWoyageria sillä ei taida saada... ;)

Mutta nämä ovat puhtaasti mielipidekysymyksiä, ja onneksi malleja ja vaihtoehtoja riittää

[raimå]

Juu tuo mun Kalle Kustaan puupaatti esimerkki oli sinänsä tarkoituksena viitoittamaan sitä että ne keillä oikeasti on rahaa (eli ei kukaan tämän foorumin käyttäjistä:) ) ovat varmasti kiinnostuneita yksilöllisistä ratkaisuista ja siitä että heillä on käytössää jotain "uniikkia". Sama pätee esimerkiksi muotiteollisuuteen sataprosenttisesti!

Eilen kun kävin Uivassa pistäytymässä oli siellä samat saamarin aquadorit ja bellat vierekkäin mitä viisi vuotta sitten. Who actually cares? Massatuotantoveneet uusiutuvat niin harvoin että on melko älytöntä kierrättää messuilla samaa venettä koko vuosi. Sen sijaan jos paikalla olisi ollut rivi suomen ykkösveistämöiden hulppeita puuveneitä flyygeleiksi lakattuina ja sisällä veneissä soisi ämyristä Rauli Badding Somerjoen paratiisi. Olisi se kokemus vähintäänkin, useille suomenruottalaisille rikkaille - ja tämä saattaisi jopa johtaa ostotilaukseenkin joidenkin kohdalla:)

Puuveneet saavat tunteet pintaan suurella osalla ihmisiä - ehkä poikkeuksena Räikköset ja Selänteet!

[Kuha]

Puuveneillä ei ole imago-ongelmaa, ja jos on niin sitä ei ainakaan ole ammattiveistäjillä havaittu. Tai sitten emme vaan ymmärrä asiasta mitään, siis näistä imagoista sun muista kvarttaali jutuista ja härpättimistä. Teen perinneveneitä ja ne ovat usein olleet työveneitä, niin mikä siinä siten on se imago - onko se veenn vai duunarin imago?

Tunnen monta veneilijää. Puuveneilijät raaputtavat veneitään, kyllästävät ja turvotuttavat niitä loputtomiin. Lasikuituveneilijät raapivat hekin pohjaa mutta siitä ei puhuta. Osasyyllinen on myös veneiden ikä, En tunne ketään jolla olisi uutta (moottori-) puuvenettä mutta uusia lasikuituveneitä on useampia vaikka lasikuitu kestää varsin hyvin ajan hammasta. Jos olisin ostamassa esimerkiksi pientä purjevenettä en harkitsisi puuta materiaalina em. havaintojen pohjalta ellei joku kerro minulle jotain uutta joka saisi puuveneen uuteen valoon (tai nyt siis voisin koska olen työstänyt hieman puutaa sekä lasikuitua ja voin verrata).

Puuveneen imago, käytettävissä olevista tiedoista muodostunut mielikuva, on että se on työläs ja että lasikuitu hoitaa kaiken paremmin. Jos asia on näin olen hiljaa ja jätän touhun niille joilla on varaa ylläpitää pianolakkausta.

Kaikilla materiaaleilla on puolensa, edes alumiini ei ole niin ihanaa kuin tällä hetkellä annetaan ymmärtää.

Ellet sitten tarkoita työn jälkeä, joka on muutenkin meille kunnia-asia joka tunnustetaan myös kansainvälisesti. Toki monta työtä/venettä voisi tehdä 'huonomminkin' ja se monille asiakkaille riittäisikin. Mutta riittääkö se itse veistäjälle, on myös kysyttävä.

En epäile työn laatua.

Mielellään kovasti rajaat ja luokittelet asioita sellaisiin kategorioihin joista ainakaan minä en ole koskaan kuullut, miksi? Uniikkikappaleita tehdään niin ulkomaisista puulajeista kuin kotimaisistakin. Jokainen puuvene kun tehdään, on aina uniikki riippumatta siitä mistä puumateriaalista se on tehty! Miksi eksoottisista puulajeista uniikkikappaleet jäävät pienen piirin iloksi?

Kategorisointi helpottaa asian käsittelyä. Jos puuveneissä on vain kalliita materiaaleja ja paljon (kallista kotimaista) työtä niin ne ovat niin kalliita että ostajakunta on varsin rajattu. Kallista voi varmaan tehdä halvoistakin materiaaleista, ajattelin vain että se on helpompaa jos materiaalitkin maksavat valmiiksi enemmän

[Kuha]

Kyhäelmät tekee puuveneille saman kuin vaneri materiaalina aikoinaan vaneriveneille. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Noista kyhäelmistä tuli mieleeni että eivätkös vanhat puuveneet tee juuri samaa? Jos niitä ei olisi, näkisimme vain hienoja ja hyväkuntoisia puuveneitä. Vähän kuin perinteiset kuplavolkkarit, huonoja ei näe enää liikenteessä. En ole tällä kannalla mutta tietenkin ne hoitamattomat raadot vaikuttavat mielikuvaan puuveneistä, halusipa sitä tai ei. Harvemmin niittibustereita löytää aluskasvillisuuden joukosta tai rantavedestä.

Voisitko vielä valaista mitä vaneriveneiden arvostukselle tapahtui ja miksi? Kävikö tässä juuri niin että vanerista etsittiin puuveneen pelastajaa mutta se epäonnistui teknisesti ja jäi muutenkin lasikuidun jalkoihin? Tällöin ymmärrän miksi puisen halpaveneen idea ei innosta.

Voiko vaneria olla oikeaoppisessa puuveneessä ja siinä tapauksessa missä tarkoituksessa?

[stablo]

Noita raaputtelijoita ja turvottajia on kyllä paljon, liiankin kanssa, vaikka ei olis edes pakkokaan. Jos puuvenettä pitää huolella ja tekee ne vaaditut huollot ja vuosijutut, niin se ei sen suuremmin työllistä kuin muoivipaattikaan. Mutta jos puuvene pääsee repsahtamaan kerran - kaksi - on sitten edessä ne turvottelut jne. tai jos laistaa nuo tärkeät huollot ym.

Näihinkin löytyy veistäjältä lääke, mutta se taas on kustannus puuveneen omistajalle, joten mieluummin turvotellaan. Sanotaan nyt yliammutusti niin että jos puuvene vuotaa niin se on rikki. En nyt muista kuka palstalainen näin on aikoinaan sanonut, mutta viisaasti virkattu.

Syyllinen tähän ei nyt ole välttämättä veneen ikä, vaan sen ylläpidon puutokset.

Miten lasikuitu kestää paremmin? Sitähän on tehty vasta lyhyen ajan, muistaakseni sarjatuotantona 60-70 luvulta. Eli käyttäjäkokemuksia ei hirveän pitkältä ajalta ole. Olin juuri yhdessä purjehduskisassa jossa osanottajana oli yli 100 vuotia puuvene, ja ihan normikäytössä, ei minään flyygelinä pidetty, vaan hyvin pidetty Onko kukaan nähnyt yli 100 vuotiasta muovivenettä... vaikka onhan se lasikuitukin luonnontuote, öljyä ja hiekkaa.

En usko että kukaan saa sinun silmissä (siis Kuhan silmissä) puuvenettä "uuteen valoon" niin kuin kirjoitat, sillä sinulla on jo valmis mielipide joka on sinulle totuus. Puuveneily ei ole uskonto jossa käännytetään - tai se ei pitäisi olla - sillä pääasia on veneily ja vesillä olo. Millaisella veneellä ja miten, on jokainen oma asia. Minä olen valinnut puun, koska jos haluan että se kestää yli 100 vuotta, ei ole materiaalivaihtoehtoja (siis minulle).

Kuha kirjoitti

Puuveneen imago, käytettävissä olevista tiedoista muodostunut mielikuva, on että se on työläs ja että lasikuitu hoitaa kaiken paremmin. Jos asia on näin olen hiljaa ja jätän touhun niille joilla on varaa ylläpitää pianolakkausta.

Puuvene on työläs? voi se jplekin olla. Mutta katsohan seuraavan venemessujen venetarvikehyllyjä, joissa on kilometrikaupalla ja purkkikaupalla satoja eri vaihtoehtoja ja erilaisia kemikaaleja mitä ilman muovivenettä ei voi kunnostaa/huoltaa. Sitten katso puuveneosastolla, jossa on valittavana purkki lakkaa, maalia tai tervaa. Mikä on hankalaa?

Minulla olisi kyllä varaa ylläpitää omasas veneessäni pianolakkausta, koska ns. kallillla 40e/ltr purkilla tekisin sen omaan veneeseeni ainakin 2-3 seuraavaa vuotta. Varaoista ei ole tässä olisi minulla kysymys, mutta olen vaan niin helvetin laiska, että siksi veneeni on rahvaanomaisesti tervattu. Kun lauantaina aloitan, seilaan sunnuntaina jos persus kestää siis tervaa. Eli jos teen tarvauksen kevätauringossa ja -hangissa ja muut huollot sitten kun on siihen aikaa, niin hommaan menee varmaan kaikkinensa 10-16 tuntia. Pääsisikö lasikuituisella noin 7m purjeveneellä jossa on apukone, tuosta pienemmällä tuntimäärällä? Hintaa tulee tervalle, pineenitärpätille ja myrkkymaalille varmaan noin 70 euroa. Ja jos ostaa teräsharjan joka vyuosi (mitä en tee), niin kustannus nousee 3 eurolla.

Hankalaa, aikaavievää, kallista...

[stablo]

Kuha kirjoitti

Noista kyhäelmistä tuli mieleeni että eivätkös vanhat puuveneet tee juuri samaa? Jos niitä ei olisi, näkisimme vain hienoja ja hyväkuntoisia puuveneitä. Vähän kuin perinteiset kuplavolkkarit, huonoja ei näe enää liikenteessä.

Tuossa vähän edellä sivusinkin aihetta, eli kun jättää huollot ja korjaukset pienelle tai unohtaa ne vaikka 10 vudoeksi ja säästetään, se lyö korville myöhemmin ja käy huonosti :(

Kuha kirjoitti

Voisitko vielä valaista mitä vaneriveneiden arvostukselle tapahtui ja miksi? Kävikö tässä juuri niin että vanerista etsittiin puuveneen pelastajaa mutta se epäonnistui teknisesti ja jäi muutenkin lasikuidun jalkoihin? Tällöin ymmärrän miksi puisen halpaveneen idea ei innosta

.

Oli "väärää" vaneria ja kunnon pintäkäsittely ei ollut tiedossa eikä taidossa, niin ne alkoi rikkoontumaan. Nyt tilanne on toisin, varia on erittäin laadukasta ja loistavilla liimeilla tehty ja erityisesti Marine vaneriakin on, joten homma nyt hanskassa. Myös pintakäsittelymateriaalit on nyt kokonaan toiset. vaneri on hyvä materiaali kun sen oikein tekee, ja nykyäänhän soutuveneitä tehdäänkin paljon vanerista. Tässälyhyesti.

Vaneria voi olla puuveneessä ns. oikreaoppisesti mm. kannessa, hyttien sarjoissa... missä vaan, mutta jos tehdään lautavene niin ei rungossa. sitten pitäätehdä vene vanerilaudasta, joka onmyösihan OK ratkaisu. Paljosta riippuu mitä tekee, ja sen mukaan valitsee materiaalit.

[Kuha]

En usko että kukaan saa sinun silmissä (siis Kuhan silmissä) puuvenettä "uuteen valoon" niin kuin kirjoitat, sillä sinulla on jo valmis mielipide joka on sinulle totuus. Puuveneily ei ole uskonto jossa käännytetään - tai se ei pitäisi olla - sillä pääasia on veneily ja vesillä olo. Millaisella veneellä ja miten, on jokainen oma asia. Minä olen valinnut puun, koska jos haluan että se kestää yli 100 vuotta, ei ole materiaalivaihtoehtoja (siis minulle).

Älähän nyt, olen oikeasti innostunut puuveneistä. En ehkä fanaattisesti, mutta jos rakentelen jotain omaksi ilokseni pysyttelen puupohjaisissa materiaaleissa ja voisin jopa harkita puuvenettä. Koin että minulta jäi tämä ihanuus pois kun havaintoni pohjautuivat vain näihin raaputtelijoihin ja tavallaan ihmettelen miksei kukaan kertonut missä mennään. Ehkei tekijöillä ole sille kaupallista tarvetta, mutta uskon että kysyntää olisi enemmänkin jos ihmisten tieto olisi ajan tasalla.

Puuvene on työläs? voi se jplekin olla. Mutta katsohan seuraavan venemessujen venetarvikehyllyjä, joissa on kilometrikaupalla ja purkkikaupalla satoja eri vaihtoehtoja ja erilaisia kemikaaleja mitä ilman muovivenettä ei voi kunnostaa/huoltaa. Sitten katso puuveneosastolla, jossa on valittavana purkki lakkaa, maalia tai tervaa. Mikä on hankalaa?

Ei mikään. Jostain syystä minuunkin oli iskostunut tämä ajatus ja vasta jollia rakentaessani koin että puu on luonnollinen materiaali. Huomasin myös että parjattu vanerikin voi olla 3kk putkeen vedessä Miranolilla maalattuna ilman ongelmia. Mainitsemani ongelma on juuri tämä, lasikuituakin pitää huoltaa mutta mielikuvapuolella asia on niin että vain puu on työläs materiaali.

Työsarka olisi nimenomaan saada ihmisille iskostettua se että hyväkuntoinen puuvene on kohtuullisen helppohoitoinen. Siinä on mielestäni epäonnistuttu ja siihen kiteytyvät nämä kommenttini.

[Kuha]

Vaneria voi olla puuveneessä ns. oikreaoppisesti mm. kannessa, hyttien sarjoissa... missä vaan, mutta jos tehdään lautavene niin ei rungossa. sitten pitäätehdä vene vanerilaudasta, joka onmyösihan OK ratkaisu. Paljosta riippuu mitä tekee, ja sen mukaan valitsee materiaalit.

Kiitos selvennöksestä. Itse haaveilen muottiinlaminoiduista vanerirungoista kuten jenkkien PT-veneet (http://en.wikipedia.org/wiki/PT_boat" onclick="window.open(this.href);return false;). Muottivaneri on paljon vahvempaa kuin taivutettu eikä rungossa ole saumoja. Ulommaiseksi voisi jättää sopivaa jalopuuviilua. Työlästä tuo on, mutta lopputulos olisi kevyt. Ehkä kokeilen sitä johonkin pienempään kunhan keksin mistä saan materiaalit. Huonekaluja tehtiin/tehdään samalla menetelmällä koska se salli taivutukset useampaan suuntaan.

Samalla mentelmällä tehtiin lentokoneita mutta sodan aikana kehitys teki muoteista nopeasti vanhentuneita ja metalli valtasi alaa. Veneiden rungot eivät kokeneet samaa nopeaa kehitystä (olihan niitä jo ehditty miettiä tuhansia vuosia) joten siihen tuo soveltui paremmin.

[stablo]

Itse haaveilen muottiinlaminoiduista vanerirungoista kuten jenkkien PT-veneet (http://en.wikipedia.org/wiki/PT_boat" onclick="window.open(this.href);return false;). Muottivaneri on paljon vahvempaa kuin taivutettu eikä rungossa ole saumoja. .

Kannattaa tutustua Red Sky veneveistämön puuveneeseen, joka on tehti ameriikan menetelmällä, eli siellä ei ole kaaria ollenkaan ja meteriaali on erittäin kevyttä ja vahvaa. Itse en sitä tekniikka tunne, mutta Allan Savolainen em. firmasta tuntee. Ja Allanin vene on Vene-lehdessäkin ollut jokin aika sitten koeajettavana. Sellainen nopea fiskari.... kolkyt knubaa.

Tässä leikattu teksti heidän sivuilta http://www.redsky.fi/projektit3.html" onclick="window.open(this.href);return false; jossa ko. veneen kuva ylimpänä:

Allan Savolainen oli vuosia haaveillut mahdollisuudesta veistää amerikkalaisen Cutts’in patentoiman menetelmän mukainen vene, jossa on kaksi sisäkkäistä lautakerrosta ja kerrosten väliin laminoidut poikittaiset kevlar-köydet tekevät kaarien virkaa. Rakenteen etuina ovat korroosiolle alttiiden ruuvien sekä puisten kaarien puuttuminen, joka lisää sisätilaa sekä helpottaa veneen pitämistä siistinä ja muuta ylläpitoa.

Puuveneen ystävä pääkaupunkiseudulta vakuuttui ensimmäisenä menetelmän eduista ja keväällä 2007 aloitettiin hänen tilaamansa 9.6 metrisen, ulkomuodoiltaan perinteisen saaristolaisfiskarin veistäminen. Allan Savolaisen suunnittelema veneen pohja on kuitenkin plaanaava. Vene varustetaan 315 hevosvoiman Yanmarin –dieselillä, jolla saavutetaan 30 solmun nopeus. Keulan ja perän vesisuihkuohjailujärjestelmä tekee veneen manööverit ahtaissakin satamissa vaivattomiksi (http://www.willdo.nl" onclick="window.open(this.href);return false;)