"Kuidutuksesta" yleensä

[pellamo]

"Kuidutus"!Sehän on mielettömän hyvä tapa tietyntyyppisille veneilijölle jatkaa hyväksikoetun puuveneen käyttöikää ja käyttöaikaa vuodenkierrossa.
Kalastajat jotka joutuu jääriitteessä syksyllä kulkemaan ja ne jotka tykkää että vene on käyttöesine niinkuin minäkin vaikka puupaatilla olen aina pörryytelly.
Minunkin kotiseudulla ja tuttavapiirissä on monta kuidutetun paatin omistajaa joitten taito,mielenkiinto ja varmaan järkisyytkin ovat puoltaneet hyvänmallisen paatin kuidutuksen.
Olen jonkinasteinen puuvenemies taatusti mutta en minä aina älyä(on paljon muutakin mitä en älyä) sitä enempikin tunnepohjalta tulevaa arvostelua sille jos joku jonkun paatin
kuiduttaa ja saa sen sillä pitäväksi ja omaan käyttöönsä mieleiseksi.Muistaisivat vaan sisältä hoitaa sitä ikäänkuin puuvenettä ainakin.
Se on varma että tuhansia muuten tiensä päähän tulleita paatteja jatkaa jollain muotoa elämäänsä kuidutettuna.Eikä se ole keltään pois!
Siinähän kaksi eri aikakauden materiaalia brutaalisti mutta kuitenkin lyö kättä
Kuidutetaanhan rimarunkoja ja limisaumaisiakin jo uutena ja tiedän että ammattilaisten tekeminä ne on vähintäänkin hyviä kun painosuhteetkin tulee jokseenkin kohdilleen(lähelle puupaatin ominaisuuksia)
Kyllä suomen vesille mahtuu.......

[Veli-Matti]

Komppaan täysin lahden takaista kampraattia!

Minusta on vain hyviä ja huonoja veneitä eikä vaan hyviä ja huonoja materiaaleja.
Ja sen veneen huonoudenkin/hyvyyden ratkaisee veneen omistaja itse tarpeidensa ja resurssiensa mukaan eikä kukaan muu. "Tämä on ihan riittävän hyvä mulle...."

Puuta puolustellaan usein sen ekologisuudella mutta on aivan väärin arvostella vaikkapa veneen rakennusmateriaalia onko se luonnolle hyväksi vain pahaksi sillä loppupeleissä homman nimi on se että veneenomistajan oma ns. ekologinen jalanjälki on kaikkein ratkaisevin.

Puuveneen "rättilipakolla", jonka rakennusmateriaalit on riistokasvatettu kehitysmaassa ylikansallisen yhtiön toimesta, liikkuva raharötkö ajaa maalla 20l sataselle ysiysiä vetävällä katumonsterimaasturilla, lentää 8-10 reissua kuukaudessa lentokoneella, lämmittää 150 neliön terassia ympäri vuoden sähköllä, polttaa 150 kipaletta pihavaloja hämäräkytkimen perässä ja sitten sanoo että puuveneily suojelee luontoa eikä tule edes ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä nimeksikään...

Vähemmän valistunut kusilaitu- tai rautaveneilijä käyttää polkupyörää ja elelee muutenkin nuukasti ja lajittelee jätteensä se vasta paskottaakin luontoäidin helmoja

Ehkäpä "esimerkit" tuli vedettyä hieman kieliposkella mutta mitäpä siitä

Minun oma valinta on puuvene koska siinä on enempi rattoisaa rapattavaa ja koen viihtyväni semmoisessa paremmin. Ja mukavampia ne on korjatakin asiakkaille.

[Donna 28]

Kieliposkella tai ei, mutta totta puhut Mooses, vaikken muiden veneitä korjaakkaan (on sen verran opettelua tämä homma), ja suluissa olevaan viitaten, en aio toimialaa laajentaa ammattimaisen veiston suuntaan. Tehköön ne, niin kuin sinä V-M, jotka osaatte, ammatiksenne.
Donna 28

[pellamo]

Minä itse en pysty edes 10m lähemmäs kuidutushommaa menemään kun alkaa jo pölystä ja hartsin ja styreenin katkusta nahka punottaan...
Olen tehnyt ja korjannut usiampiakin puupaatteja mutta jotkut päätyvät kuidutukseen aivan järkisyistä ja laidasta laitaan lopputuloksiahan näkee...

[Veli-Matti]

Mulle ei valitettavasti ole siunaantunut moista herkkyyttä lasikuidun ärhäppejä vastaan vaikka keväällä tuntui että on jotakin ilmassa 8\

Sinänsä työsuorituksena lasikuituhommat on aina epämiellyttäviä kun niistä katoaa uutuuden viehätys ja henk.koht. koen että (melkeinpä) paskakaivon tyhjennys ämpärilläkin on miellyttävämpää...

Joskus näkee niin hienosti kuidutettuja veneitä että ei voi kuin ihailla tekijän taitoa ja viitseliäisyytttä mutta useimmiten näkee niitä "ranen" kuiduttamia joista tulee mieleen että miksikähän tuokin on pitänyt pilata kuiduttamalla. Mutta niinhän se on kaikkien veneiden kohdalla puuveneet mukaanluettuna. Ei puu saa olla materiaalina itsetarkoitus vaan se vene ja sen käyttötarkoitus ja omistajan vaatimukset sille. Täällä pyörii teräksestä itse tehty matkapurjehtija jota pitää joka kerta kiertää vaivihkaa ympäri ja ihailla on se vaan niin hienosti tehty - voisi olla aivan hyvin tehdastekoinen lasikuituvene eikä edes hollantilaiset tahdo pystyä pajoissaan semmoiseen työnjälkeen.

Itse rinnastan puuveneen kuidutuksen ja epoksoinnin kankaalla samaan kategoriaan niiden erona pidän vain sitä että toisesta näkyy puu alta ja toisesta ei - niin ja epoksointi on trendikkäämpää ja siinä on sitä modernia uutuudenviehätystä. Mutta veikkaan että 35 vuoden päästä tilanne on toinen. Mutta se on nyt vaan oma mielipide ja se minulle sallitaan...
Muistaakseni kun lasikuitu tuli laajemmin markkinoille sen käytöstä kirjoitettiin aivan samansisältöisiä artikkeleita lehdissä ja jopa suositeltiin sen käyttöä veneiden uusien ja vanhojen veneiden pinnoitukseen. Ja julkaistiin oppaita aivan kuten nykyään epoksinkäytöstä tehdään. Tosin ei netissä vaan monistevihkosina sillä se oli sitä aikaa kun pienimmätkin tietsikat painoivat tonnitolkulla eikä ollut internetistä hajuakaan...

Mutta vesirajakuidutuksista ja -epoksoinneista mulla nousee jotenkin karvat pystyyn...

Pellamon, tuon lahdentakaisen veneilijäveljen, suhtautuminen venisiin on aika pitkälti samanlainen kuin minulla - vene on käyttökampe. Ja mulla on semmoinen mutu että täällä pohjoisessa suhtaudutaan veneisiin laajemminkin käyttökamppeina oli materiaali mikä tahansa - ilmeisesti me ollaan täällä vielä niin alkukantaisia ja meitä on vähän

[Donna 28]

Vene, käyttökampe. Suurimmalle osalle suomalaisista vene on ei ole käyttökampe ahtaasti tulkittuna. Mutta on suuri joukko niitäkin, joille sesitä on. On useita sellaisia syitä omistaa vene, jolloin se ei ns. ole käyttökampe. Tallaisia syitä voi olla niinkin lapsellinen juttu, kun että kaverilla on sellainen. Mutta muuten veneen omistaminen liittyy lähemmin käyttökamppeeseen, sitä on mielestäni urheukalastus, vesihiihto, kesämökin korvike, retkeilyvene jne, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän harrastuksiin ja väittäisin, että V-M:kin vene liittyy enemmän harrastuksiin kuin esim. asumiseen ja siihen liittyen yhteysvenekäyttöön, jolloin vene on sen sanan varsinaisessa merkityksessä käyttökampe.
Meripäiville puolen tunnin sisällä suuntaava, harrastusveneilijä.
Donna 28, (en ole tiukasti ottaen käyttökamppeen haltija.)

[Veli-Matti]

Ääh... näitä kannata ottaa niin vakavasti piti sitä venettä käyttö- tai harrastuskamppeena.
Ja sitä paitsi minäkin jopa veneilen joskus - tässä viikolla saunan jälkeen nappasin mukaan ison rasian viinirypäleitä ja lähdin vaan ajelemaan. Parikolme tuntia kiertelin päämäärättömästi karikoita ja kiikaroin hanhipesueita, merimetsoja ja hylkeitä. Ja vetelin sen rypälerasiankin sinisiä ajatuksia pyöritellessä naamariin niin että mahassa vaan kupli ja pörisi vielä aamullakin...
Mutta mikäs sen parempaa hermolepoa kuin täysin päämäärätön putputtelu

[MS/LILLI]

Kiva kuulla, että kaikki eivät suoralta käsin ammu kuidutettua venettä. Tottahan on varmasti että eniten kuidutetun veneen "maineeseen" on syynä veneet, jotka on kuidutettu lahon puun päälle, tai jotenkin muuten väärin, ja niitähän riittää valitettavasti varmaan suurin osa.
Omakohtaisesti valintani oli kuidutettu vene sen takia, että olen mieleltäni puuvene-ihminen, mutta taitoni/aikani ei vielä riitä siihen. Lilli on kuidutettu n. 27 vuotta sitten 50-lukulaisen fiskarin päälle. Silloinen omistaja, jolta ostin Lillin kolme vuotta takaperin, oli nähnyt vaivaa niin paljon, että oli rakentanut teräskehikon, jonka varassa venettä pystyi pyörittämään pituus-akselinsa ympäri siten, että kuidutettava kohta oli aina vaakatasossa. Kuidutus tehtiin myös lämpötilassa missä epoksi kerkiää imeytymään puuhun tarpeeksi ennen jämähtämistään. Joka tapauksessa olen hankintaani ollut tosi tyytyväinen.
http://picasaweb.google.com/pecaso650/L ... 7085788434" onclick="window.open(this.href);return false;

[jor]

> Mutta mikäs sen parempaa hermolepoa kuin täysin päämäärätön putputtelu

Hehe.. niinpä... Hesarissa oli tänään muuten juttua etelän varisten veneilymurheista.
Lyhykäisesti siinä kerrottiin, kuinka lomaveneilijöillä on stressiä vierasstamien paikkojen
saamisesta ja niitä pitää olla aina seuraavassa kohteessa hyvissä ajoin varaamassa. Ja sähköpiuhaa
ojennetaan laiturille ennen köysiä, että saadaan vene heti maasähköön ja vehkeet kukkumaan.

Edelleen jutussa päiviteltiin, kuinka väljilläkin valkeilla vesillä veneet ajavat tiukasti gps:n
avulla väyläviivaa pitkin... jopa välillä törmäillen toisiinsa, kun samalle viivalle ei meinaa
mahtua kahta venettä rinnakkain.

Laituriparlamenttiin voinee joku asian taitava ohjata mahdolliset kommentit tähän viestiin.

[Jenu]

Kiva kuulla, että kaikki eivät suoralta käsin ammu kuidutettua venettä. Tottahan on varmasti että eniten kuidutetun veneen "maineeseen" on syynä veneet, jotka on kuidutettu lahon puun päälle, tai jotenkin muuten väärin, ja niitähän riittää valitettavasti varmaan suurin osa.
Omakohtaisesti valintani oli kuidutettu vene sen takia, että olen mieleltäni puuvene-ihminen, mutta taitoni/aikani ei vielä riitä siihen. Lilli on kuidutettu n. 27 vuotta sitten 50-lukulaisen fiskarin päälle. Silloinen omistaja, jolta ostin Lillin kolme vuotta takaperin, oli nähnyt vaivaa niin paljon, että oli rakentanut teräskehikon, jonka varassa venettä pystyi pyörittämään pituus-akselinsa ympäri siten, että kuidutettava kohta oli aina vaakatasossa. Kuidutus tehtiin myös lämpötilassa missä epoksi kerkiää imeytymään puuhun tarpeeksi ennen jämähtämistään. Joka tapauksessa olen hankintaani ollut tosi tyytyväinen.
http://picasaweb.google.com/pecaso650/L ... 7085788434" onclick="window.open(this.href);return false;

No ei tuota Lilliä ainaskaan viiti ampua, kovasti ihaillen sitä kattelee aina Mierolan ohi mennessä
Eikä oo huono teidän laiturikaan....

[Veli-Matti]

Joka materiaalista saa tehtyä kauniita, komeita ja ominaisuuksiltaan hyviä tai jopa erinomaisia veneitä. Samoin rumia, kolsuja ja ja erittäin huonoja veneitä. Ja kaikkea siitä väliltä...

[MS/LILLI]

Kiitos Jenu!

Sympaattisen näkönen se on tuo teidänkin paatti. Katteltiin sitä viimeksi nyt viikonloppuna laivarannassa, kun käytiin järven puolelta kuuntelemassa festareita.

Joutu puhaltamaankin. Jeppe sanoi ensin, että tais mennä mittari rikki. Kun puhallutti toisen kerran, niin sanoi, että pakko uskoa nollaa se näyttää.
Aika monella ei näyttäny, mekin nähtiin pari käryä.